• Elämä
  • Hipsterrovaniemi

    Tiina Kivelä

    Terveisiä Sveitsistä. Olen jo palannut vuorille, pikaiselta parin viikon suomiretkeltäni. Ah pimeät ja lämpimät etelän illat, saa taas nukkua hyvin (ja hurrata paikallisten mukana jalkapallopelejä).

    Ennen lähtöäni Rovaniemeltä ehdin kuitenkin napata muutaman kuvan lisää tästä pohjoisen hipsterparatiisistä, joksi kaupungin retkelläni ristin.

    Onko mitään hipsterimpää (ja toisaalta ihan oikeasti todella hyvää) kuin söpöt paikallisten yritysten jätskikiskat ja tällaiset luontopolut, ihan kaupungissa?

    Lisää vain bloggaaja kesämekossaan tuohon kioskin portaille ja hipsterretkeilijä kånken selässään noille pitkospuille, ja ymmärrät varmasti mitä tarkoitan.

    Hipsteriydessä on hyvät puolensa. Ja Rovaniemessä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä


    Missä: Rovaniemi, kesällä

    Café Bar 21 Gelateria & kioski – Angry Birds Puisto, Valtakatu 4 / Lordin aukio, Maakuntakatu / avoinna (hyvällä säällä): ma-la 11-20, su 12-20

    Koivusaari luontopolku, Sodankyläntie 137,  avoinna 24/7

  • Elämä
  • Pyhällä taas

    Tiina Kivelä

    Kyllä Lapinmatkaan aina yksi piipahdus Pyhällä pitää mahtua.

    Niinpä maantantaiaamuni kului Pyhätunturin ympäri juosten ja miettien miten vastikään maastopyöräilyllekin osiltaan avatut Pyhä-Luoston kansallispuiston polut kuuluvat ehdottomasti kolmen kärkeen Lapin retkeilykohteissa (näitä kuvassa näkyviä pitkoksia saa muuten nykyisin ajaa, klikkaa karttalinkkiä alla).

    Itselleni Pyhä on Lapin mittakaavassa lähiretkeilykohde, vajaan tunnin ajon päässä kotikaupungistani ja näin* tuttuakin tutumpi jo lähes 30 vuoden ajalta. Rovaniemeltäkin tänne ajaa tai istuu bussissa, jopa suoraan lentokentältä, vain parisen tuntia ja suosittelenkin Pyhää usein kunnon retkikohteeksi Lapissa myös pidempää tuleville, sekä talvella että kesällä.

    Erinomaisten reittien ja maisemien lisäksi täällä on nimittäin säilynyt/säilytetty hyvin aito ja alkuperäinen lappilainen tunnelma kelohonkamökkeineen, taruineen ja pienine hotelleineen (joka toki vaatisi pientä korjausta), joita viimeaikojen kylän yleistä toimivuutta ja vetovoimaa parantaneet kehitystoimet, tapahtumat, uudet rakennukset, tiet ja kaavat eivät onneksi ole onnistuneet häivyttämään, pikemminkin päinvastoin. Uusia jatkokehityssuunnitelmia ja (huoneisto)hotellihankkeita on myöskin vireillä ja toiminnassa, mutta olen positiivinen myös näiden suhteen, ainakin vielä tässä vaiheessa. Pieni on kaunista, mutta pieni on harvoin kannattavaa ja ainakin vielä Pyhällä ollaan kaukana liiallisen rajoista.

    *Olen muuten joskus asunutkin tässä tunturikylässä muutaman kuukauden ja viettänyt täällä lähes kaikki talviset viikonloput kouluaikoina, kuten niin moni lähikylien ja kaupunkien lapsi ja nuori.

    Jotkut ponnistivat täältä talviolympialaisiin, minä Alpeille. Ei paha paikka kasvaa siis. Taikka harmaantua kauniiksi kuin nämä hopeiset hongat.

    Tiina Kivelä


    Missä: Pyhätunturi / Pyhä-Luoston kansallispuisto

    maastopyöräilyreitit kartalla

  • Hyvä Retki
  • Luontopolkujuoksua

    Tiina Kivelä

    Juuri kun pääsin sanomasta kuinka Ounasvaaran talvikävelyreitti on hyvä myös kesän polkujuoksuille, löysin uuden paremman jokapäivän lenkin kierrettäväksi ja uuden termin eli luontopolkujuoksun.

    Ounasvaaralta, Rovaniemen kyljestä, löytyy siis hiljattain uusittu n. 4,5km:n luontopolku, joka yhdistettynä juoksuun kaupungista ja takaisin kaupunkiin tarjoaa reippaan 10km:n polkujuoksulenkin mukavilla korkeuseroilla ja vaihtelevalla alustalla.

    Omat reissulle mukaan tulleet juoksukengät ei nyt sattuneista syistä ole olleet näille lenkeille kaikista parhaat, mutta kuivilla keleillä ja kokeneilla suunnistajan jaloilla näilläkin on pärjätty ihan ok, varsinkin tällä uusitulla, osiltaan sorastetulla ja pitkospuilla vahvistetulla polulla. Mutta mikäli sinulla vain on mahdollisuus, suosittelen tukevampia kenkiä suojaavammalla varvasosastolla näiden reittien juoksuun ja vaelteluun, ainakin jos lenkki sisältää myös sen kivisen polun näköalatornin kautta.

    Hyttysten ja mäkäräisten vuoksi suosittelen myös päälle vähän suojaavampia vaatteita kuin kuvissa, tai vaihtoehtoisesti huolehdi siitä ettei vauhti hiljene liiaksi missään vaiheessa. Pienten pirulaisten verenhimo on todellista.

    Tiina KIvelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Ps. Kestävämmästä hyvästä retkeilystä Suomessa

    Lapin kansa kirjoitti eilen kuinka pelastustehtävien määrä Lapin retkeilyalueilla on kasvanut. Suuri syy tähän on luontaisesti retkeilijä- ja muiden luonnossa liikkuvien määrän kasvu (enemmän ihmisiä, enemmän mahdollisuuksia), mutta myös merkittävästi maastopyöräilyn suosio (vakavammat vammat) sekä vajaa tietotaito ja retkeilyä tukevan infran puute (kyllä, sanon että kaikilla on parannettavaa).

    Vaikka Rovaniemen lähiretkeilualueet ja reitit eivät ole niitä kaikkein syrjäisimpiä ja huonoiten merkattuja ja rakennettuja, olen näilläkin kulkiessani miettinyt miten miten jopa täällä voisimme ehkäistä pelastustehtäviä ja muita ongelmia, niistä syrjäisemmistä (mutta todella suosituista, toim. huom.) retkeilyalueista puhumattakaan.

    Ensinnäkin retkeilijänä ja ihan vain tällaisena polkujuoksijana sinun ja minun olisi aina hyvä pitää mielessä että luonto on villi ja mitä pidemmälle luontoon, metsiin ja erämaihin mennään sitä villimmäksi ne muuttuvat. Monille suomalaisille, jopa kaupungeissa kasvaneille, tämä on toki itsestäänselvyys, mutta toisaalta monille ei. Jopa minä harhaudun ja väsyn odottamattomasti harva se päivä Suomen poluilla (huomattavasti useammin täällä kuin Alpeilla btw) enkä koskaan koe tietäväni ja osaavani riittävästi, vaikka haluankin luonnossa liikkua ja kaiken mahdollisen oppia ja rajojani koetella. Kannustaen samaan muitakin, koska tämä vain on niin parasta mitä ihminen voi tehdä ennen ansaittua saunakaljaa.

    Instagramkuvissa ja yksinkertaisissa opaskartoissa reitit ja kohteet näyttävät ihanilta ja aivan liian usein petollisen helpoilta saavuttaa, samalla kun todellisuus on usein kaukana täydellisellä ainutlaatuisella hetkellä otetusta kuvasta ja niistä kartoista (pahimmassa tapauksessa hyvät kartat ja korkeuskäyrätkään eivät auta kun niitä ei osata tulkita). Pidempien reittien varsilta harvoin jos koskaan löytyy palveluita, joukkoliikennepysäkkejä, ravintoloita tai kauppoja, joista saada apua kun nälkä, kylmä ja väsy iskee väärällä hetkellä, mutta myöskin lyhyemmillä reiteillä keskusten läheisyydessä voi yllättävänkin helposti eksyä pidemmälle kuin oli tarkoitus ja joutua vaikeuksiin.

    Luonnossa kaikkea ei voi hallita. Tietty nöyryys on aina enemmän kuin paikallaan ja hyvä etukäteisvalmistelu ja tietotaito ovat yhdet tärkeimmistä avaimista onnistuneeseen retkeilyelämykseen ja yllä mainittujen ongelmien ohittamiseen, oli kyseessä sitten muutaman tunnin, yhden päivän, illan tai viikonlopun lähiretki, viikon etappivaellus tai polkujuoksulenkki tai jopa kisa. Retkeily ei kuitenkaan ole rakettitiedettä eikä toisaalta vaadi sen kummoisempia taitoja kuin vaikkapa kuntosali- tai uimahallireissu, kunhan se nöyryys on mukana ja puitteet kunnossa.

    Retkeilyn suosion lisääntyessä retkeilijöiden lisäksi, useissa tapauksissa jopa enemmänkin, tekemistä ja parannattavaa on siis myös alueiden ja reittien hallinnoijilla ja jopa meillä bloggareilla, onnistuneiden kestävien elämyksien toteuttamisessa. Aivan liian usein opasteet ja reittimerkinnät ovat valitettavan puutteellisia ja harhaanjohtavia, niin että jopa paikallisella on vaikeuksia löytää tietään kotiin sitä lyhintä ennalta suunniteltua reittiä pitkin. Aivan liian usein ylläpitäjiltä ja paikkojen, reittien ja elämäntyylin promomoajilta, tuntuu myös unohtuvan vastuu hyvistä retkeilykokemuksista ja resurssien kestävästä käytöstä. Vastuu siitä että informaatio on mahdollisimman oikeaa, paikkaansapitävää ja selkeää, ja vastuu siitä että kaikki toiminta tapahtuu ja kehittyy mahdollisimman kestävästi, jotta se tärkein resurssi, puhdas ja villi Suomen luonto, saisi edes niiltä herkimmiltä, ainutlaatuisilta osiltaan pysyä mahdollisimman rauhassa harmilliselta toiminnalta. Retkeilijöiden mahdollisimman turvallisia, hyviä elämyksiä unohtamatta.

    Maiden omistajat, reittien avaajat ja palveluiden ylläpitäjät, maanomistajat, Metsähallitus, kunnat ja jopa yritykset voivat tehdä ja tekevätkin* paljon tilanteen helpottamiseksi rakentamalla ja sijoittamalla opasteita, laskemalla arvioaikoja ja kartoittamalla maastoja. Lisäksi bloggarit ja vaikuttajat sosiaalisessa mediassa tekevät hyvää työtä hyvin juttujen esille tuomisessa, elämäntyylin mainostajina ja informaation välittäjinä. Ja vaikka ensimmäinen neuvoni ja vinkkini Lappiin retkeilemään suuntaaville on oman tietotaidon mahdollisimman paras kartuttaminen, olen sitä mieltä että kasvavaan retkeilutrendiin olisi aika ja tarve tarttua myös muiden toimesta.

    Ja ennen kuin kukaan mutulla mainitsee kuinka vähän hyvää seuraa siitä että luontoon rakennetaan lisää ja kuinka kestämätöntä matkailun edistäminen on, niin kerrottakoon että maailmalta (kokeilepa Googlea tai lue täältä Argentiinan Iberán alueesta kertova juttu) löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä miten retkeilyä ja matkailua tukeva infra ja palvelutarjonta lisää kokonaisuuden kestävyyttä, ja miten näiden tuoma raha ja liiketoimintahyöty auttaa kehittämään ja tuottamaan aina vain parempia ja kestävämpiä ratkaisuja.

    Mitä paremmin massat saadaan ohjattua kestäviin kohteisiin ja hyvin ylläpidetyille reiteille, ravintoloiden ja käymälöiden ja jäteastioiden läheisyyteen, sitä vähemmän kestämättömät ratkaisut kannattavat ja sitä pienempi negatiivinen paine villiin ja herkkään luontoon kohdistuu. Lisäksi syrjässä on näin enemmän tilaa meille jotka osaamme suunnitelmallisesti ja vastuullisesti retkeillä myös vähän harvempien palveluiden pariss .

    Kun suurimmat ihmismassat saadaan ohjattua tiettuihin kohteisiin, joista löytyy heitä kiinnostavia tuotteta ja palveluita, sitä enemmän ympäristöön jää villejä kohteita muiden ja paikallisten ihasteltaviksi ja hyviksi pysyviksi elinympäristöiksi. Lisäksi mitä paremmin saamme ihmiset innostumaan vaikkapa lähiretkeilystä (esimerkiksi tähän tapaan), sitä parempi vaikutus retkeilyllä on myöskin liikenteen päästöjen vähentäjänä. (Joku Metsähallituksen Luontopalveluissa voisi muuten vinkata näistä matkailun, erityisesti luontosellaisen, positiivisista ympäristö ja kulttuurivaikutuksista talon talouspäätyynkin).

    Hyvät (retkeily) palvelut ja tuotteet ovat usein myös paikallisten mieleen ja auttavat rahaa paikallistaloudeen tuodessaan ylläpitämään ja kehittämään kokonaisuutta aina vain paremmaksi sekä matkailijoille että paikallisille. Retkeilyä ja matkailua tukevaan infraan ja linkittyviin palveluihin ja tuotteisiin panostaminen kannattaa siis laajasti liiketoimintamielessäkin, kansanterveydellisistä ja kestävistä ympäristöhyödyistä puhumattakaan.

    Ja mitä paremmin ihmiset pysyvät merkityillä reiteillä sitä helpompaa heidät on myös maastosta pelastaa ongelmien ilmaantuessa.


    *Erinomainen esimerkki tällaisesta hyvästä rakentavasta työstä yritysten ja käyttäjien itsensä taholta on muuten  Ounasvaaran maastopyöräreitit Rovaniemellä, jotka on merkattu (ja talvisin myös maastoihin ajettu) sekä (online) karttoihin sisällytetty pääosin yritysten ja paikallisten harrastajien, vapaaehtoisten ja yritysten toimesta.

    Milloinkohan näitä ehtisi / kykenisi itsekin ajelemaan….