• Appenzell
  • Alpstein, taas kerran

    Tiina Kivelä

    Juuri kun menin sanomaan saaneeni tarpeekseni Alpsteinista hetkeksi, päädyin sinne uudelleen. Ja jotta asia olisi vielä enemmän kämmen otsaan, menin sinne kiipeämään Altmanin (2435m) kuitenkaan sitä lopulta kiipeämättä.

    Oli hyvä retki silti ja asiaan liittyy myös oikeastaan aika hyvä opetus. Nimittäin, on niitä päiviä ja retkiä jolloin kannattaa ottaa se muutama ylimääräinen askel, kulkea paljon pidemmälle ja korkeammalle kuin nopeasti ajateltuna haluaisi ja jaksaisi ja ottaa pieniä hallittuja riskejä. Niitä retkiä, jolloin koukataan parempien maisemien ja uimapaikkojen kautta ja vielä sen yhden huipun kautta, vaikka se lisää jo muutenkin ihan riittävän väsyneille jaloille kilometrejä ja tunteja lisää kuljettavaksi, ilman sopivia olut- ja ruokataukoja. On siis niitä retkiä, jolloin ylimääräinen vaiva kannattaa, koska kohentuva kunto, hienot kokemukset (ja kuvat ;), elämänopit ja niin edelleen.

    Ja sitten on myös näitä retkiä, jolloin toki kulkee pitkälle ja nopeasti, niin että illalla janottaa kunnolla ja seuraavana päivänä jalkoihin sattuu. Mutta joilla silti ei kiipeä sille korkeimmalle huipulle matkalla eikä jää ihailemaan mahtavaa maisemaa tai jää lillumaan viileään alppijärveen vielä hieman pidemmäksi aikaa. Niitä retkiä jolloin ei huvita kiivetä vähän liian ilmavan näköistä (makuuni) polkua ylös asti ja jolloin ei myöskään huvita venyttää yhtään pidemmälle muita menoja ja puuhia. Niitä jolloin vain kannattaa sanoa että tämä oli tässä, suuremmat seikkailut joskus toiste, aika lähteä suorinta tietä kotiin/oluelle/nukkumaan.  Koska terveys, muut ihmiset ja tärkeämmät hommat.

    Tämä jaottelu pätee muuten usein muillakin elämänalueilla kuin vuoritouhuissa. Joskus vielä yhdet ja tanssit pöydällä kannattaa, joskus taasen se kotimatka yhden viinilasin jälkeen ennen iltakymmentä on se mestarisuoritus.

    Tiina Kivelä

    Alpstein

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä: Alpstein – reitti Schwägalp > Säntis > Lisengrat > Altmasattel > Fählensee > Brülisau (kartta)

  • Appenzell
  • Melkein liikaa Alpsteinia

    Tiina Kivelä Hyvä retki

    Talouden sveitsiläinen totesi aiemmin viikolla kuinka olen nyt vaeltanut kaiken mitä Alpsteinin alueella on vaellettavissa. Noh, oikeasti en ole vielä kulkenut jokaista virallista reittiä (epävirallisista puhumattakaan) alueella tai istunut jokaisen kestikievarin terassilla.

    Mutta lähellä ollaan.

    Hieman siis tuntuu siltä että pieni tauko olisi paikallaan, varsinkin kun taas tällä viikolla vedin alueen poluilla n. 10h vaellusretken. Lähes 25km, 2000m ylös ja alas kovassa heinäkuun helteessä varmistivat hyvän treenin (reitti Wasserauen – Äscher – Ebenalp – Schäfler – Säntis – Rotsteinpass – Meglisalp – Wasserauen), mutta vähempikin voisi hetkeksi riittää. Myös taannoinen Interlakenin reissu muistutti miten Sveitsistä löytyy kohtuullisen matkan päästä lukemattomia hyvän retken jos toisenkin arvoisia paikkoja – jumiutuminen vain yhteen pieneen alueeseen on siis suoranaisesti tyhmää.

    Vika ei kuitenkaan ole itse paikassa. Alpstein on valikoitunut (luontaisesti) säännölliseksi päiväretkikohteekseni näinä kuukausina koska alue yksinkertaisesti tarjoaa mahtavat reitit ja maisemat jopa koko Sveitsin mittakaavassa, hyvän palvelu oluttarjonnan ja kohtuullisen (ajassa ja hinnassa) matkan perusleiristäni St. Gallenista päiväretkelle. Ei siis oikeastaan ole ulkoisten olosuhteiden eikä paikan vika että olen hieman kyllästynyt – enemmänkin ongelma on se että minulla vain on ollut hieman liikaa aikaa ja tarvetta pääntuuletukselle vuorilla ja hieman liian vähän rahaa töitä pidemmille reissuille.

    Alpstein ei kirjaimellisesti kuulu (Sveitsin) Alppeihin, vaan on oma vuoriryhmänsä, vieläpä omalla mikroilmastollaan, Alppien pohjoispuolella Sveitsin itäosissa, Appenzellerin alueella ja tarjoaa siis ihan kivan omaleimaisen alueen retkelle jos toisellekin. Lisäksi alueen sveitsinsaksalainen luonne ja lähes kaiken informaation ja ohjeiden sveitsinsaksalaisuus tekee vierailusta aina todella autenttisen ja hyvän saksankielen käytännön oppitunnin.

    Viimeisimmällä retkellä tajusin myös kuinka alueen paljaat rakkakivikot tuovat mielen Lapin rakkakivikot, ja vuorikauris menee melkein porosta. Ja koska Helsingistä matka Lappiin on joskus (usein) kalliimpi kuin Alpeille, toimivat nämä vuoret myös hyvänä lappikorvikkeena tarvittaessa. Mitä nyt olut ja juusto on Sveitsissä aivan omassa kastissaan ja syy ihan itsenään retkeen tännepäin.

    Paitsi hetkinen. Leipäjuuston veroista täältä ei kyllä löydy… Toisaalta, alppikauris on ihan oikeasti villi eläin.

    Aikalailla tasapeli siis.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Tiina Kivelä Alpstein

    Missä: Alpstein (kartta)

     

     

  • Alppinismi
  • Sveitsin vaellusreittiopasteet ja -luokitus

    Tiina KIvelä

    Lappiin Sveitsistä palattuani ja siellä ja muissa maissa retkeiltyäni (ja usein eksyttyäni) olen usein ajatellut kunpa kaikkialla otettaisiin mallia Sveitsin ulkoilureittiviitoituksista ja -opasteista, sillä niin helppoa tällaisen järjestelmän varaan on rakentaa omatoimiretkiä ja retkeilytuotteita. Järjestelmä tekee oikeastaan koko Sveitsistä yhden suuren retkeilyparatiisin, josta aina löytyy jokin reitti suurelle seikkailulle, yksinkertaiselle sunnuntaikävelylle tai nollauslenkille luonnossa.

    Sveitsissä lähes jokaiseen retkeilykohteeseen, jopa syrjäisimpien reittien aloituspisteeseen ja ensimmäiselle opasteelle, pääsee myöskin joukkoliikenteellä – junalla tai postiautolla. Ja kunhan pääset kohteeseen ja hyppäät kulkuvälineestä millä tahansa asemalla, löydät ensimmäiset opastekyltit ja -merkinnät heti aseman nurkilta. Myös Zürichin päärautatieasemalla. Sinun ei siis välttämättä tarvitse koukata matkailuinfon tai retkeilykeskuksen kautta, vaan voit siirtyä suoraan reitille, jopa lentokentältä.

    Aloituspisteestä keltaiset viitat ohjaavat sinut seuraavalle huipulle/majalle/risteykseen, josta löydät taas uudet kyltit löytääksesi tien eteenpäin. Takaisinpäin kulkiessa, ja muutenkin, opasteet ohjaavat myös lähimmälle joukkoliikenneasemalle tai ruokapisteelle. Ja mikä parasta, väritys ja opastustyyli on koko maassa yhtenäinen ja kerran logiikan opittuasi on missä tahansa maan kolkassa melkoisen yksinkertaista liikkua mitä opasteisiin tulee. Löydät useimmista kylteistä myös aika-arviot reitin kulkemiseen pisteestä a pisteeseen b, ja ne pitävät suhteellisen hyvin paikkaansa (toim. huom. me nopeat pohjoismaalaiset aktiiviset naiset olemme asia erikseen eikä meistä kannata aina ottaa mallia, ja siksi kun kerron tarkemmin retkistäni huomioi että esitän aika-arviot tämän järjestelmän, en oman juoksuvauhtini mukaan).

    Mitä itse reitteihin ja luokitukseen tulee, niin lyhyesti kerrottuna (pidemmälti kuvien alla) keltainen tarkoittaa helpointa, ns. sunnuntaikävelureittiä, jota kulkee kuka tahansa kävelytaitoinen, jopa lenkkareissa. Puna-valkoinen viitoitus taasen tarkoittaa normaalia hieman haastavampaa vaellusreittiä ja kolmas valko-sininen opaste tarkoittaa vaativaa alppivaellusreittiä, jolle ei kannata lähteä ihan heppoisin taidoin.

    Kuvien alta löydät tarkemman luokittelun ja kuvauksen jokaisesta reittikategoriasta. Kuvissa näkyvä punavalkoinen reitti Alpsteinin alueella Itä-Sveitsissä on muuten yksi haastavimmista vuorivaellusreiteistä joilla olen kulkenut. Tai no, itse reitti askelmineen ja vaijereineen ei sinänsä ole haastava tai vaarallinen, mutta vaatii silti vakaita askelia ja seikkailumieltä, kuten moni pelkkien kuvienkin perusteella voi varmasti päätellä.

    Huomaathan myös kuinka Sveitsin ns. retkikarttapalvelu eli Swisstop tarjoaa nettipalvelussaan reitit ja julkisen liikenteen pysäkit kartalla, klikkaamalla tältä sivulta vasemmasta reunasta (englanninkielisessä versiossa) Maps displayed > Hiking trails ja/tai Public transport stops löydät reitit ja lähimmät pitkän matkan kulkuyhteydet (tai no osoitteen minkä kirjoittaa esim. SBB:n reittihakuun).

    Hyviä ja turvallisia retkiä!

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Lyhyt opas Sveitsin vaellusreittiopasteisiin ja luokitukseen

    • Vaellusreitit (Wanderwege) ovat yleisesti ja helpolla vaivalla saavutettavia ja kuljettavia reittejä, enimmäkseen jalan tapahtuvaa kulkemista varten. Osa reiteistä on päällystetty ja todella hyväkulkuisia, osa rouheampia hiekkateitä ja polkuja. Vaellusreitit sopivat oikeastaan kenelle tahansa kävelytaitoiselle ja niillä opastavat keltaiset kyltit ja merkit mustalla kirjoituksella. 

     

    • Vuorireitit (Bergwanderwege) ovat vaativia osuuksia sisältäviä vaellusreittejä. Nämä reitit on merkitty keltaisin opastekyltein, joiden kärjessä on valko-puna-valkoinen kolmiraita, ja puna-valkoinen väritys toistuu myös matkan varrella olevissa opasteissa (esim. kuvissa). Nämä ovat usein jyrkkiä, kapeita ja ilmavissa paikoissa kulkevia. Erityisen vaativissa kohdissa vaeltajien avuksi on asennettu köysiä ja vaijereita. Tietyissä kohdin purot ja joet ovat ylitettävissä vain matalikoissa (jalkojen kastuminen mahdollista). Vuorireittien vaeltajilta odotetaan varmoja askelia, hyvää fyysistä kuntoa ja tietoa vuorten erityisominaisuuksia ja vaaroista kuten kivivyörymistä, liukastumisvaarasta ja yllättävistä sään muutoksista ja näillä reiteillä retkeilijöitä suositellaan varustautumaan retkelle pitäväpohjaisilla kengillä (esim. tarkemmat kenkävinkkini täällä ja lisää vaihtoehtoja täällä*), säänmukaisella varustuksella (sis. vaatteet*) ja tarkat kartat. 

     

    • Alppireitit (Alpinwanderwege) ovat vaativia vuorireittejä, jotka kulkevat osin jäätiköiden ja rakkakivikoiden ylitse, sisältäen lyhyitä kiipeilyosuuksia. Nämä on merkitty sinisin kyltein ja valko-sini-valkomerkinnöin ja jokaisen alppireitin alusta löytyy infotaulu, jossa kerrotaan reitillä vaaditavista varusteista ja taidoista. Reiteiltä löytyy virallisina aukioloaikoina aputikkaita ja vaijereita, mutta toisin kuin vuorireiteillä näitä apuja ei ole kaikissa vaativissa kohdissa ja siksi nämä reitit vaativat erityisiä taitoja ja kokemusta. Alppireiteillä liikkujilta odotetaan hyvää kuntoa, vakaita askelia, hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa. Näille reiteille suunnatessa on myös hyvä osata köysitekniikat, jäärautojen ja -hakkujen käyttö ja yksinkertaiset kiipeilytekniikat, sekä tietää useimmat vuorten vaarat ja miten minimoida riskit. Varusteiksi näille reiteille on hyvä varata normaalien vuorivaellusvarusteiden lisäksi korkeusmittari, kompassi, köysi ja jäähakku. 

    Lisätietoja: wanderland.ch / sac.ch