• BLOG
  • GETTING SPACE: LAPLAND

    Tiina Kivelä

    I’ve finally made my way to the better (northern) side of the Arctic Circle, the real Lapland. More precisely, I’m typing this from a hotel lobby(when the WiFi doesn’t reach your room, in 2017) in Saariselkä fell resort, where I’m about to run some 15km+ today and tomorrow. While trying to adjust to the landscape which is so enormous and flat. And to the sky which is so big that it’s impossible to describe. You have to feel it.

    Talking about feelings, it’s strange to be back. I guess it’s like with the altitude – you shouldn’t rush to it but let yourself slowly adjust to a different kind of life. Or then you end up like me now… The whole body aching from making my way from sweaty Switzerland to the chilly Lapland on Wednesday after one hour sleep (the 1st of August party was definitely worth the tiredness though). I even had 3 checked in bags and 4 pieces of hand luggage with me (don’t tell the airline; I still don’t know how I did it). Whoopsie.

    And like that wouldn’t have been enough, during the two days in Lapland I’ve already found myself working, orienteering (our family likes to gather in forests) and meeting Santa and stumbling on the rocky paths to acquire some bad ass bruises and scratches (it seems to be that the less risk there is, like 2000m cliff by the trail, the more I stumble). I am rushing with this and feel dizzy, even though I should know better. But if I concentrate on the distance, look at the horizon far far away and think how far the mountains are… I’m not sure if I really want to think about the distance right now.

    Though it’s not so bad really, to slow down. What Lapland lacks in weather, mountains, urban settings and a number of people, it compensates with space, wilderness, freedom and sauna. And the reindeer paths, windy and rarely leading to anywhere, make me think that those creatures seem to know something crucial about freedom. How it’s not about the destination really, but about the journey. Or they are just lost and simply don’t care. Either way, let’s enjoy the ride, whatever speed.

    Now I have to run to run, but please be tuned for more Lapland stories. The map below will also acquire more content soon. Take care, stumble less, and see you later!

     


    FI: TERVEISIÄ LAPISTA

    Olen vihdoin löytänyt tieni taas napapiirin paremmalle eli pohjoispuolelle. Kirjoitan tätä Saariselältä hotellin aulasta (2017 ja hotellin WiFi ei yllä huoneessa kynnystä pidemmälle – not for remote work this place), jossa odotan tunturisuunnistuksen ensimmäisen kilpailupäivän lähtöajan koittavan. Viikko tähän asti on ollut aikamoista haipakkaa ja reilut 15km juoksua lauantaina ja sunnuntaina sopii hyvin kaavaan.

    Tiistaina aamuyöhön Sveitsin kansallispäivää tanssattuani suuntasin tunnin yöunien jälkeen keskiviikkona helteisestä Sveitsistä kolmen sisäänkirjatun laukun ja neljän käsimatkatavaran (älkää kertoko Finnairille, en itsekään oikein tiedä miten sen tein) viileään Lappiin. Ja täällä olen vajaan kolmen päivän aikana ehtinyt jo tavata joulupukin, käydä kolmessa eri saunassa, suunnistaa (perheellämme on hyvin metsäiset kohtaamispaikat) ja kompuroida yhden tunturin kivisellä polulla (näemmä mitä vähemmän riskejä, kuten kahdentuhannen metrin pudotus polun molemmin puolin, sitä kömpelömpää meno).

    Pitkän Sveitsin kauden jälkeen Lappi on henkeäsalpaavan tyhjä. Avoin, laaja ja hiljainen. Taivas  on sanoinkuvaamattoman suuri, sitä ei vain voi kuvailla sanoin; se on tunne. Ja tunturit… Noh, söpön matalia ja kumpuilevia.  Vuoria ja lyhyitä välimatkoja on ikävä, ja niitä etelän lämpimiä piemitä öitä. Toisaalta, Lappi korvaa osaltaan mm. kaikella tällä tilalla, saunoilla ja mutkittelevilla poropoluilla, jotka muistuttavat että loppujen lopuksi on aivan sama minne on menossa ja kuinka pitkä matka on. Tärkeintä on se itse matkanteko.

    Vaikka en olekaan ihan varma siitä onko poroilla mielessään mitään niin filosofista. Ehkä he vain ovat hukassa ja eivät vain välitä. Noh, molempi parempi ja nautitaan nyt siitä matkasta. Oli vauhti mikä tahansa.

    Alla oleva kartta tulee myös saamaan lisää sisältö matkani varrelta. Ja lisää lappitarinoita luvassa kunhan selviän nyt tästä ensimmäisestä viikosta ehjänä, joten pysykäähän langoilla jos kiinnostaa. Palataan asiaan ja yritetään olla kompuroimatta liiaksi siihen asti.


  • BLOG
  • FINLAND, YOU’RE BEAUTIFUL, AND I’M GONNA SEE YOU ALREADY IN 2016

    Tiina Kivelä

    Last week, on a crispy morning when the nearby mountaintops shined brightly with the season’s first layer of virgin snow, I picked up Skiexpo tickets from my mailbox and noticed how the everyday going got bit lighter again. North Country Finland, and especially Lapland, your girl is coming home! And to a which place; third best country to visit in 2017. So if you like, I may test some places for your 2017 visit, as I’m going there already in 2016, more precisely next week.

    Like a real tourist, I am going to experience stopover* in Helsinki and visit birefly Skiexpo, for which I guess I should make a list on what kind of gear and resort news I’m especially interested in, as I will use this one as a rehearsal for the big plan: my first ISPO visit in 2017 (that’s one of my “best in 2017”). There I’ll also meet fellow swissfinnish and Austrian freeskier friends, funnily enough,  and drink one or two drinks in Bronda in good non-skier company. I’ll also test the newest Airport Hotel in town (gone are the days when I slept in airports – for good, hopefully) before catching the connecting flight to the original home the next morning.

    [ Edit. Check out the Slush Guide for Helsinki here. It kind of lists all my favorites in town. ]

    AND THEN I TAKE LAPLAND

    Beloved Lapland, I’ll always miss you (and carry part of you with me, wherever I go). Luckily it’s not long anymore till we meet again. This time I’ll come to you to do compulsory “emigrant” activities as renew my passport, which hopefully works out, no matter how hard in 2016 it seems for Finland to offer easy passport renewal process, especially for us emigrants, pfff.  Moreover I’ll pack more stuff to bring carry to Switzerland (skis!), and test finally the Arctic Light Hotel, and enjoy sauna, silence and hygge. Maybe one day I go back for good. Not yet, but maybe someday. And until that and after my stopover trip, I think I’ll have to try the direct flights from abroad to Lapland, and vice versa (check Norwegian and Germania, if you too are interested).

    Because no matter how cool and must see place Finland is in 2017, Lapland is still the best. Just look at these Absinthe coloured Northern Lights. No wonder the absinthe shop next door here in Switzerland makes me feel so home…


    *We (emigrant) Lappish’ must have been Finnair’s most loyal stopover customers long before Asians and I wonder why they haven’t thought about creating tempting packages for us too…


    FI

    Hei Lappi, olen tulossa hetkeksi kotiin! Ja mikä luksusmatka ja ennakkotutustuminen turistina vuoden 2017 kolmanneksi parhaaseen matkakohteeseen Suomeen siitä tuleekaan, näillä lentohinnoilla ja rajoitetulla aikataululla.

    Luvassa kunnon turistina stopover Helsingissä, Bronda ja Skiexpo (ajattelin ottaa tämän pikaisen vierailun harjoituksena ensi vuotta ja elämäni ensimmäistä ISPO -vierailua varten) ja etelän tutut, kylän uusimman airport hotellin testaus (toivottavasti ei koskaan enää erityisen villistä nuoruudesta tuttua lentokentällä nukkumista). Pääkaupungin jälkeen Rovaniemi, Arctic Light Hotel, koti® ja tietysti sauna joka ilta. Pakollisiin menoihin kuuluu myös passin uusiminen ja muuttokuorman täydennys (suksilla), ja mahdollisimman monen rakkaan halaaminen. Ja kaikki tämä vain muutamassa päivässä, sisältäen junat Geneveen ja takaisin sekä lennot Genevestä ja takaisin. Kuten eräänä iltana toisen kahden maan välissä asuvan kanssa juttelimme, useimmiten ne kotimatkat ovat aikamoisia työmatkoja. Mukavia, mutta tavallaan todella raskaita.

    Ei sillä että nykyarki olisi paljon kevyempää. 9h työpäivät, vähenevä valo ja hieman asia kuin asia on saanut olon aika väsyneeksi viime aikoina. Mutta kuten sanonta menee, Siperia opettaa ja kaiken raskauden keskellä olen onnellinen että selviän kuitenkin kaikesta hengissä, ja onhan tämä kaikki hyvin opettavaista ja kasvattavaa. Ja tämä paikka, nämä vuoret ja nämä ihmiset! Ne auttavat muistamaan kaiken keskellä kuinka hyvä on olla ihan vain elossa ja näissä maisemissa. Ja niin, kohta pääsee myös sinne pohjoiseenkin hengittämään vähän kevyempää ilmaa (ei se kyllä kovin raskasta ole täällä vuorillakaan).

    Pidemmittä puheitta, tulkaa tervehtimään jos satutte samoille expoille tai Lapin kuppiloihin. Jakelen parhaita sveitsivinkkejäni ilmaiseksi, kun vain kauniisti pyydetään. Ja miksei Lappikin.