Niin siis mikä helvet*n hyvä retki?

Niin siis mikä helvet*n hyvä retki?

Hyvä retki – pitkä tarina

Talven lopulla päässäni alkoi muhia ajatus. Kuljin jäätiköillä, palelin Lapin pakkasessa ja yritin Alpeilla löytää hiihtokeskusta jossa ei olisi helmikuussa(!) ollut liian kuuma. Löysin takistani ratkenneen sauman ja postitin sen valmistajalleen ilmaiseen korjaukseen; valmistajalleen, joka on esimerkki pohjoismaisesta brändistä, jonka toiminnan ja mainonnan vahva kärki on kestävyys ja vastuullisuus.

Samalla luin; ilmastonmuutoksesta, niistä jäätiköistä, muovilautoista merellä, lentoveroista ja bloggareiden ahdistuksesta jatkuvan lentämisen keskellä. Ja mietin haluavani itsekin kantaa korteni kekoon, hyödyntää opintojani, kokemustani ja taitojani kestävyyden ja kaikin tavoin hyvän elämän ja matkailun edistämiseksi. Että niillä jäätiköillä ei välttämättä menisi niin huonosti kuin nyt näyttää.

Mietin ja ymmärsin haluavani kirjoittaa nimenomaan kestävästä, vastuullisesta matkailusta ja elämästä, inspiraatioksi ja tiedon jakamiseksi. Näin syntyi konsepti Hyvä retki, joka tulee jatkossa olemaan säännöllinen teema suomenkielisissä teksteissäni ja näkymään mm. Instagramissa nimellä @hyvaretki ja hashtagilla #hyväretki.

Teen tämän nyt ensisijaisesti suomeksi, koska koen että tälle keskustelulle on Suomessa ja suomenkielisten keskuudessa erityistä tarvetta, ja koska haluan erityisesti kannustaa suomalaisia näkemään kestävät ja vastuulliset ratkaisut ja parannuskohteet lähellään. Haluan kertoa että Suomessa ja Suomesta voi matkailla kestävästi ja laadukkaasti ja toisaalta  kertoa missä olisi vielä parannettavaa ja mistä Suomessa voitaisiin ottaa mallia palveluiden, tuotteiden ja kohteiden kehittämisessä.

Kestävyyden ja vastuullisuuden määritelmät ovat laajat kuin universumi. En aio enkä edes lähellekään pyri opettamaan ja kertomaan näistä kaikkea. Matka on kesken vielä minullekin. Mutta toivon voivani  hyvä retki  -konseptin puitteissa selkeämmin kertoa niistä huomioista ja hyvistä käytännöistä mitä olen jo löytänyt, ja mitä tulen jatkossa löytämään. Mikä toivottavasti kiinnostaa myös muita.

Ja oletteko muuten koskaan ajatelleet kuinka hemmetin hyvä ja osuva lausahdus “helvet*n hyvä reissu” on? Tavallaan haluan ottaa aiheen asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta en aio unohtaa aiheen käsittelyä varsinkaan kevyemmällä siveltimellä akateemisen ammattijargonin sijaan (matkailututkimuksen maisteri tässä hei!). Aion käsitellä aihetta näyttämällä huonoa hyvää esimerkkiä, ( eli leuhkimalla) omakohtaisilla kokemuksilla, omilla helvet*n hyvillä retkilläni ja puhtaan laiskuuden, itsekkyyden ja köyhyyden seuraksena lähes vahingossa syntyneellä kestävyydellä. Luulitteko oikeasti etten esimerkiksi haluaisi lentää Costa Ricaan surffaamaan lähestyvien 30v synttäreideni kunniaksi vain koska päästöt? Ehei, ihan muista syistä tässä pysytään poissa sieltä ja muutamasta muusta siististä paikasta.

Olisi myös mukavaa, jos voisin tässä samalla inspiroida muita jakamaan kokemuksiaan, kommentoimaan ja kysymään, kommenteissa tai esimerkiksi hashtagilla #hyväretki. Minua kiinnostaa kuulla millainen on sinun hyvä retkesi ja olisiko sinulla kenties aiheesta jotain parempaa sanottavaa, tai vinkkejä siihen miten minä voisin sanoa tämän kaiken jotenkin paremmin.

Keskustelun avittamiseksi seuraavista kappaleista voit lukea tarkemmin siitä mitä tarkoitan hyvällä retkellä, ja jos kurkistat ihan artikkelin loppuun, kuvan alle, löydät sieltä listan johon kokoan ja päivitän epävirallista lähdeluetteloa aiheesta.

Hyvä retki

Hyvä retki on yksinkertaisesti yhdistelmä retkeä eli liikettä ja hyviä, kestäviä ja vastuullisia periaatteita ja toimia. Se ei ole paras, ei vastuullisin, kestävin tai muilla tavoin ylivertainen. Mutta se on hyvä, ihan ok, tai jopa aivan helvet*n hyvä retki.

Vaikka useimmiten retki, hyvä tai huono, suuntautuu arjen ja kodin ulkopuolelle, kannatan ajatusta että myös kotona ja ihan vain päänsä sisällä voi tehdä retkiä ja olla retkellä, ilman päihdyttäviä aineita. Tai no, lasketaan sentään endorfiini mukaan, ja kahvi, viini ja olut, sopivissa määrin. Sillä mikä tahansa hyvä retki sisältää myös ajatuksen ja tunteen: Tämä on ja oli hyvä retki – tämä tuntui hyvältä ja tekee hyvää, kaikille. Tärkeintä ei sinänsä ole ero normaalista, arkisesta ja tutusta; myös rutiineilla voi olla täysin samankaltainen vaikutus, ja siellä kodissaankin voi olla ja käydä retkellä. Lähimatka on hyvä retki ja onhan myös kotona pysyminen useimmiten paras ekoteko minkä matkailija voi tehdä.

Hyvä retki tarkoittaa sitä että ajattelemme mitä teemme, keskitymme tekemiseemme ja elämme täysillä tekemällä niitä asioita jotka tekevät meidät onnelliseksi, kestävästi ja vastuullisesti, muita tai ympäristöä vahingoittamatta. Se tarkoittaa, että tiedämme mitä seuraa kun teemme sitä tai tätä, tai jos emme tiedä niin olemme ainakin avoimia oppimaan sen matkan varrella. Ja samalla nauttimaan matkasta.

Retkellä

Käytän Instagramissa usein tagia retkellä, jota moni on saattanut ihmetellä, sillä aina se kuva ei todellakaan ole se perinteinen retkikuva nuotiolta. Noh, retkellä ollaan minun käsitykseni mukaan lähes missä tahansa; tietyn tarkkarajaisen tekemisen sijaan se on enimmäkseen tunne, olotila. Siksi hashtag.

Alunperin termi on jäänyt käyttööni suunnistusajoilta (terveisiä!), kuvaten sitä kun olet suunnitelmasta poiketen hukassa tai ihan vain poikki, kun vauhti hidastuu ja hommasta tulee johdonmukaisen suorittamisen sijaan järjestelmällistä korjaamista ja puhdasta selvitymistä. Virhe kuulostaa negatiiviselta, mutta oikeastaan virheetkin ovat tietyissä tilanteissa ihan ok, kunhan ei koskaan silloin kun kyseessä on oikeat elämän ja kuoleman kysymykset. Ja virheitäkin voi tehdä hyvin, tavoitteellisesti, ja kutsua sitä vaikkapa rohkeudeksi.

Retkellä voi olla vapaa-ajalla tai töissä, ja minulle on viime aikoina kirkastunut että juuri siinä itse olotilassa on se hyvän tekemisen salaisuus; tehdään mitä pitää, tietoisena riskeistä, parhaalla mahdollisilla tavoilla, mutta ei pingoteta turhasta tai suoriteta suorittamisen vuoksi. Toisin sanoen, retkellä ollaan kun määränpäätä tärkeämpää on itse matka ja kun nopeuden ja suorituksen sijaan tärkeintä on flow.

Ihan aina retkellä olo ei ole se optimaali ja joskus on parempi olla kaikkea muuta kuin retkellä, mutta elämään mahtuu paljon myös retkeilyä ja parhaimmillaan se on hyvää retkeilyä, kaikille osapuolille. Siksikin #hyväretki.

Retkeilijät hyvillä retkillä

Olen itse huomannut kuinka Sveitsiin muutto sai pääni pyörittelemään kestävyyttä, vastuullisuutta, matkailua ja esimerkiksi ilmastonmuutosta paljon enemmän ja eri tavalla kuin aikaisemmin. Toki aiemminkin näitä mm. yliopistolla ihan opintopisteiden edestäkin opiskelin, ja aihe on hyvin konkreettisesti lähellä myös Lapissa kaiken sen herkän luonnon ja matkailun kasvun keskellä. Mutta täällä Sveitsissä, josta tätä nytkin kirjoitan, aloin erityisesti kiinnittää huomioita keskusteluihin, uutisiin ja toki niihin ikkunasta näkyneisiin jäätiköihinkin, ja siihen miten eri tavalla asioita voidaankaan tehdä toisaalta niin samankaltaisessa yhteiskunnassa kuin Suomi.

Olen ymmärtänyt että Sveitsissä nämä kysymykset ovat yleisemmin esillä enemmän kuin Suomessa, ja voisi myöskin sanoa että täällä ollaan edellä, jo tekemässä pelkän asioista puhumisen ja työryhmämietintöjen sijaan. Sveitsissä suuri osa ihmisistä kulkee junalla, sähköautojen latauspisteitä ja aurinkokennoja näkee monilla kulmilla, jätteiden kierrätys, jopa muovin, on edellä muita maita, ja kaupasta löytyy luomua, jopa lihaa ja kanaa, hyllyittäin enemmän kuin vaikkapa siellä Suomessa. Muutamia esimerkkejä mainitakseni. Ei Sveitsikään täydellinen ole, kyllä esimerkiksi täältäkin ja täälläkin lennetään paljon naurettavan lyhyitä matkoja ja tehdään muita ei kestäviä tekoja. Mutta noin yleisesti täältä saa myös paljon hyviä vinkkejä ja kannustusta toimintaan.

Kun ympärilläni asioista, ongelmista ja haasteista puhuttiin tai ne konkreettisesti silmieni edessä avautuivat, on minunkin ajattelussani ja käytöksessäni tapahtunut selvä muutos. Jos vain voisin, haluaisin pelastaa maailman, ja varsinkin ne äärettömän kauniit ja salaperäiset jäätiköt ja metsät joissa olen viihtynyt pienestä pitäen, mutta koska sattuneista syistä olen ymmärtänyt ettei se ole realistisesti ajateltuna vallassani, olen pyrkinyt etenemään pienin mutta määrätietoisin askelin pienempiä, realistisia muutoksia kohti. Ja nyt tuntuu että haluan puhua näistä asioista enemmän myös muille ja muiden kanssa. Kenties yhdessä voimme lopulta sen koko maailmankin pelastaa, tai ainakin toimia niin että työmme varustaa tulevat sukupolvet jatkaamaan työtämme entistäkin paremmin.

Maailma ei pelastu sillä että lopetamme lentämisen. Maailma ei pelastu sillä että matkustamme massakohteiden sijaan kaikki ennen näkemättömiin kohteisiin, että matkustamme (ja joskus jopa vaadimme päästä) kohteisiin jossa olemme ainoa turisti/ulkopuolinen, kokemaan “oikeaa paikallista elämää”. Maailma ei myöskään pelastu sillä että matkustamme täyteen ahdettuihin massamatkailukohteisiin ja täyden palvelun resortteihin, vaikka ne kuinka ympäristöystävällisiä ja sertifikaateilla kyllästettyjä olisivatkin. Maailma ei pelastu myöskään sillä että kompensoimme lentämisestä aiheutuvat päästöt esimerkiksi lisäveroilla tai vapaaehtoisilla kompensaatiomaksuilla. Maailma ei myöskään pelastu sillä että kerromme miten meidän on pakko tai ainakin lähes pakko lentää työmme takia vaikka pahaa se tekeekin, mutta arjessa toki kierrätämme ja kirjoitamme vastuullisuudesta ja jätämme pari lanttia siihen paikalliseen balilaisfirmaan, joka olikin muuten ihanan halpa näin suomalaiselle. Maailma ei myöskään pelastu sillä että vaihdamme lentokoneen tai auton polkupyörään. Eikä se pelastu heti silläkään että vaihdamme ruokamme 100%sti vegaaniseen ja muovipussimme paperisiin ja goreteximme ekokuoreen.

Maailma ei pelastu näin helposti, mutta kaikilla näillä teoilla on joku vaikutus, ja suurella osalla meistä on ihan oikeasti mahdollisuus ja varaa valita. Maailma ei helpolla pelastu, mutta hyvillä valveutuneilla valinnoilla ja teoilla se voi parantua osanenen kerrallaan ja toivon että mahdollisimman moni matkailija ja pienemmän mittakaavan retkeilijä edes ajattelee näitä asioita, jos ei konkreettiseen muutokseen pysty.

Toivon, että mahdollisimman moni ajattelee kaikkia vaihtoehtoja joista valita, seurauksia mitä teoista ja valinnoistan seuraa, ja jos jokin on epäselvää, tutkii, kuuntelee, lukee ja oppii mahdollisimman paljon ja avoimesti. Toivon, ja siksi kirjoitan.

 

Hyvä retki etenee

Vaikka tässä tulikin jo pitkä alustus aiheeseen, ei tämä ollut kuin pieni ensirääkäisy  pitkän matkan ensi metreillä. Tulen siis jatkossakin puhumaan, enemmän tai vähemmän, yksinään tai muiden aiheiden ohella, hyvistä retkistä ja kaikesta niihin liittyvästä.

Hyvä retki tulee näkymään täällä artikkeleissani, Instagramin puolella kuvissa ja microblogeissa #hyväretki, ja työelämään  liittyen myöskin LinkedInissä, sillä toisin kuin moni muu en halua jättää esimerkiksi kestävää matkailua vain vapaa-ajan matkailijoiden riesaksi, vaan miettiä ja kannustaa muitakin keskusteluun siitä miten myös työelämässä ja työmatkailussa voisi ns. retkeillä paremmin.

Minä en ole jeesus tai edes kovin vakavasti otettava vastuullinen ihminen. Kaikkien ei tarvitse tehdä niinkuin minä, mutta toivon että edes joku inspiroituu ajattelemaan asioista, matkailusta, retkeilystä ja elämästä, hieman eri tavalla näiden juttujen myötä. Tai vähintään inspiroituu ajattelemaan, mitä tahansa, enemmän. Enkä pistäisi pahakseni jos joku myös vastavuoroisesti kertoisi minulle miten voin tehdä vieläkin paremmin ja mahdollisimman moni rohkeasti ottaisi osaa keskusteluun, tavalla tai toisella

Matkailu on ihanaa, retket ovat mahtavia ja hyvä elämä se vasta mukavalta tuntuukin. Huono palvelu, ylihinnoittelu, turmeltunut luonto ja tympeät käytönnöt sen sijaan eivät ansaitse tukea tai palstatilaa. Joten eiköhän vain aleta retkeilemään hyvin ja nauttimaan elämästä niin että siitä riittää myös muillekin, ja varsinkin seuraaville sukupolville.

Lopetan tämän esittelyn kuvaan Ranskasta, jäätiköltä La Meije vuorenhuipun juurelta La Graven hiihtokeskuksesta. Tämä oli todella hyvä retki, itsekkäästi hedonistinen ja transformatiivinen, mutta myöskin silmiä avaava ja opettava. Retki ei ollut ihan kaikin osin kestävä ja vastuullinen, mutta kimppakyyteineen, lihasvoimin suoritettuine nousuineen ja lähiruokineen riittävän lähellä.

Helvet*n hyvä retki siis. Näitä lisää.

Tiina Kivelä


Lähteitä ja aihetta liippaavaa muuta materiaalia (koska olen nörtti ja pidän perustelluista näkemyksistä):

Reilun matkailun yhdistyksen reilun matkailun määritelmä ja ohjeita mm. täällä

UNWTO Kestävän matkailun määritelmä (in english)

Vastuullisen matkailun verkosto ICRT Finland

Bloggarinäkemys mm. tässä Henriikan Aamukahvilla -blogin postauksessa

Matkailuteollisuuden / traveltech näkemys täällä (Booking.com/Global Female Leaders) (in english)

Mediasta & ilmastomuutoksesta

Kestävä brändiesimerkki Houdini Sportswear (på svenska)

Hieno juttu jäätiköltä (auf Deutsch)

Overtourism and the struggle for sustainable tourism development (in english)