Varustevinkit alppiretkille – vaelluskengät

Varustevinkit alppiretkille – vaelluskengät

Alppien kesähissit, vaellusreitit ja majatalot avautuvat näinä päivinä taas uudelle vaelluskaudelle ja sen kunniaksi sivuduunini muotibloggaajana jatkuu nyt vaelluskenkävinkein.

Kerron sinulle nyt hyvän retken puolesta miksi ja millainen panostus kunnon alppivaelluskenkiin kannattaa, jos ja kun hyvä retki Alpeille on suunnitelmissa. Ja ihan ensimmäiseksi, koska sitäkin edelleen niin usein kysytään, tehdään yksi asia hyvin selväksi: Alpeilla ei pärjää lenkkareilla. Ei, ei ja ei.  Tai no ehkä juuri ja juuri pärjää, jos ei poikkea kylistä ja hisseistä muutamaa askelta pidemmälle oikeaan alppimaastoon, ja jos ei halua nauttia retkestä. Mutta koska tässä blogissa mennään oikeasti retkelle ja halutaan myös nauttia niistä, niin me emme retkeile lenkkareissa (muuta kuin juosten). Me retkeilemme tukevissa, suojaavissa, kestävissä ja pitävissä valluskengissä, jotka ensituntumalta saattavat olla painavat ja järeät, mutta jotka nopeasti osoittavat tarpeellisuutensa.

Kunnon alppivaelluskengät kannattavat koska muutamatkin niillä tehdyt hyvät askeleet ja retket Alpeilla kannattavat aina, elämyksen, maisemien, terveyden ja hyvien instakuvien vuoksi. Trust me, #inlovewithswitzerland ei ole kuvieni perässä turhaan. Lisäksi kaikki tämä on vain niin paljon mukavempaa ja jopa turvallisempaa, kunnon tarkoitusta varten suunnitelluissa kengissä. Sen lisäksi että hyvät kengät pitävät jalkasi kunnossa ja mielesi iloisena, olet myös ne jalassasi mitä epätodennäköisempi asiakas pelastus- ja terveydenhoitopalveluille. Ja parempi kaveri, puoliso, työntekijä ja/tai kaveri, kun et valita jälkikäteen kipeistä jaloistasi, tai pahimmassa tapauksessa kysy sairaslomaa kun lomalla tuli pari muuttujaa. Olet myös ns. parempi ihminen, kun et retkellä viivästytä muun seurueen matkantekoa tai ärsytä valituksellasi vääristä kengistä.

Mutta millaiset kengät ovat ne sitten ovat, ne hyvät, kunnon vaelluskengät Alpeille? Millainen panostus niihin oikeastaan kannattaisi tehdä, jos ja kun lenkkarit eivät kelpaa?

Kenkien valinnassa, jos ja kun niitä ei jo ennestään ole, on ensiksikin tärkeää tietää mihin ne ollaan viemässä; millaisille pinnoille, reiteille tai vaikka tanssilattiloille ne oikein ollaan viemässä ja missä niillä aiot kulkea. Havainnollistaakseni Sveitsin Alppien olosuhteita, näet tässä jutussa kuvia viime lauantain reitiltäni, bergwanderwegeltä (puna-valkoinen merkintä) Seealpseen ja Meglisalpin väliltä Alpsteinin alueella Sveitsissä. Tällaisella reitillä tulet luultavasti astelemaan jos ja kun suuntaat Alpeille pienelle tai isolle retkelle, ja vaikka samalle matkalle sattuisi myös tanssilattia, niin suosittelen maksimoimaan kenkien sopivuuden juuri näille reiteille, ei sille tanssilattialle.

Huomaathan myös kuinka Julie Andrewskin tanssi vuorilla hyvin käytännöllisin kengin.

Tiina Kivelä Hyvä retki

Sveitsissä alppivaellusreitit jaetaan periaatteessa kolmeen kategoriaan. Periaatteessa, sillä helpoin kategoria, keltaisin opastein merkattu wanderwege eli ns. perusvaellusreitti kulkee useimmiten päällystettyjä teitä, kaupunkien ja kylien katuja pitkin. Vaikeimmillaankin nämä reitit ovat sorapäällysteisiä polkuja ja porrastettuja rinteitä joita voi toki suuremmitta ongelmitta kävellä lenkkareillakin, vaikka näilläkin varaisin silti ne (juoksu)lenkkarit juoksuaskelille, ja keveät all-terrain/travel kategorian kengät kävelyyn.

Sveitsin reittikategoriassa kaksi, bergawanderwegellä eli vuorivaellusreitillä, pääsemmekin sitten siihen kunnon vaellukseen ja retkeilyyn; juurakkoisille ja kivisille poluille, portaattomiin mäkiin ja vaijereilla varustettuihin jänniin kohtiin.  Näillä puna-valkoisin merkein merkatuilla poluilla kengistä on hyvä löytyä tukea ja suojaa, sillä kuten kuvistakin näet on näillä reiteillä kiveä ja kaltevuutta, joka haastaa jalat ja varusteet. Kaupoissa näitä kenkiä kaupataan kansainvälisesti kategorianimillä trekking, backpacking tai wander(hiking). Tämän kategorian kengät ovat avuksi, kun mitä luultavimmin lyöt jalkaterän terävään kallionpalaseen kymmenettä kertaa ensimmäisen kilometrin aikana, ja kun  kulkiessasi kaltevilla pinnoilla nojaat kengän reunaan, joka toivottavasti ei anna periksi tai väännä nilkkaasi epämukavaan ja epävakaaseen asentoon, kuten pehmeä lenkkari helposti tekisi.

Näillä reiteillä kengistä on myös hyvä löytyä pitävä pohja ns. kiipeilykuviolla eli Climbing Zone’lla (kenelläkään tietoa mikä tämä on suomeksi?), koska hyvin usein sovitat jalkojasi kallionkoloihin jyrkissä rinteissä ja tasapainoilet vaijerista tukea ottaen mutaisella polulla lähes pystysuoran tuhannen metrin rinteen reunalla (oi vuorenharjanteet <3).  Pitävä pohja ja helposti puhdistettava pintamateriaali, joka ei ihan ensimmäisenä päästä läpi vettä ja likaa, tulee myös vähän turhankin usein tarpeen, esimerkiksi kun niittypolulla astut onnellisten lehmien asettamaan liukumiinaan.

Useimmiten reitit ja retket joita kuljen, ja joista kategoriassa “retkellä” tässä blogissa kerron, ovat sekoituksia kategorian yksi ja kaksi reiteistä. Ja koska useimmiten punavalkoinen voittaa pituudessa ja vaativuudessa keltaisen, valitsen kengät ensisijaisesti tämän kategorian vaatimusten mukaan. Hyvillä alppivaelluskengillä kävelee mukavasti muutaman kilometrin tasaista asfalttia, mutta heppoisilla lenkkareilla ei kävele turvallisesti muutamaa metriä pidemmälle liukkaalla, kaltevalla ja kivisellä polulla.

Sveitsin standardoidusta merkittyjen reittien valikoimasta löytyy myös kolmas kategoria eli sinivalkoisin viitoin merkitty alpinwanderweg (joita viittojen väritysten ja jännitysasteen vuoksi kutsun myös sisureiteiksi). Näille reiteille sopivat ihan hyvin sekä edellisten kategorioiden kengät, että vielä paremmin kunnon vuoristokengät eli alpin/berg/mountain-kategorian kengät (huomaat varmaan samankaltaisuuden nimissä). Näitä järeämpiä kenkiä voi myös hyödyntää hyvin mahdollisilla jäätikkövaelluksilla, sillä tämän kategrian kenkien ominaisuuksiin kuuluvat useammim mm. sopivat kolot jääraudoille ja Gore-Tex kalvo.

Muutin aikoinaan Sveitsiin järeät ns. puolikorkeat GoreTex® Mendlini jalassa, vain huomatakseni että kaiken vaeltelun sijaan ne sopivat oikeastaan vain painavan rinkan kanssa tarvottavaan viikon tosilappivaellukseen, tai usean päivän etappivaellukseen/huttouriin Alpeilla tai Norjassa. Ja koska retkeni Alpeilla ja Sveitsissä ovat näiden sissireissujen sijaan useimmiten lyhyitä päivän, max. kahden retkiä, kuivalla säällä n. 1000-3000 metrin korkeudessa, ostin pian maahantulon jälkeen Trekking(3) -kategorian matalavartiset Lowat (ei maksettu mainos), jotka ovat toimineet erinomaisesti jokaisen kategorian reiteillä kävellessä/vaeltaessa. Nämä kengät eivät ole vedenpitävät, sillä Sveitsissä tulee harvoin vaellettua pidempiä matkoja vesisateessa tai märässä maastossa, ja koska Keski-Euroopan kesähelteissä, jotka vuosi vuodelta kohoavat ylemmäs aina 3000′ metriin asti (voi ilmastonmuutos), kengiltä tarvitsee tukevuuden, pitävyyden ja kevyen suojan lisäksi enemmänkin hengittävyyttä.

Sillä mitä mallia tarkalleen, goretexilla vai ilman, korkealla vai lyhyellä varrella, tai minkä värisenä, oleva pari jalkaasi näillä reiteillä ja retkillä osuu ei oikeastaan ole väliä, kunhan se on yllä esitellyn mukaisesti tukeva, suojaava, kestävä ja pitävä. Makuja ja käyttötapoja ja parhaimpia ominaisuuksia on monia,  mutta nyrkkisääntönä sanoisin että kaikki menee hyvin niin kauan kun et lähde matkaan lenkkareissa. Lupaan myös että jos ja kun suuntaat Alpeille pidemmän matkan päästä tarkoituksenasi tehdä luonnossa edes yksi pidempi kuin muutaman askeleen kävely, on vaelluskenkien pakkaaminen laukkuun erinomainen idea, lisäpainosta viis. Tai jos ne eivät sovi laukkuusi, voi ne jalassa yhtä hyvin kävellä itse matkankin.

Minulla on ystävä, entinen kämppäkaverini, joka vaeltaa näitä polkuja varvastossuissa ja jopa avojaloin, mutta en silti suosittelisi sitä vaihtoehtoa muille, varsinkaan ensikertalaisille. Varvastossut ovat toki oiva valinta ns. leirikengiksi ja rantaretkelle mille tahansa Sveitsin lukuisista järvistä ja joista, paitsi että leirikenkienkin kohdalla huomioithan tehdessäsi majatalovaelluksen ja/tai yöpyessäsi Alpeilla jossakin SAC:n tai muun tahon berggashausessa tai hütessä (näistä tarkempi juttu tulossa ihan pian), tarjoaa mökki usein käyttöösi lainaparin crocseja tai huopatossuja.

Tiina Kivelä / Hyvä retki

Tiina Kivelä / Hyvä retki

Tiina Kivelä / Hyvä retki

Vaikka muuten varusteista tykkäänkin jutella minulta ei muuten kannata kysyä suosituksia sopivista rannekelloista vuoritouhuihin, sen verran uskottavat naarmut olen tuohon Daniel Wellingtoniini saanut hankittua seikkaillessani siellä ja täällä. Ja vaikka se kohtuu hyvin pysyykin ajassa ja ajan minulle kertoo, olisi vuorilla varmasti kätevämpi jokin multisport -kello, josta löytyisi vaikkapa korkeusmittari ja GPS -tallennus, ja joka ei pikku kosteudesta hätkähtäisi yhtä herkästi kuin tämä muotibloggarikello. Ja joka näyttäisi vuorilla enemmän ympäristöönsä sopivalta kuin tämä (jos tiedät sopivammasta, saa vinkkailla).

Tiina Kivelä / Hyvä retki

Tiina Kivelä / Hyvä retki

Lopuksi haluan vielä mainita että vaikka tässä jutussa vilahtelevat sanat liukkaat polut, jyrkät rinteet, vaativat reitit ja turvallisuus, on retkeily näillä reiteillä kaiken sen vaivan ja opettelun arvoista, ja paljon helpompaa kuin ensivilkaisulla voisi vaikuttaa.

Suoraan sanottuna itsekin ensimmäisillä kerroilla kauhuissani kulkiessani vaativampia pätkiä punavalkoisen kategorian reiteillä. Ja edelleen minua huimaa katsoessani alas vaikkapa tuolta ylläolevassa kuvassa näkyvältä polulta (alareunassa). Mutta en antanut silloin enkä anna edelleenkään haasteiden estää minua, vaan rohkeasti tekemällä ja nöyryydellä olen oppinut luottamaan jalkoihini ja hidastamaan tahtia, ottamaan rauhallisesti ja nöyrtymään uusien haasteiden edessä, juuri sillä sopivalla tavalla, sillä mikä ei saa minua pysähtymään iäisyyksiksi tai kääntymään takaisin, vaan etenemään, joskus hyvinkin hitaasti mutta varmasti, ja lopulta onnittelemaan itseäni hyvin tehdystä retkestä illalla kotona.

Vaikeasta korkeanpaikankammosta tai oikeasta tasapainohäiriöstä kärsivälle nämä voivat toki olla liian vaikeita reittejä kuljettavaksi, oli jalassa kuinka tukevat kengät tahansa, todellisista liikuntarajoitteista puhumattakaan. Mutta ns. peruskuntoiselle ihmiselle, hyvät kengät jalassa, Sveitsin vaellusreitit ovat mitä parhain hyvien elämysten, tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen kartuttamisen lähde.

 Jos joku kuitenkin sinua vielä arveluttaa tai haluat kysellä lisää kengistäni ja mitä lukuisat kuljetut kilometrit ovat opettaneet, kommentoi alle tai lähetä minulle mailia. Vastaan mielelläni ja/tai neuvon paremmin tietävien pariin, ja halutessasi lähden vaikka seuraksesi vaelluksellesi, jos se vain aikatauluihini sopii.