• Elämä
  • Parempaa maastopyörämatkailua ja -ajamista

    Joillekin se oli avanto tai siis talvituinti. Toisille juureen leivotut hapanleivät ja omin käsin väkerretyt islantilaiset neuleet. Pandemiavuotena löydetty ja säännölliseen toimintaan juurrutettu uusi harrastus. 

    Minulle, kuten globaalisti jopa sadoille tuhansille ellei miljoonille, se oli pyöräily. Ei kuitenkaan mitenkään hirveän uusi löytö, vaan ennemminkin sellainen vanhan rakkauden paljon selvempi ymmärtäminen ja sen parissa puuhailu säännöllisesti. 

    Jotenkin nyt myös vaikuttaa siltä, että pyöräily on oikeastaan minulle suurempi intohimo kuin matkailu. Matkailusta minulla löytyy maisterintutkinto ja sen parissa olen työskennellyt jo tavalla ja toisella yli vuosikymmenen. Mutta oikeastaan taidan matkaillakin enimmäkseen pyöräilyn ja muiden aktiviteettien vuoksi ja opiskellessakin keskityin mieluusti enemmän siihen luontoon nojaaviin aktiviteettihin perustuvaan matkailuun. Ja pandemiavuonna kehitin ennemmänkin pyöränkäsittely- ja huoltotaitojani kuin matkailun asiantuntemustani. 

    Itse matkailun sijaan enemmän kiinnostaa pyöräily kohteessa ja kotipihalla.

    Parempaa maastopyörämatkailua Sveitsissä ja Lapissa

    Pandemian aikanakin olen haaveillut enemmänkin pyöräreiteiteistä kuin lentomatkoista. Pidempien matkojen sijaan olenkin ostellut verkkokaupoista reppuja, suojavarusteita ja riittävän pitkiä(!) shortseja mukavaan ja jännään pyöräilyyn Sveitsin teillä ja poluilla. (Ja sitten myös todennut kuinka silloin kun pyöräilyrepun kypäräpidike ei pitele päässä tiukasti istuvaa kypärää, sopii siihen hyvin afterbikenachot; kuva 3.) 

    Luin myös vastikään tämän Visit Finlandin benchmark -tutkimusraportin mielenkiinnolla. Koska yhdistelmä maastopyöräily, Lappi ja Sveitsi nyt vain on kuin minulle tehty. Ja koska näen itsekin kaiken sen potentiaalin mikä Lapilla on (maasto)pyöräilymatkailulle ja toivon että se kehittyisi pikaisesti ja vastuullisesti hyvään suuntaan.

    Haaveilen jo nyt matkasta Sveitsin huippuihin maastopyöräkohteisiin mutta enemmänkin Kiilopäälle, Ylläkselle ja Enontekiölle pyöräni kanssa, vielä tänä tai viimeistään vuoden 2022 kesänä. Minua myöskin kiinnostaa samat matkat muutaman vuoden päästä kun palvelu- ja tuotetarjonta on (toivottavasti) vielä nykyistäkin parempaa ja pandemia poissa kuvioista. 

    Lukiessani tuota raporttia mietin heti, miten jo nyt voisi pistää kasaan kriteerit omalle Sustainable MTB Travel Finland -merkille (idean saa varastaa mutta kiitos, kerrothan alkuperäisen lähteen). Haluaisin myös rakentaa hyviä houkuttelevia matkapaketteja jo olemassa olevien ja tulevien parempien palveluiden varaan. 

    Ja yksi mihin haluankin ja voin heti puuttua on (maasto)pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistäminen Suomessa tai lähinnä esimerkillisen toiminnan esittely, omana benchmarking -esimerkkikohteenani Sveitsi. 

    Liikun Sveitsissä viikoittain julkisilla kulkuvälineillä, enimmäkseen junalla, töihin ja vapaa-ajalla seikkailemaan vähän kauemmaksi kodista. Jos en nyt ihan joka viikko, niin ainakin pari kertaa kuussa kuljetan myös junassa mukanani pyörää (ja talvella suksia). Ja useimmiten rakastan näitä matkoja täysillä – osaltaan Sveitsin maisemien ja toisaalta vahvasti näiden palveluiden hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi. 

    Pyörän kanssa matkani on useimmiten joko pidempi muutaman tunnin matka kodin ja retkikohteen välillä. Tai sitten nappaan pyörän junaan muutamaksi pysäkinväliksi. Pidemmät reissuni suunnittelen usein reippaasti etukäteen ja jälkimmäiset lyhyet reissut tapahtuvat usein hyvin spontaanisti päätöksen tapahtuessa samana päivänä kuin matkakin. Molemmissa on myös omat etunsa ja vaikeutensa.

    Esimerkiksi jälkimmäisestä, pari viikkoa sitten kiiruhdimme sveitsiläisen kanssa enduropyörinemme junaan niin viimeisillä sekunneilla, että kiireessä sveitsiläinen sai pienen palovamman jalkaansa jarrupalastani ja minä ostin liput meille ja pyörillemme SBB:n eli Sveitsin rautateiden sovelluksen kautta jo junassa seisoessamme. (Kuva 2.)

    Samalla kun näpyttelin lippuja ostoskoriin, taiteilin suojamaskia paremmin kasvoilleni toisella kädelläni ja tuin pyörää yhdellä jalallani. Tämä kaikki onnellisena siitä että matkalipun osto itselle ja pyörälle kävi niin kätevästi sovelluksen kautta, ja hieman itseä soimaten siitä ettei maskia tullut laitetuksi kasvoille jo kotona. Mutta siis, tämä on siis ihan kätevä ratkaisu niihin tilanteisiin kun ei jaksa polkea ihan niin pitkään ja ihan niin paljon ylämäkeä kuin parhaat polut muuten vaatisivat, ja kun seikkailu ei vaadi kuin yhden päivän.  Meillä kohteena oli tällä kertaa mukavat polut mäen päältä suoraan järvelle ja sieltä takaisin ylös rinteessä sijaitsevaan kotiin. Nappaamalla junan pariksi pysäkinväliksi, säästimme parisensataa nousumetriä reilun viiden frangin maksulla/matkustaja ja pyöränsä. 

    Pidemmillä pyörämatkoilla matka menee usein niin, että selvitän etukäteen junayhteyden mahdollisimman vähäisillä vaihdoilla paikasta a paikkaan b. (Jos vaihtoja on todella useita, harkitsen pyörän lähettämistä SBB:n rahdilla hintaan CHF 20.) Tietysti samalla selvitän missä ja miten pyörä määränpäässä säilyy ja tarvittaessa peseytyy ja huoltoonkin pääsee matkan aikana. Sitten ostan liput junaan/juniin itselleni ja pyörälleni, sekä tarvittaessa varaan pyörälle paikat.

    Ensimmäisellä kerrallani varatulla pyöräpaikalla en kuitenkaan vielä osannut katsoa pyörän lipusta sitä pientä pränttiä, joka kertoi että pyörälle oli tarkalleen oma paikkansa tietyssä vaunussa. Näin jäin pyörineni junan kyydistä, kun yritin lastata pyörääni toisessa, minulle väärässä, päässä junaa sijaitsevaan pyöräpaikalliseen vaunuun. Mutta tätä virhettä en ajatellut toistaa useammin ja neuvoisin sinuakin tarkastamaan tämän jos pyöräsi matkustaa varatulla pyöräpaikalla Sveitsissä. 

    Sveitsistä kannattaa ottaa mallia koska

    Pyöräily on noussut maailmanlaajuisesti ennennäkemättömään suosioon ns. koronavuonna. Nyt pyöräilemään lähtevät entistäkin useammin aloittelijat, työmatkapyöräilijät ja puoliammattilaiset, sekä minunkaltaiseni intohimoiset jokapaikan paitsi kilpailujen pyöräilijät. Tästä suosiosta syntyy sekä liiketoimintaa että haasteita kaikille pyöräilyn kanssa mitenkään tekemissä oleville tahoille reittien rakentajista ja ylläpitäjistä julkiseen liikenteeseen.

    Sveitsissä SBB etunenässä julkinen liikenne (ÖV) on tälle vuodelle ottanut askeleen eteenpäin sekä jokapäiväisten pyöräilijöiden että pyörämatkailijoiden aina vain kasvavan määrän paremmin hallitakseen ja heille parempia palveluita tarjotakseen. Perusasiat ovat kuitenkin pysyneet jo vuosia samana ja tässä niistä hieman tarkemmin.

    Pidemmille matkoille pyörän kanssa Sveitsin julkisessa liikenteessä ja varsinkin junissa paras vaihtoehto on yhden päivän tai kokonaisen vuoden pyöräpassi. Tällä lipulla pyörä kulkee pyöriä kuljettavussa junissa aina kun niissä pyöräpaikkoja on, koko vuoden niin usein kuin haluat hintaan CHF 240  ja päivän hintaan CHF 14. Mikä kätevintä, nämä pyörille sopivat yhteydet voi kätevästi valikoida filtteriksi SBB:n nettisivujen aikatauluhaussa (advanced search – ”carriage with with bicycles” / erweiterte suche- ”with velomitnahme”) josta eteenpäin klikkailemalla pääsee myös ostamaan passin tai lipun ja tarvittaessa varaamaan paikan pyörälle halutusta yhteydestä.

    Ja tämä varauspakko koskee siis aikavälillä 21. maaliskuuta – 31. lokakuuta IC junia, joiden yhteydessä aikatauluhaussa näkyy ”Veloreservierung”:

    • Päivittäin yhteys IC2/21 Gotthard-tunnelin läpi (Basel/Zürich–Tessin).
    • Päivittäin yhteys IC5/51 Juran eteläreunalla (Basel–Biel/Bienne, St. Gallen/Zürich–Biel/Bienne–Lausanne/Genève).
    • Kaikki IC junat perjantaista sunnuntaihin ja lisäksi pääsiaismaanantaina, helatorsitaina, helluntaimaanantaina ja 1. elokuuta. 

    Lisäksi pyörälle on varattava paikka aina EuroCity (EC) Intercoty-Express (ICE) ja Railjet (RJX) juniin. Tästä ja muista SBB:n vinkeistä pyörämatkailuun löydät lisää täällä ja tästä luet taasen juttuni sveitsin junien matkalipuista ihmisille. 

    Lyhyemmille matkoille pyörän kanssa, kuten minun arkinen pari pysäkinväliä kotinurkilla, pyörälle voi ostaa lipuksi välin halbtax -lipun. Ja tietysti sinulla pitää myös tässä tapauksessa olla lippu itsellesikin. Nyrkkisääntö tässä kaikessa on myös se aika päivänselvä asia, että aina kun halbtax -hinta alittaa Sveitsin valtakunnallisen pyöräpassin vuorokausihinnan CHF14,  kannattaa pyörän lipuksi valita halbtax. Ja kun väli halbtaxilla kustantaisi enemmän kuin se päiväpassi, kannattaa pyörälle ostaa päiväpassi. 

    Kesällä Sveitsissä on myös aina välillä mukava ottaa pyörä mukaan järvillä liikkuviin lauttoihin ja laivoihin, joista löytyy rajoitetusti tilaa pyörille. Näille liput ja varaukset tehdään kulloisellakin järvellä operoivalle laivayhtiölle.

    Huom. Sveitsissä mikä tahansa pyörä kulkee asianmukaisesti eturengas irrotettuna ja koko pyörä laukkuun pakattuna ilmaiseksi käsimatkatavarana. Ilmaiseksi junissa kulkevat myös taittopyörät ja alle 6 vuotiaiden lasten pyörät sekä tietynlaiset pyöriin kiinnitettävät ostosrattaat ja pyörävaunut jos ja kun niitä käytettään lastenrattaina. SBB tarjoaa myös pyörille joissakin tapauksissa hyvin kätevää pyörän kuljetusta CHF20 hintaan. Tässä pyörän voi viedä ns. sellaisenaan juna-asemalle ennen iltaseitsemää ja hakea sen toiselta asemalta aamyhdeksän jälkeen seuraavana aamuna. 

    Kukaan ei ole täydellinen (vielä)

    Pyöräilyn suosion lisääntyessä ja varsinkin pyörämatkailijoiden lastatessa yhä useampia pyöriä juniin on Sveitsin SBB lisännyt vuodelle 2021 pyöräpaikkojen varausmahdollisuuksia ja paikkoja suosituimmille väleille. Silti Sveitsissäkin on vielä paljon kehitettävää pyörämatkailun palveluissa julkisen liikenteen puolella.

    Itse en esimerkiksi vieläkään jaksa/osaa nostaa pyörääni roikkumaan tiettyjen Sveitsin junatyyppien pyöräkoukkuihin eikä niistä joihinkin maastopyöräni rengas edes mahdu. Lisäksi postiautojen kapasiteetti on edelleen hyvin rajoitettu kuljettamaan pyöriä ja näin moni syrjäisempi hyvä pyöräreitti on Sveitsissä usein vain omalla autolla tavoittettavissa tai ei ollenkaan. Hyvällä onnella pyörä mahtuu välin postiautoyhteyteen, mutta jos klikkaat itsesi tälle sivulle huomaat nopeasti miten vaivalloista on selvittää mihin yhteyteen pyörä mahtuu, eikä paikan varaus ole ollenkaan yhtä helppoa kuin SBB:n puolella junissa. 

    Tehtävää paremman (maasto) pyörämatkailun eteen on siis Sveitsissäkin, mutta täällä on myös tehty ja kehitetty jo useita juttuja joista voisi ottaa mallia Suomen tekemiseen. Silti ehkä toivon hieman että Suomi olisi muutaman vuoden päästä jo jopa Sveitsiä parempi siinä miten pyörät kulkevat julkisessa liikenteessä ja miten hyvin saavutettavia Suomen parhaimmat maastopyöräkohteet olisivat julkisin, ympäristöystävällisin kulkuvälinein. 

    Ennen sitä, ajattelin yrittää oppia ajamaan/uskaltamaan tällä enduropyörälläni niin kovaa vauhtia että tuo hyvin päheä etujousitus pääisi oikeasti näyttämään sen mihin siitä on. Tällaisenaankin pyörä on aivan ihana ja nimenomaan hauska ajettava, mutta voi että miten sveitsiläisen sanoin se on vieläkin hauskempi kunhan opin vähän paremmin ja nopeammin ajamaan. 

    biking tiina kivela mtb

    enduro bike tiina kivela

     

  • Elämä
  • Voisinpa matkustaa nyt Lappiin

    Tiina Kivelä

    En halua hillakuvia, haluan Lapin matkan syödäkseni hilloja suoraan jängältä.

    Näissä tunnelmissa siis näinä aikoina. Kesä on mennyt Lapittomana (ja samalla ilman yöttömän yön taikaa) joten viimeistään nyt parhaaseen hilla-aikaan alkaa ikävä hieman hiipiä mieleen. Voi kun pääsisikin, syömään hyvin Rovaniemelle, pyöräilemään Ylläkselle, juoksemaan Pyhälle ja etsimään kultaa Saariselälle.

    Mutta aika ja rahat on vähissä, joten minua siellä ei nähdä ihan hetkeen. Mutta jos sinä ehdit, niin ehkä näistä haaveiluista on sinulle hyöytyä. Tämänhetkiset must- kohteeni Lapissa, olkaa hyvät:

    Rovaniemi

    Ensiksi pysähtyisin Rovaniemelle. Saunoisin ja yöpyisin Arctic Light Hotellissa, ja aamulla nauttisin kaupungin parhaan aamupalan. Sitten kävelisin hieman joen rannassa – ehkä uisinkin – ja kävisin tietysti Ounasvaaralla juoksemassa, vaeltelemassa tai pyöräilemässä. Sveitsin jälkeen ne mäet ei varmasti tuntuisi missään.

    Nälkäisenä reippailun jälkeen arpoisin lounaan Yucan, Hostel Cafe Kodin tai Roka Street Bistron väliltä, kulloisenkin päivän lounasmenun mukaan. Tai jos olisi vähän isompi nälkä, menisin suoraan Kauppayhtiölle burgerille.

    Ehtisin myös käydä Korundissa, katselemassa taidetta ja hypistelemässä hyvän museokaupan valikoimaa, ennen kuin nappaisin työssä käyvät paikalliset ystäväni mukaan afterworkeille Yucan margaritojen ääreen, tai Arctic Lightin  talvipuutarhaan.

    Ennen nukkumaanmenoa, kävisin illallisella Roka Kitchen & Wine Barissa tai pizzalla (Pure Pizza) ja seuraavana päivänä jatkaisin joko suoraan kotikaupunkiin napapiirin paremmalle puolelle tai kävisin koukkaamassa Rautiosaaren (25km Rovaniemen keskustasta) hiidenkirnuilla.

    Miten: Juna tai auto tai lento suoraan Rovaniemelle. 

    Finnish Lapland Food Roka

    Ylläs & Pallas-Ylläs kansallispuisto

    Ylläs (hiihtokeskus ja Pallas-Ylläs kansallispuisto) nimettin keväällä GoExpo messuilla vuoden 2019 retkikohteeksi maastopyöräreittiensä ja suunnitelmiensa ansiosta ja pyöräilemään minäkin sinne juuri nyt menisin.

    Ylläkseltä löytyy kesällä n. 200km ja talvella 100km merkittyjä pyöräreittejä, helpoista vaativiin DH ratoihin. Alamakipyöräilyn ystävät saavat pyöränsä huipulle 719metrin korkeuteen Ylläksen gondolihissilla juhannukselta syyskuun loppuun, ja hiihtokeskuksesta löytyy myös pyöräparkki teknisempään taiturointiin.

    Itseäni eniten kiinnostaa kuitenkin reitit ja maisemat hienossa Pallas-Ylläs kansallispuistossa. Ja sieltä reittien varsilta ja vähän sivusta hyvän tavoitteen asettamista helpottamaan löytyvät erämaaravintolat, kuten mm. Harrinivan ylläpitämät Jerisjärven ja Torassiepin erämaahotellit ja ravintolat (huom. tarkista suoraan yrityksistä aukioloajat ja mahdolliset rajoitukset, osa palveluista kun on auki vain ryhmille ja/tai talvella).

    Pieni boutique hotelli Aurora Estate Ylläsjärvellä olisi valintani hyviin yöuniin pyöräretkeilyn välissä.

    Miten: Autolla perille, junalla Kolariin tai lentokoneella Kittilään, mistä autolla tai bussilla Ylläkselle. 

    Tiina Kivelä

    Saariselkä, UKK & Utsjoki

    Kuten Ylläksellä ja Pyhällä, myös Saariselällä ja UKK -puistossa on avattu useita kansallispuiston reittejä myös pyörällä liikkuville, mikä tekee tästä yhdestä Lapin parhaimmista (henk. koht. mielipide) vaellus- ja maastohiihtokohteista myös erinomaisen pyöräilykohteen.

    Täältä löytyy enduro, sora- ja muille maastopyöräilijöille satoja kilometrejä polkuja, sopivat korkeuserot ja kunnon erämaata. Rovaniemeläinen pyöräretkiyritys RollOutdoors on myös avannut tänä kesänä etäpisteen Kiilopäälle, joten osaavaa pyöräretkiopastusta ja hyviä vuokrapyöriä on myös tarjolla vähän isommalla otannalla vihdoin myös Saariselän suunnilla.

    Majoitusta matkailumajoissa, mökeissä, huoneistoissa ja hotelleissa Saariselältä löytyisi sekä itse kyläkeskuksesta että Kiilopäältä ja siinä missä täällä reittien varsilta puuttuvat tiheästi sijoitetut kahvilat ja ravintolat huoltopisteiksi (varaathan siis reppuun mittavan huoltovälineistön ja tarvittavat varusteet kelille kuin kelille, riittäviä ruoka – ja juomavarantoja unohtamatta), tarjoaa ruokaa ja juomaa usea Saariselän ravintola ja baari hyvän pyöräretken tai vaelluksen päätteeksi.

    Ja kun tällä suunnalla kerran seikkailisin ja aikaa olisi rutkasti, jatkaisin Saariselän muutaman päivän seikkailujen jälkeen Nellimiin, yöksi erämaahotelliin ja sieltä Inariin. Kävisin Sajoksessa ja jos ajoitus olisi ihan kohdillaan niin Ijahis Idjan alkuperäiskansojen musiikkifestivaalilla. Lopulta suuntaisin auton keulan (täällä joukkoliikenneyhteydet eivät valitettavasti ole yhtä kattavat kuin vaikkapa Sveitsissä) Utsjoelle, jonka nurkilla kävisin vihdoin kokemassa Kevon kanjonin ja ajaisin lopulta aina Norjaan jäämerelle asti.

    Miten: Autolla, bussilla tai lentäen Ivaloon. 

    Tiina Kivelä

    Pyhä-Luoston kansallispuisto

    Pyhätunturi ja ympäröivä Pyhä-Luoston kansallispuisto tulee kai aina olemaan se ns. kotitunturi minulle. Olen asunut kylässä ja retkeillyt siellä eniten – kiitos vain 40km matkan kotikaupungistani – sekä talvella että kesällä. Ja vaikken mitenkään objektiivinen olekaan,  uskaltaisin silti sanoa että Pyhä ja/tai Luosto on melkein paras ja autenttisin Lapin retkeilykohteista.

    Täältä ei suurempia alppitalokeskittymiä löydy, vaan sitäkin enemmän hopeanharmaata kelopuuta, sekä luonnontilassa että mökkien seininä. Hyvin hoidettujen kansallispuiston polkujen ja lepopaikkojen varaan voit myös helposti suunnitella lyhyemmän tai pidemmän vaellus-, juoksu- tai pyöräretken.

    Omat suosikkini täällä ovat tunturin kierros juosten koukaten kuvassa näkyvän tunturiaavan ja jylhän isokurun kautta, Noitatunturin vaellus vaeltaen karhunjuomalammen kautta ja noh, ehdin muuttaa kylästä ennen kuin kansallispuiston polut aukesivat pyöräilylle, joten maastopyöräsuosikkini minun pitää vielä käydä ensin kokemassa ennen kuin voin niistä vinkata muille.

    Aina kun vain mahdollista, kannattaa myös koukata Pyhtäunturin huipun kautta, jossa aukioloaikoinaan Tsokka tarjoaa ihan parhaita vohveleita oikeilla hilloilla. Ja syö ihmeessä Huttu-Uulan poropizza, jos olet lihansyöjä. Ja kun hotelli on auki, hotellin poronkäristys.

    Miten: Autolla tai junalla Rovaniemelle tai Kemijärvelle, josta bussilla Pyhälle, tai lentäen Rovaniemen lentokentälle, josta lentokenttäbussi kuljettaa suoraan pyhälle reilussa tunnissa. 

    Tiina Kivelä

    Tällä hetkellä kalenterissa ei ole varausmerkintöjä Lapinmatkalle, mutta varsinkin kaiken tämän kirjoitettuani on ikävä Lapin parhaiden palojen äärelle sellainen että pian sinne on päästävä. Varsinkin kun vielä olisi hetki kesää jäljellä ja ennen ensilumia ehtisi kokea sen parhaan kirkkaiden syyspäivien ja revontuliöiden taian.

    Jos minä en tänne ehdi, niin mene nyt ihmeessä sinä kuitenkin. Lappi on ihana, hiljainen, villi ja omintakeinen. Jokaisena vuodenaikana. Ehdottomasti vierailun arvoinen.

  • Elämä
  • Paholainen asuu yksityiskohdissa – Lumene ja vastuullisuus

    Tiina Kivelä Creative

    Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo viime kesänä, mutta koska sekä minä että Lumene näemmä edelleen teemme vähän tyhmiä juttuja, niin kerrataanpa taas aiheesta esimerkilliset pakkaukset.  Hyvässä ja pahassa.

    Kuvassa viimeisimmät ostokseni, hyvässä ja pahassa. Pakkasen ja kuivan sisäilman shokeeraama ihoni kaipasi extrahoivaa, joten eilen matkallani Sveitsiin taxfreen kautta mukaani tarttui ainesosiltaan lupaavalta kuulostanut Lumenen Harmonia -sarjan seerumi ja Dr. Hauschan puhdistusvoide, lähes loppuun kuluneen suosikin työn jatkajaksi.

    Aamuviideltä heränneenä väsyneenä matkalaisena en ajatellut asiaa kummemmin ostohetkellä, mutta tänään kotona pakkaukset avatessani ja kaappin järjestellessäni tajusin mitä olin taas mennyt tekemään.

    Saanko siis esitellä, hyvä ja huono pakkaus- ja ilmastotekoesimerkki ihontoitopuolelta. Hyvä tuo vasemmanpuoleinen, jossa metallituubinen voide on pakattu tilaa hyvin säästävään pahvipakkaukseen. Huono tuo oikeanpuoleinen, jossa lasipurkkiin pakattu seerumi on pakattu säilytys- ja kuljetustilaa tuhlaavaan – ja asiakkaita aliarvioivaan – tuotetta lähes tuplasti isompaan pahvipakkaukseen, joka kaiken huipuksi on kääräisty aikalailla turhaan kertakäyttömuoviin.

    Anteeksi nyt vain, mutta vuonna 2019 odottaisi että arktisuudella, pohjoisella luonnolla ja luonnon puhtailla raaka-aineilla vahvasti mainonnassaan ratsastava yritys myös pakkaisi tuotteensa mahdollisimman luonnonmukaisesti (ja sitä varjellen) ja pyrkisi kuluttamaan resursseja kestävästi, vastuullisesti.

    Oma vika kun ostin, tiedän, mutta kun kuitenkin pidän tuosta sisällöstä ja suomalaisena haluaisin olla ylpeä suomalaisista brändeistä, varsinkin sellaisista jotka – kuten mainittua – ratsastavat arktisuudellaan ja pohjoisen puhtaalla luonnolla, haluaisin nähdä heiltäkin esimerkillisiä tekoja. Ympäristön, ilmaston ja jopa ihan oman bisneksensäkin parhaaksi.

    Koska tässäkin paholainen asuu yksityiskohdassa, niin voitaisiinko vain näin pienesti sopia että tämän vuoden aikana tuo muovi ja tyhjä tila heivattaisiin metsään? Vastineeksi minä lupaan olla toistamatta omaa virhettäni enää kolmatta kertaa 😉