• BLOG
  • Running Girl

    Photo by Jeremy Bishop on Unsplash

    Last week I promised you more training and prep. stories, and apparently that also means more intentional training for me. In the aftermath of the post on Saturday, I decided to create a new habit for this winter prep. season – long run & audiobook, at least once a week.

    The idea really came up just like that, after realizing I missed the better outdoor options for the weekend, like nordic skiing. Also, I don’t have enough time to read all the books I’d like, and since I also can’t read or use my time any other wise way in the long buss commute I have few days per week, I’ve though that running, while “reading” = listening audiobooks, would be an excellent solution.

    Tiina Kivelä

    I had previously signed in Strava for the November half-marathon challenge, as well as the 10k (maybe one day I should also write how much I like combining technology and sports). Then on Saturday, true to my habits, I started my run with the intention of running at least the 10k. I knew that most likely I’d run more, but setting up that minimum goal helped me to win myself with every step after the 10k.

    First I did the 10k, and yes I almost finished there already, but then I realized that if I just kept going the 12k more, I wouldn’t need to stress about the challenge for rest of the month. And now the November half-marathon is done. Well done me.

    Legs really didn’t like the last 10k in semi-slippery asphalt, but the mind could have kept going hours more. The book I picked for company, Option B by Sheryl Sandberg & Adam Grant, is so good (for a person who’s had her share of adversity the past years) that because of it I even had to choose active rest day for Sunday, to listen one more chapter while walking in more snowy and pretty setting (the snow comes and goes these weeks).

    The best outcome of the run and the book so far is btw the same: it could always be worse. This autumn and early winter has been an option B for me in many ways, and it helps to think in how many ways think could be worse, to get through this.

    When it comes to my running philosophy or training schedule, the recipe only says this: Don’t take things too seriously. I don’t have a schedule, nor training plan, and I don’t measure my heart rate with a Suunto watch  (though I’d really need one of those sport watches for many other purposes).  I just run because I know sitting all day is lethal and the exercise is good for me. It’s also not too of an expensive sport and it can be done quite freely whenever and whatever time I feel like it.

    I’ve also realized that running is one of those personal projects I do just for myself, to feel accomplished and capable. Therefore, I have to end this with a quote from climber Sasha Digiulian. Because even though I do things like running purely for personal reasons, which sounds selfish, they make me a better person and help me grow. And that, in the end, is good for others too.

    But what I have learned is that the challenges that fire me up don’t need to have significance to anyone but myself.

    Oh and if you want to have more badass inspiration, see this. Afghan girls and women running in mixed-gender Bamiyan Marathon. It could definitely be worse.

    Tiina Kivelä


    Where: Lapland

    Resources & data: Strava


    ps. featured pic doesn’t have nothing to do with the story – stock photo from unplash 

  • TRAINING
  • RACING LIKE A PRO: PYHÄ TUNTURIPUOLIKAS

    Tiina Kivelä

    Outfit of the day 12/08/2017  at Pyhä Tunturipuolikas (Pyhä Fell Half Marathon)

    | Headband: Fischer – can’t go wrong with that |

    | Shirt & shorts: H&M – surprisingly good sports gear |

    | Backpack: Salomon (with Retki hydration system – not really my favourite |

    | Shoes: On Running Cloudventure Waterproof – very impressed, though bit too wide for my feet |

    |Watch: Daniel Wellington – not impressed by the “quality” of these, not even in city |

    | Hair, tan & muscles: Switzerland – it’s been mountains and sun |

    | Bruises: Lapland – no pain no gain |

    | Sponsors: Me, myself and I | Pics: Dad |

    Tiina Kivelä

     21,5km, 650m vertical, 2:28:11

    Result: 2nd place, out of 88 women

    Where: Pyhä Ski Resort


    Tiina Kivelä

    FI: PÄIVÄN ASU – PYHÄ TUNTURIPUOLIKAS 12/08/2017

    Pyhä Tunturipuolikas 2017

    21,5km, 650m nousua, 2:28:11

    2. sija (naiset, 88 osallistujaa)

  • BLOG
  • WHAT IF I TRAINED

    Tiina Kivelä

    In Saariselkä I understood, a bit late, that I haven’t really done any orienteering, the real, sport kind of, in two years. So it wasn’t easy to synchronise my running and map reading again. But somehow I survived and didn’t even do so bad. Maybe there has been enough training hours in the old days and the 10’000h rule stays true.

    For the data nerds, you may see the race results in here and my GPS tracks for the Sunday in here. I did run the whole 15+km both days and had even time for some extras (when gone that far I don’t wanna go only that far). After the Alps, the uphills didn’t even feel like uphill and my overall result in the race was third and the price: gaiters. Just what I’ve needed for advanced glacier and alpine hiking and yes, I have new goals in sight already.

    LIFESTYLE ATHLETE

    During the weekend, I did wonder what I could achieve in this sport, if I’d train more, just for this. But then, maybe right after I ran some extra meters, seen on the GPS, I realized that I didn’t really care about the mistake, the minutes I lost. I just enjoyed the solitude in the fells, my time (note: I don’t do traditional meditation – this is my meditation). Those racing years have gone and I haven’t really missed it so much.

    This current lifestyle athlete status, as I call it, just suits me better. Even though it’s fun to stand on the start line and run against the clock and other people from time to time, I’m more interested in other challenges now. Like the glaciers and 4000m mountains. And just doing what makes me happy, and winning my own personal fears and challenges.

    It’s also way more fun to have the freedom to stop for the cloudberries during my runs, like this after work run yesterday proved. And if you ever wonder strange split times in my Strava feed, here’s two of the reasons;  berries and selfies. I know I could pause the app, but I’m too lazy and don’t even want to, as it would hide something from the authentic experience.

    I woke up like this and this’s how I run and keep myself sane in Lapland.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Where: Kemijärvi 66°42′50″N, 027°26′00″E


    FI: MITÄPÄ JOS TREENAISIN

    Saariselältä selviydytty. Selviydytty todellakin, sillä muistin vasta lähtöviivalla lauantaina etten ole suunnistanut kunnolla kahteen vuoteen. Oli siis hieman tekemistä sovittaa kartanluku ja kompassinkäyttö juoksun lomaan. Haasteista huolimatta onnistuin kuitenkin suoriutumaan maaliin kahtena päivänä eksymättä tai kompuroimatta liiaksi. Ehkä siinä kuuluisassa 10’000 harjoittelutunnin legendassa on sittenkin jotain perää.

    Kisasivuilta^ löytyvät tulokset ja jopa sunnuntain reittini – hieman ylimääräisiä kilometrejä ja minuutteja reissuun tuli, mutta kilpailuhengen vastaisesti se ei oikeastaan haitannut. Vaikka edelleen silloin tällöin nautin haastaessani itsensä tällaisissakin touhuissa, tulin tulokseen, ylimääräisiä mutkia ja nousumetrejä kerätessäni, että oikeastaan nautin eniten urheilusta urheilun vuoksi. Ja tunturisuunnistuksesta tuntureiden. Tärkeintä ei ole kilpailla kilpailun vuoksi, vaan nauttia elämästä, olla terve ja pystyä tällaisiin suorituksiin. *

    URHEILU ELÄMÄNTAPANA

    Olin lopputuloksissa kolmas ja palkinnoksi sain gaiterit eli säärystimet, jollaisia olenkin etsiskellyt vuoritouhuihin. Tuottelias reissu siis ja kunnonkin puolesta tämän kai voi laskea hyväksi perustreeniksi alpinismiin, niiden suurten unelmien saavuttamiseksi. On nimittäin jo uudet tavoitteet näköpiirissä, nelitonniset vuoret ja jäätiköt.

    En silti ole varma onko minusta enää systemaattiseen treeniin. Tietysti haluan pitää huolta terveydestäni ja kunnostani ja pystyä vuorien valloitukseen. Ja tiedän että projekti oma kunto on pidettävä koordinoituna hyvien tulosten saavuttamiseksi. Mutta tiukasti aikataulutettua treenaamista vaikkapa suunnistuskisaa tai maratonia varten? Ei kiitos – haluan edelleen enimmäkseen nauttia urheilusta ja pystyä pysähtymään kesken juoksun hillasuolle. Kuten eilen. Onneksi yleensä näin myös loppujen lopuksi liikun eniten.

    Jos ja kun siis ihmettelet outoja väliaikojani Stravassa, niin ei hätää. Keskityn vain nauttimaan, marjoihin ja ehkä joskus myös selfiehin. Appin pausettaminen täksi ajaksi olisi liian vaivalloista ja oikeastaan periaatteeni vastaistakin. Koska haluan olla mahdollisimman aito.

    Eli näin heräsin, näin juoksen ja näin pidän itseni järjissäni Lapissa.


    *Jos joku tänne asti eksyi, niin yksi narinan aihe valitettavasti olisi kisaformaatista ja nykyurheilusta yleisemminkin; oi miksi tunturisuunnistuksessa naisten pääsarjassa naisten matka on lähes 1/3 lyhyempi kuin miesten ja nousumetrejä lähes puolet vähemmän kuin miehillä? Vuonna 2017 pitäisi riittää, että on eroteltu erikseen miesten ja naisten sarjat ja niissä vieläpä A ja B tasoittamaan eroja, mutta ei pitäisi olla mitään tarvetta laimentaa naisten pääsarjan vaativuutta.

    Maksamme kuitenkin saman hinnan osallistumisesta ja väittäisin että nykyään vielä useammin haluamme haastaa itsemme kunnolla tällaisiin tapahtumiin osallistumalla. Oletteko muuten huomanneet, että samalla kun suunnistuskisojen osallistujamäärät laskevat, polkujuoksukisojen osallistujamäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti? Varsinkin naisten pidempien matkojen osalta. Jotain voisi siis suunnistuspuolellakin ja miksei muuallakin tästä kehityksestä ottaa opiksi.