• Elämä
  • Elämäntapaurheilija

    Tiina Kivelä

    Saariselältä selviydytty. Selviydytty todellakin, sillä muistin vasta lähtöviivalla lauantaina etten ole suunnistanut kunnolla kahteen vuoteen. Oli siis hieman tekemistä sovittaa kartanluku ja kompassinkäyttö juoksun lomaan. Haasteista huolimatta onnistuin kuitenkin suoriutumaan maaliin kahtena päivänä eksymättä tai kompuroimatta liiaksi. Ehkä siinä kuuluisassa 10’000 harjoittelutunnin legendassa on sittenkin jotain perää.

    Kisasivuilta^ löytyvät tulokset ja jopa sunnuntain reittini – hieman ylimääräisiä kilometrejä ja minuutteja reissuun tuli, mutta kilpailuhengen vastaisesti se ei oikeastaan haitannut. Vaikka edelleen silloin tällöin nautin haastaessani itsensä tällaisissakin touhuissa, tulin tulokseen, ylimääräisiä mutkia ja nousumetrejä kerätessäni, että oikeastaan nautin eniten urheilusta urheilun vuoksi. Ja tunturisuunnistuksesta tuntureiden. Tärkeintä ei ole kilpailla kilpailun vuoksi, vaan nauttia elämästä, olla terve ja pystyä tällaisiin suorituksiin. *

    URHEILU ELÄMÄNTAPANA

    Olin lopputuloksissa kolmas ja palkinnoksi sain gaiterit eli säärystimet, jollaisia olenkin etsiskellyt vuoritouhuihin. Tuottelias reissu siis ja kunnonkin puolesta tämän kai voi laskea hyväksi perustreeniksi alpinismiin, niiden suurten unelmien saavuttamiseksi. On nimittäin jo uudet tavoitteet näköpiirissä, nelitonniset vuoret ja jäätiköt.

    En silti ole varma onko minusta enää systemaattiseen treeniin. Tietysti haluan pitää huolta terveydestäni ja kunnostani ja pystyä vuorien valloitukseen. Ja tiedän että projekti oma kunto on pidettävä koordinoituna hyvien tulosten saavuttamiseksi. Mutta tiukasti aikataulutettua treenaamista vaikkapa suunnistuskisaa tai maratonia varten? Ei kiitos – haluan edelleen enimmäkseen nauttia urheilusta ja pystyä pysähtymään kesken juoksun hillasuolle. Kuten eilen. Onneksi yleensä näin myös loppujen lopuksi liikun eniten.

    Jos ja kun siis ihmettelet outoja väliaikojani Stravassa, niin ei hätää. Keskityn vain nauttimaan, marjoihin ja ehkä joskus myös selfiehin. Appin pausettaminen täksi ajaksi olisi liian vaivalloista ja oikeastaan periaatteeni vastaistakin. Koska haluan olla mahdollisimman aito.

    Eli näin heräsin, näin juoksen ja näin pidän itseni järjissäni Lapissa.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä: Kemijärvi 66°42′50″N, 027°26′00″E


    *Ps. Jos joku tänne asti eksyi, niin yksi narinan aihe valitettavasti olisi kisaformaatista ja nykyurheilusta yleisemminkin; oi miksi tunturisuunnistuksessa naisten pääsarjassa naisten matka on lähes 1/3 lyhyempi kuin miesten ja nousumetrejä lähes puolet vähemmän kuin miehillä? Vuonna 2017 pitäisi riittää, että on eroteltu erikseen miesten ja naisten sarjat ja niissä vieläpä A ja B tasoittamaan eroja, mutta ei pitäisi olla mitään tarvetta laimentaa naisten pääsarjan vaativuutta.

    Maksamme kuitenkin saman hinnan osallistumisesta ja väittäisin että nykyään vielä useammin haluamme haastaa itsemme kunnolla tällaisiin tapahtumiin osallistumalla. Oletteko muuten huomanneet, että samalla kun suunnistuskisojen osallistujamäärät laskevat, polkujuoksukisojen osallistujamäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti? Varsinkin naisten pidempien matkojen osalta. Jotain voisi siis suunnistuspuolellakin ja miksei muuallakin tästä kehityksestä ottaa opiksi.