• Graubünden
  • Hyvä alkulämmittely hiihtolomalle – Klosters – Alp Novai

    Klosters Cross-Country Skiing Tiina Kivelä

    Haluatteko tietää mikä on mielestäni maailman paras kuntosali ja trendilaji? No tietenkin Sveitsin alpit ja maastohiihto. Mikä ei tietystikään ole kovinkaan suuri yllätys kenellekään minut tuntevalle tai tätä blogia lukevalle, sen verran paljon on viime päivinä hehkutettu. Ja vieläpä ihan omaan laskuun.

    Mutta minkäs teet, kun on niin onnekas pirulainen että tätä voi tehdä harva se viikko ja kun se vain on niin hienoa ja hyvää tekevää että siitä kannattaa muillekin kertoa. Vielä tämänkin jutun verran.

    Davosin minihiihtolomani toisena aamuna nappasin aikaisen aamupalan jälkeen pertsan sukset ensin voiteluun (itse suoritettu toimitus) ja sitten kainaloon kohti juna-asemaa josta junalla Klostersiin (n. 30minuuttia Davos Dorfista tai Platzilta Klostersiin, ilmaiseksi Davos-Klosters Guest Cardilla) ja Klosters Platzin asemalta parinsadan metrin kävely Klosters Arenalle (mistä löytyy pukukopit CHF5 pantillisilla säilytyslokeroilla, suihkuilla, voitelutelineellä ja WC:llä) ja sieltä alkaville laduille. Koko tämän toimituksen lopullisena kohteena Alp Novai n. 8km loivan leppoisan ylämäen päässä Klostersista. Ja leppoisa alamäki takaisin.

    Kyseinen Klosters-Alp Novai laturetki mutkittelee Klosters Arenan lähtöpisteeltä vähitellen ylöspäin viettävän laakson pohjalla, mukavasti pulisevan joen vierellä. Ympärillään ja hiihtäjän katseen edessä mahtavat vuorenhuiput mm. kuuluisat Piz Buin (kuten se aurinkorasva) ja Silvrettahorn. Matkalta voi kääntyä takaisin aiemminkin, mutta näissä maisemissa – vaikka pitkän ylämäen takana onkin – ladun kauimmaisin kääntöpaikka Alp Novai 1363metrin korkeudessa tulee saavutettua ihan kivasti ilman verenmakua suussa. Ja mikä parasta, jos nälkä yltyy matkalla ihan hirmuiseksi, löytyy laakson perältä Alp Garfiunista sopivasti lounasaikaan auki oleva perinteinen sveitsiläinen alppiravintola, erityisen aurinkoisella terassilla.

    Oman laturetkeni (Stravani mukaan 16km Klosters Arenalta (1191m ) Alp Novai’lle (1363m ) ja takaisin, nousua 289m. ) jälkeen otin junan Klosters Platzilta takaisin Davos Platzille, jatkaen vielä päivän toiselle retkelle tapponousulle Sertigtalissa. Siksi otsikon alkulämmittely -nimitys.

    Loppujen lopuksi, tästä tuli siis hiton pitkä ja raskas päivä. Mutta mikäs näissä maisemissa työnnellessä ja lipsuessa. Aina parempi kuin yksikään kuntosalikeikka.

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Huom. Moni Davosin ja Klostersin latu kulkee vuorten laaksoissa, joiden lumivyöryherkät vierustat viettävät jyrkästi molemmilla puolilla. Tämän vuoksi osa laduista suljetaan lumivyöryille otollisina aikoina ja epävakaiden säiden vallitessa. Tarkistathan siis ennen lähtöäsi – varsinkin pidemmältä tullessasi – että latu jolla ajattelit hiihtää on todellakin auki.

    Lisäksi aina silloin tällöin tietyt luistelupätkät tai perinteisen urat ovat suljettuina tms. Joten ennen retkeäsi, tarkistathan myös että latu on auki juuri sillä tyylillä minkä sukset jalkojesi alta löytyvät.

    Ajankohtaista latutietoa löydät täältä  tai keskusten infotauluilta.

    Psst: Ladun ylimmältä kohdilta Alp Garfiunista löytyy erinomainen ravintola Garfiun (1373m) . Valitettavasti omalla retkelläni tämä oli kuitenkin ääriään myöten täynnä, kun sinne lounasaikaan pukkasin. Ja koska kukaan ei näyttänyt siltä että olisi ollut jatkamassa matkaa piakkoin, jäin ilman himoitsemaani käseschnitteä ja ansaittua oluttuoppia auringossa.

    Onni omassa onnettoumuudessani, mukanani oli muutama puhtishotti ja riittävästi vettä antamassa ensiavun ennen leppoista laskettelua takaisin Klostersiin. Ehdin myöskin koukata Coopin kautta ennen junan lähtöä ja näin käyttämään junamatkan hyödyksi kunnon lounastaukona, mikä loppujen lopuksi säästi myöskin sopivasti aikaani niin että ehdin tehdä Davosin päässä vielä iltapäivän reissun Sertigtalissa ja vielä suihkun kautta suoraan päivälliselle. Win-win, tavallaan.

    Mutta silti, kyllä se käseschnitte pitää vielä joku päivä päästä syömään täälläkin.


    Missä: Klosters – Alp Novai, Graubünden, Sveitsi

  • Elämä
  • Paras perinteinen laturetki Davosissa – Sertigtal

    Erinomaiset ladut on tehty hiihdettäviksi, eikä vain? Nimittäin toisena päivänä viimeviikkoisella Davosin retkelläni sain tämän (Tiinalle hyvin perinteisen) hullun idean lähteä hiihtämään kuuluisa Sertigtal -loipe.

    Tai no kuuluisa ja kuuluisa… Davos hiihtopaikkana on ollut minulle unelma jo vuosikausia, mutta tietyistä ladunpätkistä ja laturetkistä siellä minulla ainakaan ei ennen tätä reissua ollut hajuakaan. Kuuluisuus siis perustuu reissun jälkeen suoritettuun googletteluun ja toisena Davos-aamunani – eli tämän Sertig-laturetken jälkeisenä – aamupalalla tavatun ystävällisen vanhemman rouvan kertomukseen siitä miten Sertig on ”todella pitkä ja vaativa nousu – siis todella vaativa”…

    No mutta – tehty mikä tehty – Davos Platzilta (1540m) Sertic Sandille (1859m) vievä latu on nyt siis elävässä elämässä todettu kuuluisaksi, vaativaksi ja yksinkertaisesti aivan hemmetin hienoksi laturetkeksi perinteisellä tyylillä. Ladun pitkä ylämäki on raastava (edestakaiselle matkalleni Davos Platzilta Sertig Sandille ja takaisin tuli Stravan mukaan mittaa 21.9km ja nousukertymää 516m) eikä alamäessäkään varsinkaan iltapäivän varjossa kovettuneella ladulla kovinkaan leppoisasti liu-uta. Mutta silti – tai ehkä juuri siksi – latu on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

    Ja kerrankos sitä kun Davosissa ollaan, koko rahan edestä jne. Loppujen lopuksi hullu idea oli käytännössä todellakin kaiken rahan ja vaivan arvoinen, kuten toivottavasti jo kuvistakin ilmenee. Oli nimittäin kaunein laturetki minkä olen elämäni aikana tehnyt, sekä maisemiltaan että vaativuudeltaan. Sertigin latu nimittäin kulkee Davos Platzilta 1540 metristä ylös Sertigin laaksoon ja sitä pitkin eteenpäin lähes jatkuvalla nousulla aina Sertig Sandiin 1859 metrin korkeuteen. Lähes koko matkalla ladun vierellä solisee puro, ensin Sertigbach ja sitten Felabach, ja kaiken taustana kohoaa majesteettiset vuoret kuten Mittaghorn.

    Eikä haaveillessa kannata unohtaa myöskään supersöpöä Sertig Sandin kylää ja sen vuonna 1699 rakennettua kirkkoa ladun loppupäässä. Tai muita ladun varrella näkyviä perinteisiä vanhoja tiloja, joiden kattoja usein peittävät jopa yli metriset kinokset. Tai ladunvarrella sijaitsevaa perinteistä Sertigin majataloa ja ravintolaa.

    Ja kun vihdoin suuntaat samalle retkelle, älä myöskään unohda aurinkorasvaa, aurinkolaseja ja lippistä, edes puolipilvisellä säällä. Alppiaurinko tekee helposti retkestä kaikkea muuta kuin hyvän varsinkin suomalaiselle blondille.

    Sertigtal-Loipe Davos Tiina Kivelä Creative

    Sertig-Selfie 2019 Tiina Kivelä

    Sertig Sand Davos Tiina Kivelä Creative

    Sertigtal Loipe Davos Tiina Kivelä Creative

    Ps. Näin jälkikäteen suosittelisin omasta retkestäni poiketen valitsemaan retken ajankohdaksi aamupäivän. Varsinkin aurinkoisena päivänä iltapäivän puolella suuri osa Sertigin ladusta sijaitsee varjon puolella ja näin olen kovettuu – tai suoranaisesti jäätyy – tehden varsinkin alamäestä mieleenpainuvan seikkailun.

    Lisäksi menopeleiksi kannattaa omasta suoritustavastani poiketen valita tuoreet jalat ja käsivarret, sekä kunnolla pitävät ja toisaalta luistavat pertsan sukset. Omat ikivanhat Peltoseni eivät nimittäin kovinkaan hyvin pitäneet enää loppumatkasta (mihin väsyneellä naisella ei tietenkään ole tämän kanssa mitään tekemistä).

    Psst. Mikäli et halua hiihtää Sertig Sandilta takaisin Davosiin samaa latua mitä tulitkin, voit napata ylhäältä ladun päästä Post Auton eli bussin takaisin kylään. Busseja kulkee säännöllisin väliajoin valoisaan aikaan.

    Ladun päästä löydät myös vuoden jokaisena päivänä auki oleva Walserhuus ravintolan, joka seisoo sopivasti paikallaan hiihtäjille jotka ovat todellakin paikalliset oluensa ja juustonsa ansainneet.


    Missä: Sertigtal-Loipe, Graubünden, Sveitsi

  • Elämä
  • Paholainen asuu yksityiskohdissa – Lumene ja vastuullisuus

    Tiina Kivelä Creative

    Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo viime kesänä, mutta koska sekä minä että Lumene näemmä edelleen teemme vähän tyhmiä juttuja, niin kerrataanpa taas aiheesta esimerkilliset pakkaukset.  Hyvässä ja pahassa.

    Kuvassa viimeisimmät ostokseni, hyvässä ja pahassa. Pakkasen ja kuivan sisäilman shokeeraama ihoni kaipasi extrahoivaa, joten eilen matkallani Sveitsiin taxfreen kautta mukaani tarttui ainesosiltaan lupaavalta kuulostanut Lumenen Harmonia -sarjan seerumi ja Dr. Hauschan puhdistusvoide, lähes loppuun kuluneen suosikin työn jatkajaksi.

    Aamuviideltä heränneenä väsyneenä matkalaisena en ajatellut asiaa kummemmin ostohetkellä, mutta tänään kotona pakkaukset avatessani ja kaappin järjestellessäni tajusin mitä olin taas mennyt tekemään.

    Saanko siis esitellä, hyvä ja huono pakkaus- ja ilmastotekoesimerkki ihontoitopuolelta. Hyvä tuo vasemmanpuoleinen, jossa metallituubinen voide on pakattu tilaa hyvin säästävään pahvipakkaukseen. Huono tuo oikeanpuoleinen, jossa lasipurkkiin pakattu seerumi on pakattu säilytys- ja kuljetustilaa tuhlaavaan – ja asiakkaita aliarvioivaan – tuotetta lähes tuplasti isompaan pahvipakkaukseen, joka kaiken huipuksi on kääräisty aikalailla turhaan kertakäyttömuoviin.

    Anteeksi nyt vain, mutta vuonna 2019 odottaisi että arktisuudella, pohjoisella luonnolla ja luonnon puhtailla raaka-aineilla vahvasti mainonnassaan ratsastava yritys myös pakkaisi tuotteensa mahdollisimman luonnonmukaisesti (ja sitä varjellen) ja pyrkisi kuluttamaan resursseja kestävästi, vastuullisesti.

    Oma vika kun ostin, tiedän, mutta kun kuitenkin pidän tuosta sisällöstä ja suomalaisena haluaisin olla ylpeä suomalaisista brändeistä, varsinkin sellaisista jotka – kuten mainittua – ratsastavat arktisuudellaan ja pohjoisen puhtaalla luonnolla, haluaisin nähdä heiltäkin esimerkillisiä tekoja. Ympäristön, ilmaston ja jopa ihan oman bisneksensäkin parhaaksi.

    Koska tässäkin paholainen asuu yksityiskohdassa, niin voitaisiinko vain näin pienesti sopia että tämän vuoden aikana tuo muovi ja tyhjä tila heivattaisiin metsään? Vastineeksi minä lupaan olla toistamatta omaa virhettäni enää kolmatta kertaa 😉