STRANGE DAYS & MY MAPS

STRANGE DAYS & MY MAPS

Postcard from the Swiss Alps, April 2017.

The last resort skiing day of the season looked like this last Saturday. And when I say last, please do note that I’ve already said it two times before, so either third time’s a charm, or then the Alps provide as long (but luckily not as dark) winter season as Lapland. I’ll keep you posted about that…

It was a damn good day. Powder snow and clear blue skies, the clearest I’ve seen this year, and it still amazes me every time that on a clear day like this, I can even see Mont Blanc from here. These mountains; I just can’t help loving them.

And now it’s the first week of May. Planning mode on, for the future adventures both in travel and life in general. The days are strange, nothing is sure and corporate world has shown it’s cons big time lately. Nevertheless, I try to keep in mind that when nothing is sure everything is possible. And take the moments as they come, and enjoy fully when they are as awesome as the past weekend was. Or well, I still like to plan a bit, and I’ve especially realised this very deep love for custom maps; it’s apparently something which just happens when your brother is a cartographer and you’re the explorer… Now working on a map for a little roadtrip to Finale Ligure, Italy, and my personal Best of Switzerland guide. They’re still drafts but definitely more of these coming later, when I finally have time to concentrate 100% on my personal projects, which I hope will also help others, whenever possible.

Talk to you later and until that, take care, and travel as much as possible.

To be free is to learn, to test yourself constantly, to gamble. It is not safe. I had learnt to use my fears as stepping stones rather than stumbling blocks, and best of all I had learnt to laugh.

© Robyn Davidson

Location: Schilthorn Piz Gloria 29/04/2017


FI: Postikortti Alpeilta, mitä luultavimmin viimeiseltä laskupäivältä. Oli puuteria, ja oli kirkasta; koskaan aiemmin Mont Blanc ei ole kurkistanut paikallisten vuorten takaa näin selvästi.

Mahtavan viikonlopun jälkeen toukokuu on alkanut hieman oudoissa merkeissä. Yritysmaailma ja kvartaalitalous on rypistänyt kulmia hieman liikaa, ja sima ja munkit piti korvata “vain” haaleanpinkillä rosélla. Yritän kuitenkin pitää mielessä, että niin kauan kuin mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. Otan eteen tulevat tilanteet sellaisina kuin ne tulevat, ja nautin hemmetisti kun ne ovat yhtä erinomaisia kuin mennyt viikonloppu.

Tai no, yritän kyllä myös suunnitella tätä elämää edes hieman, ja olenkin jo varannut tulevaisuuteen muutaman viikon jolloin aion keskittyä 100% omiin projekteihini. Olen myls aloittanut puuhailemaan omia opaskarttoja ja roadtripehdotuksia (autollisille kavereille siis) ja miettinyt missä asioissa haluan olla parempi viikon, kuukauden, ja jopa vuoden päästä.  Kaikki tämä koska ympärillä on niin paljon inspiroivia ihmisiä, jotka saavat tavoittelemaan lähes kuuta taivaalta, tai noh ainakin ns. parempaa elämää. Koska jos hekin, niin miksen minäkin. Tai sinä.