• Alppinismi
  • Sveitsin vaellusreittiopasteet ja -luokitus

    Tiina KIvelä

    Lappiin Sveitsistä palattuani ja siellä ja muissa maissa retkeiltyäni (ja usein eksyttyäni) olen usein ajatellut kunpa kaikkialla otettaisiin mallia Sveitsin ulkoilureittiviitoituksista ja -opasteista, sillä niin helppoa tällaisen järjestelmän varaan on rakentaa omatoimiretkiä ja retkeilytuotteita. Järjestelmä tekee oikeastaan koko Sveitsistä yhden suuren retkeilyparatiisin, josta aina löytyy jokin reitti suurelle seikkailulle, yksinkertaiselle sunnuntaikävelylle tai nollauslenkille luonnossa.

    Sveitsissä lähes jokaiseen retkeilykohteeseen, jopa syrjäisimpien reittien aloituspisteeseen ja ensimmäiselle opasteelle, pääsee myöskin joukkoliikenteellä – junalla tai postiautolla. Ja kunhan pääset kohteeseen ja hyppäät kulkuvälineestä millä tahansa asemalla, löydät ensimmäiset opastekyltit ja -merkinnät heti aseman nurkilta. Myös Zürichin päärautatieasemalla. Sinun ei siis välttämättä tarvitse koukata matkailuinfon tai retkeilykeskuksen kautta, vaan voit siirtyä suoraan reitille, jopa lentokentältä.

    Aloituspisteestä keltaiset viitat ohjaavat sinut seuraavalle huipulle/majalle/risteykseen, josta löydät taas uudet kyltit löytääksesi tien eteenpäin. Takaisinpäin kulkiessa, ja muutenkin, opasteet ohjaavat myös lähimmälle joukkoliikenneasemalle tai ruokapisteelle. Ja mikä parasta, väritys ja opastustyyli on koko maassa yhtenäinen ja kerran logiikan opittuasi on missä tahansa maan kolkassa melkoisen yksinkertaista liikkua mitä opasteisiin tulee. Löydät useimmista kylteistä myös aika-arviot reitin kulkemiseen pisteestä a pisteeseen b, ja ne pitävät suhteellisen hyvin paikkaansa (toim. huom. me nopeat pohjoismaalaiset aktiiviset naiset olemme asia erikseen eikä meistä kannata aina ottaa mallia, ja siksi kun kerron tarkemmin retkistäni huomioi että esitän aika-arviot tämän järjestelmän, en oman juoksuvauhtini mukaan).

    Mitä itse reitteihin ja luokitukseen tulee, niin lyhyesti kerrottuna (pidemmälti kuvien alla) keltainen tarkoittaa helpointa, ns. sunnuntaikävelureittiä, jota kulkee kuka tahansa kävelytaitoinen, jopa lenkkareissa. Puna-valkoinen viitoitus taasen tarkoittaa normaalia hieman haastavampaa vaellusreittiä ja kolmas valko-sininen opaste tarkoittaa vaativaa alppivaellusreittiä, jolle ei kannata lähteä ihan heppoisin taidoin.

    Kuvien alta löydät tarkemman luokittelun ja kuvauksen jokaisesta reittikategoriasta. Kuvissa näkyvä punavalkoinen reitti Alpsteinin alueella Itä-Sveitsissä on muuten yksi haastavimmista vuorivaellusreiteistä joilla olen kulkenut. Tai no, itse reitti askelmineen ja vaijereineen ei sinänsä ole haastava tai vaarallinen, mutta vaatii silti vakaita askelia ja seikkailumieltä, kuten moni pelkkien kuvienkin perusteella voi varmasti päätellä.

    Huomaathan myös kuinka Sveitsin ns. retkikarttapalvelu eli Swisstop tarjoaa nettipalvelussaan reitit ja julkisen liikenteen pysäkit kartalla, klikkaamalla tältä sivulta vasemmasta reunasta (englanninkielisessä versiossa) Maps displayed > Hiking trails ja/tai Public transport stops löydät reitit ja lähimmät pitkän matkan kulkuyhteydet (tai no osoitteen minkä kirjoittaa esim. SBB:n reittihakuun).

    Hyviä ja turvallisia retkiä!

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Lyhyt opas Sveitsin vaellusreittiopasteisiin ja luokitukseen

    • Vaellusreitit (Wanderwege) ovat yleisesti ja helpolla vaivalla saavutettavia ja kuljettavia reittejä, enimmäkseen jalan tapahtuvaa kulkemista varten. Osa reiteistä on päällystetty ja todella hyväkulkuisia, osa rouheampia hiekkateitä ja polkuja. Vaellusreitit sopivat oikeastaan kenelle tahansa kävelytaitoiselle ja niillä opastavat keltaiset kyltit ja merkit mustalla kirjoituksella. 

     

    • Vuorireitit (Bergwanderwege) ovat vaativia osuuksia sisältäviä vaellusreittejä. Nämä reitit on merkitty keltaisin opastekyltein, joiden kärjessä on valko-puna-valkoinen kolmiraita, ja puna-valkoinen väritys toistuu myös matkan varrella olevissa opasteissa (esim. kuvissa). Nämä ovat usein jyrkkiä, kapeita ja ilmavissa paikoissa kulkevia. Erityisen vaativissa kohdissa vaeltajien avuksi on asennettu köysiä ja vaijereita. Tietyissä kohdin purot ja joet ovat ylitettävissä vain matalikoissa (jalkojen kastuminen mahdollista). Vuorireittien vaeltajilta odotetaan varmoja askelia, hyvää fyysistä kuntoa ja tietoa vuorten erityisominaisuuksia ja vaaroista kuten kivivyörymistä, liukastumisvaarasta ja yllättävistä sään muutoksista ja näillä reiteillä retkeilijöitä suositellaan varustautumaan retkelle pitäväpohjaisilla kengillä (esim. tarkemmat kenkävinkkini täällä ja lisää vaihtoehtoja täällä*), säänmukaisella varustuksella (sis. vaatteet*) ja tarkat kartat. 

     

    • Alppireitit (Alpinwanderwege) ovat vaativia vuorireittejä, jotka kulkevat osin jäätiköiden ja rakkakivikoiden ylitse, sisältäen lyhyitä kiipeilyosuuksia. Nämä on merkitty sinisin kyltein ja valko-sini-valkomerkinnöin ja jokaisen alppireitin alusta löytyy infotaulu, jossa kerrotaan reitillä vaaditavista varusteista ja taidoista. Reiteiltä löytyy virallisina aukioloaikoina aputikkaita ja vaijereita, mutta toisin kuin vuorireiteillä näitä apuja ei ole kaikissa vaativissa kohdissa ja siksi nämä reitit vaativat erityisiä taitoja ja kokemusta. Alppireiteillä liikkujilta odotetaan hyvää kuntoa, vakaita askelia, hyvää tasapainoa ja kehonhallintaa. Näille reiteille suunnatessa on myös hyvä osata köysitekniikat, jäärautojen ja -hakkujen käyttö ja yksinkertaiset kiipeilytekniikat, sekä tietää useimmat vuorten vaarat ja miten minimoida riskit. Varusteiksi näille reiteille on hyvä varata normaalien vuorivaellusvarusteiden lisäksi korkeusmittari, kompassi, köysi ja jäähakku. 

    Lisätietoja: wanderland.ch / sac.ch

     

  • Bern
  • Kaljakellunta Sveitsin malliin

    Tiina Kivelä

    Näin helleaallossa on mukava ajatella vähän raikkaampia aaltoja, kuten peilikirkkaita Sveitsin jokivesiä, jäätikköpuroista puhumattakaan.

    Sveitsissä kaljakelluntakin on jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa ja erityismaininnan arvoista, kuten kuvista näkee. Tai oikeastaan mikä tahansa jokikellunta on tässä maassa (mm. Zürichissä Limmat, Bernissä ja Baselissa Aare), enemmän kuin ihanaa kirkkaiden puhtaiden vesien, kelluntakulttuurin ja maisemien ansiosta. Ja yksi parhaista, ellei paras, kelluntaretkistä on kuvissa näkyvä kokonaisen päivän (kalja)kelluntaretki aare float eli aarekellunta Thunista Berniin (*tähän se sihahdus mikä syntyy kaljatölkin avaamisesta*).

    Toisin kuin Suomen (Vantaanjoen?) epävirallisen virallinen kaljakellunta, Sveitsissä kellutaan lähes koko kesä ja mikä tahansa päivä. Jos siis olet jo käynyt kesällä (junailemassa) Sveitsissä ja varsinkin Bernissä, olet varmasti nähnyt kulkijoita märissä hiuksissa ja isoine ikeakasseineen (jossa on tietysti se vene) matkalla jokeen tai joelta takaisin kotiin. Ja tämä jos joku ehdottomasti suosittelun arvoinen traditio hellepäivään kenelle tahansa uimataitoiselle, ihan itse koettuna.

    Kelluntaan tarvitset uimapuvun ja pyyhkeen, kumiveneen ja/tai SUP laudan, vedenpitävän kassin ei vedenpitäville tavaroillesi, pelastusliivin, ruokaa ja kaljaa tai muuta juomaa, jotka pitävät sinut ravittuna ja nesteytettynä ja yksinkertaisesti hengissä koko retken. (Kaljalle kannattaa varata myös kylmälaukku ja/tai hyvin suljettu ja veneeseen kiinnitetty katiska, jossa kaljat pysyvät viileinä jokivedessä).  Kyseessä ei ole mikään todellinen extremelaji ja myös alkoholia voit hyvin nauttia, mutta varmistathan vastuullisen suorituksen ja sen että koko matkan sinun olisi hyvä olla ns. veneenajokuntoinen, hyvästä uimataidosta puhumattakaan. Joki ei ole se hurjin mutta virta on monin paikoin todella voimakas ja jokivesi voi vielä loppukesästäkin olla kangistavan viileää, tuleehan se suoraan, vaikkakin kaukaa, jäätiköiltä.

    Kun aurinko paistaa ja tavarat ja varusteet kelluntaa varten ovat valmiina, ei sinun tarvitsekaan sitten muuta kuin hoitaa itsesi jotenkin Thuniin (suosin itse aina junaa) ja talsia asemalta joen rantaan (kurkista vesillelaskupaikkaehdotus tästä kartasta, tabin aktiviteetit > aare float kohdalta) josta varmasti löytyy muutama muukin kelluntaretkeilijä ja se itse joki jota pitkin päivä jatkuu.

    Ja sitten eikun menoksi kohti Berniä, jossa päivän päätteeksi rantauduttuasi voit ottaa suihkun jossakin keskustan uimaloiden suihkuista, vaihtaa kuivaa päälle (hox. se vedenpitävä kassi) ja jatkaa erinomaista päivää haluammallasi tavalla.

    Hox. Huomaathan kuinka tyhjät tölkit ja muu saaste on parempi korjata talteen niille tarkoitettuihin astioihin ja alueille, jokeen heittämisen/jättämisen sijaan.

    Lisävinkkejä kelluntaan kuvista ja huom: kellunta toimii aina erinomaisena palauttavana ja kehoa huoltavana aktiviteettinä mm. pitkien vuorivaellusten ja maastopyöräilyn lomaan.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Ps. Voit hankkia/vuokrata veneen ja/tai SUP -laudan, tai sen flamingon, ja kellua retken omatoimisesti menemään. Voit myös vuokrata veneen ja tarvikkeet oppaineen pakettina joistakin paikallisista (huom. myös usea Interlakenin aktiviteettifirma tarjoaa jokikelluntaa) palveluita ja tuotteita tarjoavista yrityksistä.

    Voit etsiä tarjouksia esim. hakusanoin aare float ja aare boot.


    Missä: Aare, Berner Oberland, Sveitsi

  • Elämä
  • St. Gallen

    Tiina Kivelä

    Sarjassamme sunnuntaikävelyt, luostarit ja kaupunkioppaat – St. Gallen.

    Eräänä paahtavan kuumana sunnuntaina, istuessani  St. Gallenin luostarin (UNESCO’n maailmanperintökohde btw) katedraalin pihamaalla, luin (toisin sanoen laiskottelin googlailemalla)  St. Gall’sta eli tyypistä, jonka kunniaksi luostari*, katedraali ja tavallaan koko St. Gallen on rakennettu. Menemättä sen tarkemmin koko tarinaan (löytyy googlaamalla) mainittakoon että Sr. Gall oli aikanaan syrjitty irlantilainen kirkon mies, joka erinäisten mutkien kautta päätyi viettämään erakkoelämää Bodenseen lähettyville, nykyisen St. Gallenin alueelle, aikaansaaden (vaatimattomuudestaan huolimatta) aikamoiset pytingit ja perinnöt, kuten kuvista näkyy.

    Ja näissä maisemissa minäkin siis nykyisin tavallaan asustelen, vaikka edelleenkään en oikein ymmärrä että miten ja miksi juuri tänne olen päätynyt ja miten kauan täällä vielä viihdyn. Mutta ei tämä pahempi paikka ole, ja kun täällä vietetty aika ei ole ollut kummoisempi niin tässä muutama vinkki St. Gallenin kaupunkiin, jos joku muukin tänne joskus eksyy (tai jopa ihan tarkoituksella tulee) pidemmälle tai lyhyelle vierailulle.

    Tähän mennessä olen katsastanut ja hyväksi todennut, juoksureittien lisäksi,  St. Gallenin luostarin katedraalin (toodella hieno) ja tarkistanut että luostarin nurmella toimii erinomaisesti ilmainen WiFi (roaming harvoin kannattaa Sveitsissä). Lisäksi olen katsastanut aivan erityisen hienon Stifstbibliothek’n jota ei kylläkään saa kuvata sisältä (ei siis Instagram hittejä täältä), käynyt Textilmuseum’ssa (Itä-Sveitsi ja erityisesti St. Gallen on luostarien lisäksi kuuluisa tekstiili- ja kirjontaperinteistään) ja Drei Weieren badi’n, vaikkakin tekolampien vesi on liian sameaa uimamakuuni (mutta jos uimalaan suunniteltu sauna toteutuu aion ehdottomasti piipahtaa siellä).

    Tässä ihan vastikään opin myös, toisin kuin olen yli kaksi vuotta luullut, kuinka nuo Sveitsissä yllättävänkin yleiset värikkäät kuviolliset katot eivät ole maalattuja, vaan kuviot ja tekstit on tehty erivärisiä kattotiiliä järjestelmällisesti latomalla. Kyllä, kuten kuvasta selvästi näkee tämä olisi pitänyt tajuta jo aiemmin, mutta toisaalta minun olisi myös pitänyt pitää lasejani useammin…

    Huomaa kuvista myös erinomaiset terassit (vaikkakin sunnuntain messukellot voivat hieman käydä korville ja sydämellekin tuolla alla olevan terassin sijainnilla) ja kekseliäästi maisemoidut roskikset.

    Vain Sveitsijuttuja.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    * Kaupungin laidalta löytyy muuten myös nunnaluostari (Kloster Notkersegg), jonka ohitse kulkee mukava vaellus/juoksureitti.


    Missä: St. Gallen Altstadt/Gallusplatz, Sveitsi