• Elämä
  • Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

    Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu. 

    ©  Tove Jansson

    Luulin vuosia olevani huono häviäjä. Koska vihasin vihaan niin paljon sitä häviöstä seuraavaa pettymystä. Tyhjyyttä, epätoivoa ja ahdistusta, kun jokin ei mene yhtään niinkuin sen pitäisi mennä.

    Ja minä todellakin olen hävinnyt ja epäonnistunut. Usein. Urheilussa, elämässä, rakkaudessa, työpaikoissa ja leikkimielisissä vedonlyönneissä. Olen myös tehnyt virheitä, pienempiä ja suurempia. Todella monta. Epäonnistunut ja kiroillut ja vaipunut suoranaiseen epätoivoon kun taas yksi ovi sulkeutui nenäsi edestä ja joku toinen sai sen unelmieni työn minkä niin halusin ja tarvitsin.

    Tai kun en taaskaan uskaltanut ajaa pyörällä riittävän nopeasti sitä tiukkaa mutkaa kapealla polulla. Päätyen pusikkoon täydellisen käännöksen sijaan. 

    Aina kaikilla muilla on myös paljon luetummat blogit ja seuratummat Instatilit ja paremmat kuvat. 

    Ja voi pojat ja tytöt en pidä siitä tunteesta. Häviämisestä, epäonnistumisesta, pettymyksestä. Samalla kun oikein mikään ei onnistu. Mutta. Tällä epäonnistumisten määrällä en suinkaan ole huono häviäjä. Ennemminkin todella hyvä. Sekä häviämään, että nousemaan vastoinkäymisten jälkeen ylös ja jatkamaan siitä mihin jäin ihan uudella tarmolla.  

     Ai miten, kysyt? 

    Tiina Kivelä Creative

    Sanotaan miten urheiluharrastukset ovat hyviä sekä nuorille että aikuisille, sillä samalla kun ne (toivottavasti) tuovat onnistumisia ja osoittavat mitä määrätietoisella toiminnalla ja harjoittelulla voi saavuttaa, ne myös opettavat miltä (toistuvat) pettymykset ja häviöt tuntuvat.

    Töiden ja muun elämän rinnalla urheilu – kuten toki moni muukin harrastus ja esimerkiksi matkailu– tuo elämään vaihtelua, toisenlaista sisältöä ja tasapainoa. Joka taas auttaa vielä hieman paremmin käsittelemään pettymyksiä ja häviöitä joka alueella, ja säilyttämään tarvittavan nöyryyden voiton hetkillä. (aiheesta on puhunut ja kirjoittanut mm. Aki Hintsa ja lukemisen arvoisia ovat myös Sheryl Sandbergin ja Adam Grantin kirja Option B ja Brené Brownin kirja Braving the Wilderness.)

    Epäonnistuminen ei ole kivaa. Mutta se ei tarkoita että olisi myös huono häviäjä. Se vain tarkoittaa että tällä kertaa ei onnistunut. Syystä tai toisesta.

    Ja olen huomannut – itsenikin yllättäen – kuinka epäonnistuessani en hetkellistä lamaantumista ja parhaimmillaan parin päivän kiroilemista ja peiton alla lymyilyä lukuunottamatta lannistu kokonaan. Ehei, minähän olen paraskin opportunisti. Melkein nipsumainen (uuden Muumilaakson Nipsu on muuten aivan hemmetin onnistunut hahmo) höhlä. Joka kömpii kuopasta ylös, karistaa tomut ja suuntaa kohti seuraavaa pettymystä onnistumista moninkertaisella tarmolla. 

    Osaltaan näin koska sisu – tietysti–  ja toisaalta koska haluan vain yksinkertaisesti saada mitä haluan ja tarvitsen. Koska haluan saavuttaa ja tehdä hienoja juttuja tällä ainutlaatuisella elämälläni. Ja koska vaikka esimerkiksi onnistumiset työelämässä ovat tarpeen jotta saan vuokran ja ruoat maksettua myös ensi kuussa, on minulla elämässäni myös muita asioita joissa onnistun, osaan ja menestyn. Toivottavasti. Aina välillä… Ehkä… 

    Sisua tutkinut sosiaalipsykologi Emilia Lahti määrittelee, että sisu on toisaalta psykologista kapasiteettia, joka auttaa nousemaan yli sen hetkisten voimavarojen, toisaalta eräänlainen toiminnan tahtotila.

    © Jussi Pylväs, Yle

     

    Tiina Kivelä Creative Matterhorn

    Tässä minua on ehdottomasti auttanut muiden ihmisten tuki, kannustus ja rakentava kritiikki (kunnia sille joka sen ansaitsee ja laadukasta v*ttuilua silloin kun on sen paikka). Lisäksi, minut on jo pienenä pukattu kouluun ja eteenpäin hiihtoladulla (kiitos vanhemmat) oppimaan kuinka kivaa ja vaikeaa se kaikki on. (siperia opettaa)

    Pyrin myös aina olemaan tietoinen siitä mitä olen jo saanut ja saavuttanut. Ja lisäksi ihan tarkoituksella pitämään kiinni opportunismistani; siitä uskosta miten lähes aina jossain odottaa uusi mahdollisuus johon tarttua ja joka tarvitsee minunkin (työ)panostani. Koska jos ja kun on jo saanut näin paljon ja päässyt näin pitkälle, niin eikai sitä kannata pysähtyä niin kauan kuin energiaa ja mahdollisuuksia riittää. 

    Tympeimmillä hetkilläni ajattelen siis miten olen esimerkiksi juossut yhden maratonin. Kirjoittanut hyväksytyn gradun tavoiteaikataulussa. Muuttanut Sveitsiin. Juossut yhden Stravan ylämäkisegmentin kruunun arvoisesti. Ollut edes hetken jonkin toisen rakkauden ja välittämisen arvoinen. Yms. 

    Tunnen myös – suomalaiselle epätyypillisesti, ainakin näin julkisesti lausuttuna – vähän myös ylpeyttä siitä että vaikka miten vastustaisi ja vaikka miten monta kertaa olisin jo epäonnistunut ja vaikka miten hävettäisi oma tumpelointi, kuitenkin ilmestyn paikalle ja yritän myös jatkossa.

    Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Rehellisesti vastattuna: Hyvin.

    Aina ei voi voittaa tai onnistua. Joskus (aika usein) joku toinen vain on parempi ja/tai sinä oikeassa paikassa väärään aikaan tai väärään aikaan oikeassa paikassa. 

    Mutta kukaan muu ei juossut sitä maratoniani. Tai kirjoittanut graduani. Myöskin se joka sai sen työn mitä vuosi sitten keväällä havittelin olisi ollut näinä aurinkoisina päivinä kuvissa siellä ankeassa avotoimistossa.

    Kun minä katselin ja kuvasin näitä vuoria ja jäätiköitä. 

    Että ei kai tässä, ehkä joskus pääsen jopa tuonne Matterhoninkin huipulle.

    Jossa toivottavasti en sitten epäonnistu. Kaikkialla kun ei kannata hävitä edes hyvin.

    Tiina Kivelä Creative Disappointment


    Missä : Sveitsin Pontresina ja Zermatt hetki täydellisen epätoivon jälkeen

     

  • Alppinismi
  • Satunnaisia huomioita sunnuntailta

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Sveitsissä syön enemmän vihanneksia, rakastan marjajauheita ja säilön minttupulloja vuorikiipeilyvarusteiden seassa.

    Että tällaisia huomioita tänä sunnuntaina.

    Ja mutta että miksi. Noh, Sveitsissä syön siis enemmän vihanneksia ja vähemmän lihaa kuin Suomessa koska a) vihannekset ja kasvikset ovat Sveitsissä parasta lähiruokaa – ja todella laadukkaita – ja b) liha on Sveitsissä todella kallista. Kuten sen toki kuuluukin, koska ilmasto ja laadukas kestävä kasvatus ja hoito.

    Marjajauheiden hienous taas piilee siinä miten kätevästi niillä saa väriä, makua ja extravoimia ruokaan kuin ruokaan. Näin kaukana Lapistakin.

     Noin muuten en Sveitsissä oikeastaan kaipaa suomalaisia ruokia ja ruoka-aineksia; en raahaa matkalaukuissani ruisleipää enkä oikeastaan jää täällä paitsi mistään muusta tavallisesta ruoastani Lapissa kuin kaloista ja marjoista. Ja isän tekemästä rieskasta. Ja niin kauan kuin tuoreita marjoja on vaikea raahata Sveitsiin kiloittain ja pakastimemme koko on enemmänkin jäätelöpaketti kuin yhden kesän marjasaalis, rakastan ja kannan laukuissani näitä jauheita, joita onneksi nykyisin saa myös nettikaupasta ja postitse.

    Varsinkin tuo jumalaisen kauniin värinen shokkipinkki Arctic Warriorsin puolukkajauhe on päässyt säännöllisesti purkkiin sekaisin kaurahiutaleiden, chiasiementien, mantelimaidon ja banaanin kanssa. Nautittavaksi aamuisin superterveellisenä raakapuurona – joskus myös päällysteiden kanssa kuten kuvissa.

    Ja jumalaisen värisistä asioista puheen olleen, viimeisenä tapaus Minttu. Siivosin ja järjestelin tänään varustekasojani ja sieltä jäärautojen ja valjaiden seasta löysin tämän avaamattoman minttupullon hyvin viattoman näköisenä makoilemasta. Hetken mietin miksi piilopullo valjaspussissa (koska en ihan oikeasti edes tykkää mintusta tai muista väkevistä – tai no ehkä joskus silloin tällöin) – kunnes muistin miten viimeksi (aivan liian kauan aikaa sitten) valjaita on käytetty La Graven reissulla viime vuoden tammikuussa. Joka olikin sellainen reissu jota suunnitellessa ns. hermopullo oli aivan ehdoton osa varustelistaa.

    Noh, loppujen lopuksi sillä reissulla jäi shotit ja minttukaakaot välistä vaikka hermoja haastoinkin aika kinkkisissä paikoissa. Ja koska siitä edellisestä valjaiden ulkoilutuksesta on siis todellakin nyt jo yli vuosi, päätin että nyt on aika suunnitella joku kunnon vuoriseikkailu vielä tälle keväälle tai viimeistään kesälle.

    Sellainen missä sekä valjaat että jääraudat pääsevät ulkoilemaan ja missä myös se minttupullo on hyvä olla mukana. Kaiken varalta.

    Tasapainottamassa. Tavallaan.

    Tiina Kivelä Creative Arctic Warriors

    Tiina Kivelä Creative Swiss Veggies

    Tiina Kivelä Creative Minttu


    Missä: perusleirissä eli kotona.

  • Elämä
  • Hostellit Sveitsin Alpeilla

    Graubünden Hiking Switzerland Tiina Kivelä

    Sveitsi on niin kallis maa. Sanoo joka toinen vastaantulija minulle. Eikä halvalla saa hyvää ja kestävää. Sanon minä.

    Sveitsi on muihin alppikohteisiin verrattuna matkailijalle varsin kallis kohde, varsinkin Sveitsin frangin ollessa kalleimmillaan. Ja vaikka aina yritänkin pitää omassa ja muiden mielessä sen että korkeat hinnat ovat merkki laadukkaista tuotteista ja kestävästä vastuullisesta toiminnasta, ovat useat Sveitsin kohteet ja matkailupalvelut oikeasti keskituloiselle suomalaiselle liian kalliita.  Varsinkin jos ja kun yhtälöön lisätään matkustus kaukaa Suomesta ja kohde on St. Moritz hevospooloineen (psst. kohtuuhintainen hiihtolomavinkki St. Moritziin).

    Eikä Sveitsikään täydellinen ole. Kuten missä tahansa myös Sveitsissä laatu vaihtelee ja retkeilijä saa olla tarkkana siitä mitä tilaa ja saako mitä tilaa. Kerran jos toisenkin, viimeksi viime viikolla, olen laittanut palautetta ja hyvityspyyntöjä menemään kun asiat eivät ole menneet niin kuin Strömsössä ja edes suurella rahalla ei ole saanut hyvää.

    Mutta silti Sveitsissä voi matkustaa ja elää pienemmälläkin budjetilla elämyksistä, maisemista ja hyvästä palvelusta tinkimättä. Ja jos asiat eivät suju kuin Strömsössä, on Sveitsissä sentään asiakaspalvelu ja korvauskäytännöt kunnossa. Esimerkiksi, jos Sveitsin junat eivät jostain ihmeen syystä kuljekaan ajallaan tai matkalla on muuta ongelmaa, vastaa SBB:n asiakaspalvelu yleensä vuorokauden kuluessa ja palauttaa rahat tarkempia kyselemättä ripeästi. Ja kun pääset sillä junalla ja/tai bussilla kohteeseen, löytyy myös kuuluisimpien vuorten kainaloista majoitus joka ei vie koko kuukauden palkkaasi.

    Varsinkin yksinmatkailevalle – mutta miksei myös ryhmille ja perheille – Sveitsin hostellit ovatkin olleet yksi parhaista sveitsilöydöistäni joista en ole kuullut paljon muualla vielä huudeltavan.  Vuoristomajojen ohella nämä varsinkin Swiss Youth Hostelsin hostellit ovat halvimpia majoituskohteita Sveitsissä ja tarjoavat majoitusta 51 kohteessa ympäri Sveitsin.

    Ja mikä parasta, lähes jokaisesta Sveitsin alppikohteesta löytyy ketjun hostelli,  joka tarjoaa kohtuuhintaista majoitusta (pyyhkeet ja lakanat sis. hintaan), erinomaisen aamupalan ja erityisesti sijainnin. Lisäksi hostellien tyypillisiin palveluihin kuuluvat säilytys- ja huoltotilat suksille, turistiveron vastineeksi ilmainen paikallisliikenteen lippu vierailun ajaksi ja lounas- sekä illallismahdollisuus.

    Löytyypä Saas-Feestä jopa Wellness-Hostel nimellä kulkeva ketjun hostelli, jonka yhteydestä löytyy wellness-palvelut, sauna, uima-allas ja kuntosali. Kestävyydestä ja vastuullisuudesta kiinnostuneet matkailijat voivat myös lukea lisää hostelliketjun arvoista, tavoitteista ja ympäristöystävällisistä aloitteista täältä.

    Hostellin ohella vuorilla majoittuu edullisesti majataloissa eli berggasthauseissa ja -huteissa, sekä b&b majoituksissa / chaleteissa, joista huone voi kahdelle henkilölle tulla halvemmaksi kuin kaksi petiä hostellista. Näissä on kuitenkin hyvä huomoida usein hostelleja pidemmät välikaudet eli ajat jolloin majatalot ovat kiinni.

    Ei pahoja retkimaisemia nämä 40CHF/yö vai mitä?

    Swiss Youth Hostels Davos View

    Tiina Kivelä

    She Zermatt Switzerland 2018

    Tiina Kivelä


     

    Missä: Swiss Youth Hostels Davos, Pontresina & Zermatt, Sveitsi