• BLOG
  • GETTING SPACE: LAPLAND

    Tiina Kivelä

    I’ve finally made my way to the better (northern) side of the Arctic Circle, the real Lapland. More precisely, I’m typing this from a hotel lobby(when the WiFi doesn’t reach your room, in 2017) in Saariselkä fell resort, where I’m about to run some 15km+ today and tomorrow. While trying to adjust to the landscape which is so enormous and flat. And to the sky which is so big that it’s impossible to describe. You have to feel it.

    Talking about feelings, it’s strange to be back. I guess it’s like with the altitude – you shouldn’t rush to it but let yourself slowly adjust to a different kind of life. Or then you end up like me now… The whole body aching from making my way from sweaty Switzerland to the chilly Lapland on Wednesday after one hour sleep (the 1st of August party was definitely worth the tiredness though). I even had 3 checked in bags and 4 pieces of hand luggage with me (don’t tell the airline; I still don’t know how I did it). Whoopsie.

    And like that wouldn’t have been enough, during the two days in Lapland I’ve already found myself working, orienteering (our family likes to gather in forests) and meeting Santa and stumbling on the rocky paths to acquire some bad ass bruises and scratches (it seems to be that the less risk there is, like 2000m cliff by the trail, the more I stumble). I am rushing with this and feel dizzy, even though I should know better. But if I concentrate on the distance, look at the horizon far far away and think how far the mountains are… I’m not sure if I really want to think about the distance right now.

    Though it’s not so bad really, to slow down. What Lapland lacks in weather, mountains, urban settings and a number of people, it compensates with space, wilderness, freedom and sauna. And the reindeer paths, windy and rarely leading to anywhere, make me think that those creatures seem to know something crucial about freedom. How it’s not about the destination really, but about the journey. Or they are just lost and simply don’t care. Either way, let’s enjoy the ride, whatever speed.

    Now I have to run to run, but please be tuned for more Lapland stories. The map below will also acquire more content soon. Take care, stumble less, and see you later!

     


    FI: TERVEISIÄ LAPISTA

    Olen vihdoin löytänyt tieni taas napapiirin paremmalle eli pohjoispuolelle. Kirjoitan tätä Saariselältä hotellin aulasta (2017 ja hotellin WiFi ei yllä huoneessa kynnystä pidemmälle – not for remote work this place), jossa odotan tunturisuunnistuksen ensimmäisen kilpailupäivän lähtöajan koittavan. Viikko tähän asti on ollut aikamoista haipakkaa ja reilut 15km juoksua lauantaina ja sunnuntaina sopii hyvin kaavaan.

    Tiistaina aamuyöhön Sveitsin kansallispäivää tanssattuani suuntasin tunnin yöunien jälkeen keskiviikkona helteisestä Sveitsistä kolmen sisäänkirjatun laukun ja neljän käsimatkatavaran (älkää kertoko Finnairille, en itsekään oikein tiedä miten sen tein) viileään Lappiin. Ja täällä olen vajaan kolmen päivän aikana ehtinyt jo tavata joulupukin, käydä kolmessa eri saunassa, suunnistaa (perheellämme on hyvin metsäiset kohtaamispaikat) ja kompuroida yhden tunturin kivisellä polulla (näemmä mitä vähemmän riskejä, kuten kahdentuhannen metrin pudotus polun molemmin puolin, sitä kömpelömpää meno).

    Pitkän Sveitsin kauden jälkeen Lappi on henkeäsalpaavan tyhjä. Avoin, laaja ja hiljainen. Taivas  on sanoinkuvaamattoman suuri, sitä ei vain voi kuvailla sanoin; se on tunne. Ja tunturit… Noh, söpön matalia ja kumpuilevia.  Vuoria ja lyhyitä välimatkoja on ikävä, ja niitä etelän lämpimiä piemitä öitä. Toisaalta, Lappi korvaa osaltaan mm. kaikella tällä tilalla, saunoilla ja mutkittelevilla poropoluilla, jotka muistuttavat että loppujen lopuksi on aivan sama minne on menossa ja kuinka pitkä matka on. Tärkeintä on se itse matkanteko.

    Vaikka en olekaan ihan varma siitä onko poroilla mielessään mitään niin filosofista. Ehkä he vain ovat hukassa ja eivät vain välitä. Noh, molempi parempi ja nautitaan nyt siitä matkasta. Oli vauhti mikä tahansa.

    Alla oleva kartta tulee myös saamaan lisää sisältö matkani varrelta. Ja lisää lappitarinoita luvassa kunhan selviän nyt tästä ensimmäisestä viikosta ehjänä, joten pysykäähän langoilla jos kiinnostaa. Palataan asiaan ja yritetään olla kompuroimatta liiaksi siihen asti.


  • BLOG
  • NORTH COUNTRY LAPLAND, YOUR GIRL IS COMING HOME

    Tiina KIvelä

    The flights are booked and working holiday in Lapland is waiting. Funny to go home from home; Switzerland really feels home by now, but so does Lapland, naturally. I’ve acquired myself an interesting work project to work with, and this will bring me back to the north country, for work and for a family. Even for some running and orienteering competitions, just like in the good old days.

    Up north, the plan is to work as much as possible in Rovaniemi the weeks, though there will be some remote work too (oh the benefits of a work for which I only need my laptop, WiFi, brains and connections). On the side, I’ll be caffeinating myself in the old favourites and new additions as much as can. I’ve heard there’s a roof terrace, real Italian pizza, gelato and even Mexican food happening in Rovaniemi these days. When and how did Rovaniemi become so hip? Though I don’t really mind, what might seem hipster for some will a remedy for my very likely homesickness.

    Tiina Kivelä

    HOME IS WHERE THE WIFI CONNECTS AUTOMATICALLY

    I still have no apartment from the north (though lots of family and friends, one of whom would even have my old couch to sleep on) and I’ve been thinking of moving into hotel even like a real, cool digital nomad. After all, there will not be so many days and nights I’ll stay put in Rovaniemi. On the weekends, I’m gonna be a weekend warrior, travelling around and doing stuff. Fishing with dad (as long as there are not too many mosquitos), getting lost in the familiar woods and running and biking around the fells. And let’s see how well this Swiss high altitude camp has helped with my endurance and outdoor capabilities…

    Related to the work, there’s gonna be lots of Santa Claus the coming months (maybe something of him in here too), but what I really want to experience (and show in here) is how Rovaniemi and Lapland have so much more to offer than just Santa and his reindeer. So keep tuned, if you are interested in the subject. A friend even suggested I put up a vlog called Extreme Lapland of my stay up north… Well, since I have this blog already, I might sneak in some material in that theme too. But for the videos, well, GoPro, in a matter of fact I’m looking for some extra support…

    I’m also going to keep this map in here updated. Take care and see you later!

    FI: HEI LAPPI, OLEN TULOSSA

    Eräänlainen suomilomahaasteen toteutus tämäkin. Eli taskussani on nyt taas lentoliput kodista kotiin eli Sveitsistä Lappiin, näin aluksi muutamaksi elokuun viikoksi. Tarkoituksena eräänlainen working holiday, lähitöitä Rovaniemellä ja etätöitä tunturissa seikkailujen ohella. Viikot siis suurimmaksi osaksi kaupungissa; töitä, kahviloita, ravintoloita, Ounasvaaraa ja Kemijokea. Viikonloput isompia tuntureita, juoksu- ja suunnituskisoja, saunoja ja hotelleja. Ja sitten taas hieman myöhemmin vuoria, toisia kaupunkeja ja Sveitsin off-seasonia. Koska tietysti ostin menopaluuliput. Ja jätän puoli elämääni Sveitsiin.

    Hieman myöhemmin lisää siitä miten tällaisen aikalailla unelmatyötilanteeseen on päädytty ja miksi ja miten pidän toisen kodin Sveitsissä. Ehkä se jotain jopa kiinnostaakin, äidin lisäksi. (Ei, kuvioon ei edelleenkään liity miestä, vaikka mukavia ja avuliaita miekkosia onkin ystäväpiiriin eksynyt vuoden aikana aimo annos). Ja tänne ajattelin päivitellä vinkkejä ja tunnelmia Lapista, vähän tuon mainitun lomahaasteen mukaisesti. Vaikkakin näin ulkosuomalaisille vuosittainen suomiloma onkin aina ollut lähes velvollisuus, jota on harrastettu ahkerasti haasteista välittämättä.

    Yllä oleva kartta päivittyy ja täydentyy seikkailujen mukaan ja joistakin juoksu-ja suunnistuskisojen tulosluetteloistakin voi menojani seurata. Mielenkiintoista kyllä nähdä miten tämä yli vuoden pituinen korkeanpaikaleiri on vaikuttanut ns. tuloskuntoon…