• BLOG
  • ONCE UPON A TIME IN VERBIER

    Tiina Kivelä

    There are these places which just have to be visited; places like Verbier. For me, it all started years ago, when getting really into freeskiing and learning of these legendary places like Chamonix, Verbier, St. Anton etc. Where mountains are big, where extreme is the real extreme, and where the after ski is really deserved.

    I still haven’t done any proper ski bum season in the Alps, as I planned some years ago, and for which I tried to learn French and German without much luck (but someday, baby, someday). There came other dreams and other plans, but still, the places were always there, especially in my dreams. And then I moved to Switzerland. Not for bumming really, but at some point I ended up bumming in Verbier, for a while at least.

    It was, or well should have been, the FWT finals on that weekend in the end of March; Swatch Xtreme Verbier 2017. Unfortunately, for the lack of snow and for the strong winds, they could only run the junior race during that weekend, and we had only the weekend free to stay there. Nevertheless, it was a good trip. Drinking very good wine, eating very good burgers, and meeting the legends, the world champions and other weekend warriors, and dancing the night away. It was lovely and krhm. very Scandinavian, as Verbier is, and I sure need to get back there for some more of the good vibes.

    Below you may see Bec Des Rosses, which you should know if you know anything about the hardcore freeskiing. I don’t think I’ll never ski it myself, but en place it really impresses, and scares, even the mere spectator, giving that funny feeling in the stomach, just by watching it from distance… And I can only imagine how it feels to really ski it down; huge respect for the ones who can do it. Nevertheless, the other slopes and off piste areas of Verbier offer nice moderate challenges for us who are more for the comfortable kind of skiing.

    Verbier is about high-level extreme, but it’s also about high-level life quality. So if you are like me, or even less interested in the skiing, the wine and food and party scene are also more than nice to keep you entertained. Just remember to save some money first.


    Eat & Drink Verbier:

    Le Shed, Rue de Medran 5

    Pub Mont Fort, Chemin de la Tinte 10

    Offshore Café, 27 Rue de Medran,

    Sleep & Relax:

    W Verbier

    Wine: Renaissance


     FI: Muutama päivä Verbierissä maaliskuun lopulla. Hyvää viiniä ja ruokaa, legendoja ja skandimeininkiä. Menisin uudelleenkin.

  • BLOG
  • FEEL THE FEAR AND DO IT ANYWAY

    Tiina Kivelä

    This Swiss life. It’s soon been almost a year already. And still going strong.

    Spring has arrived, but as sometimes it snows in April, the cold winds and snow came back during Easter, and this weekend warrior doesn’t put the skis away yet. Or maybe I did last weekend, after a sunny day skiing down Schilthorn with the best people. Nevertheless, the running shoes and bike are already out for the spring, and evenings are spent running along rivers and to the lakes, and biking to nearby villages like Lauterbrunnen (have I already said how awesome it’s that this fairy village is less than an hour bike ride away?).

    At this point, it’quite pointless to point out (not many posts the past months…) that the official winter season (it’s called spring skiing now) was an intensive rollercoaster of feelings and work and weekend adventures. Eat, drink, sleep, work, ski, repeat. Days, weeks and months passed, and mostly it was the simple survival mode which kept me going. And even though many stories were born, only a few of them were written down, and some never realised; because I always thought (wrongly) that I’d have time later on…

    DREAM TOUR OF THE SEASON

    I’ve even forgotten to publish these pics from an awesome trip in February; from a tour which I thought was just the beginning. But then the life and incredibly warm spring happened and this might have been the last big tour of the season. Nevertheless, it was awesome and something to tell to the future grandchildren (disclaimer: these winter trips weren’t “how I met your father”, but quite close still...)

    That day, we stayed up until the lifts closed, and boot packed the extra meters to get the best seats for sunset. After some tea and chocolate and hesitation, we skied down in the dark, only light coming from our headlamps and stars. Then down in the valley, we were the last customers at Busstop, and had the most chilled after ski ever, just two skiers, a beer, a silhouette of the magnificent Eiger, a fire and the stars above. A dream tour, definitely.

    And yes I know how romantic this sounds. I don’t normally do cute, but oh boy Switzerland, mountains and some people have made me quite a romantic this past year.

    Tiina Kivelä

    LIFE IS LIKE A ROLLERCOASTER

    After that weekend, weeks went like a roller coaster ride though. But finally the storm has calmed and there’s even time for free writing and reflecting on what has really happened and what have I learned. In an example, I’ve realised that it’s better to feel the fear and do it anyway, rather than settle on something which does not feel good enough.

    The days like this have felt good. I’ve been scared. My heart has been beating. But I’ve felt good, especially afterwards. It’s like with travelling and running; you think you can’t make it until you make it, and many times you even realise that you can go even further. Maybe one day I climb that Eiger even. Or Mönch. Or at least Jungfrau, which I see from my window (lucky girl). After all, I’ve also been to Verbier (about which and other trips some other time).

    You may fall, but you may also fly. As you never know what would have really happened, if you’d chosen differently.

    2017 Tiina Kivelä

    * Where: semi-secret spot above the Oberjoch lift, Skigebiet Grindelwald-First 


     FI:

    SANANEN SIIRTYMÄKAUDESTA

    Sveitsin talvi. Lyhyt mutta vähäluminen. Kuin Lapin kesä siis.

    Viime viikonloppuna saattoi olla viimeinen laskettelupäivä tälle kaudelle. Sen kunniaksi ja 50+ suojakertoimesta huolimatta poltin kasvoilleni aika huvittavat pandarajat ja join illalla yhden Sambuca – shotin liikaa. Mutta niin, se talvi, se oli sen shotin arvoinen. Ja hyvin lyhyt näin lappilaisiin talviin tottuneelle; nyt elämme jo aikaa jolloin eteisessä huomiosta taistelevat sukset, juoksukengät ja maastopyörä. Kotilaaksokin näyttää taas viidakolta, joka sijaitsee vain muutaman tunnin ajomatkan päässä välimereltä.

    Talven aikana olen valitettavasti unohtanut, enkä oikeastaan edes ehtinyt, kertoa monta tarinaa. Mutta nyt onneksi aikaa on taas enemmän ja voisin kertoa vaikkapa tästä illasta kuvissa; eräs ilta helmikuulta Grindelwalding yläpuolelta. Kun odotimme hissien sulkeutumista ja haikkasimme ylimääräiset metrit ylös parhaille auringonlaskun katselupaikoille. Aurinko laski, seuralainen uskalsi haikata hieman korkeammalle kuin minä, ja tee oli kuumaa. Lopulta laskimme alas otsalamppujen ja tähtien valossa ja saimme viimeisellä minuutilla oluen alueen parhaasta afrerski “baarista” Busstopista, jonka sitten nautimme kaksin nuotion ääressä tähdet ja massiivinen Eigerin siluetti kulissinamme. Oli aika romanttista, pakko myöntää.

    YLÄMÄKIÄ JA ALAMÄKIÄ

    Tämän illan jälkeen elämä kuitenkin tuntui sitten lipsahtavan vähän liiankin hurjaan vuoristorataan. Oli paljon liikaa töitä, väsymystä ja sekasotkua, mutta kuitenkin hyviä viikonloppuja, pikku reissuja ja erinomaisia keskusteluja. Simpukkaillalisia, racletteillallisia, ystävien uusia ihania asuntoja. Uusia alkuja ja umpikujia.

    Ja vihdoin elämä on taas hieman rauhoittunut. On aikaa kirjoittaa, istua järven rannalla ja pyöräillä iltaisin vaikkapa Lauterbrunneniin. On tuntunut kotoisalta ja aurinkoinen parveke on paljastanut sisältäni kehittyvän viherpeukalon. Ja kalenteriin on merkitty ensimmäiset pidemmät vuosilomat ja jopa lentoliput Espanjaan on buukattu.

    Ei kaikki silti täydellistä ole eikä lähelläkään helppoa, mutta ehkä juuri siksi parasta ikinä. Tämä elämä saa sydämen lyömään ja mielen keskittymään oikeisiin asioihin. Niihin joilla on oikeasti väliä. Kuten nämä mahtavat vuoret ja ihmiset.

  • BLOG
  • SEASON 2016/2017 – SKIING AT JUNGFRAU SKI REGION

    Tiina Kivelä

    See you in May 2017, she said on Friday,

    holding her brand new 2016/2017 season pass for Jungfrau Ski Region in her hand.*


    And what a start I got. 4 weeks after I was hiking here in T-shirt I was now skiing in knee-high powder. Not a bad start for a season, and definitely a good confirmation that the season pass for Jungfrau Ski Region is worth the money. Especially with the 50% local discount, including free local trains and busses and cable cars, and various discounts for other train rides, events and other ski resorts around the world. And with little extra the season pass can be extended to Adelboden even. Quite a nice deal, and as you can see from the pictures, awesome location for little getaway, just one hour train ride away from the current basecamp.

    Tiina Kivelä

    * The pass also includes ridiculously blurred face shot, which has already caused many laughs. Traveling incognito and keeping people happy, so to speak. Just like the stars of the old times, looking solitude in the Alps, and more precisely in places like the Hotel Bellevue Des Alpes in Kleine Scheidegg^ (“minor watershed”) mountain pass at an elevation of 2’061m. From here, it’s only one stop left, the top of Europe aka Jungfraujoch.


    FI

    Nähdään toukokuussa 2017, sanoi hän perjantaina, ensimmäinen kausikortti Jungfraun hiihtoaluelle taskussaan.

    Ja millainen kauden aloitus tätä seurasikaan viime viikonloppuna. Neljä viikkoa sitten vaelsin samoilla vuorilla T-paidassa, nyt laskin polviin ulottuvassa puuterissa. Paikallisalennuksineen (-50%) ja extroineen Jungfraun alueen lippu mahdollistaa monet parhaimmista seikkailuista mitä rahalla saa. Nämä vuoret, maisemat ja tämä lumi. “Ilmaiset” paikallisjunat ja bussit sesongin aikana, lukuisat alennukset tapahtumista ja muista hiihtokeskuksista ympäri maailmaa, sekä hyvin pienellä lisämaksulla saatava kausikortti läheiseen Adelbodeniin. Eiköhän näillä viihdy hyvin täällä ainakin yhden talven vielä, ellei loputtomiin jopa.

    JA SEURAAVAKSI VUORISÄÄ

    Talvisesta menneestä viikosta huolimatta sunnuntaina laaksoissa tervehti kuitenkin lämmin Föhn tuuli, ja valitettavasti säätiedotus ei lupaa näille puolille vuoria kovinkaan hyviä hiihtokelejä seuraaville viikoille. Mutta vuorten toisella puolella taasen… Eteläisille Alpeille on tulossa lunta ja paljon, sillä välin kun tällä puolella puhaltelevat lämpimät ja kuivat tuulet. Melkein on taas aika kaivaa taas nahkatakki kaapista ja tallustella joulumarkkinoilla takki auki kuin paraskin maailmanomistaja. Tai ainakin pyöräillä ilman hanskoja ja pipoa töihin, kuten tänään. Ja ehkä tehdä pieni reissu sinne toiselle puolelle seuraavana viikonloppuna, Zermattiin vaikkapa.


    Location: Kleine Scheidegg, Jungfrau Ski Region