• Hyvä Retki
  • Sveitsin joulumarkkinat & juhlavalot – parhautta

    Tiina Kivelä

    St. Gallenissa sytytettiin jouluvalot eilen perjantaina, marraskuun viimeinen päivä. Samalla avattiin taas yhdet Sveitsin joulumarkkinat, sterndenstadt nimellä kulkevan sesonkitapahtuman ytimessä.

    Ja kuten kuvista toivottavasti näkee (parasta livenä), tämänkin sveitsiläiset osaavat aika hemmetin tyylikkäästi.

    Samalla avattiin kaupungin isoimmat joulumarkkinat, jotka sveitsiläiseen tapaan tuoksuvat raclettelta, glühweiniltä ja piparkakuilta. En ole mikään suurten, värikkäiden, äänekkäiden ja rihkamaa tursuavien joulumarkkinoiden ystävä, mutta tällaiset pienimuotoisemmat markkinaviritykset paikallisine tuotteineen ja niine raclette-, glühwein ja glühbier  kojuineen ovat kyllä aika ihania joulumielen nostatukseen ja tuttavien tapailuun joulun alla. Tai afterskille, jos ja kun lunta on riittävästi siihen.

    Mikäli joskus haluat kokea Keski-Euroopan joulumarkkinat, voin kyllä muutaman vuoden kokemuksella suositella näitä sveitsiläisiä, sekä St. Gallenia että muita. Täällä idässä on todistetusti kivaa, samoin Interlakenissa ja Thunissa. Bern ja Zürich ovat minulta vielä kokematta, mutta listalla vielä tälle vuodelle ja muiden kommenttien perusteella enemmän kuin toimivat omine erikoisuuksineen.

    Suurimmissa kaupungeissa markkinat avataan usein noin kuukausi ennen joulua, jonka jälkeen ne ovat auki päivittäin jouluun tai loppiaiseen. Jokaisesta kaupungista, kylästä ja kaupunginsasta löytyy omansa ja pienimmät eivät ole avoinna kuin päivästä muutamaan. Jos siis sinulla on tietty kylä ja markkinat mielessä, googlaa kaiken varalta aukioloajat ennen lippujen ostoa.

    Ennen lähtöä, varaa myös mukaan käteistä Sveitsin franqeissa ja totuttele panttisysteemiin, jos et halua markkinamukia matkamuistoksi. Mikä ei toki ole hullumpi idea.

    Kuten ei myöskään joulukuusi kotitoimistossa. Olen taas tänä vuonna pikkujouluton, mutta päätin Ikean söpöjen kuusten innoittamana koristaa kotitoimistoa kuusella, jotta edes jotenkin olisin kokonaisvaltaisesti fiiliksissä kirjoittaessani jouluaiheisia mainostekstejä.

    Toisin kuin St. Gallenin virallinen parikymmenmetrinen kuusi luostarin pihamaalla, joka kuljetetaan paikalleen helikopterilla, omani kulki vähemmän spektaakkelimaisesti julkisilla Ikean kassissa.

    Parin päivän testailun jälkeen voisin sanoa että toimii tämäkin.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Ps. St. Gallenin paikallisesta Øya bar/cafésta saa gløgiä, eli rommilla ja mausteilla terästettyä punaviiniä. Jos siis glühwein ei nappaa.

  • Elämä
  • Vihdoinkin lunta & kerkkälatte

    Alkuviikosta sveitsiläinen maisema oli valkoinen. Jeeeeeeeeeeee. 

    Ei varmaan tule yllätyksenä kuinka tänä vuonna jos joskus lunta on odotettu. Ja varsinkin hiihtokelejä, vaikken niistä sitkaan flunssan vuoksi edelleenkään pääse nauttimaan. Pöh.

    Näin hiihtelyn sijaan olenkin sitten harrastanut urakalla ns. mummokävelyjä ympäriä kyliä (todistusaineistoa instastoryissä) ja testaillut jos mitä superfoodeja ja hipsterrohtoja. 

    Ja kun kuulemma osaa kiinnostaa että miltä it-drinkki #kerkkälatte maistuu, niin kerrottakoon kaikille että maistuu ihan ruoholta. Eli terveelliseltä ja varsinkin täällä Sveitsissä nautittuna se saa sinut tuntemaan itsesi ihan onnelliseksi sveitsiläiseksi lehmäksi. 

    Olen siis yrittänyt parannella flunssaa mm. tällä mintunvihreällä kerkkälatella (niin kauan kuin saan pysyä erossa nurkassa pölyttyvästä Jägermaister -pullosta, kaikki hyvin). Tehdään sekoittamalla tilkkaan kuumaa maitoa kerkkäjauhetta, vaahdottamalla koko höskä yhdessä ison maitokupillisen kanssa ja makeuttamalla hunajalla tms. Vihreyden kruunasi vieläpä se että onnistuin löytämään Saksasta baristalaatuista kaura/soija “maitoa” (seuraava haaste onkin löytää vastaavaa Sveitsistä, onnellisten lehmien luvatusta maasta). 

    Tällaista siis tällä erää lifestyleblogista. Palataan retkeilyaiheisiin pian. Ja toivottavasti siihen hiihtoonkin. 

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä:  St. Gallen

  • Alppinismi
  • Menolippu sinne missä sydäntalvellakin paistaa aurinko

    Tiina Kivelä

    Vuoden 2015 joulukuussa matkustin pienelle laskuleirille Engelbergin kylään Sveitsiin.

    Lunta oli vähän mutta reissu merkityksellisempi kuin mikään koskaan ikinä. (Saatan liitoitella, mutta se sallittakoon tällä kertaa.) Matkan johdosta – en kyllä tarkalleen osaa sanoa miten – päädyin lopulta asettumaan  Sveitsiin pysyvämmästi (tai no taistelu ja kova työnteko unelmien eteen on todellisuudessa aika kaukana leppoisasta asettumisesta) ja tällä hetkellä jopa harkitsen asettumista ihan Engelbergiin.

    Koska vuoret, aurinko ja ihmiset. Rautaiset ammattilaiset ja luonnonvoimat.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Kuvissa taasen vilahtelee La Grave, jossa retkeilin viikon viime talvena. Vaikka Engelberg onkin se alkuperäinen elämän mullistaja, en todellakaan ole lopettanut inspiraation, motivaation ja erityisesti haasteiden etsimistä ja uusiin juttuihin heittäytymistä senkään jälkeen. Pikemminkin päinvastoin, kuten La Graven jyrkät rinteet, kurut, jäätiköt ja soolomatka osoitti.

    Kun nykypäivänä vieläpä työskentelee matkailun parissa, ei voi myöskään välttyä sellaisilta määritteiltä kuin uusi luksus ja transformatiiviset elämykset. Eikä tässä voi nyt siis kuin naureskella – kuinka olen itse kävelevä esimerkki siitä miten yhdellä matkalla voi muuttaa ihmisen elämän suunnan ratkaisevasti, jos vain palaset ja avaruuden kappaleet sattuvat oikealla hetkellä kohdalleen.

    Ja ihmiset – erityisesti ihmiset. Kanssaretkeilijöillä ja varsinkin oppailla, joiden perässä, rinnalla ja joskus edelläkin olen saanut kulkea, oppia, opettaa ja nauraa, on myöskin ollut merkittävä rooli tämän matkan varrella ja oikeastaan mistään ei olisi tullut mitään – eikä tule – ilman ihmisiä.

    Varovasti siis matkailun ja retkeilyn kanssa – koskaan ei voi tietää mitä kaikkea se lopulta antaakaan. Ja minulle kiitos lisää näitä vuoria, joille paistaa aurinko myös sydäntalvella ja jotka vetävät puoleensa mahtavia ihmisiä.


    Where: Skiers Lodge La Grave