• Alppinismi
  • Satunnaisia huomioita sunnuntailta

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Sveitsissä syön enemmän vihanneksia, rakastan marjajauheita ja säilön minttupulloja vuorikiipeilyvarusteiden seassa.

    Että tällaisia huomioita tänä sunnuntaina.

    Ja mutta että miksi. Noh, Sveitsissä syön siis enemmän vihanneksia ja vähemmän lihaa kuin Suomessa koska a) vihannekset ja kasvikset ovat Sveitsissä parasta lähiruokaa – ja todella laadukkaita – ja b) liha on Sveitsissä todella kallista. Kuten sen toki kuuluukin, koska ilmasto ja laadukas kestävä kasvatus ja hoito.

    Marjajauheiden hienous taas piilee siinä miten kätevästi niillä saa väriä, makua ja extravoimia ruokaan kuin ruokaan. Näin kaukana Lapistakin.

     Noin muuten en Sveitsissä oikeastaan kaipaa suomalaisia ruokia ja ruoka-aineksia; en raahaa matkalaukuissani ruisleipää enkä oikeastaan jää täällä paitsi mistään muusta tavallisesta ruoastani Lapissa kuin kaloista ja marjoista. Ja isän tekemästä rieskasta. Ja niin kauan kuin tuoreita marjoja on vaikea raahata Sveitsiin kiloittain ja pakastimemme koko on enemmänkin jäätelöpaketti kuin yhden kesän marjasaalis, rakastan ja kannan laukuissani näitä jauheita, joita onneksi nykyisin saa myös nettikaupasta ja postitse.

    Varsinkin tuo jumalaisen kauniin värinen shokkipinkki Arctic Warriorsin puolukkajauhe on päässyt säännöllisesti purkkiin sekaisin kaurahiutaleiden, chiasiementien, mantelimaidon ja banaanin kanssa. Nautittavaksi aamuisin superterveellisenä raakapuurona – joskus myös päällysteiden kanssa kuten kuvissa.

    Ja jumalaisen värisistä asioista puheen olleen, viimeisenä tapaus Minttu. Siivosin ja järjestelin tänään varustekasojani ja sieltä jäärautojen ja valjaiden seasta löysin tämän avaamattoman minttupullon hyvin viattoman näköisenä makoilemasta. Hetken mietin miksi piilopullo valjaspussissa (koska en ihan oikeasti edes tykkää mintusta tai muista väkevistä – tai no ehkä joskus silloin tällöin) – kunnes muistin miten viimeksi (aivan liian kauan aikaa sitten) valjaita on käytetty La Graven reissulla viime vuoden tammikuussa. Joka olikin sellainen reissu jota suunnitellessa ns. hermopullo oli aivan ehdoton osa varustelistaa.

    Noh, loppujen lopuksi sillä reissulla jäi shotit ja minttukaakaot välistä vaikka hermoja haastoinkin aika kinkkisissä paikoissa. Ja koska siitä edellisestä valjaiden ulkoilutuksesta on siis todellakin nyt jo yli vuosi, päätin että nyt on aika suunnitella joku kunnon vuoriseikkailu vielä tälle keväälle tai viimeistään kesälle.

    Sellainen missä sekä valjaat että jääraudat pääsevät ulkoilemaan ja missä myös se minttupullo on hyvä olla mukana. Kaiken varalta.

    Tasapainottamassa. Tavallaan.

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Tiina Kivelä Creative Swiss Veggies

    Tiina Kivelä Creative Minttu


    Missä: perusleirissä eli kotona.

  • Elämä
  • Naiset joita ajattelen kun vastustaa

    Yksi lempisanonnoistani Suomessa on seuraava: ”Naiset ensin vaikka heikoille jäille.

    Pääpiirteiltään ei ehkä mitenkään kannustavin ja ystävällisin. Mutta kuvaa mielestäni niin hyvin sekä suomalaista kulttuuria että sitä vastuuta ja työtä mitä johtajuus, edellä kulkeminen ja vapaus vaatii. Sekä miehiltä että naisilta.

    Ei ole todellakaan helpointa kulkea edellä, oli se sitten heikoilla jäillä, vuorilla tai yritysjohdossa. Eikä mikään tule ilmaiseksi.

    Ja koska tällä viikolla vietetään kansainvälistä naistenpäivää ajattelin kuinka olisi hyvä esitellä muutama itseäni viime aikoina kovasti inspiroinut nainen, joka on paikkansa ansainnut kovalla työllä ja jos millä sisulla. Ne naiset, joita ajattelen kun vastustaa (eli aika usein) ja tarvitsen jonkun kaltaiseni näyttämään että jos hänkin niin minäkin.

    Satunnaisessa järjestyksessä, aikalailla editoimattomana.

    Ihan ensimmäisenä, rupi kaur ja erityisesti tämä allaoleva, jonka olen viime aikoina usein liittänyt yleisen ”mitä Beyonce/Michelle/Simone/mummoni tekisi” mantran jatkeeksi kun tarvitsen ns. sisäistä pep talkia. Ja kun tarvitsen tekemiselleni suurempaa merkitystä.

     

    Ja sitten ylemmäs vuorille.

    Lucy Walker Matterhorn 1871

    Vuonna 1871 brittiaristokraatti^ Lucy Walker kiipesi Matterhornille ensimmäisenä naisena ikinä – viktoriaanisessa hameessa. Mikä saa minut erityisen onnelliseksi näin länsimaisena naisena vuonna 2019 – Lucysta poiketen kun saan kiivetä vuoria ihan missä asussa haluan ja niitä asuja harrastuksiini ja töihini saan muissakin väreissä kuin punaisena tai pinkkinä. (Muualla onkin sitten vielä paljon tekemistä.)

    Sillä vaikka pidän mekoista ja korkkareista (ja haaveilen tästä Emma Watsonin päheästä housupuvusta  samalla kun ihailen hänen työtään) kiipeän vuoret mieluiten housuissa ja jääraudoissa.  Kuten nykyajan moderni vuorikiipeilijäesikuvani Hilaree Nelson, kiipeämässä ja laskemassa ensimmäisenä maailmassa Lhotsen (suosittelen muuten myös kuuntelemaan tämän podcastin jossa Hilaree kertoo urastaan ja elämästään.) Tai Liv Sansoz, esimerkiksi vuoden 2017 projekteineen, joka on saanut minutkin haaveilemaan yli 4000m vuorten kiipeämisestä (ei kaikkien mutta muutaman voisin ennen kuin täytän neljäkymmentä – esimerkiksi edellä mainittu Matterhorn ja ehdottomasti Jungfrau kiinnostavat kovasti).

    La Grave Tiina Kivelä

    Entisenä kestävyysurheiluaktiivina myös kestävyysurheilun rajoja rikkovat ja hulluja haaveilevat naiset, ja heitä tukevat ja auttavat yritykset, organisaatiot ja muut ihmiset ovat mielessäni kun en meinaa uskoa omien haaveideni realistisuuteen.

    Eikä unohtaa voi myöskään naisia jotka perustavat ja johtavat innovatiisia vastuullisia yrityksiä – kuten todella hyvännäköisiä, innovatiivisia ja kestäviä urheiluvaatteita tekevä Houdini – yhteisöjä ja tuotantoyhtiöitä. Inspiroiden muitakin kuin minua esimerkillään ja ammattimaisuudellaan.

    Lisäksi, aina jossain on joku Liz Clark, Michelle Obama (Becoming Michellen itsensä lukemana oli ehdottomasti viime vuoden paras ”luettu” kirjani), Erin Smart tai Evolution of Dreams, joka saa miettimään että ehkä tällä omallakin elämällään voisi tehdä jotain vieläkin enemmän ja paremmin…

    Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä. kaikki luovat periksiantamattomat monilahjakkuudet kuten omani kaltaiset äidit (hän, +55v, oli juuri yksi päivä käynyt vetämässä 45km hiihtolenkin eli mitä luultavimmin on paremmassa kunnossa kuin minä) ja muut. Jotka tekevät, hoitavat ja varmistavat ja johtavat erinomaisella esimerkillä. Ja valmistavat tietä seuraaville sukupolville tehdä vielä paremmin.

    Sekä kaikki naispuoliset kollegat, opiskelukaverit, ystävät ja tuttavat, jotka ovat jossakin vaiheessa auttaneet ja painaneet menemään tyylillä ja taidolla niin että en voi muuta kuin kiittää esimerkistä ja inspiraatiosta, sekä kunniasta saada tuntea.

    Kiitos. Pysykää villeinä ja vähän hulluina. Ja muistakaa aurinkorasva varsinkin keväthangilla.

    La Grave Tiina Kivelä

  • Elämä
  • Vinkit hyvään omatoimiseen laturetkeen Sveitsissä

    Davos Tiina Kivelä Creative

    Minulla olisi aika monta tarinaa kerrottavana siitä kun kaikki ei mene niinkuin Strömsössä matkustaessani yksin. Mutta koska useimmat näistä tapauksista johtuvat ainakin Sveitsin päässä (koska Sveitsissä kaikki vain toimii) ihan vain omasta tyhjäpäisyydestä ja keskittymiskyvyn puutteesta, en jaksa niistä paljonkaan kirjoitella.

    Sen sijaan, haluaisin nyt kuitenkin jakaa muutaman vinkin millä teen aikalailla säännöllisestä omatoimisesta yksinmatkailustani helpompaa, mukavampaa ja sujuvampaa. Maksimoiden Strömsöilyn, minimoiden katastrofit.

    Kuten niin monessa muussakin asiassa, harjoitus tekee omatoimimatkailussakin (ja retkeilyssä) mestarin. Ja vuosien kokemuksella on taskuuni kertynyt ihan mukava pinkka vinkkejä ja huomioita siitä mikä vähentää kaikenlaista turhaa säätöä ja maksimoi hyvät kokemukset.

    Tähän malliin.

    Douchebags Davos-Klosters Ski 2019

    Hyvä omatoiminen laturetki Sveitsissä

    Ja jottei kenellekään jäisi epäselväksi, retkeilin siis viime viikolla Davosissa. Yksin ja omatoimisesti kuten aika usein muutenkin. Tähänkin reissuun mahtui muutama ylimääräinen säätö, mutta kokonaisuudessaan kaikki toimi lähes kuin Strömsössä.

    Ja tässä taas tällä reissulla hyväksi koetut vinkkini miten voit toteuttaa yhtä säädöttömän retken, ainakin Sveitsissä:

    • Panosta kunnon laukkuihin. Varsinkin jos kuljetat mukanasi kookkaita, painavia urheiluvälineitä, maksaa laadukas (ja hintava) laukku itsensä takaisin todella nopeasti kirosanojen vähyydessä ja kestävyydessä. Suksipussin on hyvä olla kevyt ja pieneen tilaan menevä pakkaamattomana (sekä hyvännäköinen, koska rajoitettua säilytystila kotona) ja sen olisi hyvä kulkea kevyesti pyörillä ja käsissä kätevistä tukevista kahvoistaan. Arvostat näitä ominaisuuksia todella paljon vaihtaessasi junaa ruuhkaisella asemalla, tunkeutuessasi kaikkine kasseinesi junaan ruuhka-aikana ja vetäessäsi sitä laukkua perässä budjettimajoitukseesi vuoren huipulla. Oma valintani: Douchebags.

     

    • Selvitä etukäteen missä ja mihin hintaan ja kuinka kauan voit säilyttää tavaroitasi turvassa puuhaillessasi muita hommia. Usein matkaillessasi saavut kohteeseen reippaasti sisäänkirjautumisaikaa aiemmin tai jostain muusta syystä tarvitset säilytyspaikkaa tavaroillesi ottaessasi kaiken irti retkikohteen tarjonnasta. Yksin omatoimisesti matkaillessasi käytettävissäsi ei ole ylimääräisiä käsi- ja silmäpareja avuksi ja usein paras vaihtoehto on säilytyslokerot ja majoituspaikkojen tavarasäilytys. Sveitsissä tämä hoituu usein hyvin majoitusliikkeessä, jos sattuvat tulemaan kätevällä sijainnilla, tai rautatie- ja hissiasemilla sekä maastohiihtokeskuksista löytyvissä säilytyslokeroissa ja telineissä.  Davosin suunnilla hyvä paikka virka-aikaan on Langlaufzentrum Davos.

     

    • Totu syömään yksin ravintoloissa ja löytämään siitä hyvä puolet. Suomalaista harvemmin sinänsä haittaa viettää ns. omaa aikaa myös syöden. Mutta koska on myös meitä suomalaisia jotka nauttivat ruokansa mieluiten hyvässä seurassa ja koska useissa ravintoloissa ulkomailla varsinkaan ei yksinruokaileva saa aina sitä parasta pöytää vaikka kiltisti pyytäisi ja varaisi, olen miettinyt tähän dilemmaan muutaman niksin. Ensinnäkin, yksin omatoimisesti matkaillessasi voit valita ruokasi ja ravitsemusliikkeesi täysin omien mieltymystesi mukaan. Ei mitään kompromisseja vaan sinulle sitä kaikkein parasta mitä kohteesta löytyy. Toiseksi, vaikka usein joudutkin tyytymään istumaan baarin puolella, syömään ja juomaan ns. tiskiltä tai suuressa pöydässä tuntemattomien keskellä, on tässäkin muutama hyvä puoli. Baarin puolella henkilökunta pitää usein erinomaista seuraa niin halutessasi, ja mikäli tämä ei toimi voit ruokailun ohessa keskittyä hyvin kirjaan, puhelimeesi tai muiden ihmisten tarkkailuun seuralaisen viihdyttämisen sijaan. Davosissa löysin omalle reissulleni erinomaisen ravintola googlaamalla ja päätymällä Lokal – nimiseen paikkaan Davos Platzilla.

     

    • Totu siihen että maksat aina hotellihuoneesta yksin enemmän kuin maksaisit jakaessasi sen puoliksi. Tai totu hostelleihin. Valitettavasti sinkku maksaa usein enemmän kuin kulut puolittava, myös matkaillessa. Ja vaikka hostelli (Sveitsissä ehdoton suosikkini Swiss Youth Hostels) onkin useimmiten se paras vaihtoehto yksin matkailevalle ja vaikka yksin maksatkin isosta hotellihuoneesta enemmän kuin jakaessasi sen jonkun muun kanssa, kannattaa sinun myöskin pitää silmällä sekä sinkkutarjouksia, single roomeja että pakettitarjouksia. Nimittäin jos haluat yhdistää reissuusi myös kylpylävierailun, saattaa hotellihuone kylpylähotellista tulla yhdelle henkilölle halvemmaksi kuin peti hostellin dormista ja erikseen ostettu päivälippu kylpylään.

     

    • Valitse auton sijaan juna ja/tai bussi. Roadtripit on kivoja mutta vain hyvässä seurassa. Lisäksi jos autossa matkustaa vain yksi henkilö, on se ympäristölle aika huono vaihtoehto. Eikä ainakaan itselläni riitä energiaa hyvillä retkilläni myös sen miettimiseen mitä kautta kohteeseen pääseekään parhaiten ja miten ajokeli ja mistä parkkipaikka. Paras vaihtoehto on siis juna tai bussi, ainakin Sveitsissä jossa julkisen liikenteen verkosto on kattava, pysyy aikatauluissa ja tarjoaa rahojen vastineeksi erinomaista palvelua ja henkeäsalpaavia maisemia. Skippaa siis auto ja saavu juna-tai bussiasemalle hyvissä ajoin jotta saat napattua ikkunapaikan ja nauti leppoisasta matkanteosta tai käytä aika hyödyksi tekemällä töitä, opiskelemalla tai torkkumalla pää ikkunaa vasten, tuntemattoman vierustoverin olkapään sijaan.

     

    Vaikka nämäkin vinkit tietäen kaikki ei aina menekään kuten Strömsössä, olen kuitenkin mieltä että omatoimista laturetkeä omassa seurassa ei kannata jättää tekemättä. Ainakaan näissä maisemissa, sen verran hyvää se tekee sekä mielelle että keholle.

     

    Davos Platz 2019 Tiina Kivelä

    Davos-Klosters Train Travel 2019

    Tiina Kivelä Creative
    Davos Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative


     

    Missä: Davos, Graubünden, Sveitsi