• Hyvä Retki
  • Luontopolkujuoksua

    Tiina Kivelä

    Juuri kun pääsin sanomasta kuinka Ounasvaaran talvikävelyreitti on hyvä myös kesän polkujuoksuille, löysin uuden paremman jokapäivän lenkin kierrettäväksi ja uuden termin eli luontopolkujuoksun.

    Ounasvaaralta, Rovaniemen kyljestä, löytyy siis hiljattain uusittu n. 4,5km:n luontopolku, joka yhdistettynä juoksuun kaupungista ja takaisin kaupunkiin tarjoaa reippaan 10km:n polkujuoksulenkin mukavilla korkeuseroilla ja vaihtelevalla alustalla.

    Omat reissulle mukaan tulleet juoksukengät ei nyt sattuneista syistä ole olleet näille lenkeille kaikista parhaat, mutta kuivilla keleillä ja kokeneilla suunnistajan jaloilla näilläkin on pärjätty ihan ok, varsinkin tällä uusitulla, osiltaan sorastetulla ja pitkospuilla vahvistetulla polulla. Mutta mikäli sinulla vain on mahdollisuus, suosittelen tukevampia kenkiä suojaavammalla varvasosastolla näiden reittien juoksuun ja vaelteluun, ainakin jos lenkki sisältää myös sen kivisen polun näköalatornin kautta.

    Hyttysten ja mäkäräisten vuoksi suosittelen myös päälle vähän suojaavampia vaatteita kuin kuvissa, tai vaihtoehtoisesti huolehdi siitä ettei vauhti hiljene liiaksi missään vaiheessa. Pienten pirulaisten verenhimo on todellista.

    Tiina KIvelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Ps. Kestävämmästä hyvästä retkeilystä Suomessa

    Lapin kansa kirjoitti eilen kuinka pelastustehtävien määrä Lapin retkeilyalueilla on kasvanut. Suuri syy tähän on luontaisesti retkeilijä- ja muiden luonnossa liikkuvien määrän kasvu (enemmän ihmisiä, enemmän mahdollisuuksia), mutta myös merkittävästi maastopyöräilyn suosio (vakavammat vammat) sekä vajaa tietotaito ja retkeilyä tukevan infran puute (kyllä, sanon että kaikilla on parannettavaa).

    Vaikka Rovaniemen lähiretkeilualueet ja reitit eivät ole niitä kaikkein syrjäisimpiä ja huonoiten merkattuja ja rakennettuja, olen näilläkin kulkiessani miettinyt miten miten jopa täällä voisimme ehkäistä pelastustehtäviä ja muita ongelmia, niistä syrjäisemmistä (mutta todella suosituista, toim. huom.) retkeilyalueista puhumattakaan.

    Ensinnäkin retkeilijänä ja ihan vain tällaisena polkujuoksijana sinun ja minun olisi aina hyvä pitää mielessä että luonto on villi ja mitä pidemmälle luontoon, metsiin ja erämaihin mennään sitä villimmäksi ne muuttuvat. Monille suomalaisille, jopa kaupungeissa kasvaneille, tämä on toki itsestäänselvyys, mutta toisaalta monille ei. Jopa minä harhaudun ja väsyn odottamattomasti harva se päivä Suomen poluilla (huomattavasti useammin täällä kuin Alpeilla btw) enkä koskaan koe tietäväni ja osaavani riittävästi, vaikka haluankin luonnossa liikkua ja kaiken mahdollisen oppia ja rajojani koetella. Kannustaen samaan muitakin, koska tämä vain on niin parasta mitä ihminen voi tehdä ennen ansaittua saunakaljaa.

    Instagramkuvissa ja yksinkertaisissa opaskartoissa reitit ja kohteet näyttävät ihanilta ja aivan liian usein petollisen helpoilta saavuttaa, samalla kun todellisuus on usein kaukana täydellisellä ainutlaatuisella hetkellä otetusta kuvasta ja niistä kartoista (pahimmassa tapauksessa hyvät kartat ja korkeuskäyrätkään eivät auta kun niitä ei osata tulkita). Pidempien reittien varsilta harvoin jos koskaan löytyy palveluita, joukkoliikennepysäkkejä, ravintoloita tai kauppoja, joista saada apua kun nälkä, kylmä ja väsy iskee väärällä hetkellä, mutta myöskin lyhyemmillä reiteillä keskusten läheisyydessä voi yllättävänkin helposti eksyä pidemmälle kuin oli tarkoitus ja joutua vaikeuksiin.

    Luonnossa kaikkea ei voi hallita. Tietty nöyryys on aina enemmän kuin paikallaan ja hyvä etukäteisvalmistelu ja tietotaito ovat yhdet tärkeimmistä avaimista onnistuneeseen retkeilyelämykseen ja yllä mainittujen ongelmien ohittamiseen, oli kyseessä sitten muutaman tunnin, yhden päivän, illan tai viikonlopun lähiretki, viikon etappivaellus tai polkujuoksulenkki tai jopa kisa. Retkeily ei kuitenkaan ole rakettitiedettä eikä toisaalta vaadi sen kummoisempia taitoja kuin vaikkapa kuntosali- tai uimahallireissu, kunhan se nöyryys on mukana ja puitteet kunnossa.

    Retkeilyn suosion lisääntyessä retkeilijöiden lisäksi, useissa tapauksissa jopa enemmänkin, tekemistä ja parannattavaa on siis myös alueiden ja reittien hallinnoijilla ja jopa meillä bloggareilla, onnistuneiden kestävien elämyksien toteuttamisessa. Aivan liian usein opasteet ja reittimerkinnät ovat valitettavan puutteellisia ja harhaanjohtavia, niin että jopa paikallisella on vaikeuksia löytää tietään kotiin sitä lyhintä ennalta suunniteltua reittiä pitkin. Aivan liian usein ylläpitäjiltä ja paikkojen, reittien ja elämäntyylin promomoajilta, tuntuu myös unohtuvan vastuu hyvistä retkeilykokemuksista ja resurssien kestävästä käytöstä. Vastuu siitä että informaatio on mahdollisimman oikeaa, paikkaansapitävää ja selkeää, ja vastuu siitä että kaikki toiminta tapahtuu ja kehittyy mahdollisimman kestävästi, jotta se tärkein resurssi, puhdas ja villi Suomen luonto, saisi edes niiltä herkimmiltä, ainutlaatuisilta osiltaan pysyä mahdollisimman rauhassa harmilliselta toiminnalta. Retkeilijöiden mahdollisimman turvallisia, hyviä elämyksiä unohtamatta.

    Maiden omistajat, reittien avaajat ja palveluiden ylläpitäjät, maanomistajat, Metsähallitus, kunnat ja jopa yritykset voivat tehdä ja tekevätkin* paljon tilanteen helpottamiseksi rakentamalla ja sijoittamalla opasteita, laskemalla arvioaikoja ja kartoittamalla maastoja. Lisäksi bloggarit ja vaikuttajat sosiaalisessa mediassa tekevät hyvää työtä hyvin juttujen esille tuomisessa, elämäntyylin mainostajina ja informaation välittäjinä. Ja vaikka ensimmäinen neuvoni ja vinkkini Lappiin retkeilemään suuntaaville on oman tietotaidon mahdollisimman paras kartuttaminen, olen sitä mieltä että kasvavaan retkeilutrendiin olisi aika ja tarve tarttua myös muiden toimesta.

    Ja ennen kuin kukaan mutulla mainitsee kuinka vähän hyvää seuraa siitä että luontoon rakennetaan lisää ja kuinka kestämätöntä matkailun edistäminen on, niin kerrottakoon että maailmalta (kokeilepa Googlea tai lue täältä Argentiinan Iberán alueesta kertova juttu) löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä miten retkeilyä ja matkailua tukeva infra ja palvelutarjonta lisää kokonaisuuden kestävyyttä, ja miten näiden tuoma raha ja liiketoimintahyöty auttaa kehittämään ja tuottamaan aina vain parempia ja kestävämpiä ratkaisuja.

    Mitä paremmin massat saadaan ohjattua kestäviin kohteisiin ja hyvin ylläpidetyille reiteille, ravintoloiden ja käymälöiden ja jäteastioiden läheisyyteen, sitä vähemmän kestämättömät ratkaisut kannattavat ja sitä pienempi negatiivinen paine villiin ja herkkään luontoon kohdistuu. Lisäksi syrjässä on näin enemmän tilaa meille jotka osaamme suunnitelmallisesti ja vastuullisesti retkeillä myös vähän harvempien palveluiden pariss .

    Kun suurimmat ihmismassat saadaan ohjattua tiettuihin kohteisiin, joista löytyy heitä kiinnostavia tuotteta ja palveluita, sitä enemmän ympäristöön jää villejä kohteita muiden ja paikallisten ihasteltaviksi ja hyviksi pysyviksi elinympäristöiksi. Lisäksi mitä paremmin saamme ihmiset innostumaan vaikkapa lähiretkeilystä (esimerkiksi tähän tapaan), sitä parempi vaikutus retkeilyllä on myöskin liikenteen päästöjen vähentäjänä. (Joku Metsähallituksen Luontopalveluissa voisi muuten vinkata näistä matkailun, erityisesti luontosellaisen, positiivisista ympäristö ja kulttuurivaikutuksista talon talouspäätyynkin).

    Hyvät (retkeily) palvelut ja tuotteet ovat usein myös paikallisten mieleen ja auttavat rahaa paikallistaloudeen tuodessaan ylläpitämään ja kehittämään kokonaisuutta aina vain paremmaksi sekä matkailijoille että paikallisille. Retkeilyä ja matkailua tukevaan infraan ja linkittyviin palveluihin ja tuotteisiin panostaminen kannattaa siis laajasti liiketoimintamielessäkin, kansanterveydellisistä ja kestävistä ympäristöhyödyistä puhumattakaan.

    Ja mitä paremmin ihmiset pysyvät merkityillä reiteillä sitä helpompaa heidät on myös maastosta pelastaa ongelmien ilmaantuessa.


    *Erinomainen esimerkki tällaisesta hyvästä rakentavasta työstä yritysten ja käyttäjien itsensä taholta on muuten  Ounasvaaran maastopyöräreitit Rovaniemellä, jotka on merkattu (ja talvisin myös maastoihin ajettu) sekä (online) karttoihin sisällytetty pääosin yritysten ja paikallisten harrastajien, vapaaehtoisten ja yritysten toimesta.

    Milloinkohan näitä ehtisi / kykenisi itsekin ajelemaan….

     

  • Hyvä Retki
  • Olipa kerran talvi

    Tiina Kivelä

    Rovaniemellä sataa, muuta Suomea mukaillen vihdoin. Ilmeisesti poissaollessani täällä on ollut hieman kuivanpuoleinen alkukesä?

    Kerroin eilen millaista Ounasvaaralla on juoksennella kuivilla kesäkeleillä ja kyllähän täällä vielä nyt sateellakin menisi, jos vedenkestävät juoksukenkäni eivät sijaitsisi leirissä 2 samalla kun itse sijaitsen perusleirissä. Mistä mieleeni juolahti etten ole muistanutkaan kertoa millaista Rovaniemellä on juoksennella talvella! Mikä harmi, sillä talvijuoksu on täällä melkein vielä kesän yöjuoksujakin mukavempaa.

    Lempireittini talviseen polkujuoksuun Rovaniemellä kulkee kaupungista jätkänkynttilän sillan toiselle puolelle, josta vasemmalta ylös talvikävelyreittiä (lähtöpaikan löydät opaskartastani täällä) näkötornille ja tulipaikalle ja edelleen ylemmäksi ja hieman oikealle Sky Ounasvaara hotellille.  Hotellin kaakkoiskulmalta (oikeasti, sieltä ihan kulmalta talon takaa) reitti jatkaa reilun 4 kilometrin ympyränä myötäpäivään, ylittäen välillä hiihtolatuja ja talvipyöräreittejä ennen koukkaamistaan tien varteen, josta voit joko jatkaa edelleen lenkin loppuun oikealle ylämäkeen Sky Ounasvaaralle ja samaa reittiä näkötornin (ja kenties väli-oluen) kautta takaisin kaupunkiin, tai vasemmalle Santasportin ohi suoraan alamäkeen, kaupunkiin, saunaan ja oluelle (tai muulle virvokkeelle). (Lataa talvikävelyreitin GPS täältä.)

    Talvikävelyreitin lisäksi Ounasvaaran lumikenkäreitit, joista useat on tampattu kunnolla koviksi isojen matkailijaryhmien toimesta, soveltuvat erinomaisesti talviseen polkujuoksuun (huom. voit hyvin vaihtaa juoksun kävelyyn jos vaellus on enemmän mieleesi), kunhan huomioit kuinka reitit kulkevat vähän sinne ja tänne ilman pienintäkään opastekylttiä tai merkintää kartassa. Mikä ei toisaalta ole ollenkaan huono juttu – niin kauan kun lenkin lopuksi löytää tiensä kotiin ja lämpimään saunaan – sillä näissä maisemissa pienet lisälenkit ovat usein juuri se juttu ja ylimääräisiä riittäviä kilometrilukuja kertyy ihan huomaamattaan.

    Kuten vähän kaikkialla (ainakin vielä) Rovaniemen ulkoliikuntakohteissa, ovat reittiopasteet Ounasvaaralla hieman puutteelliset ja muutamissa kohdissa harhaanjohtavat, mutta ainakin yritystä parempaan on ja parhaassa tapauksessa tällä hetkellä tapahtuva parannustyö tuottaa parempia opasteita myös hiihto-, juoksu- ja kävelyreiteille.

    Alueen maastopyöräreitit (sekä talvelle että kesälle) opasteineen on vastikään uusittu, osa alusta alkaen rakennettukin, pääosin paikallisten yritysten toimesta, ja ero on valitettavasti silmiinpistävä, pyöräreittien eduksi siis (kirjoitan muuten siitä maastopyöräilystäkin ihan pian).

    Vaikka näissä maisemissa (ja paikallistuntemuksella) lisälenkit täällä eivät itseäni haittaakaan, toivoisin että kanssakulkijoiden opastamisen sijaan saisimme yhdessä vain fiilistellä näitä maisemia kun samalle reitille satumme.

    Ja ensi talvea odotellessa tässä hieman kuvia reiteiltä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä: Ounasvaara, Rovaniemi

     

  • Elämä
  • Ounasvaaralla

    Tiina Kivelä

    Kerrottakoon että olen todistettavasti ansainnut ne ruokani ja drinkkini Rovaniemellä. Tarkemmin sanottuna Ounasvaaralla. Ja vähän muuallakin, mutta siitä lisää myöhemmin.

    Mitä pidempään Sveitsissä viihdyn, sitä hassummalta aina tuntuu palata Rovaniemelle ja todeta miten niin lapissa täällä jo on, vaikka ei olla edes Napapiirin pohjois- paremmalla puolella. Ounasvaaralla on pitkospuita, tupasvillaa, honkia ja pieniä polkuja, jotka kulkevat sinne tänne (ja saavat vielä vuosienkin jälkeen minut eksymään joka ainoa kerta – epäloogisilla opasteilla voi olla asian kanssa tekemistä, mutta kuulemma ne uusitaan piakkoin).

    Mikä parasta, tänne juoksee kaupungista parissakymmenessä minuutissa ja paluumatkalla voi myös mukavasti pulahtaa Kemijokeen, ennen saunaa, ruokaa ja juomaa.

    Hyvänä, tai huonona, päivänä täällä myös tuoksuu selvästi poro ja nuotio.

    Voiko parempaa lähiliikuntapaikkaa oikeastaan ollakaan?

    Tiina Kivelä


    Missä: Ounasvaara, Rovaniemi 66°N, Lappi (opaskartta)