Minun tarinani

Noin 30 vuotta sitten synnyin Lapissa, napapiirin pohjoispuolella, Kemijärvellä (kyllä, se sellutehdas, kapinaliike, Taivaan tulet jne.). Yöjunan pohjoinen päätepiste. Pohjoisessa opin puhumaan, kävelemään, juoksemaan, hiihtämään, ajamaan pyörällä ja autolla, lukemaan ja kirjoittamaan, piirtämään ja kutomaan. Opin liikkumaan luonnossa, lukemaan karttaa, suunnistamaan ja retkeilemään. Opin rakastamaan nuotion tuoksua ja vaativissa oloissa menestyviä kaupunkeja ja yhteisöjä. Ja vaikka mitä muuta.

TV:stä opin Sissistä, nuoresta keisarinnasta ja katsoin Sound of Musicin. Luin myös Heidistä, pienestä tytöstä Alpeilla. Ja pahoin pelkään että näin istutettiin esimmäinen siemen puuhun, jonka juuret lopulta ylsivät Heidin kotiseuduille asti. Seudun, jonka naapurista tätä nytkin kirjoitan.

Mutta ennen kuin kerromme lisää tästä hetkestä, palataanpa ajassa hieman taaksepäin, aika tarkalleen kymmenen vuoden taakse, jolloin usean pimeän kaamostalven ja Lapin kesän jälkeen muutin pois Napapiiriltä, Ruotsiin. Sitten Itävaltaan. Taas takaisin Lappiin ja muutaman vuoden päästä takaisin ulkomaille. Kerran, kaksi, useasti. Opiskelemaan, tekemään työtä ja tapaamaan mielenkiintoisia ihmisiä mielenkiintoisine tarinoineen. Tanskaan, Norjaan, Belgiaan. Muutin unelmien, töiden ja opiskeluiden perässä, ja matkustin paljon myös huvikseni, vähän ihan vain urheilunkin vuoksi. Ympäri Suomen ja Euroopan, aina Ateenaan asti. Välillä palasin takaisin Lappiin, ja sitten lähdin taas.

Ulkomailla opin juomaan kahvia, laskettelemaan vapaasti ja verkostoitumaan juomaan olutta Brysselissä. Pyöräilemään paikallisen etiketin mukaan Kööpenhaminassa ja tanssimaan jalkani helliksi Berliinin clubeilla. Ja oppeineni muutin taas takaisin pohjoiseen, opiskellakseni itseni maisteriksi, erikoistumisenani matkailututkimus, tehdäkseni töitä ja perustaakseni tämän sivuston. Sitten 2016 lähdin taas, tällä kertaa Sveitsiin.

Kyllä, olen levoton. Villi lapsi. Pidän matkailusta, liikkeellä olosta ja äitini sanoin olen alusta asti ollut toinen jalka ovenraossa, valmiina lähtemään mahdollisuuksien perään. Aina valmis seikkailuun ja unelmien toteuttamiseen. Aina valmis tekemään sitä mikä tekee onnelliseksi ja liikkumaan sen perässä ja mukana. Aina valmis haasteisiin, kohtaamaan ja tekemään niitä juttuja mitkä saavat minut tekemään parhaani, liikkumaan eteenpäin ja ottamaan kaiken irti tästä ainutkertaisesta elämästä ja sen mahdollisuuksista. Olen mennyt, seikkailu toisensa perään ja joskus vähän päällekkäinkin; suuret menestykset ja harha-askeleet vuorotellen. Mennyt, tullut ja mennyt taas.

Mutta sitten se tapahtui, syksyllä 2017. Palasin reilun vuoden Sveitsin keikan jälkeen taas kerran Lappiin, vain huomatakseni kuinka sydämeni, näin romanttisesti sanottuna, oli jäänyt jälkeen. Se oli jäänyt Sveitsiin. Se oli jumissa siellä, tai oikeastaan se lillui oikein mukavasti mukavuusalueellaan, vuorten, jäätiköiden, lämpimien pimeiden kesäiltojen, vaellusreittien, jokien, järvien, juuston, suklaan, ihanien ihmisten ja SBB:n junaverkon syleilyssä. Ja myöhemmin yhden pitkän tumman muukalaisen, mistä ei muuten sitten sen enempää täällä.

Sydän oli asettunut aloilleen, kotiin, oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä. Eikä se aikonut liikahtaa sieltä enää mihinkään.

Mutta kukapa sitä syyttämään, käskemään palata kotiin. Sveitsistä se löysi kodin, pitkät kesät ja rauhan. Se oli rakastunut, juuri kuten hashtag sen myös sanoo. Piti se silti Lapistakin, revontulista, maaliskuun hohtavista hiihtohangista, yöttömistä kesäöistä, hiljaisuudesta, loputtomasta taivaasta tuntureiden yllä, Rovaniemen ravintolatarjonnasta ja lähiretkeilypaikoista. Lappikin oli ja tulee aina olemaan sille koti, mutta nyt sydän oli löytänyt itselleen uuden maan, niin lähellä täydellistä kuin maa sille voi olla.  Sveitsissä se sai itsestään eniten irti –  Alppien juurella ja huipuilla se sai elää juuri niin kuin se halusi, hyvin ja onnellisena.

Ja niin keväällä 2018 muutin leirini takaisin Sveitsiin. Nyt paremmalla ajalla ja selkeällä missiolla hyvään elämään ja löytöretkeilyyn, vaikka ja missä ja miten. Vaeltamalla, pyöräilemällä, juoksemalla, rakastamalla, juomalla viiniä, syömällä juustoa, halailemalla jäätiköitä ennen kuin ne katoavat, opiskelemalla saksaa ja ajamalla Italiaan pienille viikonloppureissuille. Ja kirjoittamalla kaikesta tästä ja vähän muustakin, blogiin ja Instagramiin. Inspiraatioksi, avuksi ja ihan vain omaksi huviksi.

Tarinani jatkuu, kehittyy ja muuttaa muotoaan joka sekunti ja mikäli sinua kiinnostaa, voit seurata sitä täällä ja/tai Instagramissa. Kenties joskus kirjanakin. Ihan kaikkea en tule tänne jakamaan, mutta lupaan tarjota mahdollisimman rehellisiä, aitoja ja toivottavasti myös inspiroivia tuokiokuvia tältä elämäksi kutsulta seikkailuretkeltä. Siitä mitä jatkossa tapahtuu, ja vähän myöskin niistä menneistä retkistä, joista en ole aiemmin ehtinyt paljon huudella suurelle yleisölle.

Juuri nyt tämä tuntuu aika hemmetin hyvältä elämältä ja toivon että se toimisi myös hyvänä esimerkkinä siitä mitä voi saada, vajavaisilla resursseillakin, kun tekee kovasti töitä, haaveilee suuresti ja tekee kaikkensa niiden haaveiden toteuttamiseksi. En sano että kaikki voivat näin tehdä, että kaikki voivat saavuttaa tämän kaiken samassa tahdissa, tai varsinkaan että kaikkien pitäisi näin tehdä, mutta toivon voivani inspiroida, olla avuksi tai edes hieman vain viihdyttää näillä jutuillani.

Ja lopuksi hieman vielä niistä jäätiköistä. Tarinaani liittyy vahvasti myös pyrkimys hyvään. Ei missään uskonnollisessa mielessä, mutta sellaisessa laadullisessa, kestävässä ja vastuullisessa. Haluan näillä jutuilla inspiroida myös sinua tekemään hyvin ja elämään mahdollisimman hyvän elämän, sillä ihmisten ja maailman hyvinvointi ovat niin mukavia asioita ettei niitä kannata tuhlata tai uhrata oikein minkään muun vuoksi.  Tämän jos jonkin on matkani tähän asti opettanut – se ei ole ollut helppo matka, mutta se että olen siitä nyt tässä kertomassa, onnellisempana kuin koskaan ennen, kertoo että jotain hyvin tärkeää se on jo opettanut. Jotain sellaista, minkä haluan jakaa muidenkin kanssa.

Koska aina voi ja kannattaa oppia myös lisää, voit lukea lisää esimerkiksi täältä ja seurata parhaimpia juttujani otsikon Hyvä retki alla. Ja osallistu toki keskusteluun, kommentoi suoraan juttujen jatkoksi tai lähetä minulle viesti.

Minua kiinnostaisi nimittäin kuulla myös sinun tarinasi.

– Tiina

Tiina Kivelä