• Lapland Weekends: Riisitunturi

    Tiina Kivelä

    In Finnish we call these kind of things ruskaretki; loosely translated “autumn colors trip”. If you’re from Southern Finland or abroad, you first take the long journey by car, train or airplane to Lapland. Eventually, from your chosen transport hub, you continue further to the wilderness, in example to Riisitunturi National Park.

    When in destination, you experience the amazing colors and enjoy a little break. Apparently, only in the higher latitudes almost all of the vegetation changes colors at the same time and that’s why it’s so great in here. Some years, you may even experience the first snow. Moreover, you drink a lot “pannukahvi” ( coffee made outdoors above open fire), pick up some berries and mushrooms, and fish. And spent many hours in sauna. Yes, this time of the year there’s not so many crazy extreme activities available, except by bike maybe, and therefore it’s kind of a granny season. For slow travel and unplugging.

    In Lapland however, we can skip the long journey and do a little ruskaretki almost every day in September, between and after work. You may not get the colors the whole month sine the intensity depends on the year and whatever reason. But you never know if you’ll experience your first snow of the season, or an indian summer during this month. Or both. And this is many times the best time for Northern Lights too – you’re not freezing to death when jumping out in your pyjamas to see them, like I did few nights ago.

    This year, there’s been great autumn colors but oh so cloudy and grey skies, and foggy days. Like this. Though I kind of like the spooky atmosphere; and it makes great pics with the colors. Nevertheless, I would like to kindly request a few sunny and clear autumn days, and especially nights for the Northern Lights. Thanks, or I book last minute tickets to my southern home.

    One of my favorite day hike destinations close to my hometown (1h drive) is Riisitunturi National Park; the hills aren’t high “down” here (I say down because everything below Arctic Circle is south) but what they lack in altitude they substitute in other wonders, thorough the year. This time we hiked (and tested a bit after the marathon feet) and brought our own coffee. Nevertheless, the place is awesome for a skitour in winter, trailrunning and almost any activity the national park rules allow. Unfortunately, it’s only reachable by car, but if and when you have one, I’d also recommend visiting nearby Korpihilla Café, which is basically the only food&beverages establishment in the region. And there’s Pentik art and everyday design centre in nearby Posio too, for local design & interior enthusiastics.

    And there’s never nothing wrong for stopping by just for the nature. Like this.


    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Where: Riisitunturi National Park, Lapland, Finland

  • BLOG

    Tiina Kivelä

    I’ve finally made my way to the better (northern) side of the Arctic Circle, the real Lapland. More precisely, I’m typing this from a hotel lobby(when the WiFi doesn’t reach your room, in 2017) in Saariselkä fell resort, where I’m about to run some 15km+ today and tomorrow. While trying to adjust to the landscape which is so enormous and flat. And to the sky which is so big that it’s impossible to describe. You have to feel it.

    Talking about feelings, it’s strange to be back. I guess it’s like with the altitude – you shouldn’t rush to it but let yourself slowly adjust to a different kind of life. Or then you end up like me now… The whole body aching from making my way from sweaty Switzerland to the chilly Lapland on Wednesday after one hour sleep (the 1st of August party was definitely worth the tiredness though). I even had 3 checked in bags and 4 pieces of hand luggage with me (don’t tell the airline; I still don’t know how I did it). Whoopsie.

    And like that wouldn’t have been enough, during the two days in Lapland I’ve already found myself working, orienteering (our family likes to gather in forests) and meeting Santa and stumbling on the rocky paths to acquire some bad ass bruises and scratches (it seems to be that the less risk there is, like 2000m cliff by the trail, the more I stumble). I am rushing with this and feel dizzy, even though I should know better. But if I concentrate on the distance, look at the horizon far far away and think how far the mountains are… I’m not sure if I really want to think about the distance right now.

    Though it’s not so bad really, to slow down. What Lapland lacks in weather, mountains, urban settings and a number of people, it compensates with space, wilderness, freedom and sauna. And the reindeer paths, windy and rarely leading to anywhere, make me think that those creatures seem to know something crucial about freedom. How it’s not about the destination really, but about the journey. Or they are just lost and simply don’t care. Either way, let’s enjoy the ride, whatever speed.

    Now I have to run to run, but please be tuned for more Lapland stories. The map below will also acquire more content soon. Take care, stumble less, and see you later!



    Olen vihdoin löytänyt tieni taas napapiirin paremmalle eli pohjoispuolelle. Kirjoitan tätä Saariselältä hotellin aulasta (2017 ja hotellin WiFi ei yllä huoneessa kynnystä pidemmälle – not for remote work this place), jossa odotan tunturisuunnistuksen ensimmäisen kilpailupäivän lähtöajan koittavan. Viikko tähän asti on ollut aikamoista haipakkaa ja reilut 15km juoksua lauantaina ja sunnuntaina sopii hyvin kaavaan.

    Tiistaina aamuyöhön Sveitsin kansallispäivää tanssattuani suuntasin tunnin yöunien jälkeen keskiviikkona helteisestä Sveitsistä kolmen sisäänkirjatun laukun ja neljän käsimatkatavaran (älkää kertoko Finnairille, en itsekään oikein tiedä miten sen tein) viileään Lappiin. Ja täällä olen vajaan kolmen päivän aikana ehtinyt jo tavata joulupukin, käydä kolmessa eri saunassa, suunnistaa (perheellämme on hyvin metsäiset kohtaamispaikat) ja kompuroida yhden tunturin kivisellä polulla (näemmä mitä vähemmän riskejä, kuten kahdentuhannen metrin pudotus polun molemmin puolin, sitä kömpelömpää meno).

    Pitkän Sveitsin kauden jälkeen Lappi on henkeäsalpaavan tyhjä. Avoin, laaja ja hiljainen. Taivas  on sanoinkuvaamattoman suuri, sitä ei vain voi kuvailla sanoin; se on tunne. Ja tunturit… Noh, söpön matalia ja kumpuilevia.  Vuoria ja lyhyitä välimatkoja on ikävä, ja niitä etelän lämpimiä piemitä öitä. Toisaalta, Lappi korvaa osaltaan mm. kaikella tällä tilalla, saunoilla ja mutkittelevilla poropoluilla, jotka muistuttavat että loppujen lopuksi on aivan sama minne on menossa ja kuinka pitkä matka on. Tärkeintä on se itse matkanteko.

    Vaikka en olekaan ihan varma siitä onko poroilla mielessään mitään niin filosofista. Ehkä he vain ovat hukassa ja eivät vain välitä. Noh, molempi parempi ja nautitaan nyt siitä matkasta. Oli vauhti mikä tahansa.

    Alla oleva kartta tulee myös saamaan lisää sisältö matkani varrelta. Ja lisää lappitarinoita luvassa kunhan selviän nyt tästä ensimmäisestä viikosta ehjänä, joten pysykäähän langoilla jos kiinnostaa. Palataan asiaan ja yritetään olla kompuroimatta liiaksi siihen asti.

  • BLOG

    Tiina Kivelä

    Last Sunday, the last one in Berner Oberland before a three-week break. Had a dear (and fit) friend over and the situation just called for a good hike, this time from Niederhorn to Habkern. Luckily, the weather was also on our side and we had amazing and almost too warm sunny hike day before the typical July afternoon thunderstorm (during which we were already enjoying our well-deserved burgers and beers in Habkern).

    As the style goes, Scandinavian blondes did the trail 2/3 of the time suggested. Even with stopping for few pics and awwwws for the views. I still have problems believing the landscape is real and understanding I can call this place my home. What have I done to deserve this? So grateful, so damn grateful.

    Next time though I’d hike the trail the other way, starting from Habkern and ending in Niederhorn. Because uphills are way funnier than downhills. When hiking and life in general.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä

    Tiina KIvelä

    Tiina Kivelä

    Where: Niederhorn to Habkern

    FI: Viimeinen sunnuntaihaikki hetkeen Bernin ylämailla viime viikonloppuna, ennen kolmen viikon taukoa.

    Oli norjalainen ystävä kylässä, juuri hän jonka kanssa voimme aina laskea kulkevamme noin kolmasosan nopeampaa kuin kyltit ehdottavat. Tällä kertaa nopeus oli valttia sekä norjalaista illalla odottaneen suoran lennon vuoksi (oi Bergen, joka tarjoat suoria lentoja Sveitsiin myös kesällä – milloin Rovaniemi, milloin?) että iltapäivästä tyypilliseen heinäkuiseen tapaan iskeneen ukkosen – sitä ennen ilma oli toki mitä parhain, melkein liiankin lämmin. Mutta vain melkein. 
    Reittimme kulki Niederhornin gondolin yläasemalta Habkernin kylään ja vaikka maisemat olivat taaskin henkeäsalpaavat, niin seuraavalle kerralle tai muille kiinnostuneille vinkkinä viilaisin reissua sen verran, että kulkisin reissun ennemmin Habkernista Niederhorniin. Koska ylämäet vain ovat parhaita, haikatessa ja elämässä yleensäkin.