• Appenzell
  • Maastohiihtoa Sveitsissä – Loipe Gonten Appenzellissä

    Tiina Kivelä Creative

    Vihdoin pääsin Sveitsin laduille! Tai oikeastaan karkasin vielä keskellä viikkoa, ennen viikonlopun ruuhkia.* Koska ihana lämmin auringonpaiste ja arkivapaa.

    Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole vielä se Sveitsin parhaat maastohiihtokohteet -juttu, jota olen lupaillut jo aika kauan. Vaikka hyvät ladut ja maisemat ja keli oli toki täälläkin, Loipe Gonten Appenzellin kantonissa, 45min junamatkan päässä St. Gallenista (Appenzeller Bahnen tarjoaa muuten reitille uudenuutukaiset junavaunut, joista löytyy mm. latauspistokkeet). Haluan nimittäin aloittaa ensin perusasioista ja jatketaan sitten ensi viikolla mm. Davosilla, kun tiedämme että miten, missä ja paljon maksaa.

    Eli pieni saksankielen ja sveitsiläisen latukulttuurin oppitunti päivän tunnelmakuvien ohessa, olkaa hyvät.

    Ensinnäkin, Sveitsissä hiihtolatuja ei rakenneta ja ylläpidetä verorahoilla, vaan ne tehdään yleensä talkoovoimin paikallisten seurojen, maatilojen ja jos minkä voimin. Hiihtokeskuksissa keskusta tai latuja erikseen pyörittävä yhtiö voivat myös vastata latujen rakentamisesta ja kunnossapidosta. Hinnat eivät kuitenkaan päätä huimaa, ja poikkeuksia löytyy, esim. Davos ilmaisine latuineen.

    Suurin osa Sveitsin laduista kuuluu ns. Loipen Schweiz verkostoon ja mikäli laduilla tulee hiihdettyä tiheään, saa näille laduille latupassin (Langlaufpass Schweiz) eli hiihto-oikeuden koko vuodeksi hintaan CHF140 (aikuiset).  Ja mikäli hiihtoa tulee harvemmin, maksaa päiväpassi tietylle alueelle useimmiten n. CHF10 (näin mm. Gontenissa). Sekä vuosipassi että päiväpassi myöskin oikeuttavat monilla alueilla matkustamaan alueen junilla (ainakin pätkissä) “ilmaiseksi”, jolloin ympyrälatujen sijaan hiihdät useimmiten yhteen suuntaan kymmenisen kilometriä ja otat junan takaisin lähtöpaikalle, tjs.

    Vuosipassin voi ostaa netistä ja päiväpassit on kätevin ostaa ns. hiihtomajasta, jollainen löytyy useimpien latuverkostojen kulmilta, useimmiten myös rautatie- tai bussiaseman lähettyviltä. Ja näin alimmassa kuvasssa näkyvä Langlauffpass Verkaufstelle kyltti tarkoittaa siis maastohiihtopassin ostopaikkaa.

    Passien lisäksi näiltä majoilta (Langlauffcenter / Loipe-Höttli / Loipehütte tms.) löytyy WC ja suihku, lukittavia kaappeja arvotavaroille ja lämpimät vaatteidenvaihtotilat, sekä hiihtovälineiden vuokrausta. Avoinna n. virka-ajan. (Olisipa Suomessakin muuten tällaisia, nimim. aina sormet jäässä suksia läpi suomalaiskaupunkien ja -lähiöiden raahaava autoton).

    Niin ja mikä tärkeintä, useimmiten ladun varsilta tai vähintään lähtö/maalialueelta löytyy hyvää paikallista ruokaa ja juomaa tarjoava ravintola tankkaukseen. Itse kirosin nyt paluumatkalla etten koukannut Appenzellin kautta, nimittäin hiihtoretki Appenzelliin ilman Appenzell olutta (parhaat ostopaikat Brauerei Locher ja Getränkemarkt Ziel Appenzellin kylässä) on aika lähellä pyhänhäväistystä jos suoraan sanotaan.

    Noh, onneksi sitä olutta saa myös St. Gallenin lähikaupoista. Ja onneksi hiihtoretki muutaman asteen plussakelissä oli muuten aika lähellä täydellistä.

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Missä: (23km luistelutyylillä), Gonten, Appenzell, Sveitsi 


    * Päivän retkelle tarkistin pitkästä aikaa aikataulut SBB:n verkkokaupasta mobiilisovelluksen sijaan. Samalla huomasin kätevän Ecocalculator -näkymän, jota näyttää valitun junamatkan energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöt, ja vertaa näitä vastaavaan matkaan autolla. Minulla ei itselläni ole autoa, joten SBB:n Ecocalculator vertailu ei sinänsä ole itselleni suoraan tarpeellinen. Kulkisin kuitenkin aina junalla Sveitsissä.

    Mutta koska matkustan kuitenkin Sveitsissä mielelläni laduille(kin) junalla mukavuus, kätevyys, aikataulu- ja ilmastosyistä, pidän siitä miten Ecocalculator näyttää yksinkertaisesti matkani vaikutukset.

    Tällaisia ratkaisuja näkisin mielelläni useammallakin yrityksellä ja palveluntarjoajalla.

  • Elämä
  • Paholainen asuu yksityiskohdissa – Lumene ja vastuullisuus

    Tiina Kivelä Creative

    Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo viime kesänä, mutta koska sekä minä että Lumene näemmä edelleen teemme vähän tyhmiä juttuja, niin kerrataanpa taas aiheesta esimerkilliset pakkaukset.  Hyvässä ja pahassa.

    Kuvassa viimeisimmät ostokseni, hyvässä ja pahassa. Pakkasen ja kuivan sisäilman shokeeraama ihoni kaipasi extrahoivaa, joten eilen matkallani Sveitsiin taxfreen kautta mukaani tarttui ainesosiltaan lupaavalta kuulostanut Lumenen Harmonia -sarjan seerumi ja Dr. Hauschan puhdistusvoide, lähes loppuun kuluneen suosikin työn jatkajaksi.

    Aamuviideltä heränneenä väsyneenä matkalaisena en ajatellut asiaa kummemmin ostohetkellä, mutta tänään kotona pakkaukset avatessani ja kaappin järjestellessäni tajusin mitä olin taas mennyt tekemään.

    Saanko siis esitellä, hyvä ja huono pakkaus- ja ilmastotekoesimerkki ihontoitopuolelta. Hyvä tuo vasemmanpuoleinen, jossa metallituubinen voide on pakattu tilaa hyvin säästävään pahvipakkaukseen. Huono tuo oikeanpuoleinen, jossa lasipurkkiin pakattu seerumi on pakattu säilytys- ja kuljetustilaa tuhlaavaan – ja asiakkaita aliarvioivaan – tuotetta lähes tuplasti isompaan pahvipakkaukseen, joka kaiken huipuksi on kääräisty aikalailla turhaan kertakäyttömuoviin.

    Anteeksi nyt vain, mutta vuonna 2019 odottaisi että arktisuudella, pohjoisella luonnolla ja luonnon puhtailla raaka-aineilla vahvasti mainonnassaan ratsastava yritys myös pakkaisi tuotteensa mahdollisimman luonnonmukaisesti (ja sitä varjellen) ja pyrkisi kuluttamaan resursseja kestävästi, vastuullisesti.

    Oma vika kun ostin, tiedän, mutta kun kuitenkin pidän tuosta sisällöstä ja suomalaisena haluaisin olla ylpeä suomalaisista brändeistä, varsinkin sellaisista jotka – kuten mainittua – ratsastavat arktisuudellaan ja pohjoisen puhtaalla luonnolla, haluaisin nähdä heiltäkin esimerkillisiä tekoja. Ympäristön, ilmaston ja jopa ihan oman bisneksensäkin parhaaksi.

    Koska tässäkin paholainen asuu yksityiskohdassa, niin voitaisiinko vain näin pienesti sopia että tämän vuoden aikana tuo muovi ja tyhjä tila heivattaisiin metsään? Vastineeksi minä lupaan olla toistamatta omaa virhettäni enää kolmatta kertaa 😉

     

  • Hyvä Retki
  • Luontopolkujuoksua

    Tiina Kivelä

    Juuri kun pääsin sanomasta kuinka Ounasvaaran talvikävelyreitti on hyvä myös kesän polkujuoksuille, löysin uuden paremman jokapäivän lenkin kierrettäväksi ja uuden termin eli luontopolkujuoksun.

    Ounasvaaralta, Rovaniemen kyljestä, löytyy siis hiljattain uusittu n. 4,5km:n luontopolku, joka yhdistettynä juoksuun kaupungista ja takaisin kaupunkiin tarjoaa reippaan 10km:n polkujuoksulenkin mukavilla korkeuseroilla ja vaihtelevalla alustalla.

    Omat reissulle mukaan tulleet juoksukengät ei nyt sattuneista syistä ole olleet näille lenkeille kaikista parhaat, mutta kuivilla keleillä ja kokeneilla suunnistajan jaloilla näilläkin on pärjätty ihan ok, varsinkin tällä uusitulla, osiltaan sorastetulla ja pitkospuilla vahvistetulla polulla. Mutta mikäli sinulla vain on mahdollisuus, suosittelen tukevampia kenkiä suojaavammalla varvasosastolla näiden reittien juoksuun ja vaelteluun, ainakin jos lenkki sisältää myös sen kivisen polun näköalatornin kautta.

    Hyttysten ja mäkäräisten vuoksi suosittelen myös päälle vähän suojaavampia vaatteita kuin kuvissa, tai vaihtoehtoisesti huolehdi siitä ettei vauhti hiljene liiaksi missään vaiheessa. Pienten pirulaisten verenhimo on todellista.

    Tiina KIvelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Ps. Kestävämmästä hyvästä retkeilystä Suomessa

    Lapin kansa kirjoitti eilen kuinka pelastustehtävien määrä Lapin retkeilyalueilla on kasvanut. Suuri syy tähän on luontaisesti retkeilijä- ja muiden luonnossa liikkuvien määrän kasvu (enemmän ihmisiä, enemmän mahdollisuuksia), mutta myös merkittävästi maastopyöräilyn suosio (vakavammat vammat) sekä vajaa tietotaito ja retkeilyä tukevan infran puute (kyllä, sanon että kaikilla on parannettavaa).

    Vaikka Rovaniemen lähiretkeilualueet ja reitit eivät ole niitä kaikkein syrjäisimpiä ja huonoiten merkattuja ja rakennettuja, olen näilläkin kulkiessani miettinyt miten miten jopa täällä voisimme ehkäistä pelastustehtäviä ja muita ongelmia, niistä syrjäisemmistä (mutta todella suosituista, toim. huom.) retkeilyalueista puhumattakaan.

    Ensinnäkin retkeilijänä ja ihan vain tällaisena polkujuoksijana sinun ja minun olisi aina hyvä pitää mielessä että luonto on villi ja mitä pidemmälle luontoon, metsiin ja erämaihin mennään sitä villimmäksi ne muuttuvat. Monille suomalaisille, jopa kaupungeissa kasvaneille, tämä on toki itsestäänselvyys, mutta toisaalta monille ei. Jopa minä harhaudun ja väsyn odottamattomasti harva se päivä Suomen poluilla (huomattavasti useammin täällä kuin Alpeilla btw) enkä koskaan koe tietäväni ja osaavani riittävästi, vaikka haluankin luonnossa liikkua ja kaiken mahdollisen oppia ja rajojani koetella. Kannustaen samaan muitakin, koska tämä vain on niin parasta mitä ihminen voi tehdä ennen ansaittua saunakaljaa.

    Instagramkuvissa ja yksinkertaisissa opaskartoissa reitit ja kohteet näyttävät ihanilta ja aivan liian usein petollisen helpoilta saavuttaa, samalla kun todellisuus on usein kaukana täydellisellä ainutlaatuisella hetkellä otetusta kuvasta ja niistä kartoista (pahimmassa tapauksessa hyvät kartat ja korkeuskäyrätkään eivät auta kun niitä ei osata tulkita). Pidempien reittien varsilta harvoin jos koskaan löytyy palveluita, joukkoliikennepysäkkejä, ravintoloita tai kauppoja, joista saada apua kun nälkä, kylmä ja väsy iskee väärällä hetkellä, mutta myöskin lyhyemmillä reiteillä keskusten läheisyydessä voi yllättävänkin helposti eksyä pidemmälle kuin oli tarkoitus ja joutua vaikeuksiin.

    Luonnossa kaikkea ei voi hallita. Tietty nöyryys on aina enemmän kuin paikallaan ja hyvä etukäteisvalmistelu ja tietotaito ovat yhdet tärkeimmistä avaimista onnistuneeseen retkeilyelämykseen ja yllä mainittujen ongelmien ohittamiseen, oli kyseessä sitten muutaman tunnin, yhden päivän, illan tai viikonlopun lähiretki, viikon etappivaellus tai polkujuoksulenkki tai jopa kisa. Retkeily ei kuitenkaan ole rakettitiedettä eikä toisaalta vaadi sen kummoisempia taitoja kuin vaikkapa kuntosali- tai uimahallireissu, kunhan se nöyryys on mukana ja puitteet kunnossa.

    Retkeilyn suosion lisääntyessä retkeilijöiden lisäksi, useissa tapauksissa jopa enemmänkin, tekemistä ja parannattavaa on siis myös alueiden ja reittien hallinnoijilla ja jopa meillä bloggareilla, onnistuneiden kestävien elämyksien toteuttamisessa. Aivan liian usein opasteet ja reittimerkinnät ovat valitettavan puutteellisia ja harhaanjohtavia, niin että jopa paikallisella on vaikeuksia löytää tietään kotiin sitä lyhintä ennalta suunniteltua reittiä pitkin. Aivan liian usein ylläpitäjiltä ja paikkojen, reittien ja elämäntyylin promomoajilta, tuntuu myös unohtuvan vastuu hyvistä retkeilykokemuksista ja resurssien kestävästä käytöstä. Vastuu siitä että informaatio on mahdollisimman oikeaa, paikkaansapitävää ja selkeää, ja vastuu siitä että kaikki toiminta tapahtuu ja kehittyy mahdollisimman kestävästi, jotta se tärkein resurssi, puhdas ja villi Suomen luonto, saisi edes niiltä herkimmiltä, ainutlaatuisilta osiltaan pysyä mahdollisimman rauhassa harmilliselta toiminnalta. Retkeilijöiden mahdollisimman turvallisia, hyviä elämyksiä unohtamatta.

    Maiden omistajat, reittien avaajat ja palveluiden ylläpitäjät, maanomistajat, Metsähallitus, kunnat ja jopa yritykset voivat tehdä ja tekevätkin* paljon tilanteen helpottamiseksi rakentamalla ja sijoittamalla opasteita, laskemalla arvioaikoja ja kartoittamalla maastoja. Lisäksi bloggarit ja vaikuttajat sosiaalisessa mediassa tekevät hyvää työtä hyvin juttujen esille tuomisessa, elämäntyylin mainostajina ja informaation välittäjinä. Ja vaikka ensimmäinen neuvoni ja vinkkini Lappiin retkeilemään suuntaaville on oman tietotaidon mahdollisimman paras kartuttaminen, olen sitä mieltä että kasvavaan retkeilutrendiin olisi aika ja tarve tarttua myös muiden toimesta.

    Ja ennen kuin kukaan mutulla mainitsee kuinka vähän hyvää seuraa siitä että luontoon rakennetaan lisää ja kuinka kestämätöntä matkailun edistäminen on, niin kerrottakoon että maailmalta (kokeilepa Googlea tai lue täältä Argentiinan Iberán alueesta kertova juttu) löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä miten retkeilyä ja matkailua tukeva infra ja palvelutarjonta lisää kokonaisuuden kestävyyttä, ja miten näiden tuoma raha ja liiketoimintahyöty auttaa kehittämään ja tuottamaan aina vain parempia ja kestävämpiä ratkaisuja.

    Mitä paremmin massat saadaan ohjattua kestäviin kohteisiin ja hyvin ylläpidetyille reiteille, ravintoloiden ja käymälöiden ja jäteastioiden läheisyyteen, sitä vähemmän kestämättömät ratkaisut kannattavat ja sitä pienempi negatiivinen paine villiin ja herkkään luontoon kohdistuu. Lisäksi syrjässä on näin enemmän tilaa meille jotka osaamme suunnitelmallisesti ja vastuullisesti retkeillä myös vähän harvempien palveluiden pariss .

    Kun suurimmat ihmismassat saadaan ohjattua tiettuihin kohteisiin, joista löytyy heitä kiinnostavia tuotteta ja palveluita, sitä enemmän ympäristöön jää villejä kohteita muiden ja paikallisten ihasteltaviksi ja hyviksi pysyviksi elinympäristöiksi. Lisäksi mitä paremmin saamme ihmiset innostumaan vaikkapa lähiretkeilystä (esimerkiksi tähän tapaan), sitä parempi vaikutus retkeilyllä on myöskin liikenteen päästöjen vähentäjänä. (Joku Metsähallituksen Luontopalveluissa voisi muuten vinkata näistä matkailun, erityisesti luontosellaisen, positiivisista ympäristö ja kulttuurivaikutuksista talon talouspäätyynkin).

    Hyvät (retkeily) palvelut ja tuotteet ovat usein myös paikallisten mieleen ja auttavat rahaa paikallistaloudeen tuodessaan ylläpitämään ja kehittämään kokonaisuutta aina vain paremmaksi sekä matkailijoille että paikallisille. Retkeilyä ja matkailua tukevaan infraan ja linkittyviin palveluihin ja tuotteisiin panostaminen kannattaa siis laajasti liiketoimintamielessäkin, kansanterveydellisistä ja kestävistä ympäristöhyödyistä puhumattakaan.

    Ja mitä paremmin ihmiset pysyvät merkityillä reiteillä sitä helpompaa heidät on myös maastosta pelastaa ongelmien ilmaantuessa.


    *Erinomainen esimerkki tällaisesta hyvästä rakentavasta työstä yritysten ja käyttäjien itsensä taholta on muuten  Ounasvaaran maastopyöräreitit Rovaniemellä, jotka on merkattu (ja talvisin myös maastoihin ajettu) sekä (online) karttoihin sisällytetty pääosin yritysten ja paikallisten harrastajien, vapaaehtoisten ja yritysten toimesta.

    Milloinkohan näitä ehtisi / kykenisi itsekin ajelemaan….