• Elämä
  • Tarinoita ammattimaisesta työnteosta – perustin firman

    Tiina Kivelä

    Syksy on mitä parhain aika uusille puuhille ja miksipä ei myös yrityksen perustamiselle. Niinpä minäkin virallistin pitkään salasuhteena toimineen puuhastelun ja voin ”juhlia” tämänpäiväistä yrittäjän päivää yrittäjänä (really, not my thing these things – koska kärsimys ei jalosta muuten kuin satunnaisesti kestävyysurheilussa).

    Ja uusimman puuhani kunniaksi – tai no, korjataan heti kuinka olen nyt omasta mielestä ihan yksinkertaisesti johtaja, ammattilaisena työtä tekemässä – päätin perustaa uuden blogisarjan eli tarinoita ammattimaisesta työnteosta, jota yrittämiseksikin kutsutaan. Tai siis, yksityinen elinkeinonharjoittaja tässä ihan virallisesti (sivupuuhana) ollaan.

    Heti alkuun voisi myös mainita, kun todellisuuteni välillä näyttää niin unelmalta (not my words), että teen töitä useimmiten paikkariippumattomasti ns. diginomadina, tai millä tahansa hassulla sanalla tätä tyyliä kutsuisikaan.  Joten jos sinua kiinnostaa nomadin todellisuus kuratoitujen ja kiiltävien bloggari-instafeedien lisäksi, tästä sarjasta tulet löytämään muutakin kuin kuvia matchalatesta ja macbookista kahvilan pöydässä.

    Näin.

    Tiina Kivelä

    (Oikeasti tämä on muuten hotellihuoneesta, Clarion Helsinki Airport, eikä kahvilasta, eräältä tavallaan työmatkalta. Tiesittekö muuten että Helsinki-Vantaan hotellien käyttöaste on korkeampi kuin Helsingin keskustan? Tai että Clarion tarjoaa ihania Ritualsin tuotteita, jopa käsivoiteen (!), huoneissaan. Että sellaisia matkailuknoppeja tällä erää. ) 

    Ensimmäinen tarina – uuden yksityisen elinkeinonharjoittajan perustamisilmoitus

    Yrityksen virallinen perustaminen on loppujen lopuksi aika helppoa – niin kauan kuin kuvasta rajataan pois verot, vastuut, velvollisuudet ja muut. Pääset helposti alkuun kunhan vain osaat lukea, kirjoittaa ja käyttää tietokonetta, yksinkertaisia selainpohjaisia järjestelmiä ja kaavakkeita, ja sinulta löytyy henkilötunnus ja jonkin pankin nettitunnukset. Kunnon liiketoimintasuunnitelmakin olisi kai hyvä olla jo ennen virallistamista, mutta ei siitäkään tarvitse kovin paljon murehtia jos työn tekeminen ei kuluta hirveästi pääomaa ja varoja.

    (Hox! Virallistaminen on helppoa jos sinulla ei minun tapaani ole oikeastaan mitään menetettävää – jos sinulta taasen löytyy iso asuntolaina, elätettäviä lapsia tai puoliso, terveysongelmia, kohtuullisesti kannattava vakityö tms. suosittelen harkitsemaan asiaa tarkemmin ja laskemaan tarkasti onko riski sen kaiken arvoinen. Itse olen laskenut että voin vain voittaa, ainakin tänä vuonna.)

    Reilu viikko sitten naputtelin siis tieni googleen (hakutermi: toiminimen perustaminen) ja sieltä yritysnimipalveluun (patentti & rekisterihallituksen yritysnimipalvelu löytyy täältä) kokeillakseni oliko ensimmäiset nimiehdotukseni jo rekisteröity (olihan ne, kiitos yleisen nimen – mutta onneksi keksin lähes yhtä hyvän vapaan nimen – Tiina Kivelä Creative). Kolme nimiehdotusta (jos tuo ensimmäinen ei olisikaan ollut mennyt läpi) päässäni klikkasin vielä itseni yritys- ja yhteystietojärjestelmään (linkki) sitä virallista yksityisen elinkeinonharjoittajan perustamisilmoitusta tekemään, jossa nopeasti olin rekisteröitynä kaupparekisteriin (75€) yksityisenä elinkeinonharjoittajana, kuuluisa y-tunnus käytössäni.

    Muutaman päivän päästä ilmoitin vielä erikseen yritykseni arvonlisävelvolliseksi ja ennakonperintärekisteriin ja aloin googlailla parhaita pieniä apuvälineitä ja käytäntöjä pienen yhden naisen firman pyörittämiseen. Ja olen myöskin lueskellut innolla verohallinnon ohjeita (vinkkilinkki) viime päivinä.

    Että skål nyt sitten vain yrittäjyydelle.

    Mitä, missä ja miksi

    Rehellisyyden nimissä kerrottakoon etten tätä olisi tehnyt muuten kuin ns. normaalien töiden vähyyden vuoksi (kyllä, edelleen haaveilen toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta eli vakityöstä – ah se vuosilomaltapaluuahdistus ja rutiinit  – miltäköhän sellainen oikeasti tuntuisi) ja koska lähes 10 vuoden määräaikaisissa työsuhteissa venkoilun jälkeen halusin saada elämäni langat selkeämmin omiin käsiini. Olen myöskin jo muutaman vuoden tehnyt silloin tällöin sivutoimisesti pieniä työprojekteja ns. freelancerina ja nyt kun minulla oli sekä aikaa että erityinen motivaatio (taustalla saattavat myös olla verotukselliset syyt ja itsellenikin on mukavampi laskuttaa yms. kätevästi omalla rutinoituneella tavallani projektista ja asiakkaasta viis) virallistin lopultakin tämän salasuhdesäädön. Ja parhaaksi yritysmuodoksi päätin tuttavien ja netin neuvojen johdosta toiminimen yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

    Mitään ”jee jee hyppäsin oravanpyörästä ja minusta tuli yrittäjä, pöhinää ja rumpujen pärinää” täältä on turha odottaa – itse asiassa, jos joku haluaa minulle oravanpyörän tarjota niin kiitos, otan sen ilolla vastaan. Enemmänkin yritän tässä sarjassa kertoa miten tällainen pieni yritys perustetaan ja mitä kaikkea tässä matkan varrella oppii ja miten yrittäminen on loppujen lopuksi ihan vain normaalia työtä.

    Liiketoimintasuunnitelmani: luoda niin paljon töitä, eli rahaa, kuin mahdollista, asiantuntemustani ja ammattitaitojani hyödyntämällä. Ja tavallaan haluan samalla osoittaa että yhteiskuntatieteiden maisteri vaihtelevalla työkokemuksella on rautainen ammattilainen jonka taidot ja osaaminen menee kaupaksi myös yrittäjänä. Tällä hetkellä yritystietojärjestelmästä löytyy päätoimialana mainostoimisto, mutta hetken ajan siellä oli myös taiteellinen luominen ja kannustan rohkeasti kysymään suoraan että mitä kaikkea voin tarjota ja laskuttaa kulloisessakin tarpeessa.

    Lisää palveluistani ja töistäni ja hintaesimerkkejä tällä sivulla.

    Niin ja missä töitäni teen? Yritykseni on virallisesti rekisteröity Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle, ja olen tässä viime kuukaudet kiivaasti yrittänyt saada lisää töitä myös Sveitsin päästä. Mutta tällä hetkellä (enimmäkseen siksi etten ole vieläkään ehtinyt tai pystynyt opettelemaan schweizerdeutchia riittävästi) suurin osa töistäni, siis asiakkaistani, on Lapissa ja itse työtehtävät tietokoneen näppäimistöllä, päässä ja muistikirjoissa. Fyysisesti sijaitsen milloin missäkin – tällä hetkellä lempityöpisteet ovat Sveitsin kodin ruokapöytä ja Lapin kodin työpöytä – ja samalla tämä toimii eräänlaisena ilmastotekona.

    Kiitos tässä vaiheessa muuten kaikille, jotka ovat minulle töitä tarjonneet välittämättä missä niitä teen ja joille videoneuvottelut, puhelut, pilvipalvelut yms. toimivat ihan hyvin työvälineinä ja tapoina.

    Tiina Kivelä

    Paperitöistä ja sisällöistä

    Kevyempien juttujen lisäksi viralliseen elinkeinonharjoittamiseen liittyy tietysti paljon byrokratiaa ja säännöksiä, joista ajattelin myös kirjoittaa sitä mukaa kun niistä opin ja niiden parissa käytössä aikaani kulutan.

    Pakollisista alkuvaiheen jutuista kirjanpidon ajattelen nyt ainakin vielä tässä vaiheessa hoitaa itse. Ja sen tueksi klikkailin syksyn kalenteriin avoimen yliopiston kursseista muutaman laskentatoimen kurssin – tekemällä oppii ja oma pieni firma on mielestäni mitä parhain koekaniini niin kauan kuin kassassa ja omaisuusluettelossa ei ole oikeastaan mitään menetettävää (paitsi ikä ja terveys). Yrityksen tilinä taasen toimii mielestäni näin pienimuotoisessa toiminnassa ihan hyvin normaali pankkitili (toki erotettuna normaalista käyttötilistäni) ja siihen liitetty kortti (älkää kysykö miksi minulla jo oli tällaiset ns. lojumassa ja odottamassa parempaa käyttöä – veroparatiisi Sveitsillä ei kumma kyllä ole asian kanssa mitään tekemistä).

    Ah ja mikä ihan syy tämä onkaan hankkia toimivia, tyylikkäitä ohjelmia, sovelluksia ja kansioita mahdollisimman tehokkaaseen ja järjestelmälliseen työhön.  (Saa vinkkailla kommenteissa, jos on tiedossa ihan killereitä apuvälineitä yhden naisen toimistolle.)

    Ainiin ja jos joku luulee että tästä nyt oppii miten tehdä blogilla/vaikuttajana rahaa ja miten elää ns. huoletonta diginomadin elämää kun joku muu maksaa talot ja matkat ja lainat, niin painotettakoon etten edelleenkään tee blogillani senttiäkään rahaa (eikä mies elätä). Maksan siis asuntoni, matkalippuni ja osani päivittäisestä ruoasta ihan itse omalla työlläni ansaitsemillani rahoilla. Ainiin ja ne opintolainatkin lähtee joka päivä ihan omalta tililtä. (Nämä nettisivut ovat nyt kuitenkin kivasti virallisesti yrityksen nettisivut, ja voin vihdoin vähentää nämä kulut yrityksen verotuksessa, vinkvink taas).

    Ja ihan lopuksi haluaisin voisi mainita (antakaas kun täti neuvoo) että yhdet tärkeimmistä tukipilareista joihin tällä yrittäjätaipaleellani nojaan ja aion jatkossakin nojata on a) koulutus b) työkokemus c) hyvin hoidetut työt ja tyytyväiset asiakkaat.

    Katsotaan miten pitkälle ne riittävät.

    / Tiina


    Ps. Ennen kuin joku kysyy, niin yksi suurimmista syistä sille miksen alkanut tai siis jatkanut ns. kevytyrittäjänä oli se että lähes kukaan, jos yksikään, näkemistäni kevytyrittäjäpalveluita mainostavista bloggareista yms. ei käytä palveluita itse, vaan pyörittää hommaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana toiminimellä vähintään, toki kirjanpitäjät ja jonkinlaiset laskutuspalvelut suurilla toimijoilla on usein käytössään. (Tässä on muuten selkeästi näkyvä toimivan ja ei-toimivan sisältömarkkinoinnin ero – vinkvink taas.)

    Ottavatpa monet palvelut kuukausimaksujen lisäksi liikenteestä aika mukavia komissioita – ennemmin siis opettelen tekemään asiat itse ja säästän ne rahat esimerkiksi eläkkeeseen. (Tein itse ja säästin! 😉

    Pps. Minulle saa ehdottaa aihepiirin liittyviä hyviä sisältömarkkinointiyhteistyökuvioita – lupaan että kirjoitan täällä vain siitä mitä oikeasti teen ja käytän ilolla. Oli se sitten raitis vuori-ilma tai yrittäjän kuittien skannaus- ja organisointisovellus.

    Tiina Kivelä

  • Elämä
  • Hei Syksy

    Tiina Kivelä

    Kesä taisi olla sitten siinä ja Sveitsin syyskuu on tyyliin sopivasti toivottanut tervetulleeksi seuraansa muutaman päivän tauottomalla kaatosateella ja harmaudella. Nice.

    Sateessa ei toki ole mitään pahaa, päinvastoin, tämän ennätyskuuman ja kuivan kesän jälkeen sade ja ns.normaalit syysilmat ovat enemmän kuin ihania. Ihan vain luonnon ja ilmaston vuoksi, mutta myöskin koska sateiset harmaat päivät ovat äärettömän motivoivia sisätöihin. Mitä onkin riittänyt.

    Olen mm. vihdoin pistänyt virallisen yrityksen pystyyn näitä sivusäätöjäni varten (luova toimisto palveluksessanne), haalinut kalenteriin lisää opiskeluja saksan lisäksi, käynyt Lapissa ja palannut Sveitsiin ja nukkunut pitkiä yöunia koska ihana viileät yöt. Olen myöskin tehnyt listaa mistä haluan kirjoittaa ja mitä haluan tehdä tänä syksynä päätöiden ulkopuolella, joten älkää huoliko, vinkkejä ja oppaita ja hyviä maisemia on tulossa, vaikka viime aikoina onkin ollut säälittävän vähän liikennettä sillä suunnalla.

    Tässä nyt alkupaloiksi välähdyksiä elokuun aurinkoisilta päiviltä ja palataan muihin juttuihin hieman myöhemmin.

    (Ps. Museum für Gestaltung, Austellungstrasse 60 Zürich, on uusin vinkkini Zürichiin muillekin designin ja  kivojen isojen ikkunoiden ystäville.)

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä


    Missä:

    Horn am Bodensee

    Museum für Gestaltung, Ausstellungsstrasse 60, Zürich

    Landesmuseum, Museumstrasse 2, Zürich

  • Elämä
  • Extremeloma La Gravessa

    La Grave Raw Tiina Kivelä

    Olipa kerran hiihtoalppinismiretkiviikko (onko tämä muuten oikea sana?) Ranskan Alpeilla. Eli viime tammikuussa tekemäni alppi(paketti)matka Ranskan Alpeille, La Graven enemmän kuin legendaariseen kylään ja hiihto”keskukseen”. 

    Keskukseen lainausmerkeissä, sillä La Grave – La Meije käsittää vain yhden hissin (tai no hissien jonon kylästä ylös jäätikölle), mutta sitäkin mahtavammat vapaalasku- ja hiihtoalppinismimahdollisuudet talvella. (Päivälippu n. 50€).

    Viikon retkeeni mahtui aikaisia herätyksiä (juuri kuten kunnon lomaan kuuluukin), oppaiden briiffejä, erinomaisia hissipuheita, vaativia jyrkkiä luonnontilaisia rinteitä, jäätiköitä ja kuruja, yksi rento skitouring -retki Col Du Lautaretin ja Écrinsin kansallispuiston seutuville, after-ski oluita ja ranskalaisia kolmen ruokalajin (ja juustolautasen!) aterioita  erinomaisella talon viinillä. 

    Niin ja tietysti myös täriseviä jalkoja ja todella jänniä hetkiä. Äärimmäisen itsevarmaa huippulaskijaa minusta ei yhdessä viikossa tämäkään leiri tehnyt, mutta sen verran mukavasti haasteita ja jyrkkiä mäkiä siellä tuli laskettua ja päihitettyä, että voin sanoa kehittyneeni huimasti silti. Ja nyt syksyn kynnyksellä, taas yhden lomattoman kesän viettäneenä, huomaankin taas haaveilevani talvilomasta samoissa maisemissa, päästäkseni kehittymään lisää. (Palkallisen loman sisältävä siisti sisätyö, anyone?)

    Ja jos sinä olet varmasti menossa La Graveen, niin etsi mahdollisuuksien mukaan käsiisi paikallinen opas nimeltä Erin Smart.

    Ei nimittäin ole ihan sama kenen kanssa lasket nämä kurut ja jäätiköt – turvallisesti ja hyvällä mielellä.

    La Grave Tiina KiveläLa Grave Tiina Kivelä
    La Grave Tiina Kivelä
    La Grave Tiina Kivelä
    La Grave Tiina Kivelä

    La Grave Tiina Kivelä
    La Grave Tiina Kivelä

     

    La Grave Tiina Kivelä

     

    La Grave Tiina Kivelä

     


    Missä: La Grave La Meije, 05320 Ranska

    Miten: Autolla tai bussilla La Graveen, yövy Skier’s Lodge, aktiivilomapaketti Lodgelta tai naisena tsekkaa esim. Lead The Climb:n -kurssit. Minä ostin ns. naisten leirini (opastus ja majoitus puolihoidolla) Boundless Bettyn kautta.