• Appenzell
  • Sveitsistä ei hyvät maisemat lopu – osa Hoher Kasten

    Tiina Kivelä

    Juuri kun pääsin sanomasta miten en suosittele lenkkareita näille poluille, törmään lauantain vuorijuoksuretkeni loppuvaiheessa viikonlopun vaeltajamassaan, liukastelemassa lenkkareissaan ylös ja alas Wasserauenista Seealpseelle ja toisinpäin kulkevaa reittiä. Kaikilla on toki oikeus kulkea missä kengissä tahtovat, mutta edelleenkään en suosittele tänne muuta kuin tukevia pitäväpohjaisia vaelluskenkiä tai polkujuoksutossuja. Ihan vain koska pelottaa katsella epävarmaa menoa ei-vuorille suunnitelluissa kengissä, olivat ne kuinka hyvän näköiset tahansa.

    Tänä lauantaina lähdin itse matkaan Alpsteinille polkujuoksukengissäni, matkaten puolijuoksua ensin junalla ja bussilla Brülisauhun, josta Kastenbahnilla ylös Hoher Kasteinille, sieltä Staubernin ohi Bollenweesin majatalolle Appenzeller oluelle ja melkein uinnille Fählenseehen, josta kuitenkin kuivana, tai no hikisenä, Bogartenlücken kautta Wasseraueniin ja junalla kotimatkalle. Yhteensä n. 17km ja reilu 1000m nousua ja 1600m laskua. Ja koska polvet ja varpaat eivät tykkää alamäistä, suosittelen tämän kokeilun jälkeen tekemään vastaavaan reissun toiseen suuntaan  (siinä tapauksessa tarkistathan Kastenbahnin aikataulun, että ehdit varmasti viimeistään siihen iltapäivän viimeiseen vaunuun).

     Olin kuullut huhut jo ennestään, mutta vasta nyt itse kaiken kokeneena voin sanoa että Hoher Kastenin 360° maisemat ovat vielä paremmat kuin mikään etukäteishehkutus, kuva tai dronevideo antaa ymmärtää. Maisemiin sisältyy mm. näkymä Appenzellin maatalousvaltaisille alamaille, erinomainen panoraama Rhinen laaksoon ja naapurimaiden vuorenhuipuille, sekä tietysti itse Alpsteinin vuoriryhmään, järville ja mielenkiintoisiin kalliomuodostelmiin.

    Kun tämän yhdistää kattavaan vaellusreittiverkostoon ja majataloihin a-oikeuksin n. 2h vaellusmatkan välein, on koko Alpsteinin alue kyllä aikamoinen retkeilyparatiisi.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä Hyvä retki

    Niin ja olipa se itsekin todettava vihdoin kuinka jonkin todella hyvän perässä ne jo aiemmin bongaavani muut juoksijat täällä ovat. Vaikka alue tarjoaakin reittejä kaiken tasoisille ja tahtisille retkille, jopa perheen pienimpien kanssa, ovat alueen polut nimittäin mitä mainioimmat erityisesti vuori/polkujuoksuun.

    Huomaathan kuitenkin kuinka varsinkin viikonloppuisin ja kesän huippusesongin aikaan polut ovat suosittuja kaikkien keskuudessa. Eli vaikka suurimmat massat keskittyvätkin Seealpseen – Aeschin ympäristön reiteille, on varsinkin tällaiset vauhdikkaammat retket parempi sijoittaa aikaiseen aamuun tai syksyyn, missä tahansa Alpsteinilla liikutkaan. Sopu sijaa antaa täälläkin, mutta aina näillä reiteillä ei ole mahdollisuutta siirtyä syrjään ja antaa tietä vaikka haluaisikin (ainakaan jos ja kun haluaa varmistaa mahdollisimman turvallisen kulkemisen kaikille), ja näin juoksusta tulee usein harmillisen katkonaista kiivaimman vaellussesongin aikaan.

    Toinen hyvä keino välttää massoja olisi tietysti venyttää hiihtokautta ja juoksemisen sijaan käydä vielä laskemassa vaikkapa tämä tässä näkyvä pikku kuru…

    Tiina Kivelä


    Missä: Hoher Kasten – Staubern – Bollenwees – Wasserauen vuorijuoksu/vaellus, n. 17km & 5h (kartta)

  • Appenzell
  • Postikortti Meglisalpilta

    Tiina Kivelä

    Terveisiä Meglisalpilta! Halusin vielä erikseen kirjoittaa sinulle tästä söpöstä paikasta Sveitsin Alpeilla, sillä onko mitään parempaa kuin tällainen miniatyyriyhteisö tiettömän taipaleen takana, 1500m’ korkeudessa, Altmann (vanha herra) vuoren kainalossa.

    Meglisalp on  Appenzellin alueella, Alpsteinin vuoriryhmässsä Sveitsissä sijaitseva yli satavuotias kylä ja majatalo, jonne pääsee talvella hiihtoretkeilemällä ja kesällä vaeltamalla. Tai juoksemalla. Lähimmälle parkkipaikalle ja joukkoliikennepysäkille vaellusmatkaa tulee n. 2,5h.

    Kylästä löytyy söpö kappeli ja majatalo, joka on avoinna kesäkauden, toukokuun puolestavälistä lokakuun loppuun/marraskuun alkuun. Yöksi lepäämään haluaville majatalosta löytyy yhteensä 110 petiä, ja ruokaa ja juomaa paikallisine erikoisuuksineen tarjoillaan sekä päivä- että yöretkeilijöille.

    Majatalo on ollut saman perheen omistuksessa rakentamisestaan vuonna 1897/98 ja tänä vuonna, 120 vuoden iän kunniaksi, majatalon uusimiseksi on käynnistetty projekti, jossa petipaikkojen määrä kohoaa 130 petiin ja suuria makuusaleja jaetaan pienemmiksi huoneiksi, vastaamaan paremmin nykypäivän matkailijoiden tarpeita. Pioneerihengen mukaisesti tähän projektiin voi myös kuka tahansa ottaa osaa joukkorahoituksen kautta ja tuen vastineeksi majatalo tarjoaa esimerkiksi yhden ilmaisen yön vuodessa tästä iäisyyteen (lisätietoja täältä (auf Deutsch): Berggasthaus Meglisalp).

    Ja jos olisin naimisiin menevää tyyppiä, harkitsisin vakavasti kylän kappelia hääseremonialle.


    Missä: Meglisalp  2’747’401.500, 1’235’666.500 (kartta)

  • Appenzell
  • Todellinen omatoimiretki Sveitsin Alpeilla – Meglisalp

    Hyvä retki Tiina Kivelä

    Launtaina, kun olin taas kerran autuaasti ohittanut pitkän viikonlopun perinteisemmät viettotavat, suuntasin junalla lähimmille vuorille eli Alpsteinin alueelle, yhden naisen hyvälle omatoimiretkelle eli kunnon soolovaellukselle. Vielä viime hetkille asti päivän viettotavasta kilpaili tasaväkisesti avointen viinikellareiden päivät Vaudissa, mutta kun kaikki muut olivat jossain matkoilla, totesin että yksin vaeltelussa on vähemmän riskejä kuin yksin viininjuonnissa.

    Oikeastihan olisin halunnut olla jossakin Italiassa tai Ranskassa minäkin, vaikkapa kuten viime vuonna, mutta kun ei tee töitä normaalisti, menevät tällaiset ylimääräiset arkipyhävapaat kuten Sveitsin helluntaimaanantai helposti ohi huomamatta, tai ainakin herään niihin vasta siinä vaiheessa kun on jo myöhäistä tehdä mitään kunnon suunnitelmia. No mutta, oli tämäkin retki oikein erinomainen, kunnon retki.

    Tällä retkellä poikkesin taas Seealpseella evästauolla, josta jatkoin itselleni entuudestaan tuntemattomia reittejä ensin Meglisalpin ihastuttavaan vanhaan kylään, syrjäisen tiettömän taipaleen takana vuorten kainalossa, josta löytyy mm. kuvassa näkyvä söpö kappeli. Sieltä jatkoin vielä hieman lumisen vuorenharjanteen yli Fälenseelle ja lopulta ukkoskuuron hoputtamana alas Sämtiserseelle ja Brülisauhun, kokonaisuudessaan n. 18km:n, 1500 nousumetrin ja 6h retken.

    Totesin samalla kuinka polkujuoksu tai no oikeastaan vuorijuoksu on todellakin trendikäs hipsterlaji, kenties koska Alpinsight/Elevation ja muut inspiroivat esimerkit ja tulin miettineeksi enemmänkin sitä miten jännä konsepti yksin vaeltaminen, tai se juoksu, on.

    Ensiksikin, tälläinen todellinen omatiminen retkeily on tavallaan yksi riski lisää. Yksin retkeillessäsi, varsinkin vuorilla ja muualla syrjäisillä alueilla, olet todellakin yksin. Kukaan ei ole vierelläsi vaikkapa siinä vaiheessa kun kaipaisit rauhoittavia sanoja kun ukkonen yllättäen jyrähtää suoraan päälläsi istuessasi järven rannalla 1471 metrin korkeudessa, 2500 metrin huippujen keskellä, kuten minulle launtaina kävi. Kukaan ei myöskään ole vierelläsi jos jotain vieläkin vakavampaa tapahtuu, johon on toki hyvä varautua retkellä kuin retkellä. Mitä vain voi tapahtua.

    Mutta toisaalta, rauhoittavat sanat eivät tee tilanteesta konkreettisesti yhtään parempaa. Eikä kaverisi tule kantamaan sinua alas vuorilta nyrjäytettyäsi nilkkasi kävelykyvyttömäksi. Vaikka Regan hän voi toki sinulle soittaa, niinkuin sinä voit soittaa itsekin, jos ja kun se on vain nilkka joka nyrjähtää. (Jos vaeltelet useamminkin Sveitsin Alpeilla niin lue lisää Regasta täältä.)

    Se että joku toinen vaeltaa kanssasi sen vaativamman tai pidemmän reitin, ja puskee sinua eteenpäin, tekee harvoin jos koskaan matkasta oikeasti turvallisemman (sertifioifut vuoristo- ja erämääoppaat poislukien). Tois(t)en kanssa vaeltaessasi sinulla voi olla toinen vierellä tukena ja apuna jos jotakin sattuu, ja sinä voit samoin olla se tuki ja apu toiselle. Mutta mikä vielä luultavampaa, joukossa tyhmyys vain tiivistyy ja otatte enemmän turhia riskejä valheellisen turvallisuuden tunteen vuoksi.

    Tiina Kivelä

    Yksin vaeltaessasi keskityt luultavimmin paremmin olennaiseen (etkä esimerkiksi komeaan vaellusseuraan 😉 ja teet parempia päätöksiä juuri oman turvallisuutesi ja onnistuneen retken kannalta. Muiden kanssa, poislukien vuoristo-oppaat, luotat helposti kokeneempien tietoon ja taitoon ja ajattelet vähemmän omilla aivoillasi. Tai jos olet se kokeneempi saatat huomata että toinen luottaa sinuun, tietoihisi ja taitoihisi, vähän liikaakin siihen nähden kuinka vähän toisen taidoilla ja tiedoilla on oikeasti väliä sinun tai minun kannalta.

    Loppujen lopuksi, aikuisista ihmisistä puhuttaessa, meidän kaikkien pitäisi (osata ja haluta) ottaa vastuu ensisijaisesti itsestämme ja teoistamme, ja meidän pitäisi varmistaa että me itse tiedämme mitä olemme tekemässä ja olemmeko esimerkiksi nyt oikeasti taitoihimme ja tietoihimme sopivalla reitillä ja suunnitelmassa. Toisen seura ja rauhoittavat kannustavat sanat voivat rauhoittaa mieltä ja puskea eteenpäin, mutta hyvin harvoin ne oikeasti tekevät retkestä turvallisempaa. Mukavemman ja viihdyttävämmän he toki retkistä usein tekevät, mutta turvallisuus ja oikeat riskit eivät heidän myötävaikutuksellaan sinänsä parane tai vähene. Miten se lentokoneessakin menee – aseta ensin maski omille kasvoillesi ja auta vasta sitten muita.

    Yksin retkeillessäni ja muuten luonnossa liikkumalla olen saanut parhaat oppituntini tarvittavasta nöyryydestä ja itsetuntemuksesta, mistä on ollut apua sekä vuorilla että ihan työelämässäkin. Olen oppinut luottamaan taitoihini ja tietoihini ja tunnistamaan potentiaalini, sekä myöntämään etten vielä osaa tai tiedä kaikkea mitä tarvitsen esimerkiksi tehdäkseni vielä jännempiä juttuja. Olen yksin retkeilemällä huomannut mitä en vielä tiedä ja mitä olisi ehkä hyvä opetella vaeltaakseni pidemmälle, retkeilläkseni vaikeampia reittejä ja tehdäkseni kaiken hallitummin, turvallisemmin ja ihan vain tyylikkäämmin. Ja siksi haluaisin suositella yksin retkeilyä myös muille, edes kerran.

    Sinun ei tarvitse suoraan lähteä näille jyrkimmille vuoripoluille oppimaan ja tunnistamaan kykysi. Ei, vaan voit aloittaa ja mieluiten aloitatkin pienestä ja etenet sopivalla tahdilla sinne minne haluat. Samalla mitä luultavimmin opit yhtä ja toista itsestäsi, taidoistasi ja kyvyistäsi, ja siitä mitä olet tekemässä ja missä olet tekemässä.

    Sinun ei tarvitse lähteä näille poluille, mutta jos nämä kuvat kuitenkin saavat sinut innostumaan juuri näistä maisemista, niin voin taas kerran vain suositella Alpsteinin aluetta ja varsinkin tätä Meglisalpia. Näihin maisemiin ei pääse kuin lihasvoimalla ja kapeat polut jyrkkien vuorerinteiden reunoilla vaativat hyviä hermoja ja varusteita (kenkäasiaa tulossa ihan pian), mutta jos ja kun näitä löytyy niin tervetuloa/menoa. Ja jos muuten bongaat ihmiset viimeisestä kuvasta voit myös varmasti kuvitella miten nöyräksi nämä maisemat ihmisen vetävät, ja miten helposti ne asettavat asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Mahtavien reittien ja maisemien lisäksi alueen mittava majataloverkosto pitää huolen että olutta ja muita virvokkeita sekä yösija löytyy juuri kun niitä tai hyviä yöunia tekee mieli.

    Tässä seuraavassa kuvassa minä muuten mietin kuinka minun todellakin pitäisi jo olla oppinut kantamaan jäähakkua mukana jos ja kun tykkään vaellella yli 1500m korkeudessa Alpeilla toukokuussa. Näemmä minäkään en aina opi ensimmäisellä kerralla ja saan vain kiittää onneani ettei mitään ole vielä sattunut tyhmyydestäni huolimatta.

    Seuraavalle vuorireissulle koukkaan siis ulkoiluvälineliikkeen kautta. Vihdoin ja viimein. Ja suosittelen hakkua tai vaellussauvoja kaikille samoille korkeuksille toukokuussa tähyäville, tai niitä vähälumisempia reittejä ja aikoja (kesäkuussa yleensä alkaa helpottaa) hakuttomille.

    Tiina Kivelä


    Missä: Vaellus Wasserauen – Seealpsee – Meglisalp – Fählensee – Sämtisersee – Brülisau, n. 18km & 1500m nousua, n. 6h (kartta)