• Hyvä Retki
  • Roadtrip Italiaan – Cinque Terre kesäkuussa

    Tiina Kivelä

    Cinque Terre ennen huippusesonkia ja viikon pituisen eteläeuroopan kierrokseni ensimmäinen etappi kesäkuun alussa. Aurinkoa, lämpöä, pastaa ja frutti di mare’a eli mereneläviä; yllättävän kirkas ja suolainen merivesi, kanottireissu ja kumivenereissu. Ihastuttava Airbnb kattoterassilla ja mahtava, hieman vinksahtanut seura How I Met Your Mother tyyliin; entisiä ja uusia pariskuntia, vauva-arjesta lomailijoita ja italialaisia tulkkeja ja melkein paikallisoppaita. Oli hauskaa, vaikkakin raskasta, eikä vähiten taas italialaisen ruoan johdosta.

    Roadtrippimme (Interlakenista lähtien) kohteet ja pysähdykset olivat Aosta (pissatauko huoltsikalla), Genova (illan hämärtyessä hohtaneet kaupungin ja lauvojen valot ohiajaessamme), Sarzana (viehättävä Aibnb, jonka kattoparvekkeella kohtasin elämäni ensimmäiset tulikärpäset ja leivosaamupalaöverit), Monterosso Al Mare (biitsi, lounaspizza ja lauttalaituri), Vernazza (terassit, aperitivo ja kanoottiretki merelle) ja illan viimeinen juna Sarzanaan. Lisäksi kokeilimme onneamme La Spezian venevuokraamoissa (ei tulosta) ja Portoveneressä (löysimme ehkä kylän viimeisen vapaan parkkipaikan) ja kävimme päiväretkellä Palmarian saarella, joka kuuluu kokonaisuudessaan Porto Veneren kansallispuistoon.  Lopuksi ihastelimme elokuva auringolaskua Portoveneressä linnoituksen raunioilla (ja tällä kaikella on jokin merkillinen yhteys Lord Byroniin) ja totesimme että Italia on aina hyvä idea.

    Tiina Kivelä

    There is a pleasure in the pathless woods,
    There is a rapture on the lonely shore,
    There is society, where none intrudes,
    By the deep sea, and music in its roar:
    I love not man the less, but Nature more

    ― George Gordon Byron

  • Elämä
  • Muutto Zürichiin

    Tiina Kivelä

    Uusi kaupunki, uusi joki, vanhat levottomat jalat. Perjantaina pakkasin tavarani kasoihin, jotka jaoin edelleen ystävien asunnon, varaston ja omissa käsissäni kantaneiden duffelbagien varaan, ja otin junan Zürichiin. Oli aika hyvästellä yksi aikakausi ja suunnata kohti heinäkuuta Zürichissä. Kesän 2016 ja 2017 välinen aika Interlakenissa oli yksi parhaista ja opettavaisimmista elämässäni; intensiivinen, haastava mutta niin ihana. Päivääkään en vaihtaisi pois, vaikkakin ehkä muutaman asian tekisin toisin (lapset, menkää sille kielikurssille heti eikä sitten joskus, ja etsikää se siisti asunto ennen kuin on liian myöhäistä).

    En ole koskaan aiemmin asunut Zürichissä, ja vieraillutkin kaupungissa vain muutaman kerran muutaman tunnin kerrallaan. Mutta olen haaveillut siitä useammin kuin kerran, ja kun tilanne säästöjen, lomakauden ja työpaikan muutoksen johdosta tuli mahdolliseksi (ei ole sitä investointipankkiirimiestä vielä näkynyt, valitettavasti tai onneksi), päätin kokeilla tätäkin maailman parhaaksi kehuttua elämänlaatua. Pikkuhiljaa sormet naputtelevat myös uusien työprojektien parissa ja yrityksenä on kokeilla todellista diginomadin elämää muutama kuukausi. Mutta ennen sitä kuukausi Zürichiä ja satunnaisia vierailuja vuorille. En ole hetkeen asunut suuressa kaupungissa ja tavoitteena on myös kokeilla miten tämä taas onnistuu; hieman aiempaa pidemmät siirtymät lenkkipoluille ja maastopyöräreiteille, puhumattakaan niistä alppien huiputuksista. Mutta sitten toisaalta, saan vuorten tilalle kahvilat, museot, kaupat ja toiset ihmiset. Uuden joen, uudet järvet ja uimapaikat, sekä asunnon ilman sotkuisia kämppiksiä.

    Tulossa on Zürich vinkkejä (kartan kokoaminen alkoi jo alla) ja editoidut jutut espanjan ja alppien kesäseikkailuista. Ehkä myös hieman enemmän juttua työkuvioista, menneistä ja nykyisistä. Siitä millaista on työskennellä kansainvälisessä startupissa Sveitsissä ja miten maksimoida aika vuorilla ja ulkona ja matkoilla ilman sponsoreita. Pysykää linjoilla siis jos nämä kiinnostavat, ja kertokaa toki jos haluatte minun kirjoittavan jostakin aiheesta tarkemmin. Kesälomia pukkaa, joten aikaa lukemiselle on varmaankin enemmän, kuten minulla kirjoittamiselle.

    Tiina Kivelä

    I learned this, at least, by my experiment: that if one advances confidently in the direction of his dreams, and endeavours to live the life which he has imagined, he will meet with a success unexpected in common hours.

    ― Henry David Thoreau, Walden: Or, Life in the Woods