Ja niin joulu joutui… Paitsi ettei ihan vielä

Tiina Kivelä

Tiina Kivelä

Siirsin tällä viikolla leirin taas tänne vähän korkeammille maille, jossa paistaa aurinko (!). Tai no, joka toinen päivä olisi pitänyt kiivetä reiluun 2000m korkeuteen, jotta olisi päässyt sumupilvien ylle näkemään sen auringon.  Mutta olen kuitenkin nähnyt sen myös täällä alempana joka toinen päivä – juuri sopivasti korjatakseni Lapin viikkojen auringottomuuden aiheuttaman Zombie -olemuksen.

Joku voisi myös sanoa että joulumieli piristää, sillä St. Gallenissa kuten muissakin Sveitsin kylissä ja kaupungeissa on alettu valmistautua jouluun. Vaikka joulumarkkinat odottavat vielä muutaman viikon avautumistaan, löytyy jo useista paikoista täydet (ja söpön tyylikkäät) joulukoristeet ja lahjaehdotukset.

Vaikka joulupukin tonttuna olenkin työskennellyt ja toista leiriäni virallisessa joulukaupungissa Rovaniemellä pidänkin, en kuitenkaan ole mikään jouluihminen perinteisessä mielessä. Mutta jokin heikko kohta minulla on tälle kaikelle Sveitsin joulusöpistelylle (ja sille auringolle varsinkin), glühweinille, joka paikassa joulukuussa leijailevalle racletten tuoksulle ja parhaimmassa tapauksessa myös joulua edeltäville hiihtoretkille (kattava juttu Davosista muuten täällä). Että vaikka en suoranaisesti joulumielen tilille tätä hyvää mieltä pistäisi, on mieli jotenkin kummasti taas paljon energisempi kuin Suomen marraskuussa.

Viimeisen vuoksi tuolla katedraalissakin kävin, rukoilemassa lunta ja kiittämässä tästä valosta. Sitä lappilainen jos joku osaa arvostaa.