Naiset joita ajattelen kun vastustaa

Yksi lempisanonnoistani Suomessa on seuraava: “Naiset ensin vaikka heikoille jäille.

Pääpiirteiltään ei ehkä mitenkään kannustavin ja ystävällisin. Mutta kuvaa mielestäni niin hyvin sekä suomalaista kulttuuria että sitä vastuuta ja työtä mitä johtajuus, edellä kulkeminen ja vapaus vaatii. Sekä miehiltä että naisilta.

Ei ole todellakaan helpointa kulkea edellä, oli se sitten heikoilla jäillä, vuorilla tai yritysjohdossa. Eikä mikään tule ilmaiseksi.

Ja koska tällä viikolla vietetään kansainvälistä naistenpäivää ajattelin kuinka olisi hyvä esitellä muutama itseäni viime aikoina kovasti inspiroinut nainen, joka on paikkansa ansainnut kovalla työllä ja jos millä sisulla. Ne naiset, joita ajattelen kun vastustaa (eli aika usein) ja tarvitsen jonkun kaltaiseni näyttämään että jos hänkin niin minäkin.

Satunnaisessa järjestyksessä, aikalailla editoimattomana.

Ihan ensimmäisenä, rupi kaur ja erityisesti tämä allaoleva, jonka olen viime aikoina usein liittänyt yleisen “mitä Beyonce/Michelle/Simone/mummoni tekisi” mantran jatkeeksi kun tarvitsen ns. sisäistä pep talkia. Ja kun tarvitsen tekemiselleni suurempaa merkitystä.

 

Ja sitten ylemmäs vuorille.

Lucy Walker Matterhorn 1871

Vuonna 1871 brittiaristokraatti^ Lucy Walker kiipesi Matterhornille ensimmäisenä naisena ikinä – viktoriaanisessa hameessa. Mikä saa minut erityisen onnelliseksi näin länsimaisena naisena vuonna 2019 – Lucysta poiketen kun saan kiivetä vuoria ihan missä asussa haluan ja niitä asuja harrastuksiini ja töihini saan muissakin väreissä kuin punaisena tai pinkkinä. (Muualla onkin sitten vielä paljon tekemistä.)

Sillä vaikka pidän mekoista ja korkkareista (ja haaveilen tästä Emma Watsonin päheästä housupuvusta  samalla kun ihailen hänen työtään) kiipeän vuoret mieluiten housuissa ja jääraudoissa.  Kuten nykyajan moderni vuorikiipeilijäesikuvani Hilaree Nelson, kiipeämässä ja laskemassa ensimmäisenä maailmassa Lhotsen (suosittelen muuten myös kuuntelemaan tämän podcastin jossa Hilaree kertoo urastaan ja elämästään.) Tai Liv Sansoz, esimerkiksi vuoden 2017 projekteineen, joka on saanut minutkin haaveilemaan yli 4000m vuorten kiipeämisestä (ei kaikkien mutta muutaman voisin ennen kuin täytän neljäkymmentä – esimerkiksi edellä mainittu Matterhorn ja ehdottomasti Jungfrau kiinnostavat kovasti).

La Grave Tiina Kivelä

Entisenä kestävyysurheiluaktiivina myös kestävyysurheilun rajoja rikkovat ja hulluja haaveilevat naiset, ja heitä tukevat ja auttavat yritykset, organisaatiot ja muut ihmiset ovat mielessäni kun en meinaa uskoa omien haaveideni realistisuuteen.

Eikä unohtaa voi myöskään naisia jotka perustavat ja johtavat innovatiisia vastuullisia yrityksiä – kuten todella hyvännäköisiä, innovatiivisia ja kestäviä urheiluvaatteita tekevä Houdini – yhteisöjä ja tuotantoyhtiöitä. Inspiroiden muitakin kuin minua esimerkillään ja ammattimaisuudellaan.

Lisäksi, aina jossain on joku Liz Clark, Michelle Obama (Becoming Michellen itsensä lukemana oli ehdottomasti viime vuoden paras “luettu” kirjani), Erin Smart tai Evolution of Dreams, joka saa miettimään että ehkä tällä omallakin elämällään voisi tehdä jotain vieläkin enemmän ja paremmin…

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä. kaikki luovat periksiantamattomat monilahjakkuudet kuten omani kaltaiset äidit (hän, +55v, oli juuri yksi päivä käynyt vetämässä 45km hiihtolenkin eli mitä luultavimmin on paremmassa kunnossa kuin minä) ja muut. Jotka tekevät, hoitavat ja varmistavat ja johtavat erinomaisella esimerkillä. Ja valmistavat tietä seuraaville sukupolville tehdä vielä paremmin.

Sekä kaikki naispuoliset kollegat, opiskelukaverit, ystävät ja tuttavat, jotka ovat jossakin vaiheessa auttaneet ja painaneet menemään tyylillä ja taidolla niin että en voi muuta kuin kiittää esimerkistä ja inspiraatiosta, sekä kunniasta saada tuntea.

Kiitos. Pysykää villeinä ja vähän hulluina. Ja muistakaa aurinkorasva varsinkin keväthangilla.

La Grave Tiina Kivelä