Alpstein, taas kerran

Alpstein, taas kerran

Juuri kun menin sanomaan saaneeni tarpeekseni Alpsteinista hetkeksi, päädyin sinne uudelleen. Ja jotta asia olisi vielä enemmän kämmen otsaan, menin sinne kiipeämään Altmanin (2435m) kuitenkaan sitä lopulta kiipeämättä.

Oli hyvä retki silti ja asiaan liittyy myös oikeastaan aika hyvä opetus. Nimittäin, on niitä päiviä ja retkiä jolloin kannattaa ottaa se muutama ylimääräinen askel, kulkea paljon pidemmälle ja korkeammalle kuin nopeasti ajateltuna haluaisi ja jaksaisi ja ottaa pieniä hallittuja riskejä. Niitä retkiä, jolloin koukataan parempien maisemien ja uimapaikkojen kautta ja vielä sen yhden huipun kautta, vaikka se lisää jo muutenkin ihan riittävän väsyneille jaloille kilometrejä ja tunteja lisää kuljettavaksi, ilman sopivia olut- ja ruokataukoja. On siis niitä retkiä, jolloin ylimääräinen vaiva kannattaa, koska kohentuva kunto, hienot kokemukset (ja kuvat ;), elämänopit ja niin edelleen.

Ja sitten on myös näitä retkiä, jolloin toki kulkee pitkälle ja nopeasti, niin että illalla janottaa kunnolla ja seuraavana päivänä jalkoihin sattuu. Mutta joilla silti ei kiipeä sille korkeimmalle huipulle matkalla eikä jää ihailemaan mahtavaa maisemaa tai jää lillumaan viileään alppijärveen vielä hieman pidemmäksi aikaa. Niitä retkiä jolloin ei huvita kiivetä vähän liian ilmavan näköistä (makuuni) polkua ylös asti ja jolloin ei myöskään huvita venyttää yhtään pidemmälle muita menoja ja puuhia. Niitä jolloin vain kannattaa sanoa että tämä oli tässä, suuremmat seikkailut joskus toiste, aika lähteä suorinta tietä kotiin/oluelle/nukkumaan.  Koska terveys, muut ihmiset ja tärkeämmät hommat.

Tämä jaottelu pätee muuten usein muillakin elämänalueilla kuin vuoritouhuissa. Joskus vielä yhdet ja tanssit pöydällä kannattaa, joskus taasen se kotimatka yhden viinilasin jälkeen ennen iltakymmentä on se mestarisuoritus.

Tiina Kivelä

Alpstein

Tiina Kivelä

Tiina Kivelä

Missä: Alpstein – reitti Schwägalp > Säntis > Lisengrat > Altmasattel > Fählensee > Brülisau (kartta)