• Hyvä Retki
  • Roadtrip Italiaan – Cinque Terre kesäkuussa

    Tiina Kivelä

    Cinque Terre ennen huippusesonkia ja viikon pituisen eteläeuroopan kierrokseni ensimmäinen etappi kesäkuun alussa. Aurinkoa, lämpöä, pastaa ja frutti di mare’a eli mereneläviä; yllättävän kirkas ja suolainen merivesi, kanottireissu ja kumivenereissu. Ihastuttava Airbnb kattoterassilla ja mahtava, hieman vinksahtanut seura How I Met Your Mother tyyliin; entisiä ja uusia pariskuntia, vauva-arjesta lomailijoita ja italialaisia tulkkeja ja melkein paikallisoppaita. Oli hauskaa, vaikkakin raskasta, eikä vähiten taas italialaisen ruoan johdosta.

    Roadtrippimme (Interlakenista lähtien) kohteet ja pysähdykset olivat Aosta (pissatauko huoltsikalla), Genova (illan hämärtyessä hohtaneet kaupungin ja lauvojen valot ohiajaessamme), Sarzana (viehättävä Aibnb, jonka kattoparvekkeella kohtasin elämäni ensimmäiset tulikärpäset ja leivosaamupalaöverit), Monterosso Al Mare (biitsi, lounaspizza ja lauttalaituri), Vernazza (terassit, aperitivo ja kanoottiretki merelle) ja illan viimeinen juna Sarzanaan. Lisäksi kokeilimme onneamme La Spezian venevuokraamoissa (ei tulosta) ja Portoveneressä (löysimme ehkä kylän viimeisen vapaan parkkipaikan) ja kävimme päiväretkellä Palmarian saarella, joka kuuluu kokonaisuudessaan Porto Veneren kansallispuistoon.  Lopuksi ihastelimme elokuva auringolaskua Portoveneressä linnoituksen raunioilla (ja tällä kaikella on jokin merkillinen yhteys Lord Byroniin) ja totesimme että Italia on aina hyvä idea.

    Tiina Kivelä

    There is a pleasure in the pathless woods,
    There is a rapture on the lonely shore,
    There is society, where none intrudes,
    By the deep sea, and music in its roar:
    I love not man the less, but Nature more

    ― George Gordon Byron

  • Hyvä Retki
  • Retkellä Ticinossa – Pyhän Yrjön vuori

    Tiina Kivelä

    Voihan Pyhä Yrjö (San Giorgio), mikä paikka.  Tämä Ticino siis, jonne suuntasimme sunnuntaina juhlistamaan syntymäpäivääni. Interlaken tervehti kyseisenä aamuna sateella, kuten tähän aikaan täällä asiaan kuuluu, ja ainoa kuivalta vaikuttanut kolkka oli säätiedotuksen mukaan  Luganon seutu. Syntymäpäivän, ja huonon kotiseudun sään (ei kiipeilyä, ei pyöräilyä, ei vaellusta tai hiihtoa) varjolla sain siis helposti hankittua matkaan autokyydin ja mukavan seuran, sekä idean valloitettavasta huipusta. Ja niin suuntasimme aamulla auton keulan kohti Ticinoa, läpi Gotthardin (surullisen)kuuluisan tunnelin ja sumuisten maisemien.

    Vielä Meridessä autolle parkkipaikan löydettyämme ja kohti Monte San Giorgion huippua suuntaavalle polulle astuttuamme taivasta peitti ohut pilviverho, joka ei kuitenkaan haitannut nauttimasta kävelystä läpi vihreän metsän ja ohi viiniköynnösten, heinäsirkkojen sirityksen säestyksellä. Lopulta UNESCO -stauksestakin nauttivan vuoren huipulle päästyämme sain vieläpä ihan parhaan syntymäpäiväyllätyksen taivaan auettua ja aurinkon lämmitäessä lepohetkeen asettuvia matkalaisia. Pakko kai nyt on uskoa kaikkia niitä vakuutuksia, että Ticinossa paistaa aina.

    Leppoisan sunnuntaikävelyn jälkeen nälkäisinä ja janoisina päätimme vielä ajaa muutaman ylimääräisen kilometrin Italian puolelle, jossa muutaman neuvonpidon (kiitos italainen seuralainen tulkkauksesta) jälkeen löysimme tiemme erinomaisen antipastin, pizzan, viinin, panna cottan ja espressokupillisten äärelle. Siinä kohtaa myönnän hyvin epäsuomalaiseen tapaan halanneeni seuralaisiani tiukasti, ja todenneeni kyseessä olleen yksi parhaista, ellei paras syntymäpäivä.

    Ticino on Interlakenista vain kolmen tunnin ajomatkan päässä (ja Milanosta vain vajaan tunnin) ja vaikka se näin soveltuukin hyvin päiväretkeilyyn, voisin suositella  sitä jopa vielä enemmän yhden tai kahden yön reissua alueelle. Itse ajattelin seuravalla kerralla varata mukaan myös pyörän, ja aikaa uimiseen ja gelatolle.

    Tiina Kivelä



    Pizza: La Ghironda, Viggiù