• Elämä
  • Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

    Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. 

    ©  Tove Jansson

    Luulin vuosia olevani huono häviäjä. Koska vihasin vihaan niin paljon sitä häviöstä seuraavaa pettymystä. Tyhjyyttä, epätoivoa ja ahdistusta, kun jokin ei mene yhtään niinkuin sen pitäisi mennä.

    Ja minä todellakin olen hävinnyt ja epäonnistunut. Usein. Urheilussa, elämässä, rakkaudessa, työpaikoissa ja leikkimielisissä vedonlyönneissä. Olen myös tehnyt virheitä, pienempiä ja suurempia. Todella monta. Epäonnistunut ja kiroillut ja vaipunut suoranaiseen epätoivoon kun taas yksi ovi sulkeutui nenäsi edestä ja joku toinen sai sen unelmieni työn minkä niin halusin ja tarvitsin.

    Tai kun en taaskaan uskaltanut ajaa pyörällä riittävän nopeasti sitä tiukkaa mutkaa kapealla polulla. Päätyen pusikkoon täydellisen käännöksen sijaan. 

    Aina kaikilla muilla on myös paljon luetummat blogit ja seuratummat Instatilit ja paremmat kuvat. 

    Ja voi pojat ja tytöt en pidä siitä tunteesta. Häviämisestä, epäonnistumisesta, pettymyksestä. Samalla kun oikein mikään ei onnistu. Mutta. Tällä epäonnistumisten määrällä en suinkaan ole huono häviäjä. Ennemminkin todella hyvä. Sekä häviämään, että nousemaan vastoinkäymisten jälkeen ylös ja jatkamaan siitä mihin jäin ihan uudella tarmolla.  

     Ai miten, kysyt? 

    Tiina Kivelä Creative

    Sanotaan miten urheiluharrastukset ovat hyviä sekä nuorille että aikuisille, sillä samalla kun ne (toivottavasti) tuovat onnistumisia ja osoittavat mitä määrätietoisella toiminnalla ja harjoittelulla voi saavuttaa, ne myös opettavat miltä (toistuvat) pettymykset ja häviöt tuntuvat.

    Töiden ja muun elämän rinnalla urheilu – kuten toki moni muukin harrastus ja esimerkiksi matkailu– tuo elämään vaihtelua, toisenlaista sisältöä ja tasapainoa. Joka taas auttaa vielä hieman paremmin käsittelemään pettymyksiä ja häviöitä joka alueella, ja säilyttämään tarvittavan nöyryyden voiton hetkillä. (aiheesta on puhunut ja kirjoittanut mm. Aki Hintsa ja lukemisen arvoisia ovat myös Sheryl Sandbergin ja Adam Grantin kirja Option B ja Brené Brownin kirja Braving the Wilderness.)

    Epäonnistuminen ei ole kivaa. Mutta se ei tarkoita että olisi myös huono häviäjä. Se vain tarkoittaa että tällä kertaa ei onnistunut. Syystä tai toisesta.

    Ja olen huomannut – itsenikin yllättäen – kuinka epäonnistuessani en hetkellistä lamaantumista ja parhaimmillaan parin päivän kiroilemista ja peiton alla lymyilyä lukuunottamatta lannistu kokonaan. Ehei, minähän olen paraskin opportunisti. Melkein nipsumainen (uuden Muumilaakson Nipsu on muuten aivan hemmetin onnistunut hahmo) höhlä. Joka kömpii kuopasta ylös, karistaa tomut ja suuntaa kohti seuraavaa pettymystä onnistumista moninkertaisella tarmolla. 

    Osaltaan näin koska sisu – tietysti–  ja toisaalta koska haluan vain yksinkertaisesti saada mitä haluan ja tarvitsen. Koska haluan saavuttaa ja tehdä hienoja juttuja tällä ainutlaatuisella elämälläni. Ja koska vaikka esimerkiksi onnistumiset työelämässä ovat tarpeen jotta saan vuokran ja ruoat maksettua myös ensi kuussa, on minulla elämässäni myös muita asioita joissa onnistun, osaan ja menestyn. Toivottavasti. Aina välillä… Ehkä… 

    Sisua tutkinut sosiaalipsykologi Emilia Lahti määrittelee, että sisu on toisaalta psykologista kapasiteettia, joka auttaa nousemaan yli sen hetkisten voimavarojen, toisaalta eräänlainen toiminnan tahtotila.

    © Jussi Pylväs, Yle

     

    Tiina Kivelä Creative Matterhorn

    Tässä minua on ehdottomasti auttanut muiden ihmisten tuki, kannustus ja rakentava kritiikki (kunnia sille joka sen ansaitsee ja laadukasta v*ttuilua silloin kun on sen paikka). Lisäksi, minut on jo pienenä pukattu kouluun ja eteenpäin hiihtoladulla (kiitos vanhemmat) oppimaan kuinka kivaa ja vaikeaa se kaikki on. (siperia opettaa)

    Pyrin myös aina olemaan tietoinen siitä mitä olen jo saanut ja saavuttanut. Ja lisäksi ihan tarkoituksella pitämään kiinni opportunismistani; siitä uskosta miten lähes aina jossain odottaa uusi mahdollisuus johon tarttua ja joka tarvitsee minunkin (työ)panostani. Koska jos ja kun on jo saanut näin paljon ja päässyt näin pitkälle, niin eikai sitä kannata pysähtyä niin kauan kuin energiaa ja mahdollisuuksia riittää. 

    Tympeimmillä hetkilläni ajattelen siis miten olen esimerkiksi juossut yhden maratonin. Kirjoittanut hyväksytyn gradun tavoiteaikataulussa. Muuttanut Sveitsiin. Juossut yhden Stravan ylämäkisegmentin kruunun arvoisesti. Ollut edes hetken jonkin toisen rakkauden ja välittämisen arvoinen. Yms. 

    Tunnen myös – suomalaiselle epätyypillisesti, ainakin näin julkisesti lausuttuna – vähän myös ylpeyttä siitä että vaikka miten vastustaisi ja vaikka miten monta kertaa olisin jo epäonnistunut ja vaikka miten hävettäisi oma tumpelointi, kuitenkin ilmestyn paikalle ja yritän myös jatkossa.

    Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Rehellisesti vastattuna: Hyvin.

    Aina ei voi voittaa tai onnistua. Joskus (aika usein) joku toinen vain on parempi ja/tai sinä oikeassa paikassa väärään aikaan tai väärään aikaan oikeassa paikassa. 

    Mutta kukaan muu ei juossut sitä maratoniani. Tai kirjoittanut graduani. Myöskin se joka sai sen työn mitä vuosi sitten keväällä havittelin olisi ollut näinä aurinkoisina päivinä kuvissa siellä ankeassa avotoimistossa.

    Kun minä katselin ja kuvasin näitä vuoria ja jäätiköitä. 

    Että ei kai tässä, ehkä joskus pääsen jopa tuonne Matterhoninkin huipulle.

    Jossa toivottavasti en sitten epäonnistu. Kaikkialla kun ei kannata hävitä edes hyvin.

    Tiina Kivelä Creative Disappointment


    Missä : Sveitsin Pontresina ja Zermatt hetki täydellisen epätoivon jälkeen

     

  • Hyvä Retki
  • Tarinoita työnteosta – työvälineet

    Tiina Kivelä

    Keväällä 2016 muutin Sveitsiin ja aloitin työskentelyn startupissa Interlakenissa. Seuranneesta vuodesta, jonka yrityksen palkkalistoilla työskentelin, kehittyi yksi opettavaisin ja elämyksellisin vuosi – sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti – ja nyt virallisen yrittäjätaipaleeni alkuviikoilla olen miettinyt mitä tuo aika maailman kauneimpien vuorten juurella (sorry not sorry, I’m biased) opetti erityisesti työvälineistä ja -tavoista.

    Välineitä tarvitaan aina, ja hankinnasta ja käytöstä pitää nyt muistaa ne vähennyksetkin hakea ihan itse ja muistaa ettei mitään turhaa ei tähän työhön hankita – pienet kulut = suuret tulot. Siispä, millä ja miten näitä töitä nyt tekisi mahdollisimman hyvin? (Niin ja nyt siis puhutaan ns. digityöstä, ei mistään millä piikkaan seinää välineistöstä.)

    TrekkSoftilla Sveitsissä minulla oli onni työskennellä intohimoisten, tehokkaiden ja kansainvälisten ihmisten kanssa, joista erityisesti erään tiimiläiseni ansiosta otin käyttööni ja löysin tietoisuuteeni useita työvälineitä ja tapoja, joita tarpeen mukaan käytän yhä edelleen. Ja oikeastaan tapoja ja työvälineitä merkityksellisempää oli se miten hän opetti kuinka mihin tahansa työhön ja turhauttavaan ongelmaan on joku jossain jo keksinyt välineen ja tavan – eli ratkaisun – jolla työt hoituvat paremmin, nopeammin ja tehokkaammin. Ja jos ei jo ole niin keksi itse parempi äläkä jää odottamaan että joku toinen keksii sen puolestasi.

    Eikun googleen vain ja etsimään.

    Valitettavasti en koskaan tule ehtimään Natalian tasolle mitä tulee Excelin käyttötaitoon, monikielisen naisen kielitaidoista puhumattakaan (kyllä, lasken kielitaidon työvälineeksi). Mutta korvaamattoman esimerkin ja motivaattorin hänestä sain monessa asiassa. Häntä saan kiittää että ylipäänsä osaan käyttää Chromen laajennuksia sujuvaan työskentelyyn, Hubspotin ominaisuuksia tehokkaaseen markkinointiin, appear.in’a miellyttäviin videoneuvotteluihin, ScreenFlowta surffailuni tallentamiseen yms. Olen toki käyttänyt ja opetellut useita muitakin ohjelmia, sovelluksia ja tapoja myös muissa töissäni, oppinut muilta markkinointi-ihmisiltä Hootsuitet ja Tweetdeckit, projekti-ihmisiltä Asanat ja JIRAt ja noukkinut oppeja ja vinkkejä milloin mistäkin, mutta kyllä tuo vuosi Interlakenissa oli kaikkein intensiivisin ja konkreettisesti opettavaisin mitä moderniin, pääasiassa tietokoneella tehtävään ns. digityöhön tulee. (Ja kyllä, naureskelen kun rekryissä kysytään että miten nuo tietotekniset taidot, eli Microsoft Office. No tuota, saisinko A4:n kiitos. Vaikka toki nöyränä myös uskon etten ikinä hallitse kaikkea täydellisesti, vaan opin joka päivä jotain uutta – virheidenkin kautta.)

    Pohtiessani ja vertaillessani mitä sovelluksia, ohjelmia ja käytäntöjä ottaisin nyt Tiina Kivelä Creativen päivittäiseen työhön, kirjanpitoon, ja asiakasprojekteihin, on tuosta vuodesta ollut erityisesti hyötyä.  Mietin mitä haluan tehdä, mitä ongelmia töissäni on ja millä ne ratkaisen, ja onko joku jo keksinyt ratkaisun vai voisinko minä kenties luoda jotain tässäkin sarakkeessa. Mietin kuinka pitkälle uskaltaisin sukeltaa graafisiin ja design -ohjelmiin ja hankinko koko Adobe Creative Cloudin yritykseni käyttööön, vai pysyttelenkö tutuissa kuvan- ja teksinkäsittelyohjelmissa, WordPress -pohjissa ja Google Drivessa, ja teenkö graafiset jutut kevyesti Canvalla vai sillä Adobella. Muistelen miten ja millä teimme töitä Interlakenissa niin helposti ja ihastelen kuinka monipuolinen tarjonta onkaan ja kuinka usea asia hoituu ilmaisella tai hyvin halvalla ohjelmalla. (Adobe voisi tosin miettiä uusiksi nykyisen hinnoittelunsa missä ei ole paljon järkeä näin pienen varattoman yrityksen näkökulmasta. Toisaalta, kun teet hyvää et myy halvalla, joten kyllä Adobellakin ihan ymmärrettävä pointti tässä on. )

    Vastoin yllättävän monen puheita edes yrittäjänä en voi aina päättää mitä, miten ja milloin teen (asiakas on herrani ja heidän mukaansa on mentävä) mutta suurimmaksi osaksi voin onneksi valita käyttööni työvälineet ja tavat, joista oikeasti pidän ja joiden koen parantavan työni laatua, tehokkuutta ja sujuvuutta. Eli toisin sanoen miellyttävyyttä, joka auttaa siinä ettei se kuuluisa juttu kasva otsaani ihan joka päivä ainakaan. Onneksi nykyasiakkaani ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi yhtä järkeviä mitä tapoihin ja välineisiin tulee ja saan tehdä töitä hyvällä tavalla myös tässä sarakkeessa.

    Enkä muuten todellakaan kaipaa sitä matkalaskuohjelmaa, jonka parissa sain eräänkin kerran tuhlata kokonaisen työpäivän yhden parin päivän Brysselin matkan koukeroiden kirjaamiseen, saamatta siltikään prosentteja oikein ensimmäisellä kerralla. Tai niitä muita kömpelöitä, kampeita ja suoranaisesti v**********a välineitä ja tapoja, joista en viitsi tässä edes mainita.

    Mietintöjeni ohessa muistelen myös lämmöllä tuota latinalaisen temperamentin ja amerikkalaisen koulutuksen omaavaa naista – jonka kanssa lappilaisen temperamentin ja suomalaisen koulutuksen saama minä ei kuitenkaan ihan aina ollut samalla aaltopituudella – joka toi elämääni ja töihini niin paljon hyvää etten voi olla muuta kuin kiitollinen siitä vuodesta jonka hänen kanssaan sain samassa toimistossa työskennellä.

    Ja kuten aina, hyviä vinkkejä työvälineiden valintaan, karsimiseen tai tarinoita aivan saakelin ärsyttävistä sovelluksista ja ohjelmista joita töissä nyt vaan joutuu käyttämään otetaan vastaan kommenttiboksissa. Sharing is caring.

    / Tiina

    Tiina Kivelä Creative


    Ps. Kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään. Paitsi niin että töiden lisäksi lomamatka olisi enemmän kuin paikallaan. Ja siten että puhelin jolla nämä kuvat on otettu ja ohjelmat joilla ne on käsitelty ja julkaisujärjestelmät ja alustat joilla ne on julkaistu ovat lähes jokapäiväisiä työvälineitäni. Ja onhan tämä bloggaaminenkin työtäni, vaikkakin täysin vapaaehtoista ja palkatonta.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

  • Elämä
  • Tarinoita ammattimaisesta työnteosta – perustin firman

    Tiina Kivelä

    Syksy on mitä parhain aika uusille puuhille ja miksipä ei myös yrityksen perustamiselle. Niinpä minäkin virallistin pitkään salasuhteena toimineen puuhastelun ja voin ”juhlia” tämänpäiväistä yrittäjän päivää yrittäjänä (really, not my thing these things – koska kärsimys ei jalosta muuten kuin satunnaisesti kestävyysurheilussa).

    Ja uusimman puuhani kunniaksi – tai no, korjataan heti kuinka olen nyt omasta mielestä ihan yksinkertaisesti johtaja, ammattilaisena työtä tekemässä – päätin perustaa uuden blogisarjan eli tarinoita ammattimaisesta työnteosta, jota yrittämiseksikin kutsutaan. Tai siis, yksityinen elinkeinonharjoittaja tässä ihan virallisesti (sivupuuhana) ollaan.

    Heti alkuun voisi myös mainita, kun todellisuuteni välillä näyttää niin unelmalta (not my words), että teen töitä useimmiten paikkariippumattomasti ns. diginomadina, tai millä tahansa hassulla sanalla tätä tyyliä kutsuisikaan.  Joten jos sinua kiinnostaa nomadin todellisuus kuratoitujen ja kiiltävien bloggari-instafeedien lisäksi, tästä sarjasta tulet löytämään muutakin kuin kuvia matchalatesta ja macbookista kahvilan pöydässä.

    Näin.

    Tiina Kivelä

    (Oikeasti tämä on muuten hotellihuoneesta, Clarion Helsinki Airport, eikä kahvilasta, eräältä tavallaan työmatkalta. Tiesittekö muuten että Helsinki-Vantaan hotellien käyttöaste on korkeampi kuin Helsingin keskustan? Tai että Clarion tarjoaa ihania Ritualsin tuotteita, jopa käsivoiteen (!), huoneissaan. Että sellaisia matkailuknoppeja tällä erää. ) 

    Ensimmäinen tarina – uuden yksityisen elinkeinonharjoittajan perustamisilmoitus

    Yrityksen virallinen perustaminen on loppujen lopuksi aika helppoa – niin kauan kuin kuvasta rajataan pois verot, vastuut, velvollisuudet ja muut. Pääset helposti alkuun kunhan vain osaat lukea, kirjoittaa ja käyttää tietokonetta, yksinkertaisia selainpohjaisia järjestelmiä ja kaavakkeita, ja sinulta löytyy henkilötunnus ja jonkin pankin nettitunnukset. Kunnon liiketoimintasuunnitelmakin olisi kai hyvä olla jo ennen virallistamista, mutta ei siitäkään tarvitse kovin paljon murehtia jos työn tekeminen ei kuluta hirveästi pääomaa ja varoja.

    (Hox! Virallistaminen on helppoa jos sinulla ei minun tapaani ole oikeastaan mitään menetettävää – jos sinulta taasen löytyy iso asuntolaina, elätettäviä lapsia tai puoliso, terveysongelmia, kohtuullisesti kannattava vakityö tms. suosittelen harkitsemaan asiaa tarkemmin ja laskemaan tarkasti onko riski sen kaiken arvoinen. Itse olen laskenut että voin vain voittaa, ainakin tänä vuonna.)

    Reilu viikko sitten naputtelin siis tieni googleen (hakutermi: toiminimen perustaminen) ja sieltä yritysnimipalveluun (patentti & rekisterihallituksen yritysnimipalvelu löytyy täältä) kokeillakseni oliko ensimmäiset nimiehdotukseni jo rekisteröity (olihan ne, kiitos yleisen nimen – mutta onneksi keksin lähes yhtä hyvän vapaan nimen – Tiina Kivelä Creative). Kolme nimiehdotusta (jos tuo ensimmäinen ei olisikaan ollut mennyt läpi) päässäni klikkasin vielä itseni yritys- ja yhteystietojärjestelmään (linkki) sitä virallista yksityisen elinkeinonharjoittajan perustamisilmoitusta tekemään, jossa nopeasti olin rekisteröitynä kaupparekisteriin (75€) yksityisenä elinkeinonharjoittajana, kuuluisa y-tunnus käytössäni.

    Muutaman päivän päästä ilmoitin vielä erikseen yritykseni arvonlisävelvolliseksi ja ennakonperintärekisteriin ja aloin googlailla parhaita pieniä apuvälineitä ja käytäntöjä pienen yhden naisen firman pyörittämiseen. Ja olen myöskin lueskellut innolla verohallinnon ohjeita (vinkkilinkki) viime päivinä.

    Että skål nyt sitten vain yrittäjyydelle.

    Mitä, missä ja miksi

    Rehellisyyden nimissä kerrottakoon etten tätä olisi tehnyt muuten kuin ns. normaalien töiden vähyyden vuoksi (kyllä, edelleen haaveilen toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta eli vakityöstä – ah se vuosilomaltapaluuahdistus ja rutiinit  – miltäköhän sellainen oikeasti tuntuisi) ja koska lähes 10 vuoden määräaikaisissa työsuhteissa venkoilun jälkeen halusin saada elämäni langat selkeämmin omiin käsiini. Olen myöskin jo muutaman vuoden tehnyt silloin tällöin sivutoimisesti pieniä työprojekteja ns. freelancerina ja nyt kun minulla oli sekä aikaa että erityinen motivaatio (taustalla saattavat myös olla verotukselliset syyt ja itsellenikin on mukavampi laskuttaa yms. kätevästi omalla rutinoituneella tavallani projektista ja asiakkaasta viis) virallistin lopultakin tämän salasuhdesäädön. Ja parhaaksi yritysmuodoksi päätin tuttavien ja netin neuvojen johdosta toiminimen yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

    Mitään ”jee jee hyppäsin oravanpyörästä ja minusta tuli yrittäjä, pöhinää ja rumpujen pärinää” täältä on turha odottaa – itse asiassa, jos joku haluaa minulle oravanpyörän tarjota niin kiitos, otan sen ilolla vastaan. Enemmänkin yritän tässä sarjassa kertoa miten tällainen pieni yritys perustetaan ja mitä kaikkea tässä matkan varrella oppii ja miten yrittäminen on loppujen lopuksi ihan vain normaalia työtä.

    Liiketoimintasuunnitelmani: luoda niin paljon töitä, eli rahaa, kuin mahdollista, asiantuntemustani ja ammattitaitojani hyödyntämällä. Ja tavallaan haluan samalla osoittaa että yhteiskuntatieteiden maisteri vaihtelevalla työkokemuksella on rautainen ammattilainen jonka taidot ja osaaminen menee kaupaksi myös yrittäjänä. Tällä hetkellä yritystietojärjestelmästä löytyy päätoimialana mainostoimisto, mutta hetken ajan siellä oli myös taiteellinen luominen ja kannustan rohkeasti kysymään suoraan että mitä kaikkea voin tarjota ja laskuttaa kulloisessakin tarpeessa.

    Lisää palveluistani ja töistäni ja hintaesimerkkejä tällä sivulla.

    Niin ja missä töitäni teen? Yritykseni on virallisesti rekisteröity Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle, ja olen tässä viime kuukaudet kiivaasti yrittänyt saada lisää töitä myös Sveitsin päästä. Mutta tällä hetkellä (enimmäkseen siksi etten ole vieläkään ehtinyt tai pystynyt opettelemaan schweizerdeutchia riittävästi) suurin osa töistäni, siis asiakkaistani, on Lapissa ja itse työtehtävät tietokoneen näppäimistöllä, päässä ja muistikirjoissa. Fyysisesti sijaitsen milloin missäkin – tällä hetkellä lempityöpisteet ovat Sveitsin kodin ruokapöytä ja Lapin kodin työpöytä – ja samalla tämä toimii eräänlaisena ilmastotekona.

    Kiitos tässä vaiheessa muuten kaikille, jotka ovat minulle töitä tarjonneet välittämättä missä niitä teen ja joille videoneuvottelut, puhelut, pilvipalvelut yms. toimivat ihan hyvin työvälineinä ja tapoina.

    Tiina Kivelä

    Paperitöistä ja sisällöistä

    Kevyempien juttujen lisäksi viralliseen elinkeinonharjoittamiseen liittyy tietysti paljon byrokratiaa ja säännöksiä, joista ajattelin myös kirjoittaa sitä mukaa kun niistä opin ja niiden parissa käytössä aikaani kulutan.

    Pakollisista alkuvaiheen jutuista kirjanpidon ajattelen nyt ainakin vielä tässä vaiheessa hoitaa itse. Ja sen tueksi klikkailin syksyn kalenteriin avoimen yliopiston kursseista muutaman laskentatoimen kurssin – tekemällä oppii ja oma pieni firma on mielestäni mitä parhain koekaniini niin kauan kuin kassassa ja omaisuusluettelossa ei ole oikeastaan mitään menetettävää (paitsi ikä ja terveys). Yrityksen tilinä taasen toimii mielestäni näin pienimuotoisessa toiminnassa ihan hyvin normaali pankkitili (toki erotettuna normaalista käyttötilistäni) ja siihen liitetty kortti (älkää kysykö miksi minulla jo oli tällaiset ns. lojumassa ja odottamassa parempaa käyttöä – veroparatiisi Sveitsillä ei kumma kyllä ole asian kanssa mitään tekemistä).

    Ah ja mikä ihan syy tämä onkaan hankkia toimivia, tyylikkäitä ohjelmia, sovelluksia ja kansioita mahdollisimman tehokkaaseen ja järjestelmälliseen työhön.  (Saa vinkkailla kommenteissa, jos on tiedossa ihan killereitä apuvälineitä yhden naisen toimistolle.)

    Ainiin ja jos joku luulee että tästä nyt oppii miten tehdä blogilla/vaikuttajana rahaa ja miten elää ns. huoletonta diginomadin elämää kun joku muu maksaa talot ja matkat ja lainat, niin painotettakoon etten edelleenkään tee blogillani senttiäkään rahaa (eikä mies elätä). Maksan siis asuntoni, matkalippuni ja osani päivittäisestä ruoasta ihan itse omalla työlläni ansaitsemillani rahoilla. Ainiin ja ne opintolainatkin lähtee joka päivä ihan omalta tililtä. (Nämä nettisivut ovat nyt kuitenkin kivasti virallisesti yrityksen nettisivut, ja voin vihdoin vähentää nämä kulut yrityksen verotuksessa, vinkvink taas).

    Ja ihan lopuksi haluaisin voisi mainita (antakaas kun täti neuvoo) että yhdet tärkeimmistä tukipilareista joihin tällä yrittäjätaipaleellani nojaan ja aion jatkossakin nojata on a) koulutus b) työkokemus c) hyvin hoidetut työt ja tyytyväiset asiakkaat.

    Katsotaan miten pitkälle ne riittävät.

    / Tiina


    Ps. Ennen kuin joku kysyy, niin yksi suurimmista syistä sille miksen alkanut tai siis jatkanut ns. kevytyrittäjänä oli se että lähes kukaan, jos yksikään, näkemistäni kevytyrittäjäpalveluita mainostavista bloggareista yms. ei käytä palveluita itse, vaan pyörittää hommaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä vähintään, toki kirjanpitäjät ja jonkinlaiset laskutuspalvelut suurilla toimijoilla on usein käytössään. (Tässä on muuten selkeästi näkyvä toimivan ja ei-toimivan sisältömarkkinoinnin ero – vinkvink taas.)

    Ottavatpa monet palvelut kuukausimaksujen lisäksi liikenteestä aika mukavia komissioita – ennemmin siis opettelen tekemään asiat itse ja säästän ne rahat esimerkiksi eläkkeeseen. (Tein itse ja säästin! 😉

    Pps. Minulle saa ehdottaa aihepiirin liittyviä hyviä sisältömarkkinointiyhteistyökuvioita – lupaan että kirjoitan täällä vain siitä mitä oikeasti teen ja käytän ilolla. Oli se sitten raitis vuori-ilma tai yrittäjän kuittien skannaus- ja organisointisovellus.

    Tiina Kivelä