• Alppinismi
  • Majatalosta majataloon retkeily Sveitsin Alpeilla

    Tiina Kivelä

    Suomalainen jos joku ymmärtää yksinkertaisen mökkeilyn ja siihen yhdistetyn retkeilyn päälle. Jopa sen hyvin vaivalloisen erämaaoleskelun, jossa hanasta ei tule lämmintä eikä kylmää vettä, sähköt katkeaa pienemmässäkin myrskysssä ja lähellekään ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla (mutta pihaan pitää silti päästä autolla). Vähänkään retkeilemään taipuvaisena suomalaisen alatyyppinä on vuodessa myös tehtävä vähintään yksi viikon autiotupa/kämppäreissu Lapissa, mahdollisimman painava rinkka selässä ja metsänvihreä asu päällä.

    Minäkin pidän retkeilystä, mutta (yllätys!) en ole koskaan ymmärtänyt tämän ns. eräjormailun ja sissitouhujen ihanuutta, niistä juhannusruuhkista puhumattakaan – en ainakaan houkuttelevana loma-aktiviteettina, vaikka muuten vaativasta ulkoilusta ja jopa extremeurheilusta ja puusaunoista pidänkin.

    Lapissa (ja Sveitsissäkin tavallaan) tunturit ja villi luonto löytyy niin helposti takapihalta että viikon vaellusten ja viiden tunnin mökkiruuhkassa istumisen sijaan helposti saavutettavat päiväretket ja viikonloppuvisiitit, kaupunkiasunnon tai hyvinvarustellun mökin mukavuuksiin yhdistettynä, sopivat makuuni enemmän kuin hyvin.

    Minulle raskaassa vaativassa maastossa kulkeminen kevyin kantamuksin ja yöpyminen hyvinvarustellussa mökissä, majatalossa tai hotellissa villin luonnon ja erinomaisten ulkoilma-aktiviteettien keskellä on paras irtiottotapa arjesta ja työpaineista. Siksi(kin) Sveitsin retkeilymaja ja -alppimökkiverkosto ja koko ns. majatalosta majataloon (hütte zu hütte) vaellusperinne, johon täällä asuessani olen tutustunut, on enemmän kuin makuuni ja esittelyn arvoista.

    Ja siksi olet nyt lukemasssa pientä opasta majatalosta majataloon -retkeilyyn Sveitsin Alpeilla. Edelleenkään minulla ei valitettavasti ole riittävästi aikaa ja varaa tiivistää ja editoida tätä loputtomiin, joten juttu on ainakin ison kahvi/teekupin mittainen – varaa siis hetki aikaa ja se kuppi ja lue eteenpäin, jos aihe yhtään kiinnostaa.

    Tiina Kivelä

    Hütte zu hütte eli majatalosta majataloon retkeily Sveitsin Alpeilla

    Yksi suosikkitavoistani liikkua, lomailla ja pitää huolta hyvinvoinnistani (luonto <3) Sveitsissä on siis ns. kevyt retkeily Alpeilla. Otan yleensä viikonloppuisin ja pidemmillä lomilla (joskus töiden lomassakin ja niiden vuoksi) junan ja/tai bussin kaupungista pikkukaupunkiin tai kylään vuorilla, josta jatkan vaeltaen, pyöräillen tai hiihtäen majataloon ja takaisin, tai majatalosta majataloon, joko ihan kokonaiseksi yöksi tai viikoksi, tai lyhyemmille ruoka- ja juomatauoille. Selässäni kannan kevyttä reppua ja vastaantulijoille huikkaan aina tervehdyksen (toim. huom. vaadittava käytöstapa Alpeilla).

    Kattava reitti- ja majataloverkosto ja sitä tukeva infra, sis. julkisen liikenteen ympäri Sveitsin, mahdollistaa erinomaisesti tällaisen kevennetyn ja laadukkaan version retkeilystä ja aktiivilomailusta, joka useimmiten on myös kestävää ja vastuullista, koska sen saa usein pyytämättäkin yhdistää lähiruokaan, julkiseen liikenteeseen ja voittoa tavoittelemattomina toimiviin palveluihin. Aiheen ympärillä tehdään kyllä myös rahaa (ja voitolla), mutta usein nämä hyvät retkeilyvarusteet, ruoka ja juoma, liikenneyhteydet, opaskirjat ja opaspalvelut ovat kaiken rahan arvoisia – sveitsiläinen laatu on sveitsiläistä laatua – ja parhaaseen kestävyyteenhän kuuluu myös taloudellinen kestävyys.

    Alppien (ja varsinkin Sveitsin alppien) majatalosta majataloon, eli hütte zu hütte, vaeltelu on yksinkertaistettuna kuin suomalainen autiotuparetkeily sveitsiläisellä vieraanvaraisuudella, helppoudella, paremmalla palvelutarjonnalla ja saavutettavuudella höystettynä. Ja vaikka se tavallaan on helppoa, kevyine reppuineen ja aurinkoisine säineen, eivät tuhansien metrien korkeuserot, jyrkät tekniset polut ja paahtava porotus ole mitään lastenleikkiä, vaikka toki lastenkin kunnolla ja taidoilla kuljettavia retkivaihtoehtoja tarjonnasta löytyy.

    Alpeilla ei kanneta rinkkaa ja trangiaa viikkoja erämaassa ja kuljeta reitin alkupisteisiin omalla autolla. Sveitsin alpeilla pidemmät siirtymät kuljetaan julkisilla ja itse vaellus ja muu retkeily hoituu selvästi merkittyjä reittejä pitkin kylästä kylään ja majatalosta majataloon sopivissa etapeissa kevyin kantamuksin – 1500m ylämäkeä on ihan riittävän raskasta pelkästään oman kehonpainon kanssakin.  Lisäksi trangian ja oman kahvitermarin sijaan Alpeilla ruoka ja juoma ostetaan käteisellä matkalle osuvista majataloista ja ravintoloista, tai matkan varrelle osuvista kioskeista ja itsepalvelupisteistä – ja näitä palveluita ja tuotteita osuu muuten retkille juuri sopivin välimatkoin, suoraan reitillä, joten käteisen kantaminen banaanien sijaan todellakin kannattaa.

    Miksi tällaiselle retkelle?

    Sveitsin majatalo- ja hütteverkosto mahdollistaa villin vuoriluonnon ja mahtavien elämysten kokemisen pienellä vaivalla ja jopa yhden viikonlopun aikana ehtii pitkälle, hyödyntäen majatalojen tuoman tuen ja lepomahdollisuuden. Majatalot ja mökit siis tavallaan mahdollistavat pidemmänkin ja vaativammankin reissun tekemisen ilman vuosikymmenten leiriytymis- ja selviytyjäkokemusta (ja niitä painavia rinkkoja) ja keskittymisen olennaiseen ylimääräisen säädön ja hampaidenkiristelyn sijaan.

    Sijaitessaan tiettömien taipaleiden tai vähintään yleiseltä (moottori)liikenteeltä suljettujen teiden takana, mahdollistavat mökit ja majatalot, mukavuuksistaan huolimatta tai jopa joskus niiden ansiosta, myös erinomaisen rauhallisen luontoelämyksen. Ollessaan, rahaa vastaan, avoimina kaikille, ne myös tavallaan ovat oman (kesä)mökin korvike Sveitsiläisille ja muille joilla omaan yksityiseen mökkiin ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta. Aina seuraa ei voi valita ja jotkut kanssaretkeilijöistä ovat äänekkäämpiä ja huonokäytöksisempiä kuin toiset, mutta hyvällä tuurilla olette ainoa seurue koko alueella illan pimetessä, tai suuren yhteisen ruokapöydän ääreen istuu mukava muukalainen, tai parikin, satumaisine tarinoineen ja jaettavaksi tarkoitettuine viinipulloineen.

    Alppien tuhansien metrien korkeuseroissa ja jyrkissä poluissa on myös usein ihan riittävästi vaativuutta ja raskautta ettei siihen päälle huvita eikä oikein kannatakaan varata selkään kymmenien kilojen rinkkaa viikon leiriytymisvarusteilla, vaan keskittymisen ja voimavarat saa mökkien ja majatalojen palveluiden avulla suunnata ns. parhaisiin juttuihin. Kevyet vaihtovaatteet, sadesuoja, päivävaellusvarusteet ja kevyt liner-makuupussi kulkevat kätevästi pienessä repussa ylös tuhansien metrien korkeuteen, jossa majatalo ruokineen ja lämpimine, pehmeine sänkyineen odottaa.

    Ja sitten on tietysti ne mahtavat maisemat, kokemukset ja elämykset. Kävellessäni ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmälti jäätiköllä Cabene Des Dixille häikäistyin kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti jäätikköylängön hohtavasta valkoisuudesta ja sinisyydestä ja siitä lappilaiselle hyvin kotoisastakin hiljaisuudesta ja tyhjyydestä, joka erämaassa vallitsi. Valitettavasti nämä samat seudut ovat myös vastikään keväällä muistuttaneet kuinka vuorilla on oma voimakas tahtonsa ja huono tuuri ylhäällä on usein todella huono tuuri, mutta juuri siksikin, kaiken sen kauneuden ja mahtavien voimien keskellä, sitä tuntee elävänsä ja olevansa parhaalla mahdollisella nöyrällä tavalla, samalla oppien käsittelemään ongelmia ja riskejä niiden oikeissa mittakaavoissaan.

    Schreckhornhüttelle vaeltassamme taasen katselin kuinka jäälohkareet kasvoivat kasvamistaan mitä ylemmäs Oberer Grindelwaldglectscherin sivua kuljimme. Mittaluokkaa ja varsinkaan sitä kokemusta, kun ymmärrät että jäätiköt kohoavat pilvenpiirtäjien korkeuksiin ja harha-askel railoon voi tietää kymmenien, ellei satojen metrien pudotusta jäiseen turmioon, on lähes mahdoton kuvailla sanoin. Kaikki tämä on parasta kokea itse jos vain mahdollisuus tulee – myös se kun katselet hiekan peittämiä jäätikön osioita, ja tunnet kuinka polttava iltapäivän aurinko kuumentaa sekä oman ihosi että hiekan kuin hiileksi, joka sulattaa herkän jään altaan. Aivan liian nopeasti.

    Jäätiköt ovat eläviä, kuten koko vuoristokin, ja niiden luona on todellakin helppo ymmärtää että jotain ja mitä on tehtävä – ei voi vain istua vieressä ja katsella kun maailma lipuu ohitse aivan väärään suuntaan.

    Tiina Kivelä Switzerland

    Missä ja miten

    Sveitsin Alpeilta ja niiden juurilta löytyy sopiva reitti majataloineen ja mökkeineen sekä vaativampaa että helpompaa retkeä etsiville, koko maan pituudelta. Huomaathan myös että yhä useammin moni majatalo ja reitti toimii myös pyörällä liikkuville ja osa ylhäälläkin sijaitsevista majataloista on saanut kylkeensä bikehotel -leiman, mahdollistaen backpackingin lisäksi bikepackingin ja majatalosta majataloon (maasto)pyöräilyn. Osa majataloista on myös saavutettavissa lasten tai muiten hitaammin ja vaivalloisemmin kulkevien kanssa ja osa taasen tarjoaa kokeneille kulkijoille kovaa kuntoa, rautaisia hermoja ja taitoja vaativia ja testaavia koitoksia.

    Vaikka mökkejä ja majataloja löytyy ympäri maata, erityisen hyvän majataloverkoston, reitit ja maisemat majatalosta majataloon retkeilyyn Sveitsissä tarjoavat mm. Bernin ylämaat, Wallisin, Appenzellin ja Graubündenin alueet, kaikki saavutettavissa kätevästi junalla ja/tai postiautolla mistäpäin Sveitsiä tai muista maista tahansa.  Sveitsistä ja rajojen ylikin löytyy myös monta klassista ja suosittua majatalosta majataloon reittiä, mm. Tour de Mont Blanc ja Via Alpina ja näiden eri variaatiot / etapit.

    Variaatioita ja pakettitarjouksia eri alueille on useita ja omatoimiretketkin onnistuvat enemmän kuin hyvin, kun osaa edes hieman lukea karttaa ja lukee vaikkapa tämän jutun kokonaan. Mutta yksinkertaistettuna majatalosta majataloon retki suunnitellaan seuraavan rungon avulla: Ensin, mieti käytettävissä oleva aika eli kuinka monta päivää ja yötä matkalla voit yöpyä, sis. siirtymän kaupungista/lentokentältä alueelle, kuntosi ja taitosi ja niiden asettamat vaatimukset majataloon vievän ja sieltä sivistyksen pariin palauttavan reitin noususummille ja yleisille vaativuuksille, vuodenaika (mitä ylempänä reitti ja majatalo sijatsee sitä pidempään siellä on lunta ja vaikeampia sääoloja, ja osa majataloista on auki vain tiettynä sesonkina) ja budjetti majoituksineen, ruokineen ja liikenneyhteyksineen.

    Ja kun ensimmäisen vaiheen karsinta näiden tärkeinpien kriteerien pohjalta on suoritettu, onkin sitten aika valita vain jäljelle jääneistä ne mieluimmat maisemat (esimerkiksi tämän blogin ja Instan kuvien avulla ;)) ja miksei myös vaikka viini- tai viskivalikoimat (hienosti rakennettu majatalosta majataloon pakettituote ja brändi on muuten Appenzellin Whiskytrek).

    Niin ja mieti myös haluatko vaeltaa, juosta vai jopa pyöräillä retken – vaihtoehtoja on useita, varsinkin kesällä ja todellakaan aina ei tarvitse vaeltaa, vaikka se se perinteisin majatalosta majataloon -retkeilyn muoto onkin.

    Huom. Lue lisää Sveitsin vaellusreiteistä ja niiden luokituksesta täältä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Miten – hütet, berggasthausit ym.

    Sveitsin majatalojen järjestöön (Hüttenwarte Schweizer Hütten/Gardiens Cabanes Suisses/Guardiani Cabanne Svizzera) kuuluu n. 140 majatalo ympäri maata, SAC hüteista muiden järjestöjen ylläpitämiin ja yksityisiin mökkeihin (hütte) ja majataloihin. Mökkien ja majatalojen koot vaihtelevat pienistä muutaman hengen majoista suuriin hotellimaisiin majataloihin, joissa usein on yksi tai muutama parin hengen huone ja yksi tai useampia usean sängyn dormeja. Osa mökeistä on hyvin alkeellisia yksinkertaisia ”hätämajoja”, osa arkkitehtuuriltaan ja ympäristöarvoiltaan palkittuja luksusmajataloja.

    Swiss Alpine Club eli SAC operoi ja ylläpitää suurta osaa varsinkin ylempänä vuorilla sijaitsevista mökeistä ja majataloista  ja heidän sivuiltaan löydät hütteinformaation ja linkkien lisäksi runsaasti tietoa alpinismista ja muusta vuoriurheilusta. (SAC huts englanniksi.)

    SAC:n hüttejen lisäksi vuorilta löytyy lukuisia isompia ja pienempiä, hienompia ja yksinkertaisemiä majataloja eli Berggasthauseja ja ihan vain Gashauseja, jotka tarjoavat sekä yöpymismahdollisuutta puolihoidolla että ruokaa ja juomaa päiväretkeläisille ja ohikulkijoille. Useimmiten vaellus näille on astetta helpompi kuin SAC:n hütteille, joista usea toimii alppinistien ja vuorikiipeiijöiden tukikohtana vaativammille retkille (mitä ylempänä ja syrjemmässä majatalo ja hütte sijaitsee, sitä useammin voit odottaa kanssayöpyjien kömpivän ylös retkilleen aamukolmelta).

    Sveitsissä on lisäksi tarjolla lukuisia yksityisten ja muiden talojen mökkejä, joita voi nykyisin selata kätevällä nettisivulla, jossa onnistuu myös mökin online varaus.

    Tiina Kivelä

    Miten – telttailu

    Mikäli majatalo tai hütte on liian mukava (tai sosiaalinen) vaihtoehto sinulle, voit toki harkita myös telttailua tietyin rajauksin. Telttailu ja muu ns. villi leiriytyminen on nimittäin Sveitsissä sallittua vain sille erikseen varatuilla leiriytymisalueilla ja ylhäällä vuorilla. Sveitsissä ei siis jokamiehenoikeuksia tunneta.

    Vuorilla telttailu on varmasti mieleenpainuva seikkailu, mutta mitä ylemmäksi retki vie ja mitä syvemmälle luontoon kuljetaan ja leiriydytään, sitä tarkemmin kannattaa etukäteen selvittää paikalliset erityispiirteet ja sääolot, ja erityisesti luonnon- ja villieläinten suojeluealueet, joilla telttailu ja muu leiriytyminen on myös vuorilla kielletty.

    Lisätietoja Sveitsissä telttailuun tästä linkistä.

    Huom. Mitä heppoisemmassa majassa ja syrjäisemmässä paikassa yönsä aikoo viettää sitä paremmin on myös selvitettävä paikalliset/ajankohtaiset sääolot. Vaarat ja haasteet ovat vuorilla retkeillessä hieman erilaiset kuin vaikkapa Lapissa ja vaikka hyvä kunto ja hyvät Lapissa hankitut retkeilytaidot ovat eduksi, on Alpeilla hyvä aloittaa nöyryydestä ja selvittää ja oppia mahdollisimman paljon erityisesti Alppien erityispiirteistä ennen matkaanlähtöä.

    Miten – sesongit ja aukioloajat

    Sveitsin kesäretkeilyn ja vaeltelun sesonki on toukokuulta lokakuulle, jolloin useimmat kesähissit, majatalot ja muut palvelut ovat avoinna. Reitit ja majatalot yli 2000m korkeudessa ovat avoinna hieman lyhyemmän ajan n. kesäkuulta syyskuulle ja tarkemmat aukioloajat voi tarkistaa itse majatalojen sivuilta tai alueen matkailuneuvonnasta.

    Kesän vaelluskauden lisäksi on myös olemassa talvikausi, jolloin osa majataloista ja varsinkin hüteistä toimii tukikohtina hiihtovaeltajille, talviretkeilijijöille ja alpinisteille. Talvikausi on yleensä tammikuulta huhtikuulle, mutta tässäkin tapauksessa tarkemmat sesongit ja aukioloajat kannattaa tarkistaa alueittain ja majataloittain.

    Osa majataloista ja lähes jokainen SAC:n hütte on myöskin tavallaan avoinna vuoden ympäri, kenties ei kokonaan mutta jokaisesta löytyy vähintään ns. talvihuone vuoden jokaisena päivänä ja yönä, koska suuri osa kuuluu myös ns. vuorten hätämajoitusverkostoon, jolla varmistetaan suoja kulkijoille yllättävissä ja vaikeissa sääoloissa.

    Noin kaksi kolmasosaa majataloista on miehitetty talvi- ja kesäsesonkeina, mikä tarkoittaa että perusruokaa ja juomaa on tarjolla (käteistä vastaan) itse majapaikan lisäksi. Jatkuvasta aukioloajasta huolimatta hüttelta tai nettisivuilta on kuitenkin aina hyvä tiedustella etukäteen kulloinenkin tilanne, johon vaikuttaa mm. sesonki, sää ja ennakkovarausten määrä.</å>

    Huom. Isommat majatalot varsinkin kesämatkailuun painottuvilla seuduilla ovat avoinna vain kesäkauden, noin. toukokuun alusta syyskuulle.

    Tiina Kivelä

    Miten – ruoka ja juoma

    Aukioloaikoinaan eli ns. palvelusesonkina jokainen hütte ja majatalo tarjoaa vähintään illallisen ja aamupalan yöpyjille (puolihoito). Moni myös toimii täyden palvelun majatalona, josta sekä yöpyjät että ohikulkijat saavat lounaan ja muuta ruokaa, pieniä suupaloja ja juomaa, sis.  paikallisia erikoisuuksia. Ruokalistoilta löytyy usein erilaisia keittoja ja liharuokia, mutta myöskin kasvis- ja joissain tapauksissa myös vegaanivaihtoehtoja. Ja mikä parasta, ruokalistoissa on ilmoitettu mistä esimerkiksi liha ja maito ruokiin tulee ja useimmiten tarjolla onkin todellista lähiruokaa.

    Vaikka Sveitsistä monta palkittua ja Michelin-tähditettyä ravintolaa löytyykin eivät majatalojen ruoat olefinediningiä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, vaan enemmänkin perinteistä ja tuhtia vuoriruokaa. Ja kun Sveitsissä ollaan, eivät juuston ystävät varmasti jää ilman juustoa, oluesta puhumattakaan.

    Reittien varrelta ja majataloista löytyy myös usein ns. ulosmyyntiä harjoittavia maatiloja ja vaikka juustoloita (esim. alla), sekä itsepalvelupisteitä, joista voi ostaa juustoja, juomaa ja jopa jäätelöä. Näitä(kin) varten pidä silmät auki ja käteistä mukana.

    Juomavettä varten Sveitsin kylistä ja alempaa reittien varsilta löytyy usein lähteitä ja hanoja, joista saa (ilmaiseksi) raikasta juomavettä ja joissa pullot on siis hyvä täyttää retkeä/seuraavaa etappia varten. Jokainen majatalo ja hütte myös myy pullovettä (useinkaan ylhäällä vuorilla hanavesi ei ole juomakelpoista, jos sitä yleensäkään on) mutta ympäristön ja rahansäästön kannalta suosittelen joko omien pullojen kantamista ja pullojen täyttämistä näistä hanoista ja/tai filtterin kantamista mukana. Kesän helteissä useampien litrojen kantaminen pitkiä ylämäkiä ei myöskään ole kovinkaan suositeltava vaihtoehto vaan tässäkin tapauksessa filtteri ja tai rahaa helikopterilla majaan kuljetetun veden ostamiseen kannattaa.

    Nykyisin retkeilytarvikeliikkeistä* saa onneksi käteviä ja kevyitä suodatusjärjestelmiä esim. Lifestrawn kevyt pillimäinen suodatinsysteemi*, ja ns. vedenpuhdistustapletteja, joiden avulla tämän matkan varrelta löytyvän veden (Alpeilla usein jäätikköjen ja lumen sulamisvesiä puroista) saa juomakelpoiseksi.

    Huom. Jos ja kun olet liikkeellä sesonkien ulkopuolella ja majoitut ns. talvihuoneessa, löydät sieltä usein perustarpeet ruoan laittoon ja lämmittämiseen. Mutta sesonkeina älä odota löytäväsi majatalosta tai mökistä keittiötä omatoimista ruoanlaittoa varten – silloin keittiö on vain ja ainoastaan majatalon ylläpitäjien käytössä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Miten – mukavuudet

    Osassa mökeistä ja useimmissa majataloissa on juokseva vesi (ei tosin useinkaan juomakelpoista), sisävessa, sähkövalo, rajattu puhelimen latausmahdollisuus (ja erityisesti kuuluvuus), sängyt, peitot ja tyynyt (ota kuitenkin oma liner-makuupussi mukaan) ja onpa useissa myös valikoima sisäkenkiä (ja vahva kielto vaelluskenkien tuomiseen eteistä pidemmälle).

    Mökit ja majatalot ovat myös lämmitettyjä aukioloaikoinaan ja osassa saa lähes maaseutuhotellitunnelman. Suihkuja ja joskus jopa sauna löytyy myös harvoissa tapauksissa, mutta varaudu siihen että pääset peseytymään vasta kotiin palatessasi tai tunturipurossa.

    Huom. Autiotupameininkiä kaipaaville osa SAC:n hüteistä, ja useimmat varsinkin ei-sesonkeina talvihuoneissaan, tarjoavat alkukantaisen elämyksen ulkovessoineen, puuhelloineen ja vain hetken generaattorin voimalla toimivine sähkövaloineen.

    Miten – varusteet

    Useimmilta hüteiltä löytyy peitot ja tyynyt, mutta hygienian vuoksi ohut liner makuupussi on lähes välttämätön varuste repussa. Muihin tarpeellisiin varusteihin voisin listata kevyen päivärepun (n. 25l-40l) sis. juomapullon, pientä evästä, ensiapupakkaus, punkkimyrkky ja aurinkorasva; säänmukaiset vaatteet ja vaihtovaate/sadesuojaerä, aurinkolasit, hattu, kartta, kompassi ja puhelin (täyteen ladattuna ja vara-akulla). Kengiksi on hyvä valita pitäväpohjaiset ja tukevat kengät (lue tarkempia kenkävinkkejäni täältä).

    Vaellussauvat ovat myös hyvä lisä varuste-arsenaaliin, äläkä myöskään unohda kameraa, koska maisemat ovat ehdottomasti kuvien arvoisia.

    Huom. Vaativimmille reiteille, jäätiköitä ja teknisiä kiipeilyosuuksia sisältäville mökkiretkille varusteisiin on tietysti hyvä kuulua myös köydet, jäähakut, jääraudat ja taito käyttää näitä, mistä lisää yllä mainitulla SAC:n sivuilta.  Ja lisää varustevinkkejä ja esimerkkejä ns. normiretkiin Scandinavian Outdoorsilta (suomalainen verkkokauppa!) täältä*.

    Miten – hinnat, varaaminen ja maksaminen

    Vaikka online varaukset ja kalenterit yleistyvät jo majoillakin, on edelleen useimmissa tapauksissa mökille tai majataloon soitettava (numero toki löytyy netistä) ja tiedusteltava tilaa ja varaustilannetta halutulle ajankohdalle. Ja usein samaan numeroon on hyvä soittaa itse retken kynnyksellä ja tiedustella paikallisarviota säästä ja muista huomioonotettavista seikoista.

    Varaa yöpymisesi siis suoraan hüttelta tai online-varausjärjestelmän kautta hyvissä ajoin etukäteen, ja mikäli et käytä jo varattua yötä, peruuta se viimeistään edellisenä iltana välttääksesi sakot. Läheskään kaikki hütet eivät ole siirtyneet digiaikaan, mutta osan varaustilanteen suunnitellulle retkiajankohdalle voi jo tarkistaa kätevästi online-kalenterista, joita löytyy hüttejen kotisivuilta.

    Pelkän yöpymisen hinnat majataloissa ja hüteissä aikuisilta vaihtelevat 20-40CHF välillä ja majoituspaketti puolihoidolla (paras vaihtoehto mielestäni) vaihtelee 50-80CHF välillä.

    Voit maksaa yöpymisen hüttellä käteisellä, CHF/EUR, ja vaikka osa hyväksyy luottokortin suosittelen varaamaan vuorille ensisijaisesti käteistä majoituksia ja ruokailuita varten.

    Pakettimatkat

    Sveitsiläinen majatalosta majataloon retkestä voi kukin muotoilla haluamansa, joko omatoimisesti tai pakettina ostettuna. Olen itse tehnyt kaikki retkeni omatoimisesti, mutta varsinkin ensimmäiselle retkikerralle suosittelen pakettimatkan harkitsemista.

    Monella seudulla, mm. Berner Oberlandissa, retkiä tarjotaan pakettina eri palveluvaihtoehdoilla. Tällöin voit esimerkiksi yhdellä puhelinsoitolla tai nettivarauksella varata kaikki välipysähdykset eli hütet usean päivän ja yön retkelle samalla kertaa, sis. ruokailut ja opastukset. Noin yleisesti paketteja tarjoavat Sveitsissä sekä paikalliset että ulkomaiset matkanjärjestäjät ja mm. matkaopasfirmat ja osa majataloista tarjoaa myös opastus – ja retkipalveluita paketoitaviksi majoituksen kylkeen.

    Löytyypä palveluja, paketteja ja opastusta suomeksikin, joten eikun googlaamaan jos ja kun helpoin retkivaihtoehto kiinnostaa.

    Tiina Kivelä

    Retkisuosikkini & majatalovinkit

    Näin pitkän jutun lopuksi onkin hyvä mainita että en suoraan sanottuna ole ehtinyt vielä tehdä montakaan yhden tai usean yön mökkireissua Sveitsissä. Paraskin puhumaan siis. (Kokemattomuuteni johtuu toki enimmäkseen siitä että asuin reilun vuoden Interlakenissa, josta ehti hyvin käydä päivässäkin kunnon ylävuoristoretkellä ja palata silti illaksi omaan sänkyyn – oma kotini siis toimi eräänlaisena alppimajatalona.)

    Olen kuitenkin käynyt muutamalla, ohittanut useita ja kuullut ylistäviä kommentteja tuttaviltani, jotta voin suositella tiettyjä kohteita ja koota listaa paikoista joihin haluan itse retkelle, uudestaan tai ensimmäistä kertaa.

    Kirjaan myös jokaiseen reittivinkkiini omat yöpymispaikkani ja havaintoihini perustuvat suositukseni, joten majatalo- ja muita yöpymisvinkkejä löytyy muualtakin näiltä sivuilta, enimmäkseen alpinismi/vaellus/vapaalasku -kategorioista.

    Tässä lopussa nyt kuitenkin tiivistettynä muutama vinkki mistä majatalosta majataloon retkeilyn Sveitsissä voisi konkreettisesti aloittaa. Ja mikäli sinulla on kysyttävää, kommentoitavaa tai lisättävää juttuuni, niin jätä viestisi kommenttiboksiin tai maililla suoraan minulle. Vastaan parhaani mukaan tai vähintään ohjaan paremmin tietävien puoleen.

    Hüttevinkit

    Shreckhornhütte 2529m – vaativa sinivalkoinen alppivaellusreitti Grindelwaldista

    Blüemlisalphütte 2840m Oeschinenseen kautta– vaativa punavalkoinen reitti Kanderstegistä

    Alpstein (kattava ja tiheä verkosto majataloja ja SAC -hüttejä, korkeimmat huiput n. 2500m)  – helposta vaativaan– usean päivän miksei jopa viikon aktiivilomareissulle täällä (Appenzelliin matkaa junalla Zürichistä n. 2h) ehdottaisin esimerkiksi kulkemaan Wasserauenista Bollenweesin Berggasthausiin, sieltä ylemmäs SAC:n hütelle esim. Hundsteinhütte tai Berggasthaus Rotsteinpassille, takaisin alemmas Meglisalpille ja sieltä taasen takaisin alas Seealpseelle ja yöksi esimerkiksi Berggasthaus Seealpseelle ja viimeiseksi yöksi vielä ylös Berggasthaus Aeschiin tai Berggasthaus Ebenalpiin tai jopa Alter Säntikselle ja vihdoin gondolilla alas…

  • Hyvä Retki
  • Varustevinkit alppiretkille – vaelluskengät

    Tiina Kivelä

    *sis. mainoslinkin

    Alppien kesähissit, vaellusreitit ja majatalot avautuvat näinä päivinä taas uudelle vaelluskaudelle ja sen kunniaksi sivuduunini muotibloggaajana jatkuu nyt vaelluskenkävinkein.

    Kerron sinulle nyt hyvän retken puolesta miksi ja millainen panostus kunnon alppivaelluskenkiin kannattaa, jos ja kun hyvä retki Alpeille on suunnitelmissa. Ja ihan ensimmäiseksi, koska sitäkin edelleen niin usein kysytään, tehdään yksi asia hyvin selväksi: Alpeilla ei pärjää lenkkareilla. Ei, ei ja ei.  Tai no ehkä juuri ja juuri pärjää, jos ei poikkea kylistä ja hisseistä muutamaa askelta pidemmälle oikeaan alppimaastoon, ja jos ei halua nauttia retkestä. Mutta koska tässä blogissa mennään oikeasti retkelle ja halutaan myös nauttia niistä, niin me emme retkeile lenkkareissa (muuta kuin juosten). Me retkeilemme tukevissa, suojaavissa, kestävissä ja pitävissä valluskengissä, jotka ensituntumalta saattavat olla painavat ja järeät, mutta jotka nopeasti osoittavat tarpeellisuutensa.

    Kunnon alppivaelluskengät kannattavat koska muutamatkin niillä tehdyt hyvät askeleet ja retket Alpeilla kannattavat aina, elämyksen, maisemien, terveyden ja hyvien instakuvien vuoksi. Trust me, #inlovewithswitzerland ei ole kuvieni perässä turhaan. Lisäksi kaikki tämä on vain niin paljon mukavempaa ja jopa turvallisempaa, kunnon tarkoitusta varten suunnitelluissa kengissä. Sen lisäksi että hyvät kengät pitävät jalkasi kunnossa ja mielesi iloisena, olet myös ne jalassasi mitä epätodennäköisempi asiakas pelastus- ja terveydenhoitopalveluille. Ja parempi kaveri, puoliso, työntekijä ja/tai kaveri, kun et valita jälkikäteen kipeistä jaloistasi, tai pahimmassa tapauksessa kysy sairaslomaa kun lomalla tuli pari muuttujaa. Olet myös ns. parempi ihminen, kun et retkellä viivästytä muun seurueen matkantekoa tai ärsytä valituksellasi vääristä kengistä.

    Mutta millaiset kengät ovat ne sitten ovat, ne hyvät, kunnon vaelluskengät Alpeille? Millainen panostus niihin oikeastaan kannattaisi tehdä, jos ja kun lenkkarit eivät kelpaa?

    Kenkien valinnassa, jos ja kun niitä ei jo ennestään ole, on ensiksikin tärkeää tietää mihin ne ollaan viemässä; millaisille pinnoille, reiteille tai vaikka tanssilattiloille ne oikein ollaan viemässä ja missä niillä aiot kulkea. Havainnollistaakseni Sveitsin Alppien olosuhteita, näet tässä jutussa kuvia viime lauantain reitiltäni, bergwanderwegeltä (puna-valkoinen merkintä) Seealpseen ja Meglisalpin väliltä Alpsteinin alueella Sveitsissä. Tällaisella reitillä tulet luultavasti astelemaan jos ja kun suuntaat Alpeille pienelle tai isolle retkelle, ja vaikka samalle matkalle sattuisi myös tanssilattia, niin suosittelen maksimoimaan kenkien sopivuuden juuri näille reiteille, ei sille tanssilattialle.

    Huomaathan myös kuinka Julie Andrewskin tanssi vuorilla hyvin käytännöllisin kengin.

    Tiina Kivelä Hyvä retki

    Sveitsissä alppivaellusreitit jaetaan periaatteessa kolmeen kategoriaan. Periaatteessa, sillä helpoin kategoria, keltaisin opastein merkattu wanderwege eli ns. perusvaellusreitti kulkee useimmiten päällystettyjä teitä, kaupunkien ja kylien katuja pitkin. Vaikeimmillaankin nämä reitit ovat sorapäällysteisiä polkuja ja porrastettuja rinteitä joita voi toki suuremmitta ongelmitta kävellä lenkkareillakin, vaikka näilläkin varaisin silti ne (juoksu)lenkkarit juoksuaskelille, ja keveät all-terrain/travel kategorian kengät kävelyyn.

    Sveitsin reittikategoriassa kaksi, bergawanderwegellä eli vuorivaellusreitillä, pääsemmekin sitten siihen kunnon vaellukseen ja retkeilyyn; juurakkoisille ja kivisille poluille, portaattomiin mäkiin ja vaijereilla varustettuihin jänniin kohtiin.  Näillä puna-valkoisin merkein merkatuilla poluilla kengistä on hyvä löytyä tukea ja suojaa, sillä kuten kuvistakin näet on näillä reiteillä kiveä ja kaltevuutta, joka haastaa jalat ja varusteet.

    Kaupoissa näitä kenkiä kaupataan kansainvälisesti kategorianimillä trekking, backpacking tai wander(hiking). Tämän kategorian kengät ovat avuksi, kun mitä luultavimmin lyöt jalkaterän terävään kallionpalaseen kymmenettä kertaa ensimmäisen kilometrin aikana, ja kun  kulkiessasi kaltevilla pinnoilla nojaat kengän reunaan, joka toivottavasti ei anna periksi tai väännä nilkkaasi epämukavaan ja epävakaaseen asentoon, kuten pehmeä lenkkari helposti tekisi.

    Näillä reiteillä kengistä on myös hyvä löytyä pitävä pohja ns. kiipeilykuviolla eli Climbing Zone’lla (kenelläkään tietoa mikä tämä on suomeksi?), koska hyvin usein sovitat jalkojasi kallionkoloihin jyrkissä rinteissä ja tasapainoilet vaijerista tukea ottaen mutaisella polulla lähes pystysuoran tuhannen metrin rinteen reunalla (oi vuorenharjanteet <3).  Pitävä pohja ja helposti puhdistettava pintamateriaali, joka ei ihan ensimmäisenä päästä läpi vettä ja likaa, tulee myös vähän turhankin usein tarpeen. Esimerkiksi kun niittypolulla astut onnellisten lehmien asettamaan liukumiinaan.

    Useimmiten reitit ja retket joita kuljen, ja joista kategoriassa ”retkellä” tässä blogissa kerron, ovat sekoituksia kategorian yksi ja kaksi reiteistä. Ja koska useimmiten punavalkoinen voittaa pituudessa ja vaativuudessa keltaisen, valitsen kengät ensisijaisesti tämän kategorian vaatimusten mukaan. Hyvillä alppivaelluskengillä kävelee mukavasti muutaman kilometrin tasaista asfalttia, mutta heppoisilla lenkkareilla ei kävele turvallisesti muutamaa metriä pidemmälle liukkaalla, kaltevalla ja kivisellä polulla.

    Sveitsin standardoidusta merkittyjen reittien valikoimasta löytyy myös kolmas kategoria eli sinivalkoisin viitoin merkitty alpinwanderweg (joita viittojen väritysten ja jännitysasteen vuoksi kutsun myös sisureiteiksi). Näille reiteille sopivat ihan hyvin sekä edellisten kategorioiden kengät, että vielä paremmin kunnon vuoristokengät eli alpin/berg/mountain-kategorian kengät (huomaat varmaan samankaltaisuuden nimissä). Näitä järeämpiä kenkiä voi myös hyödyntää hyvin mahdollisilla jäätikkövaelluksilla, sillä tämän kategrian kenkien ominaisuuksiin kuuluvat useammim mm. sopivat kolot jääraudoille ja Gore-Tex kalvo.

    Muutin aikoinaan Sveitsiin järeät ns. puolikorkeat GoreTex® Mendlini jalassa, vain huomatakseni että kaiken vaeltelun sijaan ne sopivat oikeastaan vain painavan rinkan kanssa tarvottavaan viikon tosilappivaellukseen, tai usean päivän etappivaellukseen/huttouriin Alpeilla tai Norjassa. Ja koska retkeni Alpeilla ja Sveitsissä ovat näiden sissireissujen sijaan useimmiten lyhyitä päivän, max. kahden retkiä, kuivalla säällä n. 1000-3000 metrin korkeudessa, ostin pian maahantulon jälkeen Trekking(3) -kategorian matalavartiset Lowat (käytössäni erinomaisiksi ja kestäviksi todettuja Lowan vaelluskenkiä löytyy mm. Scandiavian Outdoorin valikoimista täältä*), jotka ovat toimineet erinomaisesti jokaisen kategorian reiteillä kävellessä/vaeltaessa. Nämä kengät eivät ole vedenpitävät, sillä Sveitsissä tulee harvoin vaellettua pidempiä matkoja vesisateessa tai märässä maastossa, ja koska Keski-Euroopan kesähelteissä, jotka vuosi vuodelta kohoavat ylemmäs aina 3000′ metriin asti (voi ilmastonmuutos), kengiltä tarvitsee tukevuuden, pitävyyden ja kevyen suojan lisäksi enemmänkin hengittävyyttä.

    Sillä mitä mallia tarkalleen, goretexilla vai ilman, korkealla vai lyhyellä varrella, tai minkä värisenä, oleva pari jalkaasi näillä reiteillä ja retkillä osuu ei oikeastaan ole väliä, kunhan se on yllä esitellyn mukaisesti tukeva, suojaava, kestävä ja pitävä. Makuja ja käyttötapoja ja parhaimpia ominaisuuksia on monia,  mutta nyrkkisääntönä sanoisin että kaikki menee hyvin niin kauan kun et lähde matkaan lenkkareissa. Lupaan myös että jos ja kun suuntaat Alpeille pidemmän matkan päästä tarkoituksenasi tehdä luonnossa edes yksi pidempi kuin muutaman askeleen kävely, on vaelluskenkien pakkaaminen laukkuun erinomainen idea, lisäpainosta viis. Tai jos ne eivät sovi laukkuusi, voi ne jalassa yhtä hyvin kävellä itse matkankin.

    Minulla on ystävä, entinen kämppäkaverini, joka vaeltaa näitä polkuja varvastossuissa ja jopa avojaloin, mutta en silti suosittelisi sitä vaihtoehtoa muille, varsinkaan ensikertalaisille. Varvastossut ovat toki oiva valinta ns. leirikengiksi ja rantaretkelle mille tahansa Sveitsin lukuisista järvistä ja joista, paitsi että leirikenkienkin kohdalla huomioithan tehdessäsi majatalovaelluksen ja/tai yöpyessäsi Alpeilla jossakin SAC:n tai muun tahon berggashausessa tai hütessä (näistä tarkempi juttu tulossa ihan pian), tarjoaa mökki usein käyttöösi lainaparin crocseja tai huopatossuja.

    Tiina Kivelä / Hyvä retki

    Tiina Kivelä / Hyvä retki

    Tiina Kivelä / Hyvä retki

    (Btw, vaikka muuten varusteista tykkäänkin jutella minulta ei muuten kannata kysyä suosituksia sopivista rannekelloista vuoritouhuihin, sen verran uskottavat naarmut olen tuohon Daniel Wellingtoniini saanut hankittua seikkaillessani siellä ja täällä. Ja vaikka se kohtuu hyvin pysyykin ajassa ja ajan minulle kertoo, olisi vuorilla varmasti kätevämpi jokin multisport -kello, josta löytyisi vaikkapa korkeusmittari ja GPS -tallennus, ja joka ei pikku kosteudesta hätkähtäisi yhtä herkästi kuin tämä muotibloggarikello. Ja joka näyttäisi vuorilla enemmän ympäristöönsä sopivalta kuin tämä (jos tiedät sopivammasta, saa vinkkailla).

    Tiina Kivelä / Hyvä retki

    Tiina Kivelä / Hyvä retki

    Lopuksi haluan vielä mainita että vaikka tässä jutussa vilahtelevat sanat liukkaat polut, jyrkät rinteet, vaativat reitit ja turvallisuus, on retkeily näillä reiteillä kaiken sen vaivan ja opettelun arvoista, ja paljon helpompaa kuin ensivilkaisulla voisi vaikuttaa.

    Suoraan sanottuna itsekin ensimmäisillä kerroilla kauhuissani kulkiessani vaativampia pätkiä punavalkoisen kategorian reiteillä. Ja edelleen minua huimaa katsoessani alas vaikkapa tuolta ylläolevassa kuvassa näkyvältä polulta (alareunassa). Mutta en antanut silloin enkä anna edelleenkään haasteiden estää minua, vaan rohkeasti tekemällä ja nöyryydellä olen oppinut luottamaan jalkoihini ja hidastamaan tahtia, ottamaan rauhallisesti ja nöyrtymään uusien haasteiden edessä. Juuri sillä sopivalla tavalla, sillä mikä ei saa minua pysähtymään iäisyyksiksi tai kääntymään takaisin, vaan etenemään, joskus hyvinkin hitaasti mutta varmasti, ja lopulta onnittelemaan itseäni hyvin tehdystä retkestä illalla kotona.

    Vaikeasta korkeanpaikankammosta tai oikeasta tasapainohäiriöstä kärsivälle nämä voivat toki olla liian vaikeita reittejä kuljettavaksi, oli jalassa kuinka tukevat kengät tahansa, todellisista liikuntarajoitteista puhumattakaan. Mutta ns. peruskuntoiselle ihmiselle, hyvät kengät jalassa, Sveitsin vaellusreitit ovat mitä parhain hyvien elämysten, tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen kartuttamisen lähde.