• Hyvä Retki
  • Instaystävällinen Appenzell

    Hyvä retki

    Olemme kaikki, tai melkein kaikki, nähneet ne kuvat. Idyllinen alppitalo, nojaamassa tiukasti kallionreunaan. Syrjäinen järvi, heijastamassa ympäröiviä jylhiä vuoria, ja vihreät kumpuilevat sveitsiläiset maaseutumaisemat onnellisine lehmineen kellot kaulassaan. Niin moni meistä on myös jo käynyt siellä, jopa minä. Tai ainakin lähellä.

    Paikka on Appenzell, tai tarkemmin Berggasthaus Aescher-Wildkirchli, järvi Seealpsee ja vuori Säntis kaiken taustalla. Pari viikkoa sitten olimme laskettelemassa lähellä, Ebenalpilla, kun ymmärsin. Instagram toi meidät sinne. Minut, meidät ja useimmat rinneravintolan ihmiset. Tavalla tai toisella. Ilman hashtagia, meitä ei ole olemassa. Eikä varsinkaan paikkoja.

    Kuuluisa Instasta tai ei, Appenzell on kiva alue, josta löytyy kuvauksellisia maisemia ja erinomaista lähiruokaa. Appenzeller olutta, juustoa, yrttilikööriä ja viskiä. Ja monen etapin viskivaellus! Joten miksi tätä ei rakastaisi? Ja miksi sinne ei menisi kesällä, jolloin tulette varmasti näkemään myös minun versioni niistä kuuluisimmista kuvakulmista ja kuulemaan muutaman hyvän (viski)retkeilyvinkin alueelle.

    Siihen asti, nautitaan ruoasta ja juomasta.

    Tai demokratiasta. Nimittäin pian on taas aika perinteistäkin perinteisemmän sveitsiläistradition, Landsgemeinden eli suoran demokratian. Huhtikuun viimeisenä sunnuntaina äänioikeutetut sveitsiläiset kokoontuvat pienten kaupunkien kuten Appenzell torille, paljaan taivaan alle, valitsemaan edustajiaan ja päättämään sillä kertaa esityslistalla olevista laeista ja talousasioista. (Asiaan liittyvä ei niin hauska fakta: 1991 Appenzell Innerrhoden antoi viimeisenä Sveitsin kantoneista naisille äänioikeuden paikallisissa päätöksissä. Huh. 1991. )

    Nykyisin tämä suoran demokratian muoto tässä muodossaan toteutuu vain tietyissä varsinkin Itä-Svietsin pienissä kaupungeissa ja kantoneissa, mutta jos ja kun tämän haluaa kokea niin Appenzell on siis yksi paikka missä tätä ihmetellä.

    Kippis demokratialle (ja erityisesti naisten äänioikeudelle)!

    Hyvä retki

    Hyvä retki

    Tiina Kivelä

    Hyvä retki


    Mitä & Missä & Miten Appenzell:

    Brauquöll Appenzell, olutta ja vähän viskiäkin (auki vuoden ympäri)

    Appenzeller Schaukäserei, juustoa (auki vuoden ympäri)

    Berggasthaus Aescher-Wildkirchli, ruokaa ja kuuluisia kuvakulmia (kaudenavaus 1. toukokuuta 2018)

    Säntis & Ebenalp näköaloilla ja hikoiluun (kesällä vaellusta, talvella laskettelua)

    SBB sinne ja takaisin

    Instagram inspiraatioksi

  • Hyvä Retki
  • Sveitsi – supersiisti maa, jossa jopa #plogging on vaikeaa

    Tiina Kivelä

    Olipa kerran Sveitsi ja ei niin pieni Tiina, joka halusi kaiken juoksemisen ohessa parantaa maailmaa ja alkaa ploggaamaan. Eli juoksemaan ja keräämään kaikki matkan varrella eteen tulevat roskast parempaan talteen. Noh, tarinasta tuli aika lyhyt. Sveitsissä ei nimittäin ole roskia poimittavaksi! Tai no, silloin tällöin joku roska väärässä paikassa eteen tupsahtaa, mutta noin yleisemmin täällä ei kyllä roskia paljon ajelehtimassa näy. Onpa joku huhu jopa kertonut kuinka täällä saisi sakot purkan, siis sen jo pureskellun, pudottamisesta maahan. Tämän todenperäisyyttä en ole selvittänyt, mutta sen tiedän että jos roskapussin jättää ulos vääränä päivänä, niin siitä voi joissain kylissä sakot aika helpostikin saada. Ja täälläkin, kuten muuallakin, retkeillessä on hyvä muistaa että roskat kuuluu roskiin, eli ei edes vaelluksilla ja hiihtoretkillä jätetä roskiamme aikeiden kulkureittien päähän ja murmeleiden myrkyiksi, vaan kuljetetaan ne takaisin tai eteenpäin oikeaan paikkaan, please.

    Näin Earth Daynkin kunniaksi haluankin nyt kiittää Sveitsiä ja kaikkia ihmisiä täällä esimerkistä. Kierrätys, roskien pudottaminen maan sijaan roskikseen, ja kaiken muun turhan roskaamisen vähentäminen ei oikeasti ole kovinkaan vaikeaa, ja tässä Sveitsi on kyllä erinomainen esimerkki. Siististä ympäristöstä kiittävät ympäristö, paikalliset ja matkailijat ja tämä on muuten yksi harvoista maista, jossa useimmiten istahdan kummempia miettimättä puiston penkeille ja ulkoportaille.

    Mutta niin se plogging ja oma maailmanparannus. Nyt minun olisi keksittävä joku muu teko ja tapa, jolla pelastaa maailmaa yksi pieni juoksuaskel kerrallaan, kun tuolla ploggingilla ei täällä kovinkaan merkittäviin tuloksiin pääse. Onneksi internet  on täynnä mukavia vinkkejä miten voin osallistua esimerkiksi Earth Dayn tämänvuotiseen End Plastic Pollution -kampanjaan, ja taloudessamme kierrätetään jo kaikki mahdollinen muovisista vesipulloista lähtien. Paitsi niistä pulloista puheen ollen, kierrätyksestä huolimatta ne ahdistavat suuresti. St. Gallenin taloutemme vesi maistuu suoraan sanottuna aivan hirveältä ja jopa terveydelle haitalliselta, varsinkin Sveitsiksi. Juomme siis pullovettä, josta seuraa että muovijätettä kertyy, mikä kierrätyksestä huolimatta ahdistaa ja tuntuu vain niin väärältä, ja on kaiken lisäksi taas yksi hyvä esimerkki siitä miten paljon itsellänikin on vielä tehtävää.

    Noh, onneksi tähänkin löytyy jo muutama hashtag, joista etsiä inspiraatiota ja joiden avulla näyttää esimerkkiä  leuhkia maailmanparannuksellaan. Kokeile vaikka #endplasticpollution tai #nomoreplastic.

    Kuvissa sunnuntain hyvä retki, 20km juoksua järvelle ja talviturkki järveen. Eikä koko matkalla yhtäkään roskaa. Ihmeellistä.

    Tiina Kivelä

    Tiina Kivelä


    Missä: St. Gallen – Bodensee (Arbon-Steinach-Rorschach) kartta

  • Hyvä Retki
  • Pyöräkuume

    Tiina Kivelä

    Se aika vuodesta, ainakin Sveitsissä. Pyöräkuume. Tiet mahtavilla maiseilla ovat sulat jopa yli tuhanteen metriin, ruoho vihertää, niityt kukkivat ja aurinko paistaa kesäisen lämpimästi. Juokseminen on kivaa, mutta hitsi kuinka houkuttelevilta pyöräreitit ja kuolemansilmukat alppiteillä näyttävät taas kerran, varsinkin siinä vaiheessa kun juoksukilometrejä kovapohjaisella tiellä paahtavassa auringossa tulee sopivasti.

    Sveitsissä on vaellusreittien lisäksi kattava ja hyvin merkattu pyöräreittijärjestelmä, sisältäen reitit, teema-alueet, pavelut ja pyörähotellit. Kaksipyöräisillä liikkuville ja kuntoaan kohottaville Sveitsi tarjoaa kaikkea vaihteettomalle mummopyörälle sopivista sunnuntaiajelureiteistä kaupungien pyöräkastoihin, hengityksen salpaaviin DH reitteihin silmukoineen, bikeparkeihin, alppien ylitykseen maantiepyörällä ja joskus jopa pätkiä Tour de Francelle.

    Tällä hetkellä hallussani täällä on vain kipeästi huoltovuoroa odotteleva raskas maastopyörä, jolla ei paljon enää huvittaisi näitä silmukoita ajella. Vaikka on tuo kuvassa näkyvä tie kerran tullut jo ylämäkeen poljettua, juuri sillä raskaalla pyörällä joka ei rungoltaan ja renkailtaan todellakaan ole se paras peli asfaltille ja ylämäkiin.

    Se mikä ei tapa, kasvattaa kuntoa, mutta kyllä nyt asia on niin että maantiepyöräkuume on valtava. On, vaikka perheessämme Sveitsin eli sen toisen referenssin ja pyörähuoltajan näkemys onkin että maantiepyöräily on liian vaarallista; kapeat tiet ja renkaat, vilkas liikenne, pikkukivet jne.

    Toisaalta, ei pieni retki Italiaan Finale Liguren maastopyöräilyparatiisin hullumpikaan olisi, joka kuulemma on turvallisempi vaihtoehto (ja ok, siellä on myös pizzaa, loputtomasti pizzaa ja viiniä!). Teille joilla maantiepyörä jo on; tulkaa kylään ja kyselkää vinkkejä hyvistä pyöräretkireiteistä, niin kerron missä minä olisin mielelläni vaihtanut ne juoksukengät tai sen maastopyörän kevyemmin rullaaviin. Autan mielelläni ja mahdollisuuksien mukaan liityn kirittäjäksi / peränpitäjäksi.

    Ja please, kertokaa etten ole ainoa kuumeeni kanssa. Toki tämä on parempi kuin siitepölyallergia, jolle myöskin olisi otolliset olosuhteen, mutta silti…  Auttaako tähän mikään muu kuin uusi pyörä?