Lapland Weekends: Riisitunturi

Tiina Kivelä

In Finnish we call these kind of things ruskaretki; loosely translated “autumn colors trip”. If you’re from Southern Finland or abroad, you first take the long journey by car, train or airplane to Lapland. Eventually, from your chosen transport hub, you continue further to the wilderness, in example to Riisitunturi National Park.

When in destination, you experience the amazing colors and enjoy a little break. Apparently, only in the higher latitudes almost all of the vegetation changes colors at the same time and that’s why it’s so great in here. Some years, you may even experience the first snow. Moreover, you drink a lot “pannukahvi” ( coffee made outdoors above open fire), pick up some berries and mushrooms, and fish. And spent many hours in sauna. Yes, this time of the year there’s not so many crazy extreme activities available, except by bike maybe, and therefore it’s kind of a granny season. For slow travel and unplugging.

In Lapland however, we can skip the long journey and do a little ruskaretki almost every day in September, between and after work. You may not get the colors the whole month sine the intensity depends on the year and whatever reason. But you never know if you’ll experience your first snow of the season, or an indian summer during this month. Or both. And this is many times the best time for Northern Lights too – you’re not freezing to death when jumping out in your pyjamas to see them, like I did few nights ago.

This year, there’s been great autumn colors but oh so cloudy and grey skies, and foggy days. Like this. Though I kind of like the spooky atmosphere; and it makes great pics with the colors. Nevertheless, I would like to kindly request a few sunny and clear autumn days, and especially nights for the Northern Lights. Thanks, or I book last minute tickets to my southern home.

One of my favorite day hike destinations close to my hometown (1h drive) is Riisitunturi National Park; the hills aren’t high “down” here (I say down because everything below Arctic Circle is south) but what they lack in altitude they substitute in other wonders, thorough the year. This time we hiked (and tested a bit after the marathon feet) and brought our own coffee. Nevertheless, the place is awesome for a skitour in winter, trailrunning and almost any activity the national park rules allow. Unfortunately, it’s only reachable by car, but if and when you have one, I’d also recommend visiting nearby Korpihilla Café, which is basically the only food&beverages establishment in the region. And there’s Pentik art and everyday design centre in nearby Posio too, for local design & interior enthusiastics.

And there’s never nothing wrong for stopping by just for the nature. Like this.

Lapland

Tiina Kivelä

Tiina Kivelä

Where: Riisitunturi National Park, Lapland, Finland


FI:

Ruskaretkikohde: Riisitunturi

Terveisiä ruskaretkeltä! Tällä kertaa Tiinan epävirallisen virallisessa matkaoppaassa Riisitunturin kansallispuisto, jonne teimme pienen retken viime lauantaina (eräänlaista korvikehoitoa vuoriviikonlopuille). Oikeastaan keskellä ei mitään, hyvin vaikeasti määriteltävällä alueella eteläisessä Lapissa, sijaitseva kansallispuisto on pieni ja söpö paikka kevyeen retkeilyyn; säällä kuin säällä, vuoden ympäri.

Parhaiten loivaprofiiliset reitit soveltuvat mielestäni polkujuoksuun (minun pitää vielä joskus kirjoittaa siitä miten tyhmältä tuo sana polkujuoksu suomeksi kuulostaa – eikö voisi käyttää vaikka sanaa maastojuoksu?) ja talvella hiihtovaelluksille, mutta eivät hieman rauhallisemmastakaan menosta nauttivat alueella varmasti kyllästy. Ainakaan kovin helposti, jos vain ulkoilu ja luonto vähääkään kiinnostaa. Osa reiteistä on sorastettu ja pitkospuitakin löytyy, joten kevyillä varusteilla pärjää; en silti kuitenkaan lähtisi tännekään kävelemään juoksulenkkareissa, vaan valitsisin kevyet hyväpohjaiset vaelluskengät. Kuraa on nimittäin tarjolla, varsinkin tällaisella säällä. Päälle on myös hyvä pukea merinovillaa ja gore-texiä, vaikka kuinka Instagram julkkikset, varsinkin naiset. poseeraisivatkin tuulisilla vaaranrinteillä paljain selin (jep, minusta on tullut tällainen täti ja tästäkin aiheesta ja esimerkistä olisi ehkä hyvä kirjoittaa enemmänkin).

Kulkemamme pidempi ympyräreitti, n. 11km, on näemmä vaihtanut hieman reittiä sitten viime kerran – välillä joissain risteyksissä oli suomalaiseen tapaan vaikea tietää minne pitäisi oikeastaan olla menossa, mutta onneksi vaelluskaverillani toimi GPS ja paikallistuntemus. Aloitimme päivän retken normaalia myöhemmin ja otimme omat kahvit mukaan, mutta mikäli paikalle sattuu aukioloaikoina ja ilman omia eväitä, on lähistön Korpihilla käymisen arvoinen tankkauspaikka. Tai no oikeastaan ainut sellainen, sillä läheltä ei löydy edes ABC:tä. Omat eväät mukaan siis, kaiken varalta. Lisäksi kohtuullisen ajomatkan päästä löytyy Pentik mäki tehtaanmyymälöineen sisustusfriikeille. Kyllä, tämä on oikein erinomainen kohde tyypillistäkin tyypillisemmälle ruskaretkelle, eli hieman vanhempien aktiivisten naisten hemmottelumatkalle, jossa retkeillään ja käydään vähän ostoksilla.

Edelleen väittäisin, että tässä on kyllä sellainen asiakaskunta, jolle voisi tarjota ja myydä enemmänkin, sekä palveluita että tuotteita. Eikä vain pinkkiä.