• Appenzell
  • Alpstein, taas kerran

    Tiina Kivelä

    Juuri kun menin sanomaan saaneeni tarpeekseni Alpsteinista hetkeksi, päädyin sinne uudelleen. Ja jotta asia olisi vielä enemmän kämmen otsaan, menin sinne kiipeämään Altmanin (2435m) kuitenkaan sitä lopulta kiipeämättä.

    Oli hyvä retki silti ja asiaan liittyy myös oikeastaan aika hyvä opetus. Nimittäin, on niitä päiviä ja retkiä jolloin kannattaa ottaa se muutama ylimääräinen askel, kulkea paljon pidemmälle ja korkeammalle kuin nopeasti ajateltuna haluaisi ja jaksaisi ja ottaa pieniä hallittuja riskejä. Niitä retkiä, jolloin koukataan parempien maisemien ja uimapaikkojen kautta ja vielä sen yhden huipun kautta, vaikka se lisää jo muutenkin ihan riittävän väsyneille jaloille kilometrejä ja tunteja lisää kuljettavaksi, ilman sopivia olut- ja ruokataukoja. On siis niitä retkiä, jolloin ylimääräinen vaiva kannattaa, koska kohentuva kunto, hienot kokemukset (ja kuvat ;), elämänopit ja niin edelleen.

    Ja sitten on myös näitä retkiä, jolloin toki kulkee pitkälle ja nopeasti, niin että illalla janottaa kunnolla ja seuraavana päivänä jalkoihin sattuu. Mutta joilla silti ei kiipeä sille korkeimmalle huipulle matkalla eikä jää ihailemaan mahtavaa maisemaa tai jää lillumaan viileään alppijärveen vielä hieman pidemmäksi aikaa. Niitä retkiä jolloin ei huvita kiivetä vähän liian ilmavan näköistä (makuuni) polkua ylös asti ja jolloin ei myöskään huvita venyttää yhtään pidemmälle muita menoja ja puuhia. Niitä jolloin vain kannattaa sanoa että tämä oli tässä, suuremmat seikkailut joskus toiste, aika lähteä suorinta tietä kotiin/oluelle/nukkumaan.  Koska terveys, muut ihmiset ja tärkeämmät hommat.

    Tämä jaottelu pätee muuten usein muillakin elämänalueilla kuin vuoritouhuissa. Joskus vielä yhdet ja tanssit pöydällä kannattaa, joskus taasen se kotimatka yhden viinilasin jälkeen ennen iltakymmentä on se mestarisuoritus.

    Tiina Kivelä

    Alpstein

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Missä: Alpstein – reitti Schwägalp > Säntis > Lisengrat > Altmasattel > Fählensee > Brülisau (kartta)

  • Hyvä Retki
  • Pizol 2844m ja viiden järven vaellusretki Heidilandiassa

    Tiina Kivelä

    Historiani Piz -alkuisten vuorenhuippujen kanssa on (vielä) lyhyt mutta sitäkin hauskempi. Reilu vuosi sitten huiputin todellisella maratonvaelluksella Piz Beverin Graubündenissä ja tällä viikolla oli vuorossa Pizol Heidilandiassa. Kyllä, juuri se Heidi. (Kyseessä siis matkailualue Itä-Sveitsissä, kuvitteellisen Heidin kotiseuduilla).

    Kun Alpsteinin polut on melkein kulutettu loppuun ja kotitoimiston lämpötila hipoo 32°C, olen siis alkanut suunnata isommille vuorille viilennyksen ja uusien virkistävien maisemien (ja vesien) perässä, ensimmäisenä vuorossa Pizol 2844metrin korkeudessa, jäätikköineen ja kauniine järvineen.

    Koukkasin huipulle klassikon eli 5 järven vaellusreitin kautta (5-seen-wanderrung), joka arkipäivästä huolimatta oli hyvin ruuhkainen näin lomakaudella. Mutta eipä massoja voi syyttää,  järvet ja muut maisemat ovat huiman kauniita ja tarjoavat erinomaisen uimamahdollisuuden joka välissä.

    Järvireitti sopii muuten erinomaisesti lapsillekin (ja toisaalta sen vuoksi vähän huonommin meille puolijuoksua retkeileville). Reitille ja Pizolille pääsee kun ottaa junan Sargansiin, sieltä bussin Wangsiin Pizolbahnin asemalle, josta gondolilla ja tuolihisseillä ylös Pizolhüttelle, josta alkavat opasteet järvikierrokselle ja ylös Pizolille (jonne voi myöskin kiivetä tai sieltä matkaa jatkaa eteläpuolen sinivalkoista reittiä pitkin).

    Ja jos villit alppijärvet eivät ole riittävästi, voit samalla päiväretkellä koukata saunaan ja kylpyyn Bad Ragazin mineraalikylpyihin. Minulle riitti tällä kertaa avantouinti.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä


    Missä: Sargans – Pizolhütte – Wildseeluggen – Pizol – Schottensee – Schwarzsee – Baseggla – Baschalvasee – Gaffia (kartta) – Sargans

     

  • Appenzell
  • Melkein liikaa Alpsteinia

    Tiina Kivelä Hyvä retki

    Talouden sveitsiläinen totesi aiemmin viikolla kuinka olen nyt vaeltanut kaiken mitä Alpsteinin alueella on vaellettavissa. Noh, oikeasti en ole vielä kulkenut jokaista virallista reittiä (epävirallisista puhumattakaan) alueella tai istunut jokaisen kestikievarin terassilla.

    Mutta lähellä ollaan.

    Hieman siis tuntuu siltä että pieni tauko olisi paikallaan, varsinkin kun taas tällä viikolla vedin alueen poluilla n. 10h vaellusretken. Lähes 25km, 2000m ylös ja alas kovassa heinäkuun helteessä varmistivat hyvän treenin (reitti Wasserauen – Äscher – Ebenalp – Schäfler – Säntis – Rotsteinpass – Meglisalp – Wasserauen), mutta vähempikin voisi hetkeksi riittää. Myös taannoinen Interlakenin reissu muistutti miten Sveitsistä löytyy kohtuullisen matkan päästä lukemattomia hyvän retken jos toisenkin arvoisia paikkoja – jumiutuminen vain yhteen pieneen alueeseen on siis suoranaisesti tyhmää.

    Vika ei kuitenkaan ole itse paikassa. Alpstein on valikoitunut (luontaisesti) säännölliseksi päiväretkikohteekseni näinä kuukausina koska alue yksinkertaisesti tarjoaa mahtavat reitit ja maisemat jopa koko Sveitsin mittakaavassa, hyvän palvelu oluttarjonnan ja kohtuullisen (ajassa ja hinnassa) matkan perusleiristäni St. Gallenista päiväretkelle. Ei siis oikeastaan ole ulkoisten olosuhteiden eikä paikan vika että olen hieman kyllästynyt – enemmänkin ongelma on se että minulla vain on ollut hieman liikaa aikaa ja tarvetta pääntuuletukselle vuorilla ja hieman liian vähän rahaa töitä pidemmille reissuille.

    Alpstein ei kirjaimellisesti kuulu (Sveitsin) Alppeihin, vaan on oma vuoriryhmänsä, vieläpä omalla mikroilmastollaan, Alppien pohjoispuolella Sveitsin itäosissa, Appenzellerin alueella ja tarjoaa siis ihan kivan omaleimaisen alueen retkelle jos toisellekin. Lisäksi alueen sveitsinsaksalainen luonne ja lähes kaiken informaation ja ohjeiden sveitsinsaksalaisuus tekee vierailusta aina todella autenttisen ja hyvän saksankielen käytännön oppitunnin.

    Viimeisimmällä retkellä tajusin myös kuinka alueen paljaat rakkakivikot tuovat mielen Lapin rakkakivikot, ja vuorikauris menee melkein porosta. Ja koska Helsingistä matka Lappiin on joskus (usein) kalliimpi kuin Alpeille, toimivat nämä vuoret myös hyvänä lappikorvikkeena tarvittaessa. Mitä nyt olut ja juusto on Sveitsissä aivan omassa kastissaan ja syy ihan itsenään retkeen tännepäin.

    Paitsi hetkinen. Leipäjuuston veroista täältä ei kyllä löydy… Toisaalta, alppikauris on ihan oikeasti villi eläin.

    Aikalailla tasapeli siis.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

     

    Tiina Kivelä Alpstein

    Missä: Alpstein (kartta)