• Alppinismi
  • Mökkiretki Sveitsin tyyliin – Rugghubelhütte

    Tiina Kivelä Rugghubelhütte Engelberg

    Mökittömälle suomalaiselle Sveitsin vuoristomaja eli hütteverkosto on osoittautunut aivan ihanaksi mökinkorvikkeeksi. Vielä parempi olisi tietysti omistaa sellainen kunnon chalet vuorilla (ja lampaantaljoilla terassin umpipuutuoleilla) – mutta niin kauan kuin ei (mitä luultavimmin) tule koko elämänsä aikana keräämään sellaisen käsirahan verran varoja, tarjoavat nämä retkeilymajatyyppiset ”mökit” oikein hyvän irtioton arjesta mahtavan luonnon keskellä. Mitä nyt usein vähän suomalaista sosiaalisemman, isompine makuusaleineen ja yhteisine illallispöytineen.

    Tänä vuonna Sveitsissä on myös puhuttu – useiden hüttejen remontoidessa ja kohottaessa mukavuustasoaan arkkitehtisuunnitteluineen, suihkuineen ja yksityisine huoneineen – siitä onko näistä vuorten perinteisistä yksinkertaisista ja luonnonläheisistä majoista tulossa jo liian ylellisiä, hinnoiltaan ja palveluiltaan. Sillä mitä suositumpaa retkeilystä tulee, sitä vaihtelevampia ovatkin retkeilijöiden mieltymykset. Siinä missä yksi kaipaa helppoa ja mukavaa ja pystyy siitä maksamaan, riittää toiselle peti ja ulkohuussi enemmän kuin hyvin.  Ja siinä missä yksi hütte pitää tiukasti kiinni perinteistä ja/tai vaatii alppinistin tiedot ja taidot vierailtavakseen, tarjoaa toinen kaikki mukavuudet niille kaikkein vaativimmille ja maksukykyisille asiakkaille, jotka haluavat kulkea helppoa leveää polkua kevyin askelin.

    Siinä missä en itse osaa päättää mihin tarkkarajaiseen retkeilijäryhmään kuulun, vaellan mieluusti sekä neljän ja puolen tähden hotelliin yöksi ja sen saunaan kunnon kehonhuoltoon, että näille hieman askeettisemmille, perinteisemmille Sveitsin alppien majoille. Viimeisimpänä kokemuksena jälkimmäisestä tämä syyskuinen yhden yön ja kahden suomalaisnaisen retki Rugghubelhütelle Engelbergin eteläpuolella.

    (Psst. Tarkemmat ”ohjeeni” Sveitsin hüteille ja muille vuorten majapaikoille löydät tämän linkin takaa. )

    Rugghubelhütte – jonne kylässä olleen ystävän kanssa suuntasimme syyskuun aurinkoisessa, helteisessä kelissä – sijaitsee Engelbergin kylän pohjoispuolella, ns. Brunnipuolella, ja siellä tarkalleen aurinkoisella etelärinteellä 2296m korkeudessa.

    Sijainti enemmän ja vähemmän vaativien vaellusreittien varrella ja hyvien hiihtovaellus ja kiipeilymahdollisuuksien lähettyvillä, puhumattakaan erinomaisista näkymistä aina yli 4000m korkeille Jungfraun alueen alpeille tekee tästä Sveitsin alppikerhon (SAC) hütesta mitä parhaimman mökkimäisen retkeilymajan Engelbergin läheisyydessä. Engelbergiläiselle tämä on myös parasta lähiretkeilyä – helppoa ja ilmastoystävällistä – sillä vaikka ottaisi matkalla Brunnibahnin ylös tai alas, olisi sekin Sveitsin ensimmäinen ja ainoa nollapäästöinen hissiyhtiö. Lisäksi hütte kierrättää vetensä ja kaikkia retkeilijöitä neuvotaan kantamaan omat tavaransa – sis. roskat – ylös ja alas ihan itse.

    Mutta siitä mökkifiilistelystä aloitettuani, kun muutaman tunnin hikisen vaelluksen (sis. reilun tuhannen metrin nousun) jälkeen sai istua majan terassille ja nostaa suuta kohti hyvin ansaitun oluen (täältä löytyy kyllä myös sveitsiläiseen tyyliin erinomainen viinitarjonta ja päiväretkeilijöille hyvä lounaslista) – auringon aloittaessa hitaasti laskunsa vuorten taakse – täällä todellakin tuli sellainen ”vain sauna puuttuu” olotila. Ja kun illallinen suuren pöydän ääressä muiden tuntemattomien retkeilijöiden kanssa piti keskeyttää kuvaustuokioon auringonlaskun aikaan, ja jälkiruoan jälkeen ihastella lähes täyden kuun valaisemia ikilumisia alppihuippuja ja alhaalla välkkyviä Engelbergin kylän valoja, asettuivat taas kerran arjen pikku ongelmat ja muut mietteet oikeisiin mittasuhteisiin.

    Seuraavana päivänä, hyvin nukutun yön ja aikaisen (koska kaunis vuorten auringonnousu) herätyksen jälkeen poikkesimme vielä pienen lisälenkin ylemmäs, bongaten muutaman murmelin ja gemssin, ennen kuin jatkoimme takaisin alas kylään ja kunnon afterhikeille Engelbergin kylän parhaaseen paikkaan aurinkoisena iltapäivänä, eli Ski Lodgen terassille.

    Tällä kertaa emme kokeilleet kiipeilyä tai pidemppää etappivaellusta, mutta sellaisillekin retkille Rugghubelhütte on enemmän kuin hyvä kohde ja yöpymispaikka, sekä kesällä että talvella (jolloin jalassa kannattaa olla lumikengät tai hiihtovaellussukset). Hüten ympäristöstä löytyy nimittäin useita hyviä (ja vaativia) kiipeilyreittejä ja eritasoiset vaellusreitit kulkevat sekä Engelbergin suuntaan ja suunnasta, että mm. Bannalpin kautta pohjoisen puolelta.

    Saunaa täällä ei siis kuitenkaan ole, mutta muuten pitsiverhot, raitis vuoristoilma ja lehmänkellojen kilkatus varmistavat että kovin kauaksi hyvästä mökkifiiliksestä ei täällä jäädä. Ainakaan näin mökittömänä, jolla ei ole hajuakaan siitä miltä oleilu ikiomassa mökissä tuntuisi.

    Rugghubelhütte Switzerland

    Sunset Rugghubelhütte

    Tiina Kivelä Creative

    Rugghubelhütte Hiking

    Rugghubelhütte Engelberg Valley

    Rugghubelhütte Huttour

    Ski Lodge Engelberg


    Missä: Rugghubelhütte, Engelberg, Sveitsi

     (Sveitsin alppikerhon eli SAC:n verkostoon kuuluva majatalo tarjoaa yksityishuoneita ja suurempia dormeja puolihoidolla reilun 70CHF hintaan, kesällä ja talvella.)

  • Alppinismi
  • Satunnaisia huomioita sunnuntailta

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Sveitsissä syön enemmän vihanneksia, rakastan marjajauheita ja säilön minttupulloja vuorikiipeilyvarusteiden seassa.

    Että tällaisia huomioita tänä sunnuntaina.

    Ja mutta että miksi. Noh, Sveitsissä syön siis enemmän vihanneksia ja vähemmän lihaa kuin Suomessa koska a) vihannekset ja kasvikset ovat Sveitsissä parasta lähiruokaa – ja todella laadukkaita – ja b) liha on Sveitsissä todella kallista. Kuten sen toki kuuluukin, koska ilmasto ja laadukas kestävä kasvatus ja hoito.

    Marjajauheiden hienous taas piilee siinä miten kätevästi niillä saa väriä, makua ja extravoimia ruokaan kuin ruokaan. Näin kaukana Lapistakin.

     Noin muuten en Sveitsissä oikeastaan kaipaa suomalaisia ruokia ja ruoka-aineksia; en raahaa matkalaukuissani ruisleipää enkä oikeastaan jää täällä paitsi mistään muusta tavallisesta ruoastani Lapissa kuin kaloista ja marjoista. Ja isän tekemästä rieskasta. Ja niin kauan kuin tuoreita marjoja on vaikea raahata Sveitsiin kiloittain ja pakastimemme koko on enemmänkin jäätelöpaketti kuin yhden kesän marjasaalis, rakastan ja kannan laukuissani näitä jauheita, joita onneksi nykyisin saa myös nettikaupasta ja postitse.

    Varsinkin tuo jumalaisen kauniin värinen shokkipinkki Arctic Warriorsin puolukkajauhe on päässyt säännöllisesti purkkiin sekaisin kaurahiutaleiden, chiasiementien, mantelimaidon ja banaanin kanssa. Nautittavaksi aamuisin superterveellisenä raakapuurona – joskus myös päällysteiden kanssa kuten kuvissa.

    Ja jumalaisen värisistä asioista puheen olleen, viimeisenä tapaus Minttu. Siivosin ja järjestelin tänään varustekasojani ja sieltä jäärautojen ja valjaiden seasta löysin tämän avaamattoman minttupullon hyvin viattoman näköisenä makoilemasta. Hetken mietin miksi piilopullo valjaspussissa (koska en ihan oikeasti edes tykkää mintusta tai muista väkevistä – tai no ehkä joskus silloin tällöin) – kunnes muistin miten viimeksi (aivan liian kauan aikaa sitten) valjaita on käytetty La Graven reissulla viime vuoden tammikuussa. Joka olikin sellainen reissu jota suunnitellessa ns. hermopullo oli aivan ehdoton osa varustelistaa.

    Noh, loppujen lopuksi sillä reissulla jäi shotit ja minttukaakaot välistä vaikka hermoja haastoinkin aika kinkkisissä paikoissa. Ja koska siitä edellisestä valjaiden ulkoilutuksesta on siis todellakin nyt jo yli vuosi, päätin että nyt on aika suunnitella joku kunnon vuoriseikkailu vielä tälle keväälle tai viimeistään kesälle.

    Sellainen missä sekä valjaat että jääraudat pääsevät ulkoilemaan ja missä myös se minttupullo on hyvä olla mukana. Kaiken varalta.

    Tasapainottamassa. Tavallaan.

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Tiina Kivelä Creative Swiss Veggies

    Tiina Kivelä Creative Minttu


    Missä: perusleirissä eli kotona.

  • Bern
  • Postikortti Sveitsin Alpeilta

    Tiina Kivelä Swiss Alps

    Terveisiä Sveitsin Alpeilta, Bernin ylämailta, tarkalleen Jungfraun hiihtoalueelta. Lauantai oli hyvä päivä, kuten kuvasta näkyy. Etualalla perinteinen sveitsiläinen rinneravintola, takana Eiger-Nordwand eli kuuluisa Eiger -vuoren pohjoisseinämä – Alppien korkein – 1800m.

    Suosittelen: kuvassa näkyvän ravintolan käseschnitteä. 


    Missä: Kleine Scheidegg, Sveitsin Alpit