• Alppinismi
  • Vain varmajalkaisille – Schreckhornhütte 2529m

    Tiina Kivelä

    Amatöörialppinistin urani jatkui muutama viikko takaperin yökyläilyllä, kohteena Schreckhornhütte, parhaiden ihmisten seurassa. Reissu ei ollut helppo, viiden tunnin vaellus hüttelle ja takaisin Grindelwaldista nelostason alppivaellusreittiä pitkin veti hiljaiseksi, varsinkin seuraavalla viikolla. Seura sitä vastoin sai nauramaan ja hymyilemään niin että kaikki oli sen arvoista.

    Ajankohta reissulla oli juuri ennen virallista sesonkia, joten hüttella oli avoinna vain talvi ”huone” eli itsepalvelukeittiö, ulkohuussi ja muutama huone. Onneksi sentään enemmän kuin yksi, sillä näin saimme jaettua ryhmän kuorsaaviin ja ei-kuorsaaviin, tavallaan autenttisen alppikokemuksen vastaisesti. Yleensä kuvaan kuuluu ahtaus, kosteus ja tuntemattomien ihmisten kuorsaus, sekä aikainen hiljaisuus ja aikaiset herätykset. Ruokaa ja lisäpalveluita saa myöskin rahaa vastaan sesonkina. Mutta sille on syynsä miksi itse pyrin liikkumaan off-seasonia; vähemmän tuntemattomia ihmisiä, enemmän tilaa ja mahdollisuus luksukseen kun aika ja paikka sattuvat kohdilleen.

    TEKEMÄLLÄ OPPII

    Virallisen kauden ulkopuolella liikkuminen tarkoitti meille hieman haasteellisempaa matkaa, sillä huippusesonkia varten pystytettettävät tikapuut ja vaijerit eivät vielä olleet paikallaan kaikkialla ja hütte ei tarjonnut palvelua vaan jouduimme huolehtimaan 100% itsestämme. Tämä ei kuitenkaan ollut suinkaan hullumpi kuvio lopulta ja totesinkin lopuksi matkan (varsinkin alastulon) olleen haastavin mutta myös opettavin ja palkitsevin reissu ikinä.  Olimme ainoa seurue mökillä, joten saimme majoitustilat yksityiskäyttöön ja näin ollen viini ja porto (extrapisteet kavereille jotka toivat viinin ja porton lasipulloissa ylös asti!) saivat virrata hieman vapaammin, vaikka ensimmäinen parivaljakko ryhmästämme aloittikin seuraavana päivänä kiipeilynsä ennen kahdeksaa, melkein kuin oikeat alppinistit (vielä minäkin joku päivä, yli 4000m vuorelle, ehkä, toivottavasti).

    Viime aikoina elämässä on ollut vähän liikaakin myrskyjä; uusia jännittäviä työprojekteja, muutto ja muuta ”mukavaa”. Fyysisesti tämä reissu ei ollut helppo, mutta mielelle se oli sitäkin tarpeellisempi. Haastava reitti sai pään unohtamaan kaiken muun kuin sen kallionlohkeaman mihin tukeutua liukasta jyrkänteen reunaa kavutessaan, ja ystävät saivat muistamaan kuinka paljon elämässä onkaan naurun aihetta. Ja jäätiköt ja vuoret, Obers Ischmeer ja Bernin ylämaan korkein huippu Finsteraarhorn (4274m) saivat nöyrtymään ja asettamaan omat pienet ongelmat taas oikeisiin mittasuhteisiin.

    Reissun paras hetki oli lopulta sunnuntai-aamu, kun veljekset lähtivät kiipeilylleen ja minä hiljennyin mökin pihalla auringonnousu,  vuoret, jäätikkö ja utelias murmeli seurani. Oli hiljaista ja niin hemmetin kaunista. Ystävää lainatakseni, juuri sosiaalisesti rajoittuneelle suomalaiselle sopiva hetki.

    Sille on syynsä, miksi rakastan näitä vuoria niin paljon.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä: Schreckhornhütte SAC 2’650’592.125, 1’159’206.469,  Grindelwaldista


     


     

  • Alppinismi
  • Jäätikkövaeltelua ja amatöörialppinismia – Cabane des Dix

    Olipa kerran mökkiviikonloppu Alpeilla eli retki Sveitsin alppiklubin, tuttavallisemmin SAC, ”hüttelle”. Ehkä parasta vastinetta rahoille ja kaikille niille (usein puuduttaville) juoksukilometreille nuoruudessa.

    Kohteena oli tällä kertaa Cabane Des Dix, jonne matka Airolon kylästä kulkee yli jäätikön ja ”hieman” kuumottavan vuoren olkapään. Itse en amatööritaitoineni lähtisi vielä tällaista matkaa johtamaan, mutta onneksi on ystävä, joka on suorittanut aiemmin seuduilla alppinismikurssin ja tietää hieman enemmän siitä miten jäätikkö ylitetään mahdollisimman turvallisesti. Onneksi hän myös osaa jakaa tietojaan, ja näin kaiken huvin ohessa myös opettaa kanssamatkalaisia. Olenkin jo aika monta illallista velkaa hänelle…

    HOW TO: KLASSINEN MÖKKIREISSU ALPEILLA

    Mikäli samankaltainen reissu kiinnostaa, niin suosittelen ensisjaisesti olemaan yhteydessä joko pääkohteen matkailuinfoon tai suoraan opaspalveluita tarjoavaan yritykseen; lähes jokaisesta vuoristokylästä Sveitsissä löytyy firma tai pari, jotka tarjoavat ammattitaitoista, lisensoitua opastusta vuorille ja alppiklubin mökeille. Mikäli omat taidot (ja tutut, kuten minulla) mahdollistavat, on mökeille myös mahdollisuus mennä googlen, kartan ja niiden jo olemassa olevien taitojen varassa, talvella suksin tai kesällä vaeltaen ja kiipeillen. Mutta suosittelen kuitenkin aina ensimmäistä vaihtoehtoa  – parhaan paikallistuntemuksen omaava ammattitaitoinen opas on kaiken rahan arvoinen.

    Mökit tarjoavat sekä erinomaisen kohteen sinänsä, että hyvän majapaikan päiväreissuille ylhäällä vuorilla, ilman monen päivän yöpymistarpeita. Useimmat niistä tarjoavat myös rahaa vastaan ruokaa ja juomaa, pääsesonkien aikana, ja sesonkien ulkopuolella tarjolla on yleensä ns. talvihuone suojaa ja omatoimista kokkailua varten ja näin muistuttavat kovasti Lapin autiotupia. Suosittelen silti kaikissa tapauksissa tarkistamaan ennen reissua netistä kaikki mahdolliset tiedot mökistä, mitä tarpeita se sisältää ja erityisesti minne soittaa jos hätä tulee. Ja niin, siltä varalta ettei itse pysty, on tällaisilla reissuilla aina hyvä kertoa kotiin jääville tuttaville minne on menossa ja milloin on tulossa takaisin, ja milloin pitää huolestua ja soittaa lisäapua, jos matkalaisista ei kuulu sovittuna aikana.

    Reissuun tarvittava fyysinen kunto ja vaellus/kiipeily/hiihtokokemus vaihtelee kohteen mukaan, mutta voisin suositella vaihtamaan Netflixin juoksulenkkiin ainakin muutaman kerran ennen suunniteltua matkaan. Reissun jälkeen Netflix, olut ja raclette sen sijaan ovat mitä suositeltavin palautusmuoto, parhaimassa tapauksessa yhdistettynä pulahdukseen viileään alppijokeen tai järveen. Puhumattakaan saunasta.

    MIKSI LÄHTEÄ

    Minulle tällaiset retket ovat yksi parhaista tavoista viettää viikonloppu ja opin jokaisella reissulla aina vain lisää, sekä tarpeellisia taitoja että totuuksia itsestäni. Kuntokin kohenee huomaamatta, enkä vaihtaisi näitä nousuja ylös liukkaita, pelottavia kivikkorinteitä, kuntosalin stepperiin tms. mistään hinnasta enää. Eikä tietysti näissä maisemissa ja siinä hiljaisuudessa (ja valkoisuudessa) mikä yli 3000m korkeudessa jäätiköllä tervehtii, ole todellakaan mitään moittimista.

    Taapertaminen pehmeässä lumessa ja jyrkässä epästabiilissa kivikossa (toukokuu ei muuten ole mikään paras aika tällaisille retkille; mökit ovat syystäkin useimmiten suljettu juuri näinä aikoina) ei ole helppoa ja tälläkin reissulla taisin moneen kertaan todeta kuinka kyseessä oli vaativin ja pelottavin reissu ikinä, mutta se mikä ylhäällä odottaa on kaiken sen vaivan arvoista. Useimmiten matkalla myöskin tapaa uusia mielenkiintoisia ihmisiä, tai ainakin lähentyy sopivasti matkakumppaneiden kanssa. Joten pikemminkin kuin miettiä että miksi lähteä, kannattaa miettiä että miksi ei. Veikkaan, että jos on edes hieman samankaltaiset mieltymykset kuin minulla, niin jälkimmäiseen ei paljon syitä löydy. Edes krooninen rahapula tai paikkallisen kielitaidon puute ei nimittäin estä edes tätä tyttöä.

    Tiina Kivelä

    Cabane Des Dix Tiina Kivelä

    Mont Blanc De Cheilon Tiina Kivelä

    Cabane Des Dix Tiina Kivelä



    Mökki: Cabane Des Dix

    SAC: Swiss Alpine Club

    Muita mökkejä: Alpine Huts in Switzerland


    Kuvat minusta (edit by minä): © Maarten Camerlynck

  • Alppinismi
  • Kirpeä syysretki Augstmatthornille

    Tiina Kivelä

    Mikäli lokakuisena lauantai-aamuna klo 8:04 Interlaken West asemalla (Sveitsissä) juoksee bussiin numero 106, päätyy n. 18 minuutin* jälkeen kylään nimeltä Habkern (bussilippu 2,60 CHF Swisspassin Halbtax -alennuskortilla), josta voikin jatkaa vihellellen matkaansa ylös vuorenhuipulle nimeltä Augsmatthorn. Ja mikäli oikein hyvä tuuri käy, kuten minulla, saa nauttia sekä järjettömän kauniista kuuraisista pohjoisrinteistä, että alppipanoraman edessä poseeraavista päiväuniaan kuorsaavista alppikauriista.

    Talvi on tulossa ja lunta vuorilla alkaa olla taas yhtä paljon kun muuttaessani alueelle kesäkuun alussa. Kesä on ohitse ja hiihtokausi ovella, mikä tietysti sopii Lapin tytölle paremmin kuin hyvin. Eilisellä vaelluksella talvi tuoksui ja tuntui iholla, samaan aikaan kun aurinko vielä mukavasti lämmitti ja väritti kasvoja etelärinteiden puolella. Lokakuu alpeilla ei ole ollenkaan hullumpi olen todennut, varsinkin kun kuuraisten vuorenrinteiden lisäksi ruska alkaa lehtipuuvyöhykkeellä olla parhaimmillaan. Aamut ovat viileitä ja kirkkaita, ja jos alhaalla laaksossa sataa vettä niin ylhäällä vuorilla tulee luultavimmin lunta.

    Lopuksi on kyllä todettava, että lähes 9h kävelyä tuntuu mukavasti  ruumiissa seuraavana päivänä. Onneksi on sentään sunnuntai.

    kartta

    Retki: Habkern Post – Augstmatthorn – Hardergrat – Harder Kulm – Unterseen – Interlaken, n.8h 

    PostBus 106 Interlaken West – Habkern 2,60 CHF (Half -Fare Travel Card SwissPass / Halbtax). 


    Tiina Kivelä

    *Välin voi myös pyöräillä, mutta siinä tapauksessa suosittelen raskaan maastopyörän sijaan bitumilla kevyesti rullaavaa maantiepyörää. Nimim. Been there done that.