• Alppinismi
  • Kevätmuutto Engelbergiin

    Engelberg Tiina Kivelä

    Kevät. Aika muuttaa.

    Minulla ja muuttolinnuilla on näköjään paljonkin yhteistä. Nimittäin en osaa jaksa enää laskea monesko kevät peräjälkeen tämä on kun osoite muuttuu.

    Sen verran tuttua puuhaa siis.

    Onneksi tällä kertaa muutto tapahtuu yhden maan sisällä ja melkein suoran ratayhteyden mitalla. Idästä keskelle eli St. Gallenin disneylandista Luzernin ohitse ylös vuorille, Engelbergiin.

    Sveitsin tukholmalaisimpaan kylään. (Tai no sen hipster -Tukholman, Sveitsin Stureplan taasen sijaitsee Verbierissä).

    Eikä muutoksissa parempaan muutenkaan paljon vikaa ole, vaikka ne usein vaativatkin hieman enemmän toimintaa kuin paikoillaan jumittaminen.

    Engelbergin kylä on pieni mutta sieltä löytyy mm. oma kahvipaahtimo, luostari, joogastudio, kiipeilyhalli, mäkihyppytorni ja Titlis -vuori, yksi Sveitsin suosituimmista turistinähtävyyksistä. Ja siellä huipulla minäkin tulen ainakin hetken päiväni viettämään, jäätiköiden reunalla. Ja muutaman hetken myös kylän kahviloissa muita projekteja edistäen.

    Jatkuvasti muuttamalla ja erilaisissa paikoissa pätkittäin asumalla – suurkaupungeista pikkukyliin – oppii myöskin hyvin tietämään millaisessa ympäristössä viihtyy ja on tehokkaimmillaan. Tällä hetkellä hyvillä kulkuyhteyksillä suurempiin kaupunkehin yhdistetty pikkukylä, jossa joogasalit, ruokakaupat ja toimistot löytyvät parin minuutin – max. 30 minuutin päässä kotoa on minulle aika lähellä täydellistä. Varsinkin kun kesällä vaelluspolkuja, pyöräreittejä ja kiipeilyopastusta riittää. Ja talvella on lunta ja latuja ja hiihtohissejä.

    Eiköhän tästäkin siis tule hyvä seikkailu ja tutkismusmatka keskisveitsin helmipaikoille.

    Tiina Kivelä St. Gallen

    Ps. Instagramin puolella jo vinkkasinkin kuinka sekä St. Gallenissa että Luzernissa ja muissa Sveitsin suurimmissa kaupungeissa parhaan kasvis- (80% vege) aamupalan, lounaan, kahvihetken, illallisen tai takeawayn tarjoaa Tibits.

    Luzernissa ketjun ravintolan kasvisruoka (ja jälkiruoka!) buffetilla (painon mukaan hinnoiteltuna, täysi lautanen n. CHF18) löytyy kätevästi suoraan juna-asemalta. Pidemmän vaihdon voit siis hyvin kuluttaa syömällä kunnon aterian pöydässä tai öyhyemmässä vaihdossa voit napata retkieväät mukaan biohajoaviin astioihin.

    Vaihtoehtoisesti, nappaa ruoat Tibitsistä ja viinit Coopista ja suuntaa reilu sata metriä järven rantaan taidemuseon taakse nauttimaan erinomainen piknik vielä paremmilla maisemilla.


    Missä: Engelberg, St. Gallen & Luzern, Sveitsi

     

  • Alppinismi
  • Satunnaisia huomioita sunnuntailta

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Sveitsissä syön enemmän vihanneksia, rakastan marjajauheita ja säilön minttupulloja vuorikiipeilyvarusteiden seassa.

    Että tällaisia huomioita tänä sunnuntaina.

    Ja mutta että miksi. Noh, Sveitsissä syön siis enemmän vihanneksia ja vähemmän lihaa kuin Suomessa koska a) vihannekset ja kasvikset ovat Sveitsissä parasta lähiruokaa – ja todella laadukkaita – ja b) liha on Sveitsissä todella kallista. Kuten sen toki kuuluukin, koska ilmasto ja laadukas kestävä kasvatus ja hoito.

    Marjajauheiden hienous taas piilee siinä miten kätevästi niillä saa väriä, makua ja extravoimia ruokaan kuin ruokaan. Näin kaukana Lapistakin.

     Noin muuten en Sveitsissä oikeastaan kaipaa suomalaisia ruokia ja ruoka-aineksia; en raahaa matkalaukuissani ruisleipää enkä oikeastaan jää täällä paitsi mistään muusta tavallisesta ruoastani Lapissa kuin kaloista ja marjoista. Ja isän tekemästä rieskasta. Ja niin kauan kuin tuoreita marjoja on vaikea raahata Sveitsiin kiloittain ja pakastimemme koko on enemmänkin jäätelöpaketti kuin yhden kesän marjasaalis, rakastan ja kannan laukuissani näitä jauheita, joita onneksi nykyisin saa myös nettikaupasta ja postitse.

    Varsinkin tuo jumalaisen kauniin värinen shokkipinkki Arctic Warriorsin puolukkajauhe on päässyt säännöllisesti purkkiin sekaisin kaurahiutaleiden, chiasiementien, mantelimaidon ja banaanin kanssa. Nautittavaksi aamuisin superterveellisenä raakapuurona – joskus myös päällysteiden kanssa kuten kuvissa.

    Ja jumalaisen värisistä asioista puheen olleen, viimeisenä tapaus Minttu. Siivosin ja järjestelin tänään varustekasojani ja sieltä jäärautojen ja valjaiden seasta löysin tämän avaamattoman minttupullon hyvin viattoman näköisenä makoilemasta. Hetken mietin miksi piilopullo valjaspussissa (koska en ihan oikeasti edes tykkää mintusta tai muista väkevistä – tai no ehkä joskus silloin tällöin) – kunnes muistin miten viimeksi (aivan liian kauan aikaa sitten) valjaita on käytetty La Graven reissulla viime vuoden tammikuussa. Joka olikin sellainen reissu jota suunnitellessa ns. hermopullo oli aivan ehdoton osa varustelistaa.

    Noh, loppujen lopuksi sillä reissulla jäi shotit ja minttukaakaot välistä vaikka hermoja haastoinkin aika kinkkisissä paikoissa. Ja koska siitä edellisestä valjaiden ulkoilutuksesta on siis todellakin nyt jo yli vuosi, päätin että nyt on aika suunnitella joku kunnon vuoriseikkailu vielä tälle keväälle tai viimeistään kesälle.

    Sellainen missä sekä valjaat että jääraudat pääsevät ulkoilemaan ja missä myös se minttupullo on hyvä olla mukana. Kaiken varalta.

    Tasapainottamassa. Tavallaan.

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Tiina Kivelä Creative Swiss Veggies

    Tiina Kivelä Creative Minttu


    Missä: perusleirissä eli kotona.

  • Appenzell
  • Instaystävällinen Appenzell

    Hyvä retki

    Olemme kaikki, tai melkein kaikki, nähneet ne kuvat. Idyllinen alppitalo, nojaamassa tiukasti kallionreunaan. Syrjäinen järvi, heijastamassa ympäröiviä jylhiä vuoria, ja vihreät kumpuilevat sveitsiläiset maaseutumaisemat onnellisine lehmineen kellot kaulassaan. Niin moni meistä on myös jo käynyt siellä, jopa minä. Tai ainakin lähellä.

    Paikka on Appenzell, tai tarkemmin Berggasthaus Aescher-Wildkirchli, järvi Seealpsee ja vuori Säntis kaiken taustalla. Pari viikkoa sitten olimme laskettelemassa lähellä, Ebenalpilla, kun ymmärsin. Instagram toi meidät sinne. Minut, meidät ja useimmat rinneravintolan ihmiset. Tavalla tai toisella. Ilman hashtagia, meitä ei ole olemassa. Eikä varsinkaan paikkoja.

    Kuuluisa Instasta tai ei, Appenzell on kiva alue, josta löytyy kuvauksellisia maisemia ja erinomaista lähiruokaa. Appenzeller olutta, juustoa, yrttilikööriä ja viskiä. Ja monen etapin viskivaellus! Joten miksi tätä ei rakastaisi? Ja miksi sinne ei menisi kesällä, jolloin tulette varmasti näkemään myös minun versioni niistä kuuluisimmista kuvakulmista ja kuulemaan muutaman hyvän (viski)retkeilyvinkin alueelle.

    Siihen asti, nautitaan ruoasta ja juomasta.

    Tai demokratiasta. Nimittäin pian on taas aika perinteistäkin perinteisemmän sveitsiläistradition, Landsgemeinden eli suoran demokratian. Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina äänioikeutetut sveitsiläiset kokoontuvat pienten kaupunkien kuten Appenzell torille, paljaan taivaan alle, valitsemaan edustajiaan ja päättämään sillä kertaa esityslistalla olevista laeista ja talousasioista. (Asiaan liittyvä ei niin hauska fakta: 1991 Appenzell Innerrhoden antoi viimeisenä Sveitsin kantoneista naisille äänioikeuden paikallisissa päätöksissä. Huh. 1991. )

    Nykyisin tämä suoran demokratian muoto tässä muodossaan toteutuu vain tietyissä varsinkin Itä-Svietsin pienissä kaupungeissa ja kantoneissa, mutta jos ja kun tämän haluaa kokea niin Appenzell on siis yksi paikka missä tätä ihmetellä.

    Kippis demokratialle (ja erityisesti naisten äänioikeudelle)!

    Hyvä retki

    Hyvä retki

    Tiina Kivelä

    Hyvä retki


    Mitä & Missä & Miten Appenzell:

    Brauquöll Appenzell, olutta ja vähän viskiäkin (auki vuoden ympäri)

    Appenzeller Schaukäserei, juustoa (auki vuoden ympäri)

    Berggasthaus Aescher-Wildkirchli, ruokaa ja kuuluisia kuvakulmia (kaudenavaus 1. toukokuuta 2018)

    Säntis & Ebenalp näköaloilla ja hikoiluun (kesällä vaellusta, talvella laskettelua)

    SBB sinne ja takaisin

    Instagram inspiraatioksi