• Alppinismi
  • Jäätikkövaeltelua ja amatöörialppinismia – Cabane des Dix

    Olipa kerran mökkiviikonloppu Alpeilla eli retki Sveitsin alppiklubin, tuttavallisemmin SAC, ”hüttelle”. Ehkä parasta vastinetta rahoille ja kaikille niille (usein puuduttaville) juoksukilometreille nuoruudessa.

    Kohteena oli tällä kertaa Cabane Des Dix, jonne matka Airolon kylästä kulkee yli jäätikön ja ”hieman” kuumottavan vuoren olkapään. Itse en amatööritaitoineni lähtisi vielä tällaista matkaa johtamaan, mutta onneksi on ystävä, joka on suorittanut aiemmin seuduilla alppinismikurssin ja tietää hieman enemmän siitä miten jäätikkö ylitetään mahdollisimman turvallisesti. Onneksi hän myös osaa jakaa tietojaan, ja näin kaiken huvin ohessa myös opettaa kanssamatkalaisia. Olenkin jo aika monta illallista velkaa hänelle…

    HOW TO: KLASSINEN MÖKKIREISSU ALPEILLA

    Mikäli samankaltainen reissu kiinnostaa, niin suosittelen ensisjaisesti olemaan yhteydessä joko pääkohteen matkailuinfoon tai suoraan opaspalveluita tarjoavaan yritykseen; lähes jokaisesta vuoristokylästä Sveitsissä löytyy firma tai pari, jotka tarjoavat ammattitaitoista, lisensoitua opastusta vuorille ja alppiklubin mökeille. Mikäli omat taidot (ja tutut, kuten minulla) mahdollistavat, on mökeille myös mahdollisuus mennä googlen, kartan ja niiden jo olemassa olevien taitojen varassa, talvella suksin tai kesällä vaeltaen ja kiipeillen. Mutta suosittelen kuitenkin aina ensimmäistä vaihtoehtoa  – parhaan paikallistuntemuksen omaava ammattitaitoinen opas on kaiken rahan arvoinen.

    Mökit tarjoavat sekä erinomaisen kohteen sinänsä, että hyvän majapaikan päiväreissuille ylhäällä vuorilla, ilman monen päivän yöpymistarpeita. Useimmat niistä tarjoavat myös rahaa vastaan ruokaa ja juomaa, pääsesonkien aikana, ja sesonkien ulkopuolella tarjolla on yleensä ns. talvihuone suojaa ja omatoimista kokkailua varten ja näin muistuttavat kovasti Lapin autiotupia. Suosittelen silti kaikissa tapauksissa tarkistamaan ennen reissua netistä kaikki mahdolliset tiedot mökistä, mitä tarpeita se sisältää ja erityisesti minne soittaa jos hätä tulee. Ja niin, siltä varalta ettei itse pysty, on tällaisilla reissuilla aina hyvä kertoa kotiin jääville tuttaville minne on menossa ja milloin on tulossa takaisin, ja milloin pitää huolestua ja soittaa lisäapua, jos matkalaisista ei kuulu sovittuna aikana.

    Reissuun tarvittava fyysinen kunto ja vaellus/kiipeily/hiihtokokemus vaihtelee kohteen mukaan, mutta voisin suositella vaihtamaan Netflixin juoksulenkkiin ainakin muutaman kerran ennen suunniteltua matkaan. Reissun jälkeen Netflix, olut ja raclette sen sijaan ovat mitä suositeltavin palautusmuoto, parhaimassa tapauksessa yhdistettynä pulahdukseen viileään alppijokeen tai järveen. Puhumattakaan saunasta.

    MIKSI LÄHTEÄ

    Minulle tällaiset retket ovat yksi parhaista tavoista viettää viikonloppu ja opin jokaisella reissulla aina vain lisää, sekä tarpeellisia taitoja että totuuksia itsestäni. Kuntokin kohenee huomaamatta, enkä vaihtaisi näitä nousuja ylös liukkaita, pelottavia kivikkorinteitä, kuntosalin stepperiin tms. mistään hinnasta enää. Eikä tietysti näissä maisemissa ja siinä hiljaisuudessa (ja valkoisuudessa) mikä yli 3000m korkeudessa jäätiköllä tervehtii, ole todellakaan mitään moittimista.

    Taapertaminen pehmeässä lumessa ja jyrkässä epästabiilissa kivikossa (toukokuu ei muuten ole mikään paras aika tällaisille retkille; mökit ovat syystäkin useimmiten suljettu juuri näinä aikoina) ei ole helppoa ja tälläkin reissulla taisin moneen kertaan todeta kuinka kyseessä oli vaativin ja pelottavin reissu ikinä, mutta se mikä ylhäällä odottaa on kaiken sen vaivan arvoista. Useimmiten matkalla myöskin tapaa uusia mielenkiintoisia ihmisiä, tai ainakin lähentyy sopivasti matkakumppaneiden kanssa. Joten pikemminkin kuin miettiä että miksi lähteä, kannattaa miettiä että miksi ei. Veikkaan, että jos on edes hieman samankaltaiset mieltymykset kuin minulla, niin jälkimmäiseen ei paljon syitä löydy. Edes krooninen rahapula tai paikkallisen kielitaidon puute ei nimittäin estä edes tätä tyttöä.

    Tiina Kivelä

    Cabane Des Dix Tiina Kivelä

    Mont Blanc De Cheilon Tiina Kivelä

    Cabane Des Dix Tiina Kivelä



    Mökki: Cabane Des Dix

    SAC: Swiss Alpine Club

    Muita mökkejä: Alpine Huts in Switzerland


    Kuvat minusta (edit by minä): © Maarten Camerlynck

  • Bern
  • Pikakurssi kalliokiipeilyyn

    Asuttuani jo lähes vuoden Interlakenissa, tässä mahtavia seikkailumahdollisuuksia (ja turisteja) pursuavassa pikkukaupungissa, sain tänä sunnuntaina vihdoin aikaseksi kokeilla myös paikallista kalliokiipeilyä. Olen muutaman kerran harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti boulderointia kalkkipölyisissä sisähalleissa, ja unelmoinut vielä joskus pääseväni kiinni ihan oikeaan kalliokiipeilyyn. Koska ulkoilmalajeissa vain on se jokin. Ja vihdoin tänä kesänä haave näyttää käyvän toteen; onnea on ystävä, jolla on välineet ja taito opastaa tähän maailmaan.

    Tiina Kivelä

    Minulla on vielä pitkä matka siihen mahtavaan tanssinkaltaiseen koreografiaan, jolla taidokkaammat ja enemmän harjoitelleet näitä kallioita kiipeävät, mutta siitä huolimatta olen ihan myyty. Kiipeilijät ovat nöyrää ja rentoa heimoa, ja opettelun lisäksi myös muiden kiipeilyn katselu ja kuvaus on enemmän kuin mukavaa puuhaa. Suosittelen siis hakeutumaan lajin pariin, jos mukava ja haastava ulkona puuhastelu kiinnostaa. Ja mikäli taito on jo hallussa, niin silloin voin suositella kokeilemaan näitä Jungfraun alueen kiipeilymahdollisuuksia, aina näistä tämänpäivistä reiteistä Eigerin pohjoisseinään.

    Seuraavalla kiipeilykerralla minun pitää kuulemma puhua kiroilla vähemmän ja keskittyä enemmän itse kallioon ja sen koloihin ja mahdollisuuksiin päästä ihan ylös asti. Parhaat ystävät eivät päästä tässäkään helpolla, vaan puskevat heti ylittämään itseni. Ja sehän sopii minulle paremmin kuin hyvin.

    Tiina Kivelä

    Missä: Unterseen/ Interlaken

  • Hyvä Retki
  • Retkellä Ticinossa – Pyhän Yrjön vuori

    Tiina Kivelä

    Voihan Pyhä Yrjö (San Giorgio), mikä paikka.  Tämä Ticino siis, jonne suuntasimme sunnuntaina juhlistamaan syntymäpäivääni. Interlaken tervehti kyseisenä aamuna sateella, kuten tähän aikaan täällä asiaan kuuluu, ja ainoa kuivalta vaikuttanut kolkka oli säätiedotuksen mukaan  Luganon seutu. Syntymäpäivän, ja huonon kotiseudun sään (ei kiipeilyä, ei pyöräilyä, ei vaellusta tai hiihtoa) varjolla sain siis helposti hankittua matkaan autokyydin ja mukavan seuran, sekä idean valloitettavasta huipusta. Ja niin suuntasimme aamulla auton keulan kohti Ticinoa, läpi Gotthardin (surullisen)kuuluisan tunnelin ja sumuisten maisemien.

    Vielä Meridessä autolle parkkipaikan löydettyämme ja kohti Monte San Giorgion huippua suuntaavalle polulle astuttuamme taivasta peitti ohut pilviverho, joka ei kuitenkaan haitannut nauttimasta kävelystä läpi vihreän metsän ja ohi viiniköynnösten, heinäsirkkojen sirityksen säestyksellä. Lopulta UNESCO -stauksestakin nauttivan vuoren huipulle päästyämme sain vieläpä ihan parhaan syntymäpäiväyllätyksen taivaan auettua ja aurinkon lämmitäessä lepohetkeen asettuvia matkalaisia. Pakko kai nyt on uskoa kaikkia niitä vakuutuksia, että Ticinossa paistaa aina.

    Leppoisan sunnuntaikävelyn jälkeen nälkäisinä ja janoisina päätimme vielä ajaa muutaman ylimääräisen kilometrin Italian puolelle, jossa muutaman neuvonpidon (kiitos italainen seuralainen tulkkauksesta) jälkeen löysimme tiemme erinomaisen antipastin, pizzan, viinin, panna cottan ja espressokupillisten äärelle. Siinä kohtaa myönnän hyvin epäsuomalaiseen tapaan halanneeni seuralaisiani tiukasti, ja todenneeni kyseessä olleen yksi parhaista, ellei paras syntymäpäivä.

    Ticino on Interlakenista vain kolmen tunnin ajomatkan päässä (ja Milanosta vain vajaan tunnin) ja vaikka se näin soveltuukin hyvin päiväretkeilyyn, voisin suositella  sitä jopa vielä enemmän yhden tai kahden yön reissua alueelle. Itse ajattelin seuravalla kerralla varata mukaan myös pyörän, ja aikaa uimiseen ja gelatolle.

    Tiina Kivelä



    Pizza: La Ghironda, Viggiù