Sveitsiläisen ja lappilaisen välimatkan ero

Tiina Kivelä

Keskustelu keväältä, sijanti St. Gallen, Sveitsi.

Minä (lappilainen): ”Kurja sää, lähdetään käymään Interlakenissa.”

(Ajoaikaa/junailua St. Gallen-Interlaken 3h suuntaansa – Lapissa siinä ajassa pääsisi ehkä juuri ja juuri Rovaniemeltä Ouluun, tai Ruotsiin Ikeaan. Ja näin on monesti tehtykin.)

Sveitsiläinen: ”Ei viitsi muutaman tunnin seikkailun takia ajaa kuutta tuntia, vähintään yö ja kaksi päivää pitää siellä viettää jos näin pitkälle menee.

~hmmmpph~

Sveitsin lyhyet välimatkat maan sisällä ja rajojen yli ovat ihania. Mitä pidempään täällä olen sitä enemmän huomaan harmittelevani jos juna on minuutin myöhässä (tai no joskus iloitsen kun olen laiturilta puoli minuuttia myöhässä juuri silloin). Mitä pidempään täällä olen, sitä helpompaa on unohtaa miten onnellinen Lapissa on jos ja kun juna-, tai edes bussiyhteys, on ylipäätään olemassa. Kerran vuodessa, viikossa tai päivässä, ajallaan tai myöhässä – Lapissa ei väliä, kunhan yhteys on olemassa. (Tämä oli vitsi, oikeasti haluaisin kulkea Lapissakin yhtä kätevästi kuin Sveitsissä.)

Mitä pidempään Sveitsissä olen, sitä hullummalta suomalaiset/lappilaiset välimatkat tuntuvat ja sitä hullummalta idealta tuntuu käyttää suurin osa ajastaan tien päällä ja ajaa kolme tuntia jonnekin vain pienen piipahduksen tähden. Ja sitä selvemmäksi maiden ja kulttuurien välinen mittakaavaero muotoutuu.

Sveitsissä kaikki on pientä (paitsi vuoret) ja lähellä, kun taas Lapissa kaikki on suurta (paitsi vuoret) ja kaukana.

Esimerkiksi tällä hetkellä asun St. Gallenissa niin että reilun tunnin matkan päässä ovat ylläolevat maisemat Alpsteinin vuorilla (saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä). Myös Zürichin keskusta on vain reilun tunnin ja vartin päässä kotioveltani, samalla kun muutaman minuutin päässä ovat allaolevat lenkkimaisemat, ihan oikeat niityt, metsät ja maatilat. Pääsen täältä myös junalla Zürichin lentokentälle, kotioveltani terminaaliin, tunnissa ja vartissa (julkisilla liikennevälineillä). Mikä on aivan mahtavaa.

Lapissa taasen… Noh, pääsee siellä aina johonkin. Jossakin ajassa. Jotenkin.

Olen myös huomannut kuinka talouden sveitsiläinen on asioissa pikkutarkka kuin sveitsiläinen kelloseppä, sillä aikaa kun minä etsin mahdollisimman suurta perspektiiviä ja vetelen suuria linjoja.

Minusta on siis vähitellen tulossa sveitsiläinen ja toisaalta ei yhtään.

Enkä koskaan lopettamasta nauramasta näille keskusteluille. Koska vaikka en välimatkoista pidäkään, jotkut asiat vain ovat sen vaivan ja ajan arvoisia ja Siperian Lapin karaisemana siihen menee varmasti vielä muutama vuosi että se kolme tuntia max. kerran vuodessa on liikaa. Päivittäin/viikoittain ehkä, mutta silloin tälloin..

Kun aina välillä on vain saatava se mahdollisimman laaja perspektiivi – joko vuorten huipuilta tai Lapin tuntureilta. Ja toisaalta joissakin asioissa on varmistettava että ne pienimmätkin yksityiskohdat ovat kunnossa.

Tämän perusteella ei taida olla myöskään mikään ihme että olen sprinttimatkojen sijaan ensisijaisesti kestävyysurheilija.

(Matkaa sveitsikodistani lappikotiin on muuten tällä hetkellä tarkalleen 2952km. Sveitsiläisellä mittaristolla tämä kai on verrattavissa Maan ja Pluton väliseen etäisyyteen.)

Tiina Kivelä

Tiina Kivelä

Missä: Berggasthaus Staubern ja St. Gallen, Sveitsi (kuvat juoksulenkeiltä).

(Tajusin muuten vasta kuvat liitettyäni kuinka vihreä tästä jutusta tuli – vihreä kuin koko St. Gallen teemaväri. Kaikki, siis ihan kaikki, on nimittäin St. Gallenissa vihreää. Kantonin vihreällä vaakunalla voi olla tämän kanssa jotain tekemistä.)

Your comments