Kuukausi: toukokuu 2017

Jäätikkövaeltelua ja amatöörialppinismia – Cabane des Dix

Jäätikkövaeltelua ja amatöörialppinismia – Cabane des Dix

Olipa kerran mökkiviikonloppu Alpeilla eli retki Sveitsin alppiklubin, tuttavallisemmin SAC, “hüttelle”. Ehkä parasta vastinetta rahoille ja kaikille niille (usein puuduttaville) juoksukilometreille nuoruudessa. Kohteena oli tällä kertaa Cabane Des Dix, jonne matka Airolon kylästä kulkee yli jäätikön ja “hieman” kuumottavan vuoren olkapään. Itse en amatööritaitoineni lähtisi vielä tällaista matkaa […]

Pikakurssi kalliokiipeilyyn

Pikakurssi kalliokiipeilyyn

Asuttuani jo lähes vuoden Interlakenissa, tässä mahtavia seikkailumahdollisuuksia (ja turisteja) pursuavassa pikkukaupungissa, sain tänä sunnuntaina vihdoin aikaseksi kokeilla myös paikallista kalliokiipeilyä. Olen muutaman kerran harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti boulderointia kalkkipölyisissä sisähalleissa, ja unelmoinut vielä joskus pääseväni kiinni ihan oikeaan kalliokiipeilyyn. Koska ulkoilmalajeissa vain on se jokin. Ja […]

Retkellä Ticinossa – Pyhän Yrjön vuori

Retkellä Ticinossa – Pyhän Yrjön vuori

Voihan Pyhä Yrjö (San Giorgio), mikä paikka.  Tämä Ticino siis, jonne suuntasimme sunnuntaina juhlistamaan syntymäpäivääni. Interlaken tervehti kyseisenä aamuna sateella, kuten tähän aikaan täällä asiaan kuuluu, ja ainoa kuivalta vaikuttanut kolkka oli säätiedotuksen mukaan  Luganon seutu. Syntymäpäivän, ja huonon kotiseudun sään (ei kiipeilyä, ei pyöräilyä, ei vaellusta tai hiihtoa) varjolla sain siis helposti hankittua matkaan autokyydin ja mukavan seuran, sekä idean valloitettavasta huipusta. Ja niin suuntasimme aamulla auton keulan kohti Ticinoa, läpi Gotthardin (surullisen)kuuluisan tunnelin ja sumuisten maisemien.

Vielä Meridessä autolle parkkipaikan löydettyämme ja kohti Monte San Giorgion huippua suuntaavalle polulle astuttuamme taivasta peitti ohut pilviverho, joka ei kuitenkaan haitannut nauttimasta kävelystä läpi vihreän metsän ja ohi viiniköynnösten, heinäsirkkojen sirityksen säestyksellä. Lopulta UNESCO -stauksestakin nauttivan vuoren huipulle päästyämme sain vieläpä ihan parhaan syntymäpäiväyllätyksen taivaan auettua ja aurinkon lämmitäessä lepohetkeen asettuvia matkalaisia. Pakko kai nyt on uskoa kaikkia niitä vakuutuksia, että Ticinossa paistaa aina.

Leppoisan sunnuntaikävelyn jälkeen nälkäisinä ja janoisina päätimme vielä ajaa muutaman ylimääräisen kilometrin Italian puolelle, jossa muutaman neuvonpidon (kiitos italainen seuralainen tulkkauksesta) jälkeen löysimme tiemme erinomaisen antipastin, pizzan, viinin, panna cottan ja espressokupillisten äärelle. Siinä kohtaa myönnän hyvin epäsuomalaiseen tapaan halanneeni seuralaisiani tiukasti, ja todenneeni kyseessä olleen yksi parhaista, ellei paras syntymäpäivä.

Ticino on Interlakenista vain kolmen tunnin ajomatkan päässä (ja Milanosta vain vajaan tunnin) ja vaikka se näin soveltuukin hyvin päiväretkeilyyn, voisin suositella  sitä jopa vielä enemmän yhden tai kahden yön reissua alueelle. Itse ajattelin seuravalla kerralla varata mukaan myös pyörän, ja aikaa uimiseen ja gelatolle.

Tiina Kivelä



Pizza: La Ghironda, Viggiù