• BLOG
  • Running Girl

    Photo by Jeremy Bishop on Unsplash

    Last week I promised you more training and prep. stories, and apparently that also means more intentional training for me. In the aftermath of the post on Saturday, I decided to create a new habit for this winter prep. season – long run & audiobook, at least once a week.

    The idea really came up just like that, after realizing I missed the better outdoor options for the weekend, like nordic skiing. Also, I don’t have enough time to read all the books I’d like, and since I also can’t read or use my time any other wise way in the long buss commute I have few days per week, I’ve though that running, while “reading” = listening audiobooks, would be an excellent solution.

    Tiina Kivelä

    I had previously signed in Strava for the November half-marathon challenge, as well as the 10k (maybe one day I should also write how much I like combining technology and sports). Then on Saturday, true to my habits, I started my run with the intention of running at least the 10k. I knew that most likely I’d run more, but setting up that minimum goal helped me to win myself with every step after the 10k.

    First I did the 10k, and yes I almost finished there already, but then I realized that if I just kept going the 12k more, I wouldn’t need to stress about the challenge for rest of the month. And now the November half-marathon is done. Well done me.

    Legs really didn’t like the last 10k in semi-slippery asphalt, but the mind could have kept going hours more. The book I picked for company, Option B by Sheryl Sandberg & Adam Grant, is so good (for a person who’s had her share of adversity the past years) that because of it I even had to choose active rest day for Sunday, to listen one more chapter while walking in more snowy and pretty setting (the snow comes and goes these weeks).

    The best outcome of the run and the book so far is btw the same: it could always be worse. This autumn and early winter has been an option B for me in many ways, and it helps to think in how many ways think could be worse, to get through this.

    When it comes to my running philosophy or training schedule, the recipe only says this: Don’t take things too seriously. I don’t have a schedule, nor training plan, and I don’t measure my heart rate with a Suunto watch  (though I’d really need one of those sport watches for many other purposes).  I just run because I know sitting all day is lethal and the exercise is good for me. It’s also not too of an expensive sport and it can be done quite freely whenever and whatever time I feel like it.

    I’ve also realized that running is one of those personal projects I do just for myself, to feel accomplished and capable. Therefore, I have to end this with a quote from climber Sasha Digiulian. Because even though I do things like running purely for personal reasons, which sounds selfish, they make me a better person and help me grow. And that, in the end, is good for others too.

    But what I have learned is that the challenges that fire me up don’t need to have significance to anyone but myself.

    Oh and if you want to have more badass inspiration, see this. Afghan girls and women running in mixed-gender Bamiyan Marathon. It could definitely be worse.

    Tiina Kivelä


    Where: Lapland

    Resources & data: Strava


    ps. featured pic doesn’t have nothing to do with the story – stock photo from unplash 

  • BLOG
  • FEEL THE FEAR AND DO IT ANYWAY: THE MOST BEAUTIFUL MARATHON OF THE WORLD

    Tiina Kivelä

    About a year ago in Switzerland I hiked for the first time up to Kleine Scheidegg from Lauterbrunnen, and got greeted with these views. It was a really beautiful day (those views, just look at them!) and even though I’ve got to experience the same few times more, the big dream which started to grow that day haven’t realized itself yet. But soon – the most beautiful marathon of the world.

    I’ve been thinking of running a marathon some time now – I guess it’s quite a natural development phase for an kind of an endurance athlete like me. Nevertheless, I hadn’t really heard about this one before last year, when I moved to Interlaken (of which I hadn’t really l heard before either, strange enough). In there, I learned about the Jungfrau Marathon, labeled as the most beautiful marathon of the world, and one of the toughest too – 42.195 km and 1829m altitude difference. And soon, after the first hike and winter skiing around there, I started to dream of running the marathon myself.

    The race track starts in Interlaken, my swiss “hometown”, from where it continues to Lauterbrunnen and Wengen before ending at Kleine Scheidegg, below the famous Eiger North Face. Yes, like the famous names suggest, the region is legendary, and the label is deserved. Nevertheless, you don’t need to run the marathon to enjoy the same views and lovely atmosphere in this region. It’s open for everyone. But, there’s people like me too. Who always look for new challenges. And so I found myself thinking why not try running the marathon myself this year, since I was already going to be in the region around that time, and in quite of a good shape, if I may say. Luckily enough, my friend was selling his number (next year Bryan, next  year – maybe Le Marathon Du Medoc would be better for you this year, and next year for me) and so I got my number even though missing the initial registration, just three weeks before the race. Better late than never, they say.

    Though I wouldn’t recommend this same procedure for anyone else. I’ve done the half marathon and the Lidingöloppet 30k couple of times already. But, I haven’t had any structured training plan, not to mention the training itself, this year. Nevertheless, I do wanna try how having a generally active lifestyle (and well, over 15 years of active endurance training in the past) helps me to finish a marathon (or maybe not – I promise to try but not to be too harsh on myself). Shouldn’t be impossible, though challenging for sure.

    Of course, the views motivate me a lot too, giving the extra push – this is also my happy place, which became so dear while I lived in Interlaken. It’s where I fell in love, where I’ve experienced one of the biggest challenges of my life, and it will feel home to run there. And I’m sure other people have as good personal reasons to take part or enjoy the event some other way. So see you in Interlaken, along Die Schönste Marathonstrecke Der Welt, on September 9th 2017.

    I have to say, I’m a bit nervous, even scared, and not sure how the week of surfing and yoga in Morocco (oh have I told you I’m going for a Girls Surf and Yoga Week – well now I’ve done it) next week will prepare me for this marathon… Ok, let me admit that I’m very scared and wondering why the h*ll I’m paying 100CHF for this. But like always, in the end I’ll just feel the fear and do it anyway.

    Wish me luck! I’ll tell you later how it went.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Where: Interlaken – Kleine Scheidegg (pics from August 2017)


    FI: Hieman optimistisia urheilu-uutisia näin yleisemmin synkkien uutisaikojen keskellä: menin sitten eilen ostamaan ystävältä lähtönumeron maailman kauneimmalle maratonille eli Jungfraun vuorimaratonille. En ainakaan vielä voi suositella samaa taktiikkaa kenellekään – vajaan kolmen viikon päästä koittavalle maratonille (42.195 km ja 1829 nousuerometriä) minulla ei ole suuren unelman lisäksi ollut mitään strukturoitua harjoittelusuunnitelmaa, puhumattakaan itse harjoittelusta.

    Olen toki elänyt normaalia elämääni, eli aktiivista ja Sveitsissä jopa super-aktiivista elämää korkeanpaikan retkineen. Lisäksi entisenä kilpasuunnistajana takana on lähes 20 vuoden enemmän tai vähemmän aktiivinen kestävyysharjoitteluputki, sekä muutama läpijuostu puolimaraton ja Lidingöloppetin 30km maastojuoksukisa. Eli tavallaan menen ihan omalla parhaaksi kokemallani tyylillä – turhia stressaamatta ja luottamalla siihen että kyllä tässä iässä ja tällä kokemuksella tietää mitä ja miten tehdä. Jollekin toiselle tämä tapa ei sopisi alkuunkaan, mutta minulle tämä on taas yksi ihana uusi haaste normiarjen keskellä. Haaste, joka pistää veren virtaamaan vauhdikkaammin, ja antaa hyvän oppitunnin omista taidoista ja ruumiin ja mielen mahdollisista rajoista.

    Mielessäni ei ole oikeastaan mitään tavoiteväliaikoja tai tavoiteaikaa – tai no jos sinne alle kuuden tunnin, parhaimmillaan 5h 30min pintaan jos pääsisi, niin olisin extraonnellinen. Kuulemma ystävät, joista osa asuukin sopivasti matkan varrella, ovat äärettömän ylpeitä jos ylipäätään pääsen maaliin asti… Ja koska tämä Jungfraun alue, jolla reitti kulkee, on ns. happy placeni, alue jolla olen kokenut sekä elämäni onnellisimmat että haastavimmat hetket, oma tärkein tavoitteeni on vain nauttia. Sekä haasteeseen vastaamisesta että siitä maailman kauneimmasta maratonreitistä, koko rahan edestä. Lisäksi jo nyt hymyilyttää, että matkan saa aloittaa Sveitsin kotikaupungistani ja toivottavasti päättää Eigerin legendaarisen pohjoisseinän juurelle. Siinä tulee olemaan paljon tunnetta mukana, hyvää tunnetta. Kotiinkin kun on aina ihana palata.

    Aion myös olla itselleni armollinen – jos ei kulje ja sattuu liikaa, niin sitten keskeytän. Maratonin suorittaminenkaan kun ei ole riittävän hyvä syy terveyden riskeeraamiseen. Vaikka se olisikin kiva saada tämäkin unelma raksitettua listalta ennen kolmikymppisiä, on yksi nykyisen elämäni tärkeimmistä tavoitteista niiden “suoritusten” sijaa pitää huolta omasta kehosta ja mielestä parhaani mukaan. Siihen kuuluu että ilmoitan itseni vaikkapa maratonille ja juoksen jänniä matkoja, mutta myös se että ymmärrän ja uskallan lopettaa ajoissa, jos jokin ei tunnu oikealta.

    Ennen juoksua on vielä edessä sanoisinko hyvin mielenkiintoinen viimeistelyjakso, johon sisältyy mm. vielä muutama päivä Lappia, sitten hetki Sveitsiä, viikko Marokossa surffaten ja joogaten ja taas etätöitä Sveitsissä. Tämä matkasokkelo, ja ystävien vierashuoneet mahdollistivat osallistumiseni ylipäätään (ei olisi varaa mennä paikan päälle pakettimatkalla vain jouksua varten), vaikka eivät tietystikään ole se mikään ideaalein valmistautumistapa. Mutta girl gotta do what girl gotta do, ennen kuin sponsorit tulvivat ovista ja ikkunoista (krhm emailini on muuten: tiinaetc@gmail.com).

    Toivottakaa onnea ja pysykää aktiivisina. Tarkempaa juttua maratonista tulossa sitten kisan jälkeen.