• Bern
  • Viimeiset hetket nauttia kesästä koko rahan edestä – Päiväretki Mürren – Birg

    Lauterbrunnen by Tiina Kivelä

    Don’t make the mountain your enemy – get out, get up there instead

    © Florence Welch

    Hei kävin taas vuorilla. Viimeinen viikonloppu, jolloin voi hyödyntää pankin 10€  tarjouslippuja hisseihin (ei muuten enää hajuakaan mitä nämä ovat suomeksi; ei gondoleita mutta….?). Ja sopivasti viikonloppu tarjosi myös pilvettömän taivaan, auringon ja lähes 20°C lämpötilan ja inversion. T-paidalla olisi pärjännyt, jos olisi muistanut aurinkorasvan. Lopputuloksena hyvä päiväretki Mürrenistä Birgin asemalle.

    Alkuperäinen tavoite oli huiputtaa Schilthorn Mürrenistä vasemmalta eli ns. takakautta, mutta koska aamulla väsytti ja koska vuorilla on omat säännöt, niin käännyin lopussa oikealle Birgin asemalle, jotta varmasti ehdin viimeiseen hissiin alas. Luulen kyllä että hieman lyhennettynäkin tämä ja huominen tulee tuntumaan sopivasti jäsenissä maanantaina. 
    Niin, olisin myös voinut viettää tämän kuten edellisenkin viikonlopun viini & ruokamessuilla, mutta kyllä nämä vuoret taisivat silti tarjota enemmän rahalle vastinetta ja sopivaa työtä lihaksille talvea ajatellen. Viiniä ja ruokaa ehtii nauttia taas riittävästi marraskuun sadepäivinä.


    Retki Mürren – Bryndli – Birg

  • Bern
  • Kun juostaan, juostaan kunnolla – Jungfrau Marathon 2017

    Tiina Kivelä

    Maratoonari tässä hei, pitkästä aikaa suomeksikin. Kaksi viikkoa sitten juoksin (ja kävelinkin hieman) Jungfrau MarathoninSveitsissä, entisillä kotikulmilla. Ja koska mahdollisuus kerran oli, valitsin tietysti ensimmäiseksi täyspitkäksi maratonikseni Neitsyt Maratonin. 42.195 km ja 1’829 metriä ylämäkeä sopi hyvin tavoilleni ja oli loppujen lopuksi aivan hemmetin mukava kokemus.

    En suosittele samaa kaikille, mutta näemmä on myös mahdollista juosta maraton, vieläpä yhdellä raskaimmista reiteistä, erikseen treenaamatta. Viikko ennen maratonia surffasin vielä Marokossa, ja hankin jalkaani ilkeät haavat, jotka saivat pohtimaan ideani järkevyyttä toden teolla vielä lähtöviivallakin. Mutta niin vain varhain aamulla, syyskuun yhdeksäntenä, nousin ylös vanhassa kotitalossani ja käppäilin vanhaa työmatkareittiäni lähtöviivalle. Lähtölaukauksen jälkeen jatkoinkin sitten sen reilut 42km enemmän ja vähemmän ylämäkeen, ohi entisen kodin ja muistojen, yllättävän kevyin askelin.

    En ehkä treenannut juuri tälle maratonille, mutta kiitän kyllä nyt jälkikäteen kaikkia niitä treenitunteja ja aktiivista elämäntapaa vuosien saatossa, jolla tällainen treenaamatta maaliin -suoritus toteutettiin pahemmitta ongelmitta. Olen aina kyllä halunnut kokeilla maratonin juoksemista ja tähänkin suoritukseen motivoin itseäni hyväksi todetulla anteeksiantavaisella teemalla; eli tärkeintä oli seisoa viivalla oikeaan aikaan ja yrittää päästä niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Olen aiemmin juoksut muutaman puolimaratonin ja Lidingöloppet 30k’n, mutta koskaan en ole yhtäjaksoisesti juossut tai edes kävellyt numero rinnassa yli kolmea tuntia, joten kaikki varsinkin sen kolmen tunnin päälle olisi ja olikin aikamoinen saavutus. Kolmenkymmenen kilometrin jälkeen ajattelinkin paljon sitä miten en koskaan ole juossut niin pitkälle ja jokainen askel siitä eteenpäin tuntui pieneltä saavutukselta. Puhumattakaan tunteesta maalissa, kohmeisin sormin olutmukia puristaessani. Minä tein sen, suurimman saavutukseni tähän asti, ja nyt vain suurempia unelmia kohti.

    Jungfraun maratonia mainostetaan maailman kauneimmaksi maratonreitiksi ja onhan se, toinen kotini, aivan älyttömän, epätodellisen kaunis paikka, Interlakenista itse Jungfrau vuoren huipulle asti. Tällä kertaa maratonilla ei kuitenkaan saatu nauttia maisemista, sillä pilvet roikkuivat alhaalla ja peittivät näkyvyyden sekä itse Jungfrau vuorelle, että Wengenin kylän jälkeen oikeastaan pidemmälle kuin muutama kymmenen metriä eteenpäin. Lisäksi taivaalta tai siis niistä pilvistä tuli enemmän tai vähemmän vettä koko matkan ajan; mutta ei sentään lunta, jota oli jo satanutkin maalialueelle muutama päivä aiemmin (lumi oli kuitenkin onneksi sulanut kisaan mennessä ja asteet pysyisivät plussan puolella). Lappilaista ei myöskään viileä sää haitannut (tai siis, ei saa haitata – lappilainen nainen kestää, kaiken, ehkä, suurempia valittamatta); paitsi maalissa kun kohmeisin käsin yritin pidellä yllä mainittua olutmukia ja muita härpäkkeitä. Saunaa oli ikävä, mutta onneksi suihku tarjoili tulikuumaa vettä ja kohmeiset sormetkin palautuivat nopeasti normitilaan muiden kehonosien kanssa. Kokonaisuudessaan itse maraton ja palautuminen siitä meni yllättävän kevyesti ja jo maratonpäivän iltana sain jo helposti käveltyä paikalliseen ja nosteltua muutaman oluen lisää, samalla kun paistattelin kavereiden kehujen keskellä. Että vaikka suomalaisena ei kai saisi paljon itseä kehua, niin pakko sanoa että aika ylpeä olen itsestäni ja tästä kehosta ja mielestä..

    Olen aiemmin pelännyt ja edelleen välttelen puhtaita kaupunki (=100% asfaltti ja tasamaa) maratoneja, koska pelkään miten hajalla jalkani olisivat sellaisen jälkeen. Tiedän, varsinkin nyt, että minulla olisi tarvittava fysiikka ja fysiikka jopa nopeampivauhtiselle kaupunkimaratonille, mutta silti luulen että minulle sopivat tämänkaltaiset polku-ja vuorijuoksut paremmin. Tällaiset, jossa on vähän tai siis paljon jotakin extraa kalliin entryn vastineeksi, ja jossa rasitus jakautuu tasaisemmin koko keholle. Tarvitsen vaihtelua ja kunnon haasteita, en monotonista ennätysaikojen tavoittelua. Vaikka kyllä tuo Stravakin jo houkutteli että enkö jo haluaisi kokeilla parantaa tätä ennätystäni? No, jos nyt odotetaan sinne ensi vuoteen ainakin. Vaikka en suljekaan pois mahdollisuutta hiihtää jokin maratonmatka jo tänä talvena. Tai kiivetä se Jungfrau vuori ennen ensi syksyä.

    Kommenttiboksissa tai emaililla saa mieluusti jakaa muitakin maratonkokemuksia tai suositella seuraavaa isoa haastetta minulle. Koska myönnettävä on, tähän touhuunhan jää helposti koukkuun.

     

     

     

    Tiina Kivelä


     

     

  • Elämä
  • Let’s Go Surfing

    Tiina Kivelä

    Ensimmäinen kertani Afrikassa, Marokossa, surffi- ja joogalomalla. 100% perfect!

    Tätä voisi tehdä useamminkin – nukahtaa aaltojen kohinaan, herätä aikaisin pannukakkuaamiaiselle, surffata aamupäivä, syödä lounas meren rannalla, torkkua / tehdä töitä iltapäivä terassilla, kahvin ja kakun voimalla, meren tuoksussa.

    Joogata sen saman meren äärellä juuri ennen auringonlaskua ihanan hotellin terassilla, jonka jälkeen syödä illallista ja kerrata päivän tapahtumat ympäri maailmaa saman suuren pöydän ääreen kerääntyneiden tuntemattomien kesken.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina KIvelä

    Oppia nousemaan seisomaan laudalla, oppia miltä tuntuu olla täysin meren vietämänä ja ymmärtää miten hyvä on aina kokeilla ja opetella jotain täysin uutta ja niin vaikeaa. Ihastella kaikkia näitä värejä, käsitöitä, vuohia ja sitä kunnon matkalla olon tunnetta.

    Ostaa kotiinviemisiksi muutama pullo argan -öljyä ja iso pehmeä college muistuttamaan ajasta kun hiukset olivat yhtä suurta meriveden, auringon ja tuulen muodostamaa sotkua ja iholla tuoksui se öljy ja aurinkorasva.

     


    Missä: Taghazout, Morocco, Surf Maroc / Boundless Betty Girls Surf Week