• Alppinismi
  • Majatalosta majataloon retkeily Sveitsin Alpeilla

    Tiina Kivelä

    Suomalainen jos joku ymmärtää yksinkertaisen mökkeilyn ja siihen yhdistetyn retkeilyn päälle. Jopa sen hyvin vaivalloisen erämaaoleskelun, jossa hanasta ei tule lämmintä eikä kylmää vettä, sähköt katkeaa pienemmässäkin myrskysssä ja lähellekään ei pääse julkisilla kulkuneuvoilla (mutta pihaan pitää silti päästä autolla). Vähänkään retkeilemään taipuvaisena suomalaisen alatyyppinä on vuodessa myös tehtävä vähintään yksi viikon autiotupa/kämppäreissu Lapissa, mahdollisimman painava rinkka selässä ja metsänvihreä asu päällä.

    Minäkin pidän retkeilystä, mutta (yllätys!) en ole koskaan ymmärtänyt tämän ns. eräjormailun ja sissitouhujen ihanuutta, niistä juhannusruuhkista puhumattakaan – en ainakaan houkuttelevana loma-aktiviteettina, vaikka muuten vaativasta ulkoilusta ja jopa extremeurheilusta ja puusaunoista pidänkin.

    Lapissa (ja Sveitsissäkin tavallaan) tunturit ja villi luonto löytyy niin helposti takapihalta että viikon vaellusten ja viiden tunnin mökkiruuhkassa istumisen sijaan helposti saavutettavat päiväretket ja viikonloppuvisiitit, kaupunkiasunnon tai hyvinvarustellun mökin mukavuuksiin yhdistettynä, sopivat makuuni enemmän kuin hyvin.

    Minulle raskaassa vaativassa maastossa kulkeminen kevyin kantamuksin ja yöpyminen hyvinvarustellussa mökissä, majatalossa tai hotellissa villin luonnon ja erinomaisten ulkoilma-aktiviteettien keskellä on paras irtiottotapa arjesta ja työpaineista. Siksi(kin) Sveitsin retkeilymaja ja -alppimökkiverkosto ja koko ns. majatalosta majataloon (hütte zu hütte) vaellusperinne, johon täällä asuessani olen tutustunut, on enemmän kuin makuuni ja esittelyn arvoista.

    Ja siksi olet nyt lukemasssa pientä opasta majatalosta majataloon -retkeilyyn Sveitsin Alpeilla. Edelleenkään minulla ei valitettavasti ole riittävästi aikaa ja varaa tiivistää ja editoida tätä loputtomiin, joten juttu on ainakin ison kahvi/teekupin mittainen – varaa siis hetki aikaa ja se kuppi ja lue eteenpäin, jos aihe yhtään kiinnostaa.

    Tiina Kivelä

    Hütte zu hütte eli majatalosta majataloon retkeily Sveitsin Alpeilla

    Yksi suosikkitavoistani liikkua, lomailla ja pitää huolta hyvinvoinnistani (luonto <3) Sveitsissä on siis ns. kevyt retkeily Alpeilla. Otan yleensä viikonloppuisin ja pidemmillä lomilla (joskus töiden lomassakin ja niiden vuoksi) junan ja/tai bussin kaupungista pikkukaupunkiin tai kylään vuorilla, josta jatkan vaeltaen, pyöräillen tai hiihtäen majataloon ja takaisin, tai majatalosta majataloon, joko ihan kokonaiseksi yöksi tai viikoksi, tai lyhyemmille ruoka- ja juomatauoille. Selässäni kannan kevyttä reppua ja vastaantulijoille huikkaan aina tervehdyksen (toim. huom. vaadittava käytöstapa Alpeilla).

    Kattava reitti- ja majataloverkosto ja sitä tukeva infra, sis. julkisen liikenteen ympäri Sveitsin, mahdollistaa erinomaisesti tällaisen kevennetyn ja laadukkaan version retkeilystä ja aktiivilomailusta, joka useimmiten on myös kestävää ja vastuullista, koska sen saa usein pyytämättäkin yhdistää lähiruokaan, julkiseen liikenteeseen ja voittoa tavoittelemattomina toimiviin palveluihin. Aiheen ympärillä tehdään kyllä myös rahaa (ja voitolla), mutta usein nämä hyvät retkeilyvarusteet, ruoka ja juoma, liikenneyhteydet, opaskirjat ja opaspalvelut ovat kaiken rahan arvoisia – sveitsiläinen laatu on sveitsiläistä laatua – ja parhaaseen kestävyyteenhän kuuluu myös taloudellinen kestävyys.

    Alppien (ja varsinkin Sveitsin alppien) majatalosta majataloon, eli hütte zu hütte, vaeltelu on yksinkertaistettuna kuin suomalainen autiotuparetkeily sveitsiläisellä vieraanvaraisuudella, helppoudella, paremmalla palvelutarjonnalla ja saavutettavuudella höystettynä. Ja vaikka se tavallaan on helppoa, kevyine reppuineen ja aurinkoisine säineen, eivät tuhansien metrien korkeuserot, jyrkät tekniset polut ja paahtava porotus ole mitään lastenleikkiä, vaikka toki lastenkin kunnolla ja taidoilla kuljettavia retkivaihtoehtoja tarjonnasta löytyy.

    Alpeilla ei kanneta rinkkaa ja trangiaa viikkoja erämaassa ja kuljeta reitin alkupisteisiin omalla autolla. Sveitsin alpeilla pidemmät siirtymät kuljetaan julkisilla ja itse vaellus ja muu retkeily hoituu selvästi merkittyjä reittejä pitkin kylästä kylään ja majatalosta majataloon sopivissa etapeissa kevyin kantamuksin – 1500m ylämäkeä on ihan riittävän raskasta pelkästään oman kehonpainon kanssakin.  Lisäksi trangian ja oman kahvitermarin sijaan Alpeilla ruoka ja juoma ostetaan käteisellä matkalle osuvista majataloista ja ravintoloista, tai matkan varrelle osuvista kioskeista ja itsepalvelupisteistä – ja näitä palveluita ja tuotteita osuu muuten retkille juuri sopivin välimatkoin, suoraan reitillä, joten käteisen kantaminen banaanien sijaan todellakin kannattaa.

    Miksi tällaiselle retkelle?

    Sveitsin majatalo- ja hütteverkosto mahdollistaa villin vuoriluonnon ja mahtavien elämysten kokemisen pienellä vaivalla ja jopa yhden viikonlopun aikana ehtii pitkälle, hyödyntäen majatalojen tuoman tuen ja lepomahdollisuuden. Majatalot ja mökit siis tavallaan mahdollistavat pidemmänkin ja vaativammankin reissun tekemisen ilman vuosikymmenten leiriytymis- ja selviytyjäkokemusta (ja niitä painavia rinkkoja) ja keskittymisen olennaiseen ylimääräisen säädön ja hampaidenkiristelyn sijaan.

    Sijaitessaan tiettömien taipaleiden tai vähintään yleiseltä (moottori)liikenteeltä suljettujen teiden takana, mahdollistavat mökit ja majatalot, mukavuuksistaan huolimatta tai jopa joskus niiden ansiosta, myös erinomaisen rauhallisen luontoelämyksen. Ollessaan, rahaa vastaan, avoimina kaikille, ne myös tavallaan ovat oman (kesä)mökin korvike Sveitsiläisille ja muille joilla omaan yksityiseen mökkiin ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta. Aina seuraa ei voi valita ja jotkut kanssaretkeilijöistä ovat äänekkäämpiä ja huonokäytöksisempiä kuin toiset, mutta hyvällä tuurilla olette ainoa seurue koko alueella illan pimetessä, tai suuren yhteisen ruokapöydän ääreen istuu mukava muukalainen, tai parikin, satumaisine tarinoineen ja jaettavaksi tarkoitettuine viinipulloineen.

    Alppien tuhansien metrien korkeuseroissa ja jyrkissä poluissa on myös usein ihan riittävästi vaativuutta ja raskautta ettei siihen päälle huvita eikä oikein kannatakaan varata selkään kymmenien kilojen rinkkaa viikon leiriytymisvarusteilla, vaan keskittymisen ja voimavarat saa mökkien ja majatalojen palveluiden avulla suunnata ns. parhaisiin juttuihin. Kevyet vaihtovaatteet, sadesuoja, päivävaellusvarusteet ja kevyt liner-makuupussi kulkevat kätevästi pienessä repussa ylös tuhansien metrien korkeuteen, jossa majatalo ruokineen ja lämpimine, pehmeine sänkyineen odottaa.

    Ja sitten on tietysti ne mahtavat maisemat, kokemukset ja elämykset. Kävellessäni ensimmäistä kertaa elämässäni pidemmälti jäätiköllä Cabene Des Dixillehäikäistyin kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti jäätikköylängön hohtavasta valkoisuudesta ja sinisyydestä ja siitä lappilaiselle hyvin kotoisastakin hiljaisuudesta ja tyhjyydestä, joka erämaassa vallitsi. Valitettavasti nämä samat seudut ovat myös vastikään keväällä muistuttaneet kuinka vuorilla on oma voimakas tahtonsa ja huono tuuri ylhäällä on usein todella huono tuuri, mutta juuri siksikin, kaiken sen kauneuden ja mahtavien voimien keskellä, sitä tuntee elävänsä ja olevansa parhaalla mahdollisella nöyrällä tavalla, samalla oppien käsittelemään ongelmia ja riskejä niiden oikeissa mittakaavoissaan.

    Schreckhornhüttelle vaeltassamme taasen katselin kuinka jäälohkareet kasvoivat kasvamistaan mitä ylemmäs Oberer Grindelwaldglectscherin sivua kuljimme. Mittaluokkaa ja varsinkaan sitä kokemusta, kun ymmärrät että jäätiköt kohoavat pilvenpiirtäjien korkeuksiin ja harha-askel railoon voi tietää kymmenien, ellei satojen metrien pudotusta jäiseen turmioon, on lähes mahdoton kuvailla sanoin. Kaikki tämä on parasta kokea itse jos vain mahdollisuus tulee – myös se kun katselet hiekan peittämiä jäätikön osioita, ja tunnet kuinka polttava iltapäivän aurinko kuumentaa sekä oman ihosi että hiekan kuin hiileksi, joka sulattaa herkän jään altaan. Aivan liian nopeasti.

    Jäätiköt ovat eläviä, kuten koko vuoristokin, ja niiden luona on todellakin helppo ymmärtää että jotain ja mitä on tehtävä – ei voi vain istua vieressä ja katsella kun maailma lipuu ohitse aivan väärään suuntaan.

    Tiina Kivelä Switzerland

    Missä ja miten

    Sveitsin Alpeilta ja niiden juurilta löytyy sopiva reitti majataloineen ja mökkeineen sekä vaativampaa että helpompaa retkeä etsiville, koko maan pituudelta. Huomaathan myös että yhä useammin moni majatalo ja reitti toimii myös pyörällä liikkuville ja osa ylhäälläkin sijaitsevista majataloista on saanut kylkeensä bikehotel -leiman, mahdollistaen backpackingin lisäksi bikepackingin ja majatalosta majataloon (maasto)pyöräilyn. Osa majataloista on myös saavutettavissa lasten tai muiten hitaammin ja vaivalloisemmin kulkevien kanssa ja osa taasen tarjoaa kokeneille kulkijoille kovaa kuntoa, rautaisia hermoja ja taitoja vaativia ja testaavia koitoksia.

    Vaikka mökkejä ja majataloja löytyy ympäri maata, erityisen hyvän majataloverkoston, reitit ja maisemat majatalosta majataloon retkeilyyn Sveitsissä tarjoavat mm. Bernin ylämaat, Wallisin, Appenzellin ja Graubündenin alueet, kaikki saavutettavissa kätevästi junalla ja/tai postiautolla mistäpäin Sveitsiä tai muista maista tahansa.  Sveitsistä ja rajojen ylikin löytyy myös monta klassista ja suosittua majatalosta majataloon reittiä, mm. Tour de Mont Blanc ja Via Alpina ja näiden eri variaatiot / etapit.

    Variaatioita ja pakettitarjouksia eri alueille on useita ja omatoimiretketkin onnistuvat enemmän kuin hyvin, kun osaa edes hieman lukea karttaa ja lukee vaikkapa tämän jutun kokonaan. Mutta yksinkertaistettuna majatalosta majataloon retki suunnitellaan seuraavan rungon avulla: Ensin, mieti käytettävissä oleva aika eli kuinka monta päivää ja yötä matkalla voit yöpyä, sis. siirtymän kaupungista/lentokentältä alueelle, kuntosi ja taitosi ja niiden asettamat vaatimukset majataloon vievän ja sieltä sivistyksen pariin palauttavan reitin noususummille ja yleisille vaativuuksille, vuodenaika (mitä ylempänä reitti ja majatalo sijatsee sitä pidempään siellä on lunta ja vaikeampia sääoloja, ja osa majataloista on auki vain tiettynä sesonkina) ja budjetti majoituksineen, ruokineen ja liikenneyhteyksineen.

    Ja kun ensimmäisen vaiheen karsinta näiden tärkeinpien kriteerien pohjalta on suoritettu, onkin sitten aika valita vain jäljelle jääneistä ne mieluimmat maisemat (esimerkiksi tämän blogin ja Instan kuvien avulla ;)) ja miksei myös vaikka viini- tai viskivalikoimat (hienosti rakennettu majatalosta majataloon pakettituote ja brändi on muuten Appenzellin Whiskytrek).

    Niin ja mieti myös haluatko vaeltaa, juosta vai jopa pyöräillä retken – vaihtoehtoja on useita, varsinkin kesällä ja todellakaan aina ei tarvitse vaeltaa, vaikka se se perinteisin majatalosta majataloon -retkeilyn muoto onkin.

    Huom. Lue lisää Sveitsin vaellusreiteistä ja niiden luokituksesta täältä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Miten – hütet, berggasthausit ym.

    Sveitsin majatalojen järjestöön (Hüttenwarte Schweizer Hütten/Gardiens Cabanes Suisses/Guardiani Cabanne Svizzera) kuuluu n. 140 majatalo ympäri maata, SAC hüteista muiden järjestöjen ylläpitämiin ja yksityisiin mökkeihin (hütte) ja majataloihin. Mökkien ja majatalojen koot vaihtelevat pienistä muutaman hengen majoista suuriin hotellimaisiin majataloihin, joissa usein on yksi tai muutama parin hengen huone ja yksi tai useampia usean sängyn dormeja. Osa mökeistä on hyvin alkeellisia yksinkertaisia ”hätämajoja”, osa arkkitehtuuriltaan ja ympäristöarvoiltaan palkittuja luksusmajataloja.

    Swiss Alpine Club eli SAC operoi ja ylläpitää suurta osaa varsinkin ylempänä vuorilla sijaitsevista mökeistä ja majataloista  ja heidän sivuiltaan löydät hütteinformaation ja linkkien lisäksi runsaasti tietoa alpinismista ja muusta vuoriurheilusta. (SAC huts englanniksi.)

    SAC:n hüttejen lisäksi vuorilta löytyy lukuisia isompia ja pienempiä, hienompia ja yksinkertaisemiä majataloja eli Berggasthauseja ja ihan vain Gashauseja, jotka tarjoavat sekä yöpymismahdollisuutta puolihoidolla että ruokaa ja juomaa päiväretkeläisille ja ohikulkijoille. Useimmiten vaellus näille on astetta helpompi kuin SAC:n hütteille, joista usea toimii alppinistien ja vuorikiipeiijöiden tukikohtana vaativammille retkille (mitä ylempänä ja syrjemmässä majatalo ja hütte sijaitsee, sitä useammin voit odottaa kanssayöpyjien kömpivän ylös retkilleen aamukolmelta).

    Sveitsissä on lisäksi tarjolla lukuisia yksityisten ja muiden talojen mökkejä, joita voi nykyisin selata kätevällä nettisivulla, jossa onnistuu myös mökin online varaus.

    Tiina Kivelä

    Miten – telttailu

    Mikäli majatalo tai hütte on liian mukava (tai sosiaalinen) vaihtoehto sinulle, voit toki harkita myös telttailua tietyin rajauksin. Telttailu ja muu ns. villi leiriytyminen on nimittäin Sveitsissä sallittua vain sille erikseen varatuilla leiriytymisalueilla ja ylhäällä vuorilla. Sveitsissä ei siis jokamiehenoikeuksia tunneta.

    Vuorilla telttailu on varmasti mieleenpainuva seikkailu, mutta mitä ylemmäksi retki vie ja mitä syvemmälle luontoon kuljetaan ja leiriydytään, sitä tarkemmin kannattaa etukäteen selvittää paikalliset erityispiirteet ja sääolot, ja erityisesti luonnon- ja villieläinten suojeluealueet, joilla telttailu ja muu leiriytyminen on myös vuorilla kielletty.

    Lisätietoja Sveitsissä telttailuun tästä linkistä.

    Huom. Mitä heppoisemmassa majassa ja syrjäisemmässä paikassa yönsä aikoo viettää sitä paremmin on myös selvitettävä paikalliset/ajankohtaiset sääolot. Vaarat ja haasteet ovat vuorilla retkeillessä hieman erilaiset kuin vaikkapa Lapissa ja vaikka hyvä kunto ja hyvät Lapissa hankitut retkeilytaidot ovat eduksi, on Alpeilla hyvä aloittaa nöyryydestä ja selvittää ja oppia mahdollisimman paljon erityisesti Alppien erityispiirteistä ennen matkaanlähtöä.

    Miten – sesongit ja aukioloajat

    Sveitsin kesäretkeilyn ja vaeltelun sesonki on toukokuulta lokakuulle, jolloin useimmat kesähissit, majatalot ja muut palvelut ovat avoinna. Reitit ja majatalot yli 2000m korkeudessa ovat avoinna hieman lyhyemmän ajan n. kesäkuulta syyskuulle ja tarkemmat aukioloajat voi tarkistaa itse majatalojen sivuilta tai alueen matkailuneuvonnasta.

    Kesän vaelluskauden lisäksi on myös olemassa talvikausi, jolloin osa majataloista ja varsinkin hüteistä toimii tukikohtina hiihtovaeltajille, talviretkeilijijöille ja alpinisteille. Talvikausi on yleensä tammikuulta huhtikuulle, mutta tässäkin tapauksessa tarkemmat sesongit ja aukioloajat kannattaa tarkistaa alueittain ja majataloittain.

    Osa majataloista ja lähes jokainen SAC:n hütte on myöskin tavallaan avoinna vuoden ympäri, kenties ei kokonaan mutta jokaisesta löytyy vähintään ns. talvihuone vuoden jokaisena päivänä ja yönä, koska suuri osa kuuluu myös ns. vuorten hätämajoitusverkostoon, jolla varmistetaan suoja kulkijoille yllättävissä ja vaikeissa sääoloissa.

    Noin kaksi kolmasosaa majataloista on miehitetty talvi- ja kesäsesonkeina, mikä tarkoittaa että perusruokaa ja juomaa on tarjolla (käteistä vastaan) itse majapaikan lisäksi. Jatkuvasta aukioloajasta huolimatta hüttelta tai nettisivuilta on kuitenkin aina hyvä tiedustella etukäteen kulloinenkin tilanne, johon vaikuttaa mm. sesonki, sää ja ennakkovarausten määrä.</å>

    Huom. Isommat majatalot varsinkin kesämatkailuun painottuvilla seuduilla ovat avoinna vain kesäkauden, noin. toukokuun alusta syyskuulle.

    Tiina Kivelä

    Miten – ruoka ja juoma

    Aukioloaikoinaan eli ns. palvelusesonkina jokainen hütte ja majatalo tarjoaa vähintään illallisen ja aamupalan yöpyjille (puolihoito). Moni myös toimii täyden palvelun majatalona, josta sekä yöpyjät että ohikulkijat saavat lounaan ja muuta ruokaa, pieniä suupaloja ja juomaa, sis.  paikallisia erikoisuuksia. Ruokalistoilta löytyy usein erilaisia keittoja ja liharuokia, mutta myöskin kasvis- ja joissain tapauksissa myös vegaanivaihtoehtoja. Ja mikä parasta, ruokalistoissa on ilmoitettu mistä esimerkiksi liha ja maito ruokiin tulee ja useimmiten tarjolla onkin todellista lähiruokaa.

    Vaikka Sveitsistä monta palkittua ja Michelin-tähditettyä ravintolaa löytyykin eivät majatalojen ruoat olefinediningiä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, vaan enemmänkin perinteistä ja tuhtia vuoriruokaa. Ja kun Sveitsissä ollaan, eivät juuston ystävät varmasti jää ilman juustoa, oluesta puhumattakaan.

    Reittien varrelta ja majataloista löytyy myös usein ns. ulosmyyntiä harjoittavia maatiloja ja vaikka juustoloita (esim. alla), sekä itsepalvelupisteitä, joista voi ostaa juustoja, juomaa ja jopa jäätelöä. Näitä(kin) varten pidä silmät auki ja käteistä mukana.

    Juomavettä varten Sveitsin kylistä ja alempaa reittien varsilta löytyy usein lähteitä ja hanoja, joista saa (ilmaiseksi) raikasta juomavettä ja joissa pullot on siis hyvä täyttää retkeä/seuraavaa etappia varten. Jokainen majatalo ja hütte myös myy pullovettä (useinkaan ylhäällä vuorilla hanavesi ei ole juomakelpoista, jos sitä yleensäkään on) mutta ympäristön ja rahansäästön kannalta suosittelen joko omien pullojen kantamista ja pullojen täyttämistä näistä hanoista ja/tai filtterin kantamista mukana. Kesän helteissä useampien litrojen kantaminen pitkiä ylämäkiä ei myöskään ole kovinkaan suositeltava vaihtoehto vaan tässäkin tapauksessa filtteri ja tai rahaa helikopterilla majaan kuljetetun veden ostamiseen kannattaa.

    Nykyisin retkeilytarvikeliikkeistä* saa onneksi käteviä ja kevyitä suodatusjärjestelmiä esim. Lifestrawn kevyt pillimäinen suodatinsysteemi*, ja ns. vedenpuhdistustapletteja, joiden avulla tämän matkan varrelta löytyvän veden (Alpeilla usein jäätikköjen ja lumen sulamisvesiä puroista) saa juomakelpoiseksi.

    Huom. Jos ja kun olet liikkeellä sesonkien ulkopuolella ja majoitut ns. talvihuoneessa, löydät sieltä usein perustarpeet ruoan laittoon ja lämmittämiseen. Mutta sesonkeina älä odota löytäväsi majatalosta tai mökistä keittiötä omatoimista ruoanlaittoa varten – silloin keittiö on vain ja ainoastaan majatalon ylläpitäjien käytössä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Miten – mukavuudet

    Osassa mökeistä ja useimmissa majataloissa on juokseva vesi (ei tosin useinkaan juomakelpoista), sisävessa, sähkövalo, rajattu puhelimen latausmahdollisuus (ja erityisesti kuuluvuus), sängyt, peitot ja tyynyt (ota kuitenkin oma liner-makuupussi mukaan) ja onpa useissa myös valikoima sisäkenkiä (ja vahva kielto vaelluskenkien tuomiseen eteistä pidemmälle).

    Mökit ja majatalot ovat myös lämmitettyjä aukioloaikoinaan ja osassa saa lähes maaseutuhotellitunnelman. Suihkuja ja joskus jopa sauna löytyy myös harvoissa tapauksissa, mutta varaudu siihen että pääset peseytymään vasta kotiin palatessasi tai tunturipurossa.

    Huom. Autiotupameininkiä kaipaaville osa SAC:n hüteistä, ja useimmat varsinkin ei-sesonkeina talvihuoneissaan, tarjoavat alkukantaisen elämyksen ulkovessoineen, puuhelloineen ja vain hetken generaattorin voimalla toimivine sähkövaloineen.

    Miten – varusteet

    Useimmilta hüteiltä löytyy peitot ja tyynyt, mutta hygienian vuoksi ohut liner makuupussi on lähes välttämätön varuste repussa. Muihin tarpeellisiin varusteihin voisin listata kevyen päivärepun (n. 25l-40l) sis. juomapullon, pientä evästä, ensiapupakkaus, punkkimyrkky ja aurinkorasva; säänmukaiset vaatteet ja vaihtovaate/sadesuojaerä, aurinkolasit, hattu, kartta, kompassi ja puhelin (täyteen ladattuna ja vara-akulla). Kengiksi on hyvä valita pitäväpohjaiset ja tukevat kengät (lue tarkempia kenkävinkkejäni täältä).

    Vaellussauvat ovat myös hyvä lisä varuste-arsenaaliin, äläkä myöskään unohda kameraa, koska maisemat ovat ehdottomasti kuvien arvoisia.

    Huom. Vaativimmille reiteille, jäätiköitä ja teknisiä kiipeilyosuuksia sisältäville mökkiretkille varusteisiin on tietysti hyvä kuulua myös köydet, jäähakut, jääraudat ja taito käyttää näitä, mistä lisää yllä mainitulla SAC:n sivuilta.  Ja lisää varustevinkkejä ja esimerkkejä ns. normiretkiin Scandinavian Outdoorsilta (suomalainen verkkokauppa!) täältä*.

    Miten – hinnat, varaaminen ja maksaminen

    Vaikka online varaukset ja kalenterit yleistyvät jo majoillakin, on edelleen useimmissa tapauksissa mökille tai majataloon soitettava (numero toki löytyy netistä) ja tiedusteltava tilaa ja varaustilannetta halutulle ajankohdalle. Ja usein samaan numeroon on hyvä soittaa itse retken kynnyksellä ja tiedustella paikallisarviota säästä ja muista huomioonotettavista seikoista.

    Varaa yöpymisesi siis suoraan hüttelta tai online-varausjärjestelmän kautta hyvissä ajoin etukäteen, ja mikäli et käytä jo varattua yötä, peruuta se viimeistään edellisenä iltana välttääksesi sakot. Läheskään kaikki hütet eivät ole siirtyneet digiaikaan, mutta osan varaustilanteen suunnitellulle retkiajankohdalle voi jo tarkistaa kätevästi online-kalenterista, joita löytyy hüttejen kotisivuilta.

    Pelkän yöpymisen hinnat majataloissa ja hüteissä aikuisilta vaihtelevat 20-40CHF välillä ja majoituspaketti puolihoidolla (paras vaihtoehto mielestäni) vaihtelee 50-80CHF välillä.

    Voit maksaa yöpymisen hüttellä käteisellä, CHF/EUR, ja vaikka osa hyväksyy luottokortin suosittelen varaamaan vuorille ensisijaisesti käteistä majoituksia ja ruokailuita varten.

    Pakettimatkat

    Sveitsiläinen majatalosta majataloon retkestä voi kukin muotoilla haluamansa, joko omatoimisesti tai pakettina ostettuna. Olen itse tehnyt kaikki retkeni omatoimisesti, mutta varsinkin ensimmäiselle retkikerralle suosittelen pakettimatkan harkitsemista.

    Monella seudulla, mm. Berner Oberlandissa, retkiä tarjotaan pakettina eri palveluvaihtoehdoilla. Tällöin voit esimerkiksi yhdellä puhelinsoitolla tai nettivarauksella varata kaikki välipysähdykset eli hütet usean päivän ja yön retkelle samalla kertaa, sis. ruokailut ja opastukset. Noin yleisesti paketteja tarjoavat Sveitsissä sekä paikalliset että ulkomaiset matkanjärjestäjät ja mm. matkaopasfirmat ja osa majataloista tarjoaa myös opastus – ja retkipalveluita paketoitaviksi majoituksen kylkeen.

    Löytyypä palveluja, paketteja ja opastusta suomeksikin, joten eikun googlaamaan jos ja kun helpoin retkivaihtoehto kiinnostaa.

    Tiina Kivelä

    Retkisuosikkini & majatalovinkit

    Näin pitkän jutun lopuksi onkin hyvä mainita että en suoraan sanottuna ole ehtinyt vielä tehdä montakaan yhden tai usean yön mökkireissua Sveitsissä. Paraskin puhumaan siis. (Kokemattomuuteni johtuu toki enimmäkseen siitä että asuin reilun vuoden Interlakenissa, josta ehti hyvin käydä päivässäkin kunnon ylävuoristoretkellä ja palata silti illaksi omaan sänkyyn – oma kotini siis toimi eräänlaisena alppimajatalona.)

    Olen kuitenkin käynyt muutamalla, ohittanut useita ja kuullut ylistäviä kommentteja tuttaviltani, jotta voin suositella tiettyjä kohteita ja koota listaa paikoista joihin haluan itse retkelle, uudestaan tai ensimmäistä kertaa.

    Kirjaan myös jokaiseen reittivinkkiini omat yöpymispaikkani ja havaintoihini perustuvat suositukseni, joten majatalo- ja muita yöpymisvinkkejä löytyy muualtakin näiltä sivuilta, enimmäkseen alpinismi/vaellus/vapaalasku -kategorioista.

    Tässä lopussa nyt kuitenkin tiivistettynä muutama vinkki mistä majatalosta majataloon retkeilyn Sveitsissä voisi konkreettisesti aloittaa. Ja mikäli sinulla on kysyttävää, kommentoitavaa tai lisättävää juttuuni, niin jätä viestisi kommenttiboksiin tai maililla suoraan minulle. Vastaan parhaani mukaan tai vähintään ohjaan paremmin tietävien puoleen.

    Hüttevinkit

    Shreckhornhütte 2529m – vaativa sinivalkoinen alppivaellusreitti Grindelwaldista

    Blüemlisalphütte 2840m Oeschinenseen kautta– vaativa punavalkoinen reitti Kanderstegistä

    Alpstein (kattava ja tiheä verkosto majataloja ja SAC -hüttejä, korkeimmat huiput n. 2500m)  – helposta vaativaan– usean päivän miksei jopa viikon aktiivilomareissulle täällä (Appenzelliin matkaa junalla Zürichistä n. 2h) ehdottaisin esimerkiksi kulkemaan Wasserauenista Bollenweesin Berggasthausiin, sieltä ylemmäs SAC:n hütelle esim. Hundsteinhütte tai Berggasthaus Rotsteinpassille, takaisin alemmas Meglisalpille ja sieltä taasen takaisin alas Seealpseelle ja yöksi esimerkiksi Berggasthaus Seealpseelle ja viimeiseksi yöksi vielä ylös Berggasthaus Aeschiin tai Berggasthaus Ebenalpiin tai jopa Alter Säntikselle ja vihdoin gondolilla alas…

  • Hyvä Retki
  • Luontopolkujuoksua

    Tiina Kivelä

    Juuri kun pääsin sanomasta kuinka Ounasvaaran talvikävelyreitti on hyvä myös kesän polkujuoksuille, löysin uuden paremman jokapäivän lenkin kierrettäväksi ja uuden termin eli luontopolkujuoksun.

    Ounasvaaralta, Rovaniemen kyljestä, löytyy siis hiljattain uusittu n. 4,5km:n luontopolku, joka yhdistettynä juoksuun kaupungista ja takaisin kaupunkiin tarjoaa reippaan 10km:n polkujuoksulenkin mukavilla korkeuseroilla ja vaihtelevalla alustalla.

    Omat reissulle mukaan tulleet juoksukengät ei nyt sattuneista syistä ole olleet näille lenkeille kaikista parhaat, mutta kuivilla keleillä ja kokeneilla suunnistajan jaloilla näilläkin on pärjätty ihan ok, varsinkin tällä uusitulla, osiltaan sorastetulla ja pitkospuilla vahvistetulla polulla. Mutta mikäli sinulla vain on mahdollisuus, suosittelen tukevampia kenkiä suojaavammalla varvasosastolla näiden reittien juoksuun ja vaelteluun, ainakin jos lenkki sisältää myös sen kivisen polun näköalatornin kautta.

    Hyttysten ja mäkäräisten vuoksi suosittelen myös päälle vähän suojaavampia vaatteita kuin kuvissa, tai vaihtoehtoisesti huolehdi siitä ettei vauhti hiljene liiaksi missään vaiheessa. Pienten pirulaisten verenhimo on todellista.

    Tiina KIvelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Ps. Kestävämmästä hyvästä retkeilystä Suomessa

    Lapin kansa kirjoitti eilen kuinka pelastustehtävien määrä Lapin retkeilyalueilla on kasvanut. Suuri syy tähän on luontaisesti retkeilijä- ja muiden luonnossa liikkuvien määrän kasvu (enemmän ihmisiä, enemmän mahdollisuuksia), mutta myös merkittävästi maastopyöräilyn suosio (vakavammat vammat) sekä vajaa tietotaito ja retkeilyä tukevan infran puute (kyllä, sanon että kaikilla on parannettavaa).

    Vaikka Rovaniemen lähiretkeilualueet ja reitit eivät ole niitä kaikkein syrjäisimpiä ja huonoiten merkattuja ja rakennettuja, olen näilläkin kulkiessani miettinyt miten miten jopa täällä voisimme ehkäistä pelastustehtäviä ja muita ongelmia, niistä syrjäisemmistä (mutta todella suosituista, toim. huom.) retkeilyalueista puhumattakaan.

    Ensinnäkin retkeilijänä ja ihan vain tällaisena polkujuoksijana sinun ja minun olisi aina hyvä pitää mielessä että luonto on villi ja mitä pidemmälle luontoon, metsiin ja erämaihin mennään sitä villimmäksi ne muuttuvat. Monille suomalaisille, jopa kaupungeissa kasvaneille, tämä on toki itsestäänselvyys, mutta toisaalta monille ei. Jopa minä harhaudun ja väsyn odottamattomasti harva se päivä Suomen poluilla (huomattavasti useammin täällä kuin Alpeilla btw) enkä koskaan koe tietäväni ja osaavani riittävästi, vaikka haluankin luonnossa liikkua ja kaiken mahdollisen oppia ja rajojani koetella. Kannustaen samaan muitakin, koska tämä vain on niin parasta mitä ihminen voi tehdä ennen ansaittua saunakaljaa.

    Instagramkuvissa ja yksinkertaisissa opaskartoissa reitit ja kohteet näyttävät ihanilta ja aivan liian usein petollisen helpoilta saavuttaa, samalla kun todellisuus on usein kaukana täydellisellä ainutlaatuisella hetkellä otetusta kuvasta ja niistä kartoista (pahimmassa tapauksessa hyvät kartat ja korkeuskäyrätkään eivät auta kun niitä ei osata tulkita). Pidempien reittien varsilta harvoin jos koskaan löytyy palveluita, joukkoliikennepysäkkejä, ravintoloita tai kauppoja, joista saada apua kun nälkä, kylmä ja väsy iskee väärällä hetkellä, mutta myöskin lyhyemmillä reiteillä keskusten läheisyydessä voi yllättävänkin helposti eksyä pidemmälle kuin oli tarkoitus ja joutua vaikeuksiin.

    Luonnossa kaikkea ei voi hallita. Tietty nöyryys on aina enemmän kuin paikallaan ja hyvä etukäteisvalmistelu ja tietotaito ovat yhdet tärkeimmistä avaimista onnistuneeseen retkeilyelämykseen ja yllä mainittujen ongelmien ohittamiseen, oli kyseessä sitten muutaman tunnin, yhden päivän, illan tai viikonlopun lähiretki, viikon etappivaellus tai polkujuoksulenkki tai jopa kisa. Retkeily ei kuitenkaan ole rakettitiedettä eikä toisaalta vaadi sen kummoisempia taitoja kuin vaikkapa kuntosali- tai uimahallireissu, kunhan se nöyryys on mukana ja puitteet kunnossa.

    Retkeilyn suosion lisääntyessä retkeilijöiden lisäksi, useissa tapauksissa jopa enemmänkin, tekemistä ja parannattavaa on siis myös alueiden ja reittien hallinnoijilla ja jopa meillä bloggareilla, onnistuneiden kestävien elämyksien toteuttamisessa. Aivan liian usein opasteet ja reittimerkinnät ovat valitettavan puutteellisia ja harhaanjohtavia, niin että jopa paikallisella on vaikeuksia löytää tietään kotiin sitä lyhintä ennalta suunniteltua reittiä pitkin. Aivan liian usein ylläpitäjiltä ja paikkojen, reittien ja elämäntyylin promomoajilta, tuntuu myös unohtuvan vastuu hyvistä retkeilykokemuksista ja resurssien kestävästä käytöstä. Vastuu siitä että informaatio on mahdollisimman oikeaa, paikkaansapitävää ja selkeää, ja vastuu siitä että kaikki toiminta tapahtuu ja kehittyy mahdollisimman kestävästi, jotta se tärkein resurssi, puhdas ja villi Suomen luonto, saisi edes niiltä herkimmiltä, ainutlaatuisilta osiltaan pysyä mahdollisimman rauhassa harmilliselta toiminnalta. Retkeilijöiden mahdollisimman turvallisia, hyviä elämyksiä unohtamatta.

    Maiden omistajat, reittien avaajat ja palveluiden ylläpitäjät, maanomistajat, Metsähallitus, kunnat ja jopa yritykset voivat tehdä ja tekevätkin* paljon tilanteen helpottamiseksi rakentamalla ja sijoittamalla opasteita, laskemalla arvioaikoja ja kartoittamalla maastoja. Lisäksi bloggarit ja vaikuttajat sosiaalisessa mediassa tekevät hyvää työtä hyvin juttujen esille tuomisessa, elämäntyylin mainostajina ja informaation välittäjinä. Ja vaikka ensimmäinen neuvoni ja vinkkini Lappiin retkeilemään suuntaaville on oman tietotaidon mahdollisimman paras kartuttaminen, olen sitä mieltä että kasvavaan retkeilutrendiin olisi aika ja tarve tarttua myös muiden toimesta.

    Ja ennen kuin kukaan mutulla mainitsee kuinka vähän hyvää seuraa siitä että luontoon rakennetaan lisää ja kuinka kestämätöntä matkailun edistäminen on, niin kerrottakoon että maailmalta (kokeilepa Googlea tai lue täältä Argentiinan Iberán alueesta kertova juttu) löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä miten retkeilyä ja matkailua tukeva infra ja palvelutarjonta lisää kokonaisuuden kestävyyttä, ja miten näiden tuoma raha ja liiketoimintahyöty auttaa kehittämään ja tuottamaan aina vain parempia ja kestävämpiä ratkaisuja.

    Mitä paremmin massat saadaan ohjattua kestäviin kohteisiin ja hyvin ylläpidetyille reiteille, ravintoloiden ja käymälöiden ja jäteastioiden läheisyyteen, sitä vähemmän kestämättömät ratkaisut kannattavat ja sitä pienempi negatiivinen paine villiin ja herkkään luontoon kohdistuu. Lisäksi syrjässä on näin enemmän tilaa meille jotka osaamme suunnitelmallisesti ja vastuullisesti retkeillä myös vähän harvempien palveluiden pariss .

    Kun suurimmat ihmismassat saadaan ohjattua tiettuihin kohteisiin, joista löytyy heitä kiinnostavia tuotteta ja palveluita, sitä enemmän ympäristöön jää villejä kohteita muiden ja paikallisten ihasteltaviksi ja hyviksi pysyviksi elinympäristöiksi. Lisäksi mitä paremmin saamme ihmiset innostumaan vaikkapa lähiretkeilystä (esimerkiksi tähän tapaan), sitä parempi vaikutus retkeilyllä on myöskin liikenteen päästöjen vähentäjänä. (Joku Metsähallituksen Luontopalveluissa voisi muuten vinkata näistä matkailun, erityisesti luontosellaisen, positiivisista ympäristö ja kulttuurivaikutuksista talon talouspäätyynkin).

    Hyvät (retkeily) palvelut ja tuotteet ovat usein myös paikallisten mieleen ja auttavat rahaa paikallistaloudeen tuodessaan ylläpitämään ja kehittämään kokonaisuutta aina vain paremmaksi sekä matkailijoille että paikallisille. Retkeilyä ja matkailua tukevaan infraan ja linkittyviin palveluihin ja tuotteisiin panostaminen kannattaa siis laajasti liiketoimintamielessäkin, kansanterveydellisistä ja kestävistä ympäristöhyödyistä puhumattakaan.

    Ja mitä paremmin ihmiset pysyvät merkityillä reiteillä sitä helpompaa heidät on myös maastosta pelastaa ongelmien ilmaantuessa.


    *Erinomainen esimerkki tällaisesta hyvästä rakentavasta työstä yritysten ja käyttäjien itsensä taholta on muuten  Ounasvaaran maastopyöräreitit Rovaniemellä, jotka on merkattu (ja talvisin myös maastoihin ajettu) sekä (online) karttoihin sisällytetty pääosin yritysten ja paikallisten harrastajien, vapaaehtoisten ja yritysten toimesta.

    Milloinkohan näitä ehtisi / kykenisi itsekin ajelemaan….

     

  • Bern
  • Hyvä vaellusretki Interlakenissa – Päiväretket top 5

    Tiina Kivelä

    Interlakenin vaellusretket top 5 on vihdoin täällä!  Tässä siis suosikkini vaellusretkistä, joista jokainen on tehtävissä yhden päivän aikana, lähtö ja paluupaikkana Interlakenin juna-asemat. Toki parhaimmillaan saman päivän aikana ehtii vielä muuallekin, jos tarve vaatii (ihana Sveitsin retkikohteiden saavutettavuus).

    Kaikki valintani sisältävät todistetusti mahtavia maisemia ja kokemuksia. Olen kulkenut kaikki retket vähintään kerran, osan monestikin ja lupaan että kaikki ovat ehdottomasti kokemisen ja pidemmänkin matkan arvoisia (reklaamatiot kommenttiboksiin, kiitos)

    Suosittelen näitä retkiä kaikille, joilla on edes hieman vaelluskokemusta vaihtelevassa maastossa, ja kunto jolla kuljetaan päivässä ongelmitta 2-7h retki n. 1000m nousulla (huom. kunto kasvaa liikkuessa, joten näitä voi hyödyntää myös sen kunnon kohentamiseen). Osa on haastavampia, osa helpompia, ja mahdollisuuksien mukaan olen maininnut jos ja kun alueella voi tehdä retken myös vaikkapa lasten kanssa, hieman alkuperäistä ehdotusta soveltaen (olen siis itse kulkenut kaikki nämä lapsitta, vaihtelevalla n. 20-50v. ryhmällä ja yksin).

    Kaikki ovat kesäretkiä, ilmiselvästi, parhaan sesongin ulottuessa kesäkuulta syyskuun loppuun. Vilkkaimman lomasesongin aikaan ja viikonloppuisin reiteiltä voi löytyä ruuhkaa, varsinkin köysiratojen ja funikulaarien lähettyviltä, mutta lähes kaikki ovat sen verran pitkiä ja ensimmäkseen poissa pääreiteiltä ja kaukana Sveitsin suosituimmista nähtävyyksistä, että poluilla mahtuu hyvin kulkemaan myöskin kuumimpana sesonkina. Yhtä yksin et täällä toki saa liikkua kuin Lapin erämaissa, mutta ihan riittävän rauhassa silti, ja hyvästä palveluverkostosta ja saavutettavuudesta ei noin yleensä ole suurempaa haittaa kokonaiselämykselle. Pikemminkin päinvastoin.

    Varusteiksi näille retkille riittävät tukevat pitäväpohjaiset vaelluskengät (kuten tällaiset), kevyt päiväreppu, vaellussauvat (jos sopii tyyliin, ei pakollista), säänmukaiset vaatteet, hattu, aurinkolasit ja aurinkorasva. Jokainen retkiehdotus kulkee sveitsiläisellä asteikolla keltaista ja/tai punavalkoista reitistöä pitkinm wander– ja bergwander -reiteillä, eli teknisempiä pätkiäkin voi löytyä. Mutta pahimmissa kohdissa on aina vaijerit ja muut tuet ja normaali vaellus/maastokävely(juoksu)taito riittää retkille mainiosti.

    Nyt siis eikun lukemaan eteenpäin ja valitsemaan retki jos toinenkin Interlakenista. Olen pyrkinyt tarjoamaan jokaiselle retkelle riittävät tiedot omatoimiretkeen, mutta jos sinulla tulee mieleen tarkentavia kysymyksiä tai haluat jakaa omat vinkkisi ja kokemuksesi, on kommenttiosio enemmän kuin innokas vastaanottaja niille.

    Ainiin ja muistathan varata mukaasi kameran/puhelimen/gopron ja käteistä. Haluat nimittäin melko varmasti ikuistaa maisemat ja elämyksesi  (ja jakaa ne muillekin) ja käteisellä saat ruokaa ja juomaa, sekä reittien varsilta että erityisesti lopuksi, kun istahdat väsyneenä mutta onnellisena alppikylän ravintolan terassille.

    Hyviä retkiä!

    Tiina Kivelä


    Parhaat vaelluspäiväretket Interlakenissa – Top 5

    1. Hardergrat = Habkern – Augstmatthorn – Harderkulm/Interlaken

    ~ 15/20 km ~ nousu 1200m ~ lasku 800m/1600m ~ 6h/7h ~

    Paras kokonaiselämys ja kuvauksellisimmat vuorikauriit.

    Tämä retki Emmentalin vuorten Augstmatthornin huipulle (2137m) ja harjannetta pitkin on yksi suosikeistani, ellei jopa paras mitä Sveitsistä löytää. Nimittäin tämä on retki, joka tarjoaa sopivasti haastetta, mahtavan alppipanoraaman ja Alppien kuvauksellisimmat vuorikauriit.

    Tähän mennessä olen kulkenut reitin kahdesti (lisää kuvia ja tunnelmia täällä), molemmilla kerroilla ottaen ensin bussin Interlakenista Habkernin kylään (Habkern Post) ja tehden retken Habkernista Augstmatthornille ja Hardergratin kautta Harder Kulmille. Lopuksi olen joko ottanut junan (Harderbahn) alas, tai kävellyt loppumatkan kotiin Interlakeniin.

    Retki tarjoaa hyvällä säällä huimat näkymät Jungfraun alueen vuorille ja toisella puolella Emmentalin laaksoon. Reitti on vaativuustasoltaan punavalkoinen bergwanderwege ja kulkee osiltaan pitkin hyvin kapeaa harjannetta, jonka molemmin puolin putoavat jyrkät rinteet. Vaativimmissa kohdissa reitillä on vaijerit tueksi ja hitaasti ja varmasti etenemällä tämän pystyy kulkemaan kuka tahansa kävelytaitoinen, mutta kaikkein pahimmasta korkeanpaikankammosta kärsiville en tätä suosittele, ainakaan ensimmäiseksi alppivaellukseksi.

    Retkeä voi muokata kulkemalla reitin toiseen suuntaan Harder Kulmilta Habkerniin, tai jopa Brienzer Rotthornlle asti, tai kulkemalla reitin Brienzer Rotthornilta Augstmatthornin kautta Harder Kulmille tai Habkerniin, tai Habkernista Auggsmatthornin kautta Brienzer Rotthornille. Vaihtoehtoja on monia mutta aina hyvä (ja kuvauksellinen) vaelluselämys on taattu.

    Alueelta löytyy rauhoitettu vuorikauriskolonna ja isompikin eläinten rauhoitusalue, joten villieläinhavainnot ovat lähes taattuja, mutta muistathan myös kunnioittaa luontoa ja suojelualuetta. Vuorikauris on nimittäin jo kertaalleen lähes hävinnyt täältä ja toivon kovasti ettei uutta pelastusoperaatiota ei tarvita, heille tai muille. Sen verran kuvauksellisia ja hauskoja veijareita ovat. Kiipeilytaidoistaan puhumattakaan.

    kartta

    Tiina Kivelä


    2. Schynige Platte – Faulhorn – First/Grindelwald

    ~ 16/22km ~ nousu 800m ~ lasku 900m/1800m ~ 5/7h ~

    Alppimatkailun perinteitä ja pitkää pätkää kovakuntoisille.

    Schynige Platten (2076m) ylänkö toimii Interlakenista erinomaisesti myös yksinään päiväretkikohteena, tarjoten erinomaisen ja lapsiystävällisen polkuverkoston ylänkoalueella kesän vaellussesonkina. Mutta parhaimmillaan se on yhdistettynä n. kuuden tunnin retkeen Schynige Plattelta Berghaus Männdlenen kautta Faulhornin huipulle, josta löytyy alueen vanhin majoitusliike Berggasthaus Faulhorn, sieltä alas Bachalpsee järvelle (lisää kuvia alueelta MTB jutussani täällä) alas Grindelwaldin kylään (joko Firstin köydiradalla, tai jalan), josta voit palkinto-oluen jälkeen napata junan takaisin Interlakeniin

    Schynige Plattelle kulkee Wilderswillin asemalta vanha idyllinen (ja hidas, matka-aika 50min) juna, ja itse ylängöltä löytyy ravintola ja vesipisteitä, joissa voi täyttää eväs- ja vesivarastot päivän vaellusta varten. Matkalle osuu myös jo edellä mainitut majatalot ja muutama muu ravintola ruoka-ja juomatarjoiluineen.

    Faulhornin huippu (2681m) tarjoaa erinomaiset maisemat sekä Brienz -järvelle että Jungfraun vuorimassiiviin, erityisesti auringonlaskun ja nousunaikaan, joten harkitse toki myös majoittumista siellä. Berghotel Faulhorn on seissyt paikallaan vuodesta 1830 ja oli vuonna 1832 Euroopan korkeimmalla sijainnut hotelli. Talvella Faulhornin huipulta alas Grindelwaldiin kulkee taasen Sveitsin pisin kelkkareitti.

    Vinkki: Schynige Platten rautatie (vuodelta 1893) tarjoaa kesäkaudella hitaan (50min) mutta nostalgisen matkan ylös, ja tosifaneille tarjolla on sesonkeina 4 (vuonna 2018 juhlavuoden kunniaksi 6) teemapäivää, jolloin matkan saa taittaa perinteisellä höyryjunalla (erinomainen idea junaintoilijoille). Ihme on jos et myös retkelläsi kuule alppitorvea ja näe kanssavaeltajia kunnon pyhävaatteissaan; Belle Époque tunnelmat ovat täällä lähes taattu vielä tänäänkin.

    kartta

    Tiina Kivelä


    3. Saxeten – Morgenberghorn – Leissigen/Därligen

    ~14km ~ nousu 1200m ~ lasku 1200m ~ 7h ~

    Erinomaiset maisemat ja mahdollisuus virkistävään uintiin retken päätteeksi.

    Interlakenin lounaisreunalla, Thun-järveltä ylös kohoava Morgenberghorn (2249m) tarjoaa erinomaiset maisemat alas Thun -järvelle ja monille Bernin ylämaiden huipuille. Tämän retken voi myös mukavasti päättää uimaretkeen, jatkoit matkaasi sitten Leissigeniin tai Därligeniin.

    Suosittelen kulkemaan tämän retken Saxetenista (jonne PostAuto Wilderswillin asemalta) ylös Morgenberghornille, sieltä alas Brunnihütelle ja edelleen Därligeeniin lempiuimapaikalleni (löytyy kartasta). Mutta lähes yhtä pitkä ja mukava reitti tulee jos koukkaat Brunnihüteltä alas Leissigeniin. Pienellä lisämutkalla matkalle osuu myös riippusilta, joka löytyy kartasta nimellä Panoramabrücke Leissigen.

    Wxtrapisteet huippu saa siitä ettei tänne kulje mikään hissi tai rautatie, joten suurimmat massat ja ”turistit” pysyvät poissa. Matkalta löytyy myös suosittu liitovarjoilijoiden lähtöpaikka, joten saat usein ihailla myös näitä taitureita (ja toivoa että voisit liitää yhtä kevyesti alas).

    kartta

    Tiina Kivelä


    4. Niederhorn – Beatenberg – Habkern

    ~10km ~nousu 400m ~ lasku 1200m ~ 3,5h ~

    Joukon leppoisin retkeilyalue, koska hissi.

    Oikeastaan Niederhorn  (1950m) – Beatenbergin retkeilyalue tarjoaa yhden pääreitin sijaan reittiverkoston, josta voi kulkuvälineitä, lähtö- ja päätepisteitä vaihdellen muodostaa omaan tarpeeseen sopivan reitin. Esittelen tässä tarkemmin viime kesänä kulkemani reitin (lisää tästä retkestä täällä) Niederhornin hissin yläasemalta Habkerniin, Gemmernalphornin (2061m) kautta, mutta lähes yhtä hyvä, ellei parempikin vaihtoehto on kulkea reitti toiseen suuntaan, tai jättää koko hissimatka, tai ainakin yksi osa siitä väliin, ja kävellä hieman pidemmälti järven puolella. Lisäksi alue tarjoaa retkeiltävää myös perheen pienimmille ja helppoja lyhyitä matkoja kenelle tahansa, sekä hyvän mahdollisuuden murmeleiden, kauriiden ja vuorikauriiden bongailuun.

    Retkeen alueella voi hyvin myös yhdistää piipahduksen Beatuksen luolissa ja/tai lähes välimerellisellä Thun -järven rannalla. Merligenistä löydät esimerkiksi kylpylähotellin suomalaisella sauanalla, ja hotellin vierestä kesäkuukausina julkisen uimapaikan eli badin, jossa 4  CHF päivälipulla saat uida infinity altaassa järven laidalla, tai pulahtaa itse järveen ja vilkutella ohitse lipuville laivoille. Maisemat ovat täälläkin, sekä ylhäällä vuorella että alhaalla järvellä sanoinkuvaamattoman kauniit.

    kartta

    Tiina Kivelä


    5. Harder Kulm

    ~4km ~ nousu 800m ~ 2h (tarkasta Stravasta huippuajat) ~

    Kunnosta ja kulkuveuvosta riippuen Harder Kulm (1322m) on joko kunnon iltalenkki, vaativa päivävaellus tai sunnuntailenkki (lisää täällä). Stravan tuntevat voivat tiirailla sieltä millä vauhdilla ja erityisesti kenen toimesta (legendaarisia nimiä listalta löytyy lukuisia) lähes suorin reitti ylös Harder Bahnin ala-asemalta huipun näköalatasanteelle on tehty, lähes tuhannen metrin noususummalla.

    Oma ennätykseni on jotakin 45 minuutin luokkaa ylämäkeen, mutta olen myös vaeltanut huipulle hieman verkkaisempaa tahtia, Hardergratin kautta, junaillut ja juossut mäen alas ja niin, käyttänyt tätä usein arjen kovan treenin paikkana. Harder Kulm on siis se ns. helppo vuori, joka toimii paikallisten aamu- ja iltalenkkikohteena.

    Suorin reitti huipulle kulkee Harder Bahnin reitin läheisyydessä, lähtöpaikkana Bahnin ala-asema ja määränpäänä näköalatasanteella seisova lehmä. Sekä matkalta että varsinkin näköalatasanteelta tarjoutuu mahtavat näkymät alas Interlakeniin, järville ja kuuluisaan Eiger-Mönch-Jungfrau -vuorikolmikkoon. Löytyypä huipulta ravintolakin nälkäisille ja janoisille. Alas voi tulla samaa reittiä, koukata hieman kauempaa Unterseenin kylän puolelta, tai ottaa junan.

    Huom. Kesän huippusesonkina junassa, reitillä sekä ylätasanteella on ruuhkaa, johon on hyvä varautua.

    kartta 

    Tiina Kivelä


    + Bonus: Järvet ja joet – Aare, Thuner- & Brienzersee

    Interlakenissa voi hyvin seikkailla tasamaallakin, vaikka suurten vuorien keskellä itse kaupunki ja ympäristö vuorten juurella onkin helppo unohtaa. Tai no, miten sen nyt ottaa, kun kaupungin nimi kuitenkin tarkoittaa järvien välissä, eikä siis vuorten

    Suosittelun arvoisia tasamaaretkiä täällä järvien välissä ovat vaellus Aarejoen vartta tai järvien Thun ja Brienz rannoilla, joko ihan itsessään päiväretkeksi, tai uimaretkenä alppivaellukseen yhdistettynä. Järvien ja joen vesi pysyy näillä seuduilla sopivan viileänä läpi kesän (anteeksi, olen Lapista, viileät vedet ovat kotoisia) ja niiden kirkkaus ja turkoosinsininen väri on vain jotain aivan mahtavaa.

    Mitä ylemmäs jaksat kiivetä (tai hississä istua) sitä paremmat maisemat sieltä avautuvat. Mutta hieman Como/Garda -tunnelmineen nämä järvet eivät ole yhtään sen hullumpia, varsinkaan aurinkoisena kesäpäivänä. Varsinkin koska turistien määrä on täällä murto-osa Italian vastaavista. Vinkvink.


    Eikä tässä vielä kaikki. Haluan näin lopuksi tarjota pikaoppaan Interlakeniin, josta löytyvät vinkit ja linkit tässä esitettyihin retkiin ja Interlakeniin yleisemmin.

    Otan myös mielelläni vastaan lisäkysymyksiä ja kommentteja ja erityisesti niitä terveisiä jos ja kun lähdet retkelle näiden vinkkien innoittamana. Tai ehkä sinulla on jopa retkivinkki josta minä en ole kuullutkaan?

    Interlaken

    Sijainti

    Interlaken sijaitsee Sveitsissä Bernin kantonissa, tunnin junamatkan päässä Bernistä. Lähimmät lentokentät Zürich (junalla 2h), Basel EuroAirport (junalla 2,5 h), Zürich (junalla 2h), Geneve (junalla 3h) ja Milano (junalla 3h).

    Majoitus

    Kaupungista ja sen naapurikylistä (Unterseen, Wilderswill jne.) löytyy hotelleja, majataloja ja Airbnb majoitusta jokaiseen makuun ja koska itse olen aina yöpynyt alueella kotonani, voin vain suositella muiden oikeiden matkailijoiden vinkkejä ja googlea.

    Ruoka

    Suosittelun arvoisia syömäpaikkoja itse Interlakenissa Little Thai (aasialaista), El Aztek (etelä-amerikkalaista) & Bären (sveitsiläistä). Retkillä kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan syödä vuorilla, matkan varrelle sattuvissa majataloissa, joista useimmat tarjoavat paikallisia erikoisuuksia ja/tai kylmää olutta. Mutta muistathan varata tähän käteistä, vuorilla harvemmin kelpaa edes luottokortti.

    Julkinen liikenne

    PostBus kuljettaa juna-asemilta vaellusreittien alkuun ja päätepisteistä takaisin. Julkisen liikenteen lippu sisältyy matkailijaveroon, jonka maksat mahdollisen yöpymisesi yhteydessä ja josta saat vastineeksi ns. matkailijakortin. Jos korttia ei löydy, busseihin käy hyvin käteinen ja lipuista saa normaaliin tyyliin alennusta erilaisilla matkapasseilla ja mm. Halbtaxilla.

    Interlaken opas

    Katso kartta tarkemmin sijaintitiedoin ja lisävinkein tästä linkistä

    / Tiina