• Elämä
  • Parempaa maastopyörämatkailua ja -ajamista

    Joillekin se oli avanto tai siis talvituinti. Toisille juureen leivotut hapanleivät ja omin käsin väkerretyt islantilaiset neuleet. Pandemiavuotena löydetty ja säännölliseen toimintaan juurrutettu uusi harrastus. 

    Minulle, kuten globaalisti jopa sadoille tuhansille ellei miljoonille, se oli pyöräily. Ei kuitenkaan mitenkään hirveän uusi löytö, vaan ennemminkin sellainen vanhan rakkauden paljon selvempi ymmärtäminen ja sen parissa puuhailu säännöllisesti. 

    Jotenkin nyt myös vaikuttaa siltä, että pyöräily on oikeastaan minulle suurempi intohimo kuin matkailu. Matkailusta minulla löytyy maisterintutkinto ja sen parissa olen työskennellyt jo tavalla ja toisella yli vuosikymmenen. Mutta oikeastaan taidan matkaillakin enimmäkseen pyöräilyn ja muiden aktiviteettien vuoksi ja opiskellessakin keskityin mieluusti enemmän siihen luontoon nojaaviin aktiviteettihin perustuvaan matkailuun. Ja pandemiavuonna kehitin ennemmänkin pyöränkäsittely- ja huoltotaitojani kuin matkailun asiantuntemustani. 

    Itse matkailun sijaan enemmän kiinnostaa pyöräily kohteessa ja kotipihalla.

    Parempaa maastopyörämatkailua Sveitsissä ja Lapissa

    Pandemian aikanakin olen haaveillut enemmänkin pyöräreiteiteistä kuin lentomatkoista. Pidempien matkojen sijaan olenkin ostellut verkkokaupoista reppuja, suojavarusteita ja riittävän pitkiä(!) shortseja mukavaan ja jännään pyöräilyyn Sveitsin teillä ja poluilla. (Ja sitten myös todennut kuinka silloin kun pyöräilyrepun kypäräpidike ei pitele päässä tiukasti istuvaa kypärää, sopii siihen hyvin afterbikenachot; kuva 3.) 

    Luin myös vastikään tämän Visit Finlandin benchmark -tutkimusraportin mielenkiinnolla. Koska yhdistelmä maastopyöräily, Lappi ja Sveitsi nyt vain on kuin minulle tehty. Ja koska näen itsekin kaiken sen potentiaalin mikä Lapilla on (maasto)pyöräilymatkailulle ja toivon että se kehittyisi pikaisesti ja vastuullisesti hyvään suuntaan.

    Haaveilen jo nyt matkasta Sveitsin huippuihin maastopyöräkohteisiin mutta enemmänkin Kiilopäälle, Ylläkselle ja Enontekiölle pyöräni kanssa, vielä tänä tai viimeistään vuoden 2022 kesänä. Minua myöskin kiinnostaa samat matkat muutaman vuoden päästä kun palvelu- ja tuotetarjonta on (toivottavasti) vielä nykyistäkin parempaa ja pandemia poissa kuvioista. 

    Lukiessani tuota raporttia mietin heti, miten jo nyt voisi pistää kasaan kriteerit omalle Sustainable MTB Travel Finland -merkille (idean saa varastaa mutta kiitos, kerrothan alkuperäisen lähteen). Haluaisin myös rakentaa hyviä houkuttelevia matkapaketteja jo olemassa olevien ja tulevien parempien palveluiden varaan. 

    Ja yksi mihin haluankin ja voin heti puuttua on (maasto)pyöräilyn ja julkisen liikenteen yhdistäminen Suomessa tai lähinnä esimerkillisen toiminnan esittely, omana benchmarking -esimerkkikohteenani Sveitsi. 

    Liikun Sveitsissä viikoittain julkisilla kulkuvälineillä, enimmäkseen junalla, töihin ja vapaa-ajalla seikkailemaan vähän kauemmaksi kodista. Jos en nyt ihan joka viikko, niin ainakin pari kertaa kuussa kuljetan myös junassa mukanani pyörää (ja talvella suksia). Ja useimmiten rakastan näitä matkoja täysillä – osaltaan Sveitsin maisemien ja toisaalta vahvasti näiden palveluiden hyvän hinta-laatusuhteen vuoksi. 

    Pyörän kanssa matkani on useimmiten joko pidempi muutaman tunnin matka kodin ja retkikohteen välillä. Tai sitten nappaan pyörän junaan muutamaksi pysäkinväliksi. Pidemmät reissuni suunnittelen usein reippaasti etukäteen ja jälkimmäiset lyhyet reissut tapahtuvat usein hyvin spontaanisti päätöksen tapahtuessa samana päivänä kuin matkakin. Molemmissa on myös omat etunsa ja vaikeutensa.

    Esimerkiksi jälkimmäisestä, pari viikkoa sitten kiiruhdimme sveitsiläisen kanssa enduropyörinemme junaan niin viimeisillä sekunneilla, että kiireessä sveitsiläinen sai pienen palovamman jalkaansa jarrupalastani ja minä ostin liput meille ja pyörillemme SBB:n eli Sveitsin rautateiden sovelluksen kautta jo junassa seisoessamme. (Kuva 2.)

    Samalla kun näpyttelin lippuja ostoskoriin, taiteilin suojamaskia paremmin kasvoilleni toisella kädelläni ja tuin pyörää yhdellä jalallani. Tämä kaikki onnellisena siitä että matkalipun osto itselle ja pyörälle kävi niin kätevästi sovelluksen kautta, ja hieman itseä soimaten siitä ettei maskia tullut laitetuksi kasvoille jo kotona. Mutta siis, tämä on siis ihan kätevä ratkaisu niihin tilanteisiin kun ei jaksa polkea ihan niin pitkään ja ihan niin paljon ylämäkeä kuin parhaat polut muuten vaatisivat, ja kun seikkailu ei vaadi kuin yhden päivän.  Meillä kohteena oli tällä kertaa mukavat polut mäen päältä suoraan järvelle ja sieltä takaisin ylös rinteessä sijaitsevaan kotiin. Nappaamalla junan pariksi pysäkinväliksi, säästimme parisensataa nousumetriä reilun viiden frangin maksulla/matkustaja ja pyöränsä. 

    Pidemmillä pyörämatkoilla matka menee usein niin, että selvitän etukäteen junayhteyden mahdollisimman vähäisillä vaihdoilla paikasta a paikkaan b. (Jos vaihtoja on todella useita, harkitsen pyörän lähettämistä SBB:n rahdilla hintaan CHF 20.) Tietysti samalla selvitän missä ja miten pyörä määränpäässä säilyy ja tarvittaessa peseytyy ja huoltoonkin pääsee matkan aikana. Sitten ostan liput junaan/juniin itselleni ja pyörälleni, sekä tarvittaessa varaan pyörälle paikat.

    Ensimmäisellä kerrallani varatulla pyöräpaikalla en kuitenkaan vielä osannut katsoa pyörän lipusta sitä pientä pränttiä, joka kertoi että pyörälle oli tarkalleen oma paikkansa tietyssä vaunussa. Näin jäin pyörineni junan kyydistä, kun yritin lastata pyörääni toisessa, minulle väärässä, päässä junaa sijaitsevaan pyöräpaikalliseen vaunuun. Mutta tätä virhettä en ajatellut toistaa useammin ja neuvoisin sinuakin tarkastamaan tämän jos pyöräsi matkustaa varatulla pyöräpaikalla Sveitsissä. 

    Sveitsistä kannattaa ottaa mallia koska

    Pyöräily on noussut maailmanlaajuisesti ennennäkemättömään suosioon ns. koronavuonna. Nyt pyöräilemään lähtevät entistäkin useammin aloittelijat, työmatkapyöräilijät ja puoliammattilaiset, sekä minunkaltaiseni intohimoiset jokapaikan paitsi kilpailujen pyöräilijät. Tästä suosiosta syntyy sekä liiketoimintaa että haasteita kaikille pyöräilyn kanssa mitenkään tekemissä oleville tahoille reittien rakentajista ja ylläpitäjistä julkiseen liikenteeseen.

    Sveitsissä SBB etunenässä julkinen liikenne (ÖV) on tälle vuodelle ottanut askeleen eteenpäin sekä jokapäiväisten pyöräilijöiden että pyörämatkailijoiden aina vain kasvavan määrän paremmin hallitakseen ja heille parempia palveluita tarjotakseen. Perusasiat ovat kuitenkin pysyneet jo vuosia samana ja tässä niistä hieman tarkemmin.

    Pidemmille matkoille pyörän kanssa Sveitsin julkisessa liikenteessä ja varsinkin junissa paras vaihtoehto on yhden päivän tai kokonaisen vuoden pyöräpassi. Tällä lipulla pyörä kulkee pyöriä kuljettavussa junissa aina kun niissä pyöräpaikkoja on, koko vuoden niin usein kuin haluat hintaan CHF 240  ja päivän hintaan CHF 14. Mikä kätevintä, nämä pyörille sopivat yhteydet voi kätevästi valikoida filtteriksi SBB:n nettisivujen aikatauluhaussa (advanced search – ”carriage with with bicycles” / erweiterte suche- ”with velomitnahme”) josta eteenpäin klikkailemalla pääsee myös ostamaan passin tai lipun ja tarvittaessa varaamaan paikan pyörälle halutusta yhteydestä.

    Ja tämä varauspakko koskee siis aikavälillä 21. maaliskuuta – 31. lokakuuta IC junia, joiden yhteydessä aikatauluhaussa näkyy ”Veloreservierung”:

    • Päivittäin yhteys IC2/21 Gotthard-tunnelin läpi (Basel/Zürich–Tessin).
    • Päivittäin yhteys IC5/51 Juran eteläreunalla (Basel–Biel/Bienne, St. Gallen/Zürich–Biel/Bienne–Lausanne/Genève).
    • Kaikki IC junat perjantaista sunnuntaihin ja lisäksi pääsiaismaanantaina, helatorsitaina, helluntaimaanantaina ja 1. elokuuta. 

    Lisäksi pyörälle on varattava paikka aina EuroCity (EC) Intercoty-Express (ICE) ja Railjet (RJX) juniin. Tästä ja muista SBB:n vinkeistä pyörämatkailuun löydät lisää täällä ja tästä luet taasen juttuni sveitsin junien matkalipuista ihmisille. 

    Lyhyemmille matkoille pyörän kanssa, kuten minun arkinen pari pysäkinväliä kotinurkilla, pyörälle voi ostaa lipuksi välin halbtax -lipun. Ja tietysti sinulla pitää myös tässä tapauksessa olla lippu itsellesikin. Nyrkkisääntö tässä kaikessa on myös se aika päivänselvä asia, että aina kun halbtax -hinta alittaa Sveitsin valtakunnallisen pyöräpassin vuorokausihinnan CHF14,  kannattaa pyörän lipuksi valita halbtax. Ja kun väli halbtaxilla kustantaisi enemmän kuin se päiväpassi, kannattaa pyörälle ostaa päiväpassi. 

    Kesällä Sveitsissä on myös aina välillä mukava ottaa pyörä mukaan järvillä liikkuviin lauttoihin ja laivoihin, joista löytyy rajoitetusti tilaa pyörille. Näille liput ja varaukset tehdään kulloisellakin järvellä operoivalle laivayhtiölle.

    Huom. Sveitsissä mikä tahansa pyörä kulkee asianmukaisesti eturengas irrotettuna ja koko pyörä laukkuun pakattuna ilmaiseksi käsimatkatavarana. Ilmaiseksi junissa kulkevat myös taittopyörät ja alle 6 vuotiaiden lasten pyörät sekä tietynlaiset pyöriin kiinnitettävät ostosrattaat ja pyörävaunut jos ja kun niitä käytettään lastenrattaina. SBB tarjoaa myös pyörille joissakin tapauksissa hyvin kätevää pyörän kuljetusta CHF20 hintaan. Tässä pyörän voi viedä ns. sellaisenaan juna-asemalle ennen iltaseitsemää ja hakea sen toiselta asemalta aamyhdeksän jälkeen seuraavana aamuna. 

    Kukaan ei ole täydellinen (vielä)

    Pyöräilyn suosion lisääntyessä ja varsinkin pyörämatkailijoiden lastatessa yhä useampia pyöriä juniin on Sveitsin SBB lisännyt vuodelle 2021 pyöräpaikkojen varausmahdollisuuksia ja paikkoja suosituimmille väleille. Silti Sveitsissäkin on vielä paljon kehitettävää pyörämatkailun palveluissa julkisen liikenteen puolella.

    Itse en esimerkiksi vieläkään jaksa/osaa nostaa pyörääni roikkumaan tiettyjen Sveitsin junatyyppien pyöräkoukkuihin eikä niistä joihinkin maastopyöräni rengas edes mahdu. Lisäksi postiautojen kapasiteetti on edelleen hyvin rajoitettu kuljettamaan pyöriä ja näin moni syrjäisempi hyvä pyöräreitti on Sveitsissä usein vain omalla autolla tavoittettavissa tai ei ollenkaan. Hyvällä onnella pyörä mahtuu välin postiautoyhteyteen, mutta jos klikkaat itsesi tälle sivulle huomaat nopeasti miten vaivalloista on selvittää mihin yhteyteen pyörä mahtuu, eikä paikan varaus ole ollenkaan yhtä helppoa kuin SBB:n puolella junissa. 

    Tehtävää paremman (maasto) pyörämatkailun eteen on siis Sveitsissäkin, mutta täällä on myös tehty ja kehitetty jo useita juttuja joista voisi ottaa mallia Suomen tekemiseen. Silti ehkä toivon hieman että Suomi olisi muutaman vuoden päästä jo jopa Sveitsiä parempi siinä miten pyörät kulkevat julkisessa liikenteessä ja miten hyvin saavutettavia Suomen parhaimmat maastopyöräkohteet olisivat julkisin, ympäristöystävällisin kulkuvälinein. 

    Ennen sitä, ajattelin yrittää oppia ajamaan/uskaltamaan tällä enduropyörälläni niin kovaa vauhtia että tuo hyvin päheä etujousitus pääisi oikeasti näyttämään sen mihin siitä on. Tällaisenaankin pyörä on aivan ihana ja nimenomaan hauska ajettava, mutta voi että miten sveitsiläisen sanoin se on vieläkin hauskempi kunhan opin vähän paremmin ja nopeammin ajamaan. 

    biking tiina kivela mtb

    enduro bike tiina kivela

     

  • Elämä
  • Engstlenalp & pieni ylistyslaulu kahden hengen tuolihisseille

    Switzerland Engtslensee MTB

    Kuka vain Pyhätunturissa viime vuosituhannella ja tämän vuosituhannen alkuvuosina laskeneena ja retkeilleenä muistaa varmasti vanhan tuolihissin. Ruosteisen, hitaan,  hieman pelottavan, talvisin jäätävän kylmän mutta silti – tai juuri siksi – äärimmäisen söpön kahden hengen tuolihissin, joka kuljetti hurjan Huttu-Ukko rinteen huipulle ja Jacksonin metsien yläpuolelle.

    Siinä hississä oli sitä jotakin – kuten Pyhätunturissa toki muutenkin – ja syytän osaltaan juuri tuota vanhaa tuolihissiä yleisestä ihastuksestani kaikkia vanhoja hitaita kahden hengen tuolihissejä kohtaan. Jollainen löytyy myös Engelbergistä, Engstlenseen ja Jochpassin väliltä, valitettavasti vain enää tämän viikon ajan.

    Engtslenalpin vanha hissi tullaan nimittäin korvaamaan ennen talven hiihtosesonkia uudella nopealla säihkyvällä kuuden hengen kuomullisella tuolihissillä, joka yhtäältä tulee kuljettamaan useampia ihmisiä ja joskus eläimiäkin turvallisesti, nopeasti ( ja pyöriä ja suksia suuremmin kolhimatta huomauttaisi tähän talouden varustevastaava). Toisaalta, kun vanha tuolihissi tänä viikonloppuna eläköityy, päättyy taas yhden erinomaisen retkeilykokemuksen tarina. Tai oikeastaan lukuisten erinomaisten retkeilykokemusten tarina.

    Engstlenalpin hissi onkin yhdistänyt viehättävällä vanhanaikaisella mutta juuri oikein tyyliin sopivalla tavalla Engelbergin hiihtokeskuksen ja retkeilyreitit Bernin ylämaihin. Engstlenalp ja muut tällä alueella tarjoavat erinomaiset hiihtoretkeily ja kesäretkeilyreitit, kylät ja pikkutilat, ravintolat ja hotellit, vaelluksista hyviin enduropyöräreitteihin ja pitkiin polkujuoksuretkiin.

    Uusi hissikin toki kuljettaa ja ehkä jopa mukavamin, mutta olen silti äärimmäisen onnellinen että viimeisin maanantaivapaa tälle kesäkaudelle sattui pilvettömään aurinkoiseen syyspäivään, jolloin vanha hissi vielä pyöri ja kuljetti pyöräretkiseurueemme takaisin Jochpassiin ja lopulta aina Engelbergiin, erinomaisen pyöräretken ja lounashetken jälkeen.

    Oli ruska ja juuri sopivan lämmin, Rossbodenhütte tarjoili tuoretta riistaruokaa ja Engelbergin pyöräreitit hieman hitaita mutkia tällaiselle hieman kokemattomalle enduro- ja alamäkipyöräilijälle. Ja se vanha hissi, hitaasti mutta varmasti kuljettamassa onnellisia retkeilijöitä joilla ei ihan vielä huvittaisi vaihtaa pyörää suksiin, vaikka jäätiköllä rinteet ovatkin jo lanattu ja lunta juuri sopivasti laskettelukauden alkuun.

    Haslital Engstlenalp MTB

    Hell's Bells Trail Engstlensee

    Engstlensee Engelberg MTB

    Engstlensee Autumn 2019


    Missä: Engstlenalp (Engelberg / Haslital), Bernin ylämaat, Sveitsi 

    Miten: Jochpassilta Engstlenalpille kulkee Hells-Bells -niminen keskivaikea flow/downhillpyöräreitti (titlisbahn -lippu ja pyöräpassi tarpeen); pituudeltaan 1.6km, korkeuserometrejä hieman vajaa 300m. Toiseen suuntaan Jochpassillta Trubseelle kulkee uusi Jochpass Trail, 4.5 km,
    440 metriä korkeuseroa, vaikeusaste helppo, kausi kesäkuulta lokakuun loppuun. Ja sen vieressä hieman vaikeampi mustan kategorian lähes alamäkipyöräilytasoinen reitti samalla pituudella ja korkeuserolla.

    Engstlensee on myöskin yksi järvistä ns. neljän järven vallusreitillä Engelbergin ja Melchsee-Fruttin (ja sen saunan!) välimaastossa, tarjoten hyvään levähdyshetkeen parikin ravintolaa ja hotellin. Meiringenin suunnasta Engstlenalpille pääsee myös autolla (lupa ja maksu tarpeen) ja Post Autolla. Sekä tietysti sähköpyörällä leppoisasti.

  • Hotelli
  • Zermatt mukavasti

    Goats Zermatt

    Vaelluksen loppupuolella ne ilmeistyivät näköpiiriin, juuri sopivasti siihen isolle kivenlohkareelle taustanaan majesteettinen Matterhorn ja sen jyrkkiä kylkiä halailevat utupilvet. Kuin vartavasten siihen matkailumainosmaisia kuvia varten asettuneina, nämä Zermattin kuuluisat (ja harvinaiset) pitkäkarvaiset mustavalkoiset vuohet. Juuri niin täydellisesti että taas kerran ajattelin miten Sveitsissä todellisuus todellakin on aina tarua ihmeellisempää. (Ja myöskin miten hauskaa olisi olla sveitsiläinen vuohi. Siinäpä vasta leppoinen elämä. )

    Ja juuri niin laiskanraukean näköisinä he siinä olivain kuin minä tunsin itseni, toisena päivänäni pienellä Zermattin kehonhuoltolomallaViime kerralla sanoin kyllä tulevani seuraavalla kerralla pyörän kanssa, mutta taas kerran (soolomatkalla) mukavuus voitti seikkailun pyörän kanssa usean junavaihdon läpi ja pyörä jäi kotiin. Tämä ei siis ollut mikään hurja aktiiviloma, vaan ennemmin sellainen kevyttä haikkailua, hyvää ruokaa ja kunnon sauna -hyvinvointiloma.

    Yllätyksekseni ja reissun kohokohdaksi onnistuin vieläpä hankkimaan itselleni todella huokeahintaisen huoneen todella hyvästä pikkuhotellista kylän laidalla, jolta löytyy myös virallisen sveitsiläisen pyörähotellin leima (huom. Zermattin keskustan pikku kujat ovat useimmiten varsinkin päiväsaikaan hieman turhan vilkkaita rauhallista alppilomaa etsiville). Ja Matthiol Boutique Hotel tarjosi juuri eikä melkein sellaisen hotellin jota itse pyörittäisin jos olisin hotellinjohtaja (tai no kahvin vaihtaisin kuitenkin parempaan).

    Täällä oli palvelu, värisävyt ja muodot kohdallaan, erinomainen aamupala (juustoa ja vielä enemmän juustoa, tilauksesta valmistettuja tuoreita pannukakkuja, proseccoa ja croissanteja, paikallisia makkaroita ja noh, myöskin vähän huonoa kahvia) ja taas suureksi yllätyksekseni parempi suomalainen sauna kuin yksikään Suomessa kokemani julkinen sauna. (Sitä muuten mietin miten sveitsiläiset aina onnistuvat pitämään nämä saunansa niin hyvän tuoksuisina – ja puhtaina; näistä olisi Suomessakin hotelleissa ja kylpylöissä opittavaa.)

    Matthiol Boutique Hotel Breakfast Zermatt

    Matthiol Wellness Zermatt

    Matthiol Boutique Hotel Restaurant

    Sveitsiläiseen tyyliin Matthiolissa lähes kaikki oli myöskin sveitsiläistä ja lähellä tuotettua. Ja ei ehkä niin perinteiseen sveitsiläiseen tyyliin tässä hotellissa oltiin selvästi tiukasti nykyajassa kiinni ja esimerkiksi digitaaliset ratkaisut täydensivät hienosti kokonaisuutta, mikä ei todellakaan tunnu olevan itsestäänselvyys missään.

    Ja havaittuani samaa tyyliä myös vastikään Bernin reissun hotellissani, Frutt Lodge & Spa’ssa, eräässä Zürichin hotellissa, sekä Helsingin St. Georgessa, ja tutustuttuani siihen keiden kädenjälkeä nämä ovat, voisin suositella kaikille samalle laatutasolle tähyäviä haalimaan tiimiin kansainvälistä kokemusta, innovatiivisuutta, rohkeutta ja nuoruutta.   


     

    Mutta koska tämä reissu ei ollut pelkästään aamupalan syömistä ja saunomista, vaikka paljon sitä tulikin tehtyä, kerrottakoon myös mitä hyviä pieniä retkiä ja terasseja löysin pienellä parin päivän matkallani. Ensin, tein perinteisen päivävaellusretken 5 Seenwanderung reitille, josta poikkesin myös pienen ylimääräisen mutkan verran Gourmetwegille, jonka varrelta löytyy useita erinomaisia ravintoloita.

    Koska lähdin matkaan vasta juuri ennen lounasaikaa, olin sopivan hirmuisen nälkäinen jo reitin alkupäässä, josta voi (onneksi) kiertää vajaan kilometrin ylimääräistä esimerkiksi tämän Chez Vrony ravintolan kautta. Joka tarjoaa hienon näkymän Matterhornille, sijainnin hyvien vaellus- ja pyöräreittien varrella (täältä löytyy myös bikeservice) että todella hyvää ruokaa, juomaa ja palvelua. Itse söin täällä nyt parhaan vegaanilounasannoksen minkä olen alpeilta löytänyt.

    Retken loppupuolella viimeisen nousun loppupäässä tapasin myös nuo pitkäkarvaiset vuohet ja hissiaseman varjoissa lymyilivät taasen paikalliset kihakarvaiset mustanaamaiset lampaat. Ja kaikki tuntuivat nauttivan olostaan kuten vain näissä maisemissa voi.

    Chez Vrony Zermatt 2019

     

    Chez Vrony Zermatt

    Matterhorn

     

    Seuraavana päivänä (päättäen edellisen päivän siihen hyvään saunaan) aika olikin jo kortilla, joten pitkän vaelluksen sijaan nappasin aamulla junan Gornergratin vuorenharjanteelle 3135m korkeuteen ollakseni ihan vain perusturisti. Napsin kuvat, tuijottelin hetken jäätiköitä, Matterhornia ja Monte Rosan massiivin huippuja ja otin sitten hetimiten junan takaisin alas.

    Olihan se vähän…. Noh, sellaista outoa turistitouhua jota ihmettelen lähes päivittäin töissä. Miksi mennä niin kauas / ylös vain hetken ja parin kuvan vuoksi, miksi ei kiivetä sinne omin jaloin tai vähintään kierretä lähistön kiinnostavimmat kulmat. Kun kerran sinne asti on tultu.

    Noh, aina ei ole aikaa eikä mahdollisuutta, ja usein vuorilla myöskin sää vaikuttaa ratkaisevasti. Ja vaikka en ihan aina haluakaan matkustaa näin, ei toisaalta joskus ole hullumpaa vain istua, ihmetellä ja olla kiitollinen siitä että pääsi edes hetkeksi näihin upeisiin maisemiin.

    Eivät nuo vuohetkaan kovin kummoisia seikkailuita tunnu tekevän, mutta tyytyväisiltä silti vaikuttavat. Varsinkin kun heidät jätetään rauhaan lähemmältä tutustumiselta.

    Zermatt Matterhorn MTB

    Zermatt Switzerland

    Zermatt Trails

    Gornergratbahn Zermatt

    Five Lakes Hike Zermatt Matterhorn

    Zermatt Matterhorn Switzerland


    Missä: Zermatt | Matthiol Boutique Hotelli | 5 Lakes Hike | Gornergrat

    Miten: Zermatt on autoton kylä jonne parhaiten pääsee junalla kaikkialta Sveitsistä ja rajojenkin yli. Zermattin juna-aseman vierestä taasen löytyy Gonergratbahnin eli Gornergratin junan ala-asema, josta pääsee n. 30 minuutissa ylös Gornergratille ja samassa ajassa takaisin alas. Menopaluu yksittäiskappaleena ilman alennuksia on aikuisilta n. CHF100 (Zermattissa kannattaa kuitenkin aina tarkastaa että olisiko sopivampi esim. päivän tai parin hiihto- tai pyöräpassi, jolla saisi kaikki hissit ja junat ja funikulaarit käyttöön tietylle aikavälille usein samaan hintaan ja jopa halvemmalla kuin tuon pelkän Gornergrat -lipun. 

    5 Seenwanderungin eli mukava pienten järvien (muutamassa uimamahdollisuus) vaellusreitin taasen löydät ottamalla funikulaarin Sunneggaan ja sieltä gondolin Blauherdiin, vaeltaen sitten selvästi merkittyä reittiä pitkin takaisin Sunneggan asemalle. Vaihtoehtoisesti teet kuten minä ja vaellat reitin toisinpäin Sunneggasta Blauherdiin, ja koukkaat vielä Gourmetwegin kautta.