• Appenzell
  • Maastohiihtoa Sveitsissä – Loipe Gonten Appenzellissä

    Tiina Kivelä Creative

    Vihdoin pääsin Sveitsin laduille! Tai oikeastaan karkasin vielä keskellä viikkoa, ennen viikonlopun ruuhkia.* Koska ihana lämmin auringonpaiste ja arkivapaa.

    Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole vielä se Sveitsin parhaat maastohiihtokohteet -juttu, jota olen lupaillut jo aika kauan. Vaikka hyvät ladut ja maisemat ja keli oli toki täälläkin, Loipe Gonten Appenzellin kantonissa, 45min junamatkan päässä St. Gallenista (Appenzeller Bahnen tarjoaa muuten reitille uudenuutukaiset junavaunut, joista löytyy mm. latauspistokkeet). Haluan nimittäin aloittaa ensin perusasioista ja jatketaan sitten ensi viikolla mm. Davosilla, kun tiedämme että miten, missä ja paljon maksaa.

    Eli pieni saksankielen ja sveitsiläisen latukulttuurin oppitunti päivän tunnelmakuvien ohessa, olkaa hyvät.

    Ensinnäkin, Sveitsissä hiihtolatuja ei rakenneta ja ylläpidetä verorahoilla, vaan ne tehdään yleensä talkoovoimin paikallisten seurojen, maatilojen ja jos minkä voimin. Hiihtokeskuksissa keskusta tai latuja erikseen pyörittävä yhtiö voivat myös vastata latujen rakentamisesta ja kunnossapidosta. Hinnat eivät kuitenkaan päätä huimaa, ja poikkeuksia löytyy, esim. Davos ilmaisine latuineen.

    Suurin osa Sveitsin laduista kuuluu ns. Loipen Schweiz verkostoon ja mikäli laduilla tulee hiihdettyä tiheään, saa näille laduille latupassin (Langlaufpass Schweiz) eli hiihto-oikeuden koko vuodeksi hintaan CHF140 (aikuiset).  Ja mikäli hiihtoa tulee harvemmin, maksaa päiväpassi tietylle alueelle useimmiten n. CHF10 (näin mm. Gontenissa). Sekä vuosipassi että päiväpassi myöskin oikeuttavat monilla alueilla matkustamaan alueen junilla (ainakin pätkissä) “ilmaiseksi”, jolloin ympyrälatujen sijaan hiihdät useimmiten yhteen suuntaan kymmenisen kilometriä ja otat junan takaisin lähtöpaikalle, tjs.

    Vuosipassin voi ostaa netistä ja päiväpassit on kätevin ostaa ns. hiihtomajasta, jollainen löytyy useimpien latuverkostojen kulmilta, useimmiten myös rautatie- tai bussiaseman lähettyviltä. Ja näin alimmassa kuvasssa näkyvä Langlauffpass Verkaufstelle kyltti tarkoittaa siis maastohiihtopassin ostopaikkaa.

    Passien lisäksi näiltä majoilta (Langlauffcenter / Loipe-Höttli / Loipehütte tms.) löytyy WC ja suihku, lukittavia kaappeja arvotavaroille ja lämpimät vaatteidenvaihtotilat, sekä hiihtovälineiden vuokrausta. Avoinna n. virka-ajan. (Olisipa Suomessakin muuten tällaisia, nimim. aina sormet jäässä suksia läpi suomalaiskaupunkien ja -lähiöiden raahaava autoton).

    Niin ja mikä tärkeintä, useimmiten ladun varsilta tai vähintään lähtö/maalialueelta löytyy hyvää paikallista ruokaa ja juomaa tarjoava ravintola tankkaukseen. Itse kirosin nyt paluumatkalla etten koukannut Appenzellin kautta, nimittäin hiihtoretki Appenzelliin ilman Appenzell olutta (parhaat ostopaikat Brauerei Locher ja Getränkemarkt Ziel Appenzellin kylässä) on aika lähellä pyhänhäväistystä jos suoraan sanotaan.

    Noh, onneksi sitä olutta saa myös St. Gallenin lähikaupoista. Ja onneksi hiihtoretki muutaman asteen plussakelissä oli muuten aika lähellä täydellistä.

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Tiina Kivelä Creative

    Missä: (23km luistelutyylillä), Gonten, Appenzell, Sveitsi 


    * Päivän retkelle tarkistin pitkästä aikaa aikataulut SBB:n verkkokaupasta mobiilisovelluksen sijaan. Samalla huomasin kätevän Ecocalculator -näkymän, jota näyttää valitun junamatkan energiankulutuksen ja hiilidioksidipäästöt, ja vertaa näitä vastaavaan matkaan autolla. Minulla ei itselläni ole autoa, joten SBB:n Ecocalculator vertailu ei sinänsä ole itselleni suoraan tarpeellinen. Kulkisin kuitenkin aina junalla Sveitsissä.

    Mutta koska matkustan kuitenkin Sveitsissä mielelläni laduille(kin) junalla mukavuus, kätevyys, aikataulu- ja ilmastosyistä, pidän siitä miten Ecocalculator näyttää yksinkertaisesti matkani vaikutukset.

    Tällaisia ratkaisuja näkisin mielelläni useammallakin yrityksellä ja palveluntarjoajalla.

  • Appenzell
  • Alpstein, taas kerran

    Tiina Kivelä

    Juuri kun menin sanomaan saaneeni tarpeekseni Alpsteinista hetkeksi, päädyin sinne uudelleen. Ja jotta asia olisi vielä enemmän kämmen otsaan, menin sinne kiipeämään Altmanin (2435m) kuitenkaan sitä lopulta kiipeämättä.

    Oli hyvä retki silti ja asiaan liittyy myös oikeastaan aika hyvä opetus. Nimittäin, on niitä päiviä ja retkiä jolloin kannattaa ottaa se muutama ylimääräinen askel, kulkea paljon pidemmälle ja korkeammalle kuin nopeasti ajateltuna haluaisi ja jaksaisi ja ottaa pieniä hallittuja riskejä. Niitä retkiä, jolloin koukataan parempien maisemien ja uimapaikkojen kautta ja vielä sen yhden huipun kautta, vaikka se lisää jo muutenkin ihan riittävän väsyneille jaloille kilometrejä ja tunteja lisää kuljettavaksi, ilman sopivia olut- ja ruokataukoja. On siis niitä retkiä, jolloin ylimääräinen vaiva kannattaa, koska kohentuva kunto, hienot kokemukset (ja kuvat ;), elämänopit ja niin edelleen.

    Ja sitten on myös näitä retkiä, jolloin toki kulkee pitkälle ja nopeasti, niin että illalla janottaa kunnolla ja seuraavana päivänä jalkoihin sattuu. Mutta joilla silti ei kiipeä sille korkeimmalle huipulle matkalla eikä jää ihailemaan mahtavaa maisemaa tai jää lillumaan viileään alppijärveen vielä hieman pidemmäksi aikaa. Niitä retkiä jolloin ei huvita kiivetä vähän liian ilmavan näköistä (makuuni) polkua ylös asti ja jolloin ei myöskään huvita venyttää yhtään pidemmälle muita menoja ja puuhia. Niitä jolloin vain kannattaa sanoa että tämä oli tässä, suuremmat seikkailut joskus toiste, aika lähteä suorinta tietä kotiin/oluelle/nukkumaan.  Koska terveys, muut ihmiset ja tärkeämmät hommat.

    Tämä jaottelu pätee muuten usein muillakin elämänalueilla kuin vuoritouhuissa. Joskus vielä yhdet ja tanssit pöydällä kannattaa, joskus taasen se kotimatka yhden viinilasin jälkeen ennen iltakymmentä on se mestarisuoritus.

    Tiina Kivelä

    Alpstein

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä: Alpstein – reitti Schwägalp > Säntis > Lisengrat > Altmasattel > Fählensee > Brülisau (kartta)

  • Appenzell
  • Melkein liikaa Alpsteinia

    Tiina Kivelä Hyvä retki

    Talouden sveitsiläinen totesi aiemmin viikolla kuinka olen nyt vaeltanut kaiken mitä Alpsteinin alueella on vaellettavissa. Noh, oikeasti en ole vielä kulkenut jokaista virallista reittiä (epävirallisista puhumattakaan) alueella tai istunut jokaisen kestikievarin terassilla.

    Mutta lähellä ollaan.

    Hieman siis tuntuu siltä että pieni tauko olisi paikallaan, varsinkin kun taas tällä viikolla vedin alueen poluilla n. 10h vaellusretken. Lähes 25km, 2000m ylös ja alas kovassa heinäkuun helteessä varmistivat hyvän treenin (reitti Wasserauen – Äscher – Ebenalp – Schäfler – Säntis – Rotsteinpass – Meglisalp – Wasserauen), mutta vähempikin voisi hetkeksi riittää. Myös taannoinen Interlakenin reissu muistutti miten Sveitsistä löytyy kohtuullisen matkan päästä lukemattomia hyvän retken jos toisenkin arvoisia paikkoja – jumiutuminen vain yhteen pieneen alueeseen on siis suoranaisesti tyhmää.

    Vika ei kuitenkaan ole itse paikassa. Alpstein on valikoitunut (luontaisesti) säännölliseksi päiväretkikohteekseni näinä kuukausina koska alue yksinkertaisesti tarjoaa mahtavat reitit ja maisemat jopa koko Sveitsin mittakaavassa, hyvän palvelu oluttarjonnan ja kohtuullisen (ajassa ja hinnassa) matkan perusleiristäni St. Gallenista päiväretkelle. Ei siis oikeastaan ole ulkoisten olosuhteiden eikä paikan vika että olen hieman kyllästynyt – enemmänkin ongelma on se että minulla vain on ollut hieman liikaa aikaa ja tarvetta pääntuuletukselle vuorilla ja hieman liian vähän rahaa töitä pidemmille reissuille.

    Alpstein ei kirjaimellisesti kuulu (Sveitsin) Alppeihin, vaan on oma vuoriryhmänsä, vieläpä omalla mikroilmastollaan, Alppien pohjoispuolella Sveitsin itäosissa, Appenzellerin alueella ja tarjoaa siis ihan kivan omaleimaisen alueen retkelle jos toisellekin. Lisäksi alueen sveitsinsaksalainen luonne ja lähes kaiken informaation ja ohjeiden sveitsinsaksalaisuus tekee vierailusta aina todella autenttisen ja hyvän saksankielen käytännön oppitunnin.

    Viimeisimmällä retkellä tajusin myös kuinka alueen paljaat rakkakivikot tuovat mielen Lapin rakkakivikot, ja vuorikauris menee melkein porosta. Ja koska Helsingistä matka Lappiin on joskus (usein) kalliimpi kuin Alpeille, toimivat nämä vuoret myös hyvänä lappikorvikkeena tarvittaessa. Mitä nyt olut ja juusto on Sveitsissä aivan omassa kastissaan ja syy ihan itsenään retkeen tännepäin.

    Paitsi hetkinen. Leipäjuuston veroista täältä ei kyllä löydy… Toisaalta, alppikauris on ihan oikeasti villi eläin.

    Aikalailla tasapeli siis.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Tiina Kivelä Alpstein

    Missä: Alpstein (reitti kartalla)